Lapsen peloista

meillä nyt ihan ensimmäiseksi tulee mieleen vanhin poika, jolla ei ole oikeastaan ollut muita pelkoja kuin ihan pienestä saakka välillä hyvin vahvasti esiin tullut kuolemanpelko. Sitä kesti aika pitkään, ja asiasta ollaan keskusteltu meillä tosi paljon.

Poika oli myös pienempänä hyvin tarkka minkälaisia ohjelmia katsoo, ettei vain alkaisi mielikuvitus laukkaamaan. Varsinaisia muita pelkoja ei tule mieleen. Myöskään tyttö ei ole sen kummemmin pelännyt mitään.

Pienin meillä pelkää tällä hetkellä ihan tajuttomasti ampiaisia, ja tämäkin johtunee siitä, että aina kun pihalla ollaan niin akkalauma alkaa kirkumaan heti kun näkee ampiaisen :)

Omasta lapsuudestani muistan, että pelkäsin ihan tajuttomasti erästä lastenohjelmaa, siinä oli sellainen koukkunokkainen Kasper-klovni, joka oli lapsen silmissä tosi pelottava ilmestys. Samaten lasten englanninkielen opetusohjelma nimeltään Hello, hello, hello oli välillä pelottava :D, mutta molempia piti silti vielä katsoa.

Pikkuveljellä oli pienenä taatusti hyvin erityiskummallinen pelon kohde, nimittäin hän pelkäsi ihan paniikinomaisesti Mikko Alataloa! Ei tarvinnut sanoa kuin nimi, niin alkoi hirveä parkuminen. Alatalo muistaakseni juonsi jotain lastenohjelmaa siihen aikaan, olisikohan ollut peräti Pikkukakkonen.

Poika pelkäs pienenä uutta ikkunallista pesukonetta vaikka olin ajatellu että se olis jännää kun sais seurata pyykkien pyörimistä. Samoin kaikki muu liikaa meteliä pitävä ja itsekseen liikkuva pelotti, mm. vedettävä ankka.

Myöhemmin jos on näkyny liian pelottavia, esim. aaveista kertovia ohjelmia niin peittää silmänsä.
En muista että sillä ois koskaan ollu mitään painajaiskautta. Jos on yöllä heränny ja itkeny niin sitten on ollu huono olo, maha kipee tms.
Pelottava uni jonka kertoi aamulla oli jättikokosesta hirmuliskosta joka käveli kaupungissa ja tuli haukkaan palasen maidänki talosta. Tietääkseni ei ole kuitenkaan nähny sitä elokuvaa Godzilla tai mikä se oli..!

Itse pelkäsin pienenä kuulemma pikkukakkosen nukkumattia ja peikonlehtipelon muistan itsekin. Luulin että kukka vois jotenki kaapata mut niillä kämmenennäkösillä lehdillä. Pelkäsin myös mennä hiihtään metsään jonka isot puut huoju tuulessa uhkaavasti (enkä tykkää vieläkään).
Hämärästi muistan erään todella pelottavana mieleen jääneen elokuvan (löysin sen nimenkin netistä mutten nyt muista mikä se oli..). Siinä pariskunnan pikkutytön epäillään hukkuneen pihalampeen ja ne ettii sitä kaikkialta, näkee vilauksen aina jossain punasessa takissa ja kun lopulta isä sai sen kiinni niin kun käänty, olikin vanha ruma akka!! Toi elokuva teki varmaan siks niin lähtemättömän vaikutuksen kun olin vielä tuolloin ainoo lapsi ja mullakin oli vähä samanlainen punanen takki.
Korkeesssa kuumeessa näin painajaisen jonka muistan vieläkin, leijona puri multa pään poikki. Unen leijona löytyy erään satukirjani sivulta joka on hyllyssäni vieläkin.
Yleisimmässä painajaisessa pakenin (joskus vieläkin) jotain rumaa, usein parrakasta ilkeää miestä.
Pimeetä oon aina pelänny eikä se oo lähteny oikein vielä aikuisenakaan. :/

Mitäs vielä.. no sitten kun mulla oli jo veli niin se pelkäs noin 2-3 vanhana 80-luvun V -tv sarjaa. Yhdessä osassa syntyi avaruusolion(liskon) ja ihmisen vauva joka ensin näytti ihan tavalliselta mutta kun aukas suunsa niin sillä olikin pitkä liskonkieli! Veljeni pillahti tästä hysteeriseen poruun. Hän ei myöskään halunnut katsoa Twilight Zone-sarjan alkukuvia ja kyllähän sen sarjan jutut aikas pelottavia oli isommallekin (10-12v?) tytölle.

Tämmösiä tuli näin äkkiseltään mieleen!

Meillä pelkäsi joulupukkia viime jouluna.. Kömpi sängystä itku kurkussa ja väitti että joulupukki on eteisessä joulun jälkeenkin.

Nyt pelkää hattivatteja..

yksi sijaislapsi joka pelkäsi kuollakseen Rölliä.
Siis niin televisio-ohjelmana kuin musiikkiakin.
Rölli siis siivottiin pois päiväohjelmasta kaikissa muodoissaan

ja paljon paljon myöhemmin kävimm sitten kaksin silloin jo aikuisen nuoren kanssa katsomassa Röllin elokuvana.

(Ja olenkohan minä tulossa vanhaksi kun muistelen pienellä kaiholla juttuja siltä ajalta, kun dinosaurukset kulkivat maan päällä...? ;-) )

Lapseni pelkäsi pienenä kaikkia äänteleviä pehmoleluja, myös muumi-jakso missä on mörkö ja aave, pelottavat häntä. Ostin itselleni mutanaamion ja laitoin sellaisen ennen saunaan menoa. Kun tulin veskistä ulos, lapsi huusi ja vapisi. Onneksi oli mies kotona, muutoin olisi naamio pitänyt pestä heti pois. Itse pelkäsin pienenä mörköjä ja humalaisia ihmisiä.

Meidän poika 7kk pelkää jos hälle sanoo:

Sano ääääää. Alahuuli rupee samantien väpättämään. söpö. muita "pelkoja" ei ole vielä ilmennyt.