..joka on joutunut yksinhuoltajaksi koska lapsen isä tai äiti on kuollut? Minä jouduin ja nyt kyllä hiukan pelottaa miten kaikista asioista tulevaisuudessa selviää. On niin paha olla lapsen takiakin kunnei hän voi enää koskaan isänsä kanssa asioita jakaa jne. Mitä tässä nyt kuuluisi ensimmäiseksi edes tehdä.. kokemuksia? Kelaan, sossuun, lastensuojeluun yhteys vai mitä?
Onko täällä ketään..
Surullinen82
6857
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
6 vuotta sitten mieheni kuollessa.
Lapsia oli silloin 6, joista nuorin oli kolmevuotias.
Lapsesi on oikeutettu orvoneläkkeeseen, minkä suuruus määräytyy isälleen kertyneen työeläkkeen määrän mukaan. Samoin saa hän klönttäsumman, jonka virallista nimitystä en muista, mutta eräänlainen työntekijän henkivakuutus se on.
Mikäli olitte lapsen isän kanssa naimisissa sinulla on myös oikeus leskeneläkkeeseen, oka määräytyy samoin perustein kuin tuo orvoneläkekin.
Noista eläkkeistä ja vakuutuksesta tulee automaattisesti kotiin paperit eli kelaan ei tarvitse itse ottaa yhteyttä.
Notaari tekee perunkirjoituksen vaikka pankissa (Paikka vaihtele paikkakunnittain). Siihen saat ohjeet hautaustoimistosta.
Muita virallisia tahoja joihin tulisi olla yhteydessä ei ole.
Asianne ei soskulle tai lastensuojelulle kuulu.
Pahoittelen menetystänne ja toivon että pääsette elämän syrjään uudelleen kiinni.
Voimia ja jaksamista menetyksen johdosta.
Kannattaa ilman muuta mennä sossuun keskustelemaan kaikista vaihtoehdoista. Kenties alkuun kotiapua, jotta arjessa jakseminenkin onnistuu. Tärkeintä on, että itse jaksat, jotta pystyt tukemaan myös lapsea. Eli koita miettiä mitä itse tarvitset ja kysele sossusta noiden perään.
Kiitos teille kummallekkin. Kelaan ja Melaan lähti tänään paperit menemään eläkkeistä. Arkeen olen saanut apua lapsen molemmilta isovanhemmilta ja sukulaisilta. Lapsen päivähoito alkaa ensi kuun puolessa välissä. Kyllä kai nämä käytännön asiat tästä pikkuhiljaa alkaa menemään. Tunnepuoli onkin sitten eri asia. Lapsen vuoksi jaksaa paremmin ja pysyy arjen rutiineissa kiinni.
tunnepuolen tasaantuminen kestää pitkään ja välillä tulee niitä huonoja ja tosi huonojakin hetkiä. Mutta alamäkiä seuraa myös ylämäkiä. Lapsi on teidän yhteinen ja sitä ei mikään muuksi muuta. Eli anna itsellesi lupa nauttia lapsesta ja hänen tekemisistään. Täysillä vaikka edesmennyt puoliso ei olekaan mukana niitä kokemassa. Samaten löydä tosiaan itsellesi aikaa. Jotain omaa, kuntoilua, harrastusta ettet jää liian pitkäksi aikaa vain elämään tätä hetkeä lapsen kanssa. On tärkeää, että otat omaa aikaa nyt eikä 'sitten joskus kun lapsi on isompi'.
Hyvin tunnut olevan jaksanut hoitaa noita asioita eteenpäin joten varmasti selviät tästäkin koettelemuksesta. Hyvällä alulla tunnut olevan. Samaten jokin itsellesi sopiva tapa käsitelllä menetystä olisi hyvä löytää: keskustelua, päiväkirjaa, jotain mikä tuntuu itsestä hyvälle. Se auttaa asian käsittelyssä ja mahdollistaa toipumisprosessissa. Voimia edelleen jatkoon ja nauttikaa yhdessä lapsen kanssa jäljellä olevasta kesästä!
Otan osaa suruusi ja menetykseesi. Voimia jaksaa eteenpäin. Elämä jatkuu vaikka aluksi tuntuu ettei jatkuisi. Ystävälleni kävi juuri samoin. Pieni lapsi saa vai kuulla äidiltä ja muilta läheisiltä millainen isä oli ja siitä pitää puhua aikanaan.
Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta että heti kun suru on suurimmilllaan joutuu kovaan paperi sotaan Kelan ym kanssa sitten perunkirjoitukset ja perinnön jaot jos sattuu kyseeseen uusioperhe ja lapsia on jo ennestään. Raskasta on joutua leskeksi. Voimia kaikille sen kokeneille!
Lasteni isän kuolemasta on kohta vuosi. Tunteet ovat seilanneet laidasta laitaan. Talvesta en muista juuri mitään, pyöritin arkea, välillä oli helpompaa, välillä kynnetään ihan pohjamutia, raskaimmaksi koin kaiken paperisodan ja epävarmuuden, joka jatkuu edelleen - toisinaan pelottaa mennä hakemaan postia, kun ei tiedä mitä lippua ja lappua siellä on allekirjoitettavaksi ja selvitettäväksi.
Siihen en usko alkuunkaan, mitä minullekin toitotettiin, että heti vaan takaisin normaaleihin kuvioihin, töihin ja turbovaihde päälle. Jos perhettä kohtaa niin iso asia, on oikeus pysähtyä, punnita mennyttä ja tulevaa, vaihtaa vaikka suuntaa jos sille tuntuu, antaa surulle aikaa ja itselle ja lapsille mahdollisuus toipua rauhassa.
Hienoa, että sinulle on apua sukulaisista, että saat itsekin levätä. Yksi asia - puhu lapselle rehellisesti hänen isäänsä ja kuolemaa koskevista asioista, älä kaunistele tai salaa mitään, lapsi ymmärtää aika pienenä hurjan paljon, kuolemasta ei tule pelottavaa tai tabua jos siitä puhutaan avoimesti. Surun ja ikävän saa ja se pitääkin näyttää. Voimia ja jaksamista sinulle. Leikit jatkuu ja iloa ja elämää riittää jatkossa teidänkin perheessä.