Sinä kasvoit
vuosien myötä,
eikä silmiesi hehku
ole sammunut.
Tunnen vieläkin
hiustesi tuoksun,
kepeät askeleesi.
Minä katselen
sumentunein silmin
kuinka loittonet,katoat
kuinka muutun pieneksi,
pieneksi ja mitättömäksi,
ja vaikka minä sinua
vieläkin rakastan,
hiljaiset sanani
eivät saa
sinua kääntymään.
Minun rakkauteni oli
vain kasa kylmiä tiiliä,
kotimme seinissä.
Seinissä,
joiden sisällä asuu
kaksi ihmistä,
kaksi toisilleen vierasta.
Olen jälleen
tyhjin käsin
eikä minulla ole
kauniita rakkauden sanoja.
Vain kasa
kylmiä tiiliä,
kotimme seinissä...
vuosien myötä,
eikä silmiesi hehku
ole sammunut.
Tunnen vieläkin
hiustesi tuoksun,
kepeät askeleesi.
Minä katselen
sumentunein silmin
kuinka loittonet,katoat
kuinka muutun pieneksi,
pieneksi ja mitättömäksi,
ja vaikka minä sinua
vieläkin rakastan,
hiljaiset sanani
eivät saa
sinua kääntymään.
Minun rakkauteni oli
vain kasa kylmiä tiiliä,
kotimme seinissä.
Seinissä,
joiden sisällä asuu
kaksi ihmistä,
kaksi toisilleen vierasta.
Olen jälleen
tyhjin käsin
eikä minulla ole
kauniita rakkauden sanoja.
Vain kasa
kylmiä tiiliä,
kotimme seinissä...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niihin kylmiin tiiliin muurattu rakkaus - miten vaikeaa sitä onkaan joskus nähdä naisen...
Minä keittelin hernekeittoa suurella sydämellä - jokaisen herneen sinne rakkaudella laitoin - tulipahan syödyksi =)
Iloista päivää Sinulle
Sinulla on paljon rakkautta, jos jokaisen herneen keittoosi rakkaudella laitoit.:)
Onnellinen Sinä. Iloista päivää itsellesikin!
Vieraantumista,
kaikkoamista toisistaan
ja jäljellä on vain kylmät seinät.
Kuinka rakkaus voikin kuolla,
silmät hehkuen
Hän katsoo ohitsesi
ohi sammuneen rakkautensa.
Kiitos jälleen Känsäkoura, todella koskettava
on runosi.
Olkoon päivässäsi silti iloa,
t. Rellu
Rakkaus vain joskus, useinkin "kuolee",
kasvetaan erilleen, niin kuin hienosti sanotaan.
Mutta elämäähän tämä on!
Iloa olkoon Sinunkin päiväsi!
Ehkä Voin Sittenkin tehdä asialle jotain..
#ojentaa ison ja vastaleivotun mustikka- ja mansikkapiirakan#
hm suu ihan sinisenä..:) Toivon, että siitä on iloa Sinulle :)..Kiitos Känsäkoura taas.
Johan herahti vesi kielelle. Muistan sen maun, tosin kukaan ei ole sitä leiponut aikoihin.
Itse en osaa kuin rakentaa ja tehdä yksinkertaisia pöperöitä, joilla pysyy hengissä.
Mustikka ja mansikka maistuu...
Iloa Sinunkin päivääsi!
Että pöperöitä...:)))...:)
Joskus hehku häviää kasvun myötä
tapahtuu muuttuminen
tuoksun tunteen ja muistot jälkeensä jättäen
kun toinen loittonee, rupeaa vähättelemään itseään
on kylmä, vaikka aurinko paistaisi täydeltä taivaalta
vieraannutaan toisistaan
lähdetään molemmat omia polkuja kulkemaan
jäljelle jää vain muistot ja suuri kaipaus…
Runoissasi kuvastuu suuri rakkaus ja kaipauksen tuska
vain aika voi haavat parantaa, tai ainakin haalistaa.
Hehku häviää, huuma haihtuu, tunteet tukahtuvat kiireen ja arjen alle.
Tuoksut ja tunteet jäävät muistin lokeroihin.
Kiitos kun otit kantaa.
Ne, jotka rakastavat, eivät toitota sitä joka helkutin runossa. Ihan kuin maailmassa ei muuta olisikaan, kun ylisuuret intohimot ja vitun rakkaus... Gulb.
rakkausrunot palstalle, jos rakkaus on noin epämiellyttävä asia sinulle.
Ymmärrätkö, että rakkausrunot palsta on tarkoitettu rakkaudesta
kertoville ja kirjoitettaville runoille!? En ymmärrä sinua?
Tämähän on rakkausrunopalsta ja ihka ensimmäisen kerran tänne kirjoitin, eihän tämän nyt luulisi maailmanloppu olevan jos mieskin joskus muutaman sanasen kirjoittaa rakkaudesta, rakkaudettomuudesta, kosketuksen puutteesta ja ikävästä. Olet vähän kyyninen,mutta kyllä se siitä... Kiitos kuitenkin!
Miksi on niin tuttua tarinaa?
Kahden liitosta.
Miksi sen pitääkin mennä näin?
Kun kaikki voisi olla toisin.
Minne katoaa?
Se kerran koettu rakkaus.
Vai katoaako?
Muuttako vain muotoaan?
Sanotaanhan.
Rakkaus on ikuista.
Niin kaiketi.
Rakkaus vain muuttaa kohdetta.
Silläkin on kiertokulkunsa.
Kuin kuulla ja aurigolla.
Silloinhan se ei katoa.
"Rakkaus on ikuista, muuttaa vain muotoaan ja kohdettaan. Kyllä. Jos me kaikki, jotka olemme rakastuneet, olisimme kumppaneittemme kanssa hamaan loppuun asti, avioeroluvut olisivat minimaalisia.
Mutta aika tekee tehtävänsä ja ihminenhän on ikuinen onnenetsijä. Jos onni katoaa, sitä lähdetään etsimään, löytäen tai ei.
Mieluisampaa olla onnellinen kuin onneton.
Kiitos Sinullekin!
Miksi ihminen satuttaa toista? Ero koskee...satuttaa tekee sieluun reiän..
Olen hämmentynyt kommenteistanne, en olisi uskonut että taitamattomana kirjoittamisen saloihin, saisin näinkin paljon kannanottoja.
Kiitos kun jaksoitte lukea!
nippa nappa hakuammunnalla jaksaa lukea joskus
Vai Aimoksi minua luulet?
En ole Aimo, Raimo enkä Kaino.
Eräs Känsäkoura vain, korpien kätköissä.
Älä lue jos et jaksa.