jotenkin niin alistunut tähän hommaan nyt. Huokaan helpotuksesta kun en ole laittanu sulle mitään viestiä, jota luullakseni vain katuisin, toisaalta masentaa kun sitä on muuttunut huonojen kokemusten myötä niin kyyniseksi, ettei oikeen pysty edes haaveilemaan mistään romanttisesta. Kaikki on vaan jotain pirun itsensäsuojelumekanismia. Hankalaa olla näin herkkä ihminen.
Mä olen
ghghgj
112690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jota äskettäin juuri ajattelin (ennenkuin luin tään ilmoituksen), niin tekisi mieli tulla käymään ja kysyä vaikkapa, että mennäänkö retkelle Jyväskylään vaiko Lahteen...siis ilman mitään järkeilyä & tunteilua...
sitten aika pitkä retki jos tuonne lähtis..
tosiaan.
uskallatko sanoa vihjettä?
t:paljastusta säikähtänyt mies ;)
siinäpä sitä vihjettä riittävästi.
:)
luota.
asioilla on tapana järjestyä.
luota rakkauteen,eihän tässä elämässä ole muuten mitään järkeä.tiedän,joskus se tuntuu niin kovin raadolliselta,mutta ei se ole totuus.
luota muhun :)
sinuun voisi luottaakkin , vaan haluanpa muutakin
rakkauteen kuuluvaa !
(ens.viesti tässä)
Itsekin kyynisyyspoppooseen tunnustaudun mukaan. Tapasin äskettäin ihanan miehen, mutta humalassa...joten annoin "loistavan" kuvan itsestäni tuon illan aikana. Numerot vaihdettiin,mutta ei siitä mitään tulisi kuitenkaan joten päätin jättää tekstailemiset. Panssari on sydämen ympärillä ja pysyy edelleen ja vankasti.Ja sitäpaitsi, jos mies on kiinnostunut, niin osoittaa kyllä se jotenkin ajan kanssa, eikö?
Minä puolestani tapasin äskettäin ihanan naisen, jonka kanssa vaihdettiin numeroita. Lähetin viestinkin jälkeenpäin ja kiitin seurasta. Vaikka vastausta ei ikinä tullutkaan, niin eipä enää harmita. Itsekin olin hivenen päissäni:) Salaa kuitenkin toivon, että se nainen vastaisi...
Minulle tämä mies kyllä vastasi,en vain viitsi itse olla jatkossa aloitteentekijänä, mielestäni kiinnostunut mies kyllä ottaa itse yhteyttä. Itse uskon siihen, että kohtalo johdattaa meidät vielä juttusille, jos niin on tarkoitettu. Hyvää kesää sinullekin! (ja salaa toivon itsekin, että puhelin piippaisi, hassua)
Olenko loukannut sinua? Luultavasti olen, mutta en ikinä tarkoituksella. Se oli sitä minun itsesuojelumekanismia. Olethan sinäkin loukannut minua. Silti sinua ajattelen ja näiltä palstoiltakin etsin. Jotenkin yhä tunnen että olen mielessäsi. Toivon että joskus vielä kohdataan. Sinusta se todellakin on kiinni, minähän olen ilmaissut että mielelläni tapaisin... ja ehkä muutakin.