Heipä hei!
Tässä nyt pentua jo pidemmän aikaa hankkineena olen opiskellut ja pohtinut sellaista vaikeaa asiaa kuin että: Kun oman pentuni hankin ensi kuussa, olen silloin viikon lomalla. Mutta kun lomani päättyy, alkaa karua arki, eli pennun tulisi olla parhaimmillaan yli kahdeksankin tuntia päivässä yksin. Onnistuuko se? Siis ihan konkreettisia omakohtaisia neuvoja ja kokemuksia nyt kaipailisin.
Koulupäiväni eivät kaikki ole yhtä pitkiä ja säännöllisiä, mutta varaudun pahimpaan. Pystyn kyllä hoitamaan tilanteen niin, että ehkä pisimpinä päivinä joku tuttavani voi tulla päivällä pennun ruokkimaan ja ulkoiluttamaan ja muutenkin pitämään hetkeksi seuraa. Mutta enhän millään ikimaailmassa voi olla ainoa, joka hankkii pennun ja joutuu jättämään sen niinkin pitkäksi aikaa yksin, eli miten se on teillä onnistunut? Julmaahan se on pentua kohtaan ja kaikki mahdolliset järjestelyt yritän hoitaa, mutta aina ei voi onnistua.
Eli nyt rohkeasti kaikki antamaan neuvoja ja kannustamaan, että kyllä se onnistuu. Alan jo pelätä, että voi olla parasta olla hankkimatta pentua, mutta koska tiedän, että niin moni muukin on tästä tilanteesta selviytynyt, niin miksemme mekin voisi pentuni kanssa!!
Kiitoksia jo etukäteen!
Tässä nyt pentua jo pidemmän aikaa hankkineena olen opiskellut ja pohtinut sellaista vaikeaa asiaa kuin että: Kun oman pentuni hankin ensi kuussa, olen silloin viikon lomalla. Mutta kun lomani päättyy, alkaa karua arki, eli pennun tulisi olla parhaimmillaan yli kahdeksankin tuntia päivässä yksin. Onnistuuko se? Siis ihan konkreettisia omakohtaisia neuvoja ja kokemuksia nyt kaipailisin.
Koulupäiväni eivät kaikki ole yhtä pitkiä ja säännöllisiä, mutta varaudun pahimpaan. Pystyn kyllä hoitamaan tilanteen niin, että ehkä pisimpinä päivinä joku tuttavani voi tulla päivällä pennun ruokkimaan ja ulkoiluttamaan ja muutenkin pitämään hetkeksi seuraa. Mutta enhän millään ikimaailmassa voi olla ainoa, joka hankkii pennun ja joutuu jättämään sen niinkin pitkäksi aikaa yksin, eli miten se on teillä onnistunut? Julmaahan se on pentua kohtaan ja kaikki mahdolliset järjestelyt yritän hoitaa, mutta aina ei voi onnistua.
Eli nyt rohkeasti kaikki antamaan neuvoja ja kannustamaan, että kyllä se onnistuu. Alan jo pelätä, että voi olla parasta olla hankkimatta pentua, mutta koska tiedän, että niin moni muukin on tästä tilanteesta selviytynyt, niin miksemme mekin voisi pentuni kanssa!!
Kiitoksia jo etukäteen!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kamalaahan se on pentu yksin jättää:) Sinun vain häätyy sitten kun sulla on se viikon loma niin totutella pikkuhiljaa yksinoloon,alkuun että olet poissa ihan tunnin tai kaksi. Kyllä se siitä alkaa teillä yhteiselo sujumaan:) toivotan teille oikein mukavia hetkiä yhdessä!
Totuta pentua jo tuloa seuraavana päivänä lyhyisiin yksinolojaksoihin. Eli lähdet kotoa siitä suurempaa numeroa tekemättä ja olet puolisen tuntia vaikka poissa. Jätät leluja ja vaikka radion päälle. Jos on pennun kanssa kokoajan, tekee todellakin karhunpalveluksen sille ja siitä tulee eroahdistunut koska ei osaa olla yksin.
En tuota pitkää yksinoloa voisi itse tehdä koska haluan koirasta sisäsiistin nopeasti. Itse kävin ruokatunnilla kotona pisuttamassa koiran ja mies myöhemmin iltapäivällä. Ja ruokin samalla. Sulle tulee tosi hankalaa koska ei se koira pysty pitkään aikaan pidättämään. Varmasti pissii puolivuotiaaksi tai ylikin sisälle ja siitä voi tulla ongelmaa. Meillä oli täysin sisäsiisti jo 10 viikkoisena.
Ei nyt 10 viikkonen normaalisti mikään sisäsiisti ole. Ainahan on näitä nopeesti oppivia kuten lapsissakin, mutta normaalia on 6- 7 kk harjoittelu !!
hyvin menee kun jaksaa vain siivota,matot pois lattioilta ja se oma pissapaikka sisälle
Hei, meille kun tuli pentu en voinut olla sen kanssa edes sitä viikkoa kotona, vaan oli ainoastaan viikonloppu aikaa ja hyvin sitten on pärjännyt :)
Aloitat vaan heti jättämään sitä yksin niinkuin on jo aikaisemmissakin viesteissä ollut.
Itse tein niin että laitoin pennun pienempään tilaan, sillä oli vain ns. yksihuone käytettävissään kun olin poissa.
Tuo pennulle turvallisuuden tunnetta ja samalla helpotti itseä kun ei koko huushollista tarvinnut niitä pissoja siivota, samalla pentu oppi nopeasti missä ne pissapaperit on.
Meillä ei käynyt kukaan päivän aikana pentua hoitamassa vaan jätin sen verran ruokaa mikä oli poissa olo ajan annos, en sitten tiedä hotkaisiko ne heti vai ei.
Nyt pentu on puolivuotias eikä ole ollut mitään ongelmaa ja on ihan sisäsiisti, kyllä ne oppii vaikka ei niiden kanssa voi kokopäivää kotona viettääkkään :)
Ihan hyvin se menee, niin kuin sanoit et varmasti ole ainoa joka joutuu pennun jättämään yksin, ei se ole ongelma jos siitä ei tee ongelmaa :)
Kyllä tuo varmaan onnistuu.. Menee tietysti aika tiukaksi mutta luulisin onnistuvan. Onhan se tietysti kurja jättää pentu yksin, mutta pakkohan se on..
Aloita yksinoloon totuttelu vähitellen, lähde ensin pariksi minuutiksi pois eli vie vaikka roskat ja jätä koira sisälle. Pikkuhiljaa voit suurentaa aikaa. Jos koira alkaa haukkua, niin älä mene katsomaan, koska se on koiran keino saada sinut takaisin, ja jos se huomaa sen toimivan, se käyttää sitä aina.
Onnea uuden pennun johdosta =)
Mikä ihmeen pakko on jättää pentu yksin?
Yksinkertaisesti ei ota koiraa jos sen on pakko olla 8 tuntia yksin.Mikään laki ei pakota ottamaan koiraa jos ei ole olosuhteita pitää sitä.
Eihän kukaan osta autoakaan jos ei ole korttia.
heh,sillon kyllä aika harva pystyis ottamaan koiran :D
eli miksi pitää ottaa koira jos sen suurin tehtävä
on odottaa kotona omistajaa.Eli suurin osa koirista on otettu sen takia kun vaan pitää olla koira.
Jos ei eletä missään pumpulissa, niin totuushan on, että monella ei olisi koiraa, jos ei ottaisi sitä sen vuoksi että ei pysty olemaan kotona sitä kolmea kuukautta. Ei se vaan mene niin, ja me kaikki tiedetään se.
Ja eikös ole parempi, että täällä nyt kysytään neuvoa toisiltamme ja keskustellaan asiasta, kuin vain hankitaan se pentu silmät ummessa ja katsotaan sitten miten pentu yksin pärjää.
Koiran tehtävä ei ole olla yksin kotona ja odottaa isäntää, mutta viikolla siihen ei ole paljoa vaihtoehtoa, ainakaan itselläni. Mutta sitten on ne viikonloput, kesälomat, vapaat päivät, lyhyemmät päivät, joista otetaan kaikki ilo irti, eli loppujen lopuksi ei se koira nyt ihan koko elämäänsä tule yksin neljän seinän sisällä olemaan.
Ei viitsitä aina olla niin negatiivisia.
Kyllä on harvinaisen ahdasmielinen mielipide sinulla Riva.
Olen usein kiinnittänyt huomiota kirjotuksiisi, muistathan kohta kertoa miten koira tarvitsee sen oman pihan mihin kusta ja neljä lenkkiä päivässä ja tuo yksinolo onkin jo selvä, ei sekuntiakaan yksin.
Onko teillä koirien takia joku jättäytynyt työelämästä pois? Tai jos olet yksineläjä / muu perhe on reissussa ja sinä yksin kotona, jäät siis töistä pois ettei koira ole yksin?
Selvitähän hiukan, kuinka tällä pallolla löytyy kuitenkin pilvin pimein onnellisia, hyvin hoidettuja koiria jotka ovat pitkän päivän yksin kotona?
Kaikilla ei ole samoja olosuhteita tarjota mitä sinulla, mutta se ei pienimmässäkään määrin tarkoita että koiralla olisi vaje jostain. Asia voi olla jopa päinvastoin.
En valitettavasti voi kannustaa ollenkaan sillä yli kahdeksan tuntia on pienelle juuri tulleelle pitkä aika. MUTTA...noinhan se on tehtävä jos koiran haluaa.
Yritä kuitenkin järjestää joku sinne päivällä pentua katsomaan jos sinulla itselläsi on pitkä koulupäivä. Tulisi sinullekin sitten parempi olo.
Tuossa tulikin sitten jo vinkkejä että rajaa pennun tila pieneksi mutta tarkkaile vähän että miten se pentu siihen suhtautuu. Ensimmäiselle koiralleni nimittäin se tilan rajaaminen oli ihan kauhea juttu. Se huusi kuin syötävä vaikka kuinka yritin totuttaa sitä pienestä hetkestä aloittaen. Kun jätin sen portin keittiöstä pois ja annoin pennun olla olo/keittiö/eteisessä ihan vapaasti oli se ihan hissun kissun. Eli sille se rajaaminen oli todella paha juttu. Mielestäni se pennun olo oli paljon tärkeämpää kuin se että sain sitten korjata pissoja vähän sieltä täältä, puhumattakaan kaikesta paperisilpusta.
Hei ja onnea uuden tulokkaan johdosta .
Kyllä tuo onnistuu,pikku hiljaa opetat sen olemaan yksin.Meillä rajattiin koirallemme isoon eteiseen aidoilla alue missä on kun olemme pois.
Koiramme nukkuu yötkin siinä "omalla" paikallaan.Tietää kun porttia aletaan sulkemaan iltasin ,et nyt on nukkumaan meno aika .Alussa muutamana iltana vikisi ja uikutti, mut hyvin oppi nopeasti et se ei auta yhtään. Koiramme on nyt 4kk ja olen mielissäni et oppi niin nopeasti tuon oman paikan, ja sisä siisitikin jo on.
Kiitoksia kaikille rohkaisevista ja neuvoa-antavista viesteistä!
Olenkin ahkerasti kyllä täällä lueskellut muiden tarinoita ja kokemuksia, ja ihan hyvältä ovat niksit kuullostaneet. Sinänsä onnellisessa asemassa olen, että ystäväni on silloin tod. näk. maisemissa ja hän voi ainakin auttaa pennun pissattamisessa ja ruokkimisessa minun poissaollessani.
Ja on mukava kuulla, että se on muiltakin kyllä onnistunut ilman suurempia ongelmia. Vaikkakin pentu tulee taloon vasta kuukauden päästä, niin on silti hyvä olla jo täysi suunntelma valmiina, ettei hätä pääse yllättämään silloin kun sitä viimeiseksi kaivattaisiin.
Nyt vain opiskelemaan lisää pentutietoutta ja toivotaan, että kaikki menisi hyvin.
Eli kiitoksia kaikille :] !
pentu tuli perjantaina ja sitten lähdin jo maanantaina töihin. heti seuraavana päivänä jätin pennun vähäksi aikaa yksin ja lisäsin yksinolo-aikaa koko ajan. ensimmäisten työpäivien ajan jännitin kuinka pentu on ollut, mutta yhden yhtä tuhoa pentu ei saanut aikaan, ainoastaan sisälle tarpeiden teko. nyt koiruli vuoden ikäinen ja hienosti on edelleen ollut yksin=)
Kyllähän koiran voi pisimpinä päivinä viedä vaikka koirapäiväkotiin hoitoon, ainakin helsingissä, turussa ja tampereella on sellaiset
Kyllä ne koirat oppii olemaan yksin! Meillä ei ole totuteltu yksin oloon vaan koira on jäänyt kotiin työpäivän ajaksi yksin. Tietysti pentuvaiheessa siellä on sisällä sitten kaikki tarpeet mutta kun tietää että kotiin tullessa siivoushommat odottavat.
Nuorin koira kun tuli meille niin ei ollut mitään lomia tiedossa vaan viikonloppu siinä vain totuteltiin ja sitten jäätiin vanhemman koiran kanssa kaksistaan kotiin, eikä mitään ongelmia...
Tuntuu että liikaa koiriakin hyysätään, kyllä ne vähemmälläkin ovat tyytyväisiä :)
Tuossa elämäntilanteessa koirasta ei ole sinulle iloa vaan silkkaa huonoa omaatuntoa. Jos ajattelet vähänkään koiraa!