Kun sydän ja järki kamppailee keskenään. Kumman mukaan tulisi elää?
Liian myöhään....
onneton luuseri
222550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minusta sinun tulisi elä sen mukaan, minkä koet oikeaksi. Ihminen on aina vapaa tekemään oikein - myös itselleen. Muista, ettei elämää pidä elää toisten odotusten ja toiveiden mukaan.
tee niinkuin uskot että parhaalle tuntuu.. ite oon joskus valinnut järjen, ja jos voisin uudestaan kokeilla toista vaihtoehtoa, sen tekisin..
ja tunteet ovat tärkeitä.
mitä haluat, järki perustelee sen sinulle. On tärkeää kasvattaa itselleen hyvä perusjärki. Sellainen joka ei turhia pelkää, joka uskaltaa ottaa riskejä, mutta joka ei tallo kaiken yli saadakseen haluamansa.
Sydän näyttää tien, se on pidettävä herkkänä ja ehjänä, se on korjattava huolellisesti jos kolhiintuu. Harvoin on asiaa jossa vain järki tai sydän puhuu, näiden kahden balanssi syntyy sinun suhteestasi itseesi. Arvosta itseäsi, arvosta muita.
järkeä olisi, me ihmiset tekisimme paljon enemmän kaikenlaista peruuttamatonta, josta selviäminen olisi vaikeaa. Se mitä ihminen haluaa ja se mitä tarvitsee ovat monesti eri asioita.
Tunteet voivat viedä mihin suuntaan tahansa. Ne voivat huijata meitä, saada meidät näkemään sellaista mitä ei ole olemassakaan tai peittämään silmämme sellaiselta, joka pitäisi nähdä. Silti niiden tulee olla olemassa ja niitä pitää kuunnella, ne ovat elämän peruskiviä.
Minusta tärkeä lähtökohta tämänkaltaisessa tilanteessa on se, että joudut yleensäkin miettimään kumpaa seurata. Jokin ristiriita on jo siis olemassa, joka laittaa sinut epäröimään. Silloin kannattaa todellakin kelata järjellä mikä on oikein ja myös punnita sitä tunnetta. Punnita onko se todellinen vaiko vain jotakin mistä ei uskalla tai halua päästää irti.
Kiitos teille kaikille jotka viisaita neuvoja annoitte.
Eihän tää oo helppoo kun sydän kaipaa, eikä anna unohtaa...
Yhdessä päädyttiin "järki" ratkaisuun mutta...
menemällä ei kohtaa aitoa rakkautta, löysäile vähän;)
sydänsilmälasit:) ja antasin MENNÄ....
ja järki tukee ratkaisujasi..
Pohdi rauhassa molempia vaihtoehtoja, ja kun tunteet ja järki kallistuvat toiseen suuntaan valitset sen, ei kai elämässä mihinkää ole kiire?
Jos tunteittesi kohde on oikea - hän kyllä maltaa hetken odottaa..
Tsemppiä pohdintoihin
Se mitä sisällä tuntee, on olemassa sinuun tatuoituna pitkään. Sanoo järki mitä hyvänsä, tulee ihminen sen perusteella tekemiään valintoja myöhemmin katumaan, ikävöimään sitä tunnetta mikä joskus oli olemassa.
Anna itsellesi aikaa, se on parasta sinulle itsellesi. Samalla ehtii tarkastella tunteiden syvyyksiä. Kyllä ne vastaukset sieltä löytyvät, kuin itsestään...
kannata miettiä, ohi voi mennä onnikin.
Eivät ne sulje pois toisiaan, ei ainakaan pitäisi. Pelkästään tunteiden perusteella toimiva on minusta epäluotettava liehuja, yhtenä päivänä yhtä, toisena toista, kaikki perusteellaan "sydämellä". Pah. Tyystin järkeen tukeutuva on lähinnä robotti. Siis sekä-että on paras, sopivana sekoituksena, kykyjen mukaan.
liian usein järki voittaa tunteet ja sydämen,mikä ei aina tuo itselleen kaivattua onnea... kehotan siis osoittamaan tunteesi vaikka se onkin pelottavaa!:>
Mulla on täysin sama ongelma.
Tunteet ystävää kohtaan ylitsepääsemättömät, mutta niin on myös toisella ystävällä.
Näillä kahdella ystävällä on tunteita toisiaan kohtaan ja tiedänkin, että mahdollisuudet aika olemattomat.
Tunteet kuitenkin sanoo, että pitäisi kertoa tunteista häntä kohtaan mutta järki kieltää sotkemasta välejä ystävien välillä.
Kolmen ystävän draama, josta vaan minä tiedän :)
Valitettavasti järki on ottamassa voiton, koska en halua riskeerata hyviä ja läheisiä ystävyyssuhteita!
viisas nainen. On nimittäin hyvin monesti niin, että hyvä ja läheinen ystävyys on kuitenkin arvokkaampaa ja kestävämpää. Se on yksi rakkauden muoto sekin, sitä ei kannata unohtaa.
Olen itse ollut muutamia kertoja jonkinlaisessa seurustelusuhteessa, josta myöhemmin olen ymmärtänyt, että olisi pitänyt pysyä ystävyydessä. Se on hassu juttu mutta joskus ihmiset ovat vain niin ihastumisen ja rakastumisen tarpeessa, että eivät näe metsää puilta.
Samoin olen hullaantunut totaalisesti ihmiseen, joka halusi vain ystävyyttä ja se tuntui kamalalta ensin mutta kun aika kului, tajusin, että se olikin aivan oikein. Että ystävinä olemme täydellisiä mutta rakastavaisina emme alkuunkaan. Ne ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, vaikka sukua toisilleen.
toimia. Olen nimittäin se -ihan kiva, mukava- ja siitä huolimatta sen enempää ei vain synny. Viituttaa kohdata aina teitä jahkailijoita, jotka ette osaa päättää.. Aikaa ei vain ole loputtomiin, joskus ne tunteet vaan loppuvat, kun mitään ei tapahdu.
peliin vähän mielenkiintoa. Arvauksellisuutta, salaperäisyyttä. Sopivasti vaikeasti tavoiteltava on mielenkiintoinen.
Hmm.. annetaan esimerkki: Treffeillä:
"Mihin mentäs?"
"Ihan sama. Päätä sä"
"No mennäänkö vaikka tohon baariin?"
"Ihan sama"
"Mitä sä otat?"
"Ihan sama, vaikka lonkero"
Myötäilee "keskustelua" (jos sitä sellaiseksi voi kutsua). On samaa mieltä asiosta toisen kanssa, haluaa miellyttää väkisin.
Toi on tylsää... Räväkkyyttä ja tunteita peliin. Sano rohkeasti mielipiteesi jos vaikka et halua mennä baariin. Tietenkin kohtuudella täytyy erimieltä olla (se sitten taas on työlästä, mikä on kohtuudella).
Mutta rakkaushan vaatii verta, hikeä ja kyyneleitä jossain määrin ollaksee onnellista ja intohimoista.
nainen sanoo, että jos tämä toinen ei osaa päättää, hänen tunteensa ovat vähintäänkin epävarmalla pohjalla. Sillä kuinka moni tosissaan tunteva oikeasti alkaa jahkailemaan tilanteessa, jossa mahdollisuus selkeään tunteiden ilmaisemiseen on?
"Ihan kiva"? Sitäkö sinä haluat jollekin olla? Aloituskysymykseen viitaten voisin siis sanoa, että nyt järki käteen ja elämässä eteenpäin. Sitä toista vain imartelee nähdä sinut ihastuneena lähistöllä, eikä hän halua päästää sinua menemään. Siis tällä epävarmuudella hän pitää sinusta kiinni, kunnes joku enemmän kuin ihan kiva osuu kohdalle. Pidä huoli itsestäsi, ansaitset enemmän.
yleistyksesi minun kohdallani..omaa tahtoa ja ideoita löytyy vaikka muille jakaa, mutten mikään jääräpääkään ole.
Esimerkkisi oli muutenkin stereotypinen...lebet treffailee baarissa;).
,,,edesmennyt näyttelija Matti P sanoi: jos sydämen ja järjen äänet ovat erilaiset anna sydämen äänen ratkaista.
toimi niin, että tulet onnelliseksi;).
Minulla on vahvoja tunteita kahteen ihmiseen, toiseen vähän enemmän. Kummallakin on tunteita minua kohtaan. Mutta se johon minulla on enemmän tunteita on bi-seksuaali, joka on ehkä kuitenki enemmän hetero, koska hänen mielestään lapset, häät, ja asunnot kuuluvat hänen kohdallaan vain heterosuhteeseen eli minulla ei hänen kanssaan olisi mitään lopullista tulevaisuutta. En silti saa häntä mielestäni, vaikka kuinka yritän, ja ehkä osa syynä on se, että hän sanoo tarvitsevansa ja rakastavansa minua. Tämä toinen olisi sitten valmis minun kanssani elämämään vaikka loppuelämän, mutta en voi olla hänenkään kanssa, koska tunteeni toista kohta ovat liian voimakkaat. Ja siis minulla on kyllä tunteita myös tätä toistakin kohtaan...en ole kummankaan kanssa mutta haluan kumpaakin..*huokaus*