Olen havainnut, että masennus on puhuttanut erittäin voimakkaasti erityisesti naisia. Teidän kokemuksenne ovat tärkeitä, joten pyydän teitä kirjoittamaan, miten koette henkilökohtaisesti masennukseen ja ehkäisyyn liittyvät asiat. Kirjoittakaa lyhyesti ja vaikka ihan nimettöminä ( esim. äiti1, äiti2). Vakionimimerkkinne ei välttämättä ole paras mahdollinen tässä yheydessä, mutta saa silläkin kirjoittaa, jos välttämättä haluaa. Laittakaa viestiin mielipiteenne ainakin seuraavista asioista:
- Onko yleisempää, että äiti on masentunut vai pirteä synnytyksen jälkeen?
- Olisiko sinusta hyvä, että lasten synnytysten välillä olisi reilu väli?
- Hyväksytkö ehkäisyn, vai pidätkö sitä syntinä?
- Montako lasta sinusta olisi sinulle sopiva määrä, jos sinulta ei vaadittaisi mitään, ja saisit sen ilman minkään muun asian vaikutusta yksin päättää?
- Onko sinusta helppo puhua puolisosi kanssa ehkäisystä. Entä jonkun muun kanssa?
- Minkä ikäinen olet)(20-40), (40-60), (60-)
Jos on jokin erityisen tärkeä viesti muille naisille, jonka haluatte sanoa, kirjoittakaa myös se.
Itse olen mies, joten en näistä asioista paljoakaan ymmärrä, mutta eivät ymmärrä muutkaan miehet. Silti he tekevät teitä naisiakin koskevia päätöksiä ja linjauksia. Te naiset voitte itse vaikuttaa henkiseen, fyysiseen ja hengelliseen tasa-arvoon, ja tällaisen pienen leikimielisenkin kyselyn perusteella teillä on myös mahdollisuus myös nähdä, mitä mieltä muut kanssasisaret ovat. Oletan, että kaikki vastaajat ovat kristittyjä naisia, ja vastaatte luonnollisesti rehellisesti omantuntonne mukaan.
- Onko yleisempää, että äiti on masentunut vai pirteä synnytyksen jälkeen?
- Olisiko sinusta hyvä, että lasten synnytysten välillä olisi reilu väli?
- Hyväksytkö ehkäisyn, vai pidätkö sitä syntinä?
- Montako lasta sinusta olisi sinulle sopiva määrä, jos sinulta ei vaadittaisi mitään, ja saisit sen ilman minkään muun asian vaikutusta yksin päättää?
- Onko sinusta helppo puhua puolisosi kanssa ehkäisystä. Entä jonkun muun kanssa?
- Minkä ikäinen olet)(20-40), (40-60), (60-)
Jos on jokin erityisen tärkeä viesti muille naisille, jonka haluatte sanoa, kirjoittakaa myös se.
Itse olen mies, joten en näistä asioista paljoakaan ymmärrä, mutta eivät ymmärrä muutkaan miehet. Silti he tekevät teitä naisiakin koskevia päätöksiä ja linjauksia. Te naiset voitte itse vaikuttaa henkiseen, fyysiseen ja hengelliseen tasa-arvoon, ja tällaisen pienen leikimielisenkin kyselyn perusteella teillä on myös mahdollisuus myös nähdä, mitä mieltä muut kanssasisaret ovat. Oletan, että kaikki vastaajat ovat kristittyjä naisia, ja vastaatte luonnollisesti rehellisesti omantuntonne mukaan.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Keskenmeno on ylipäätään alihoidettu asia yhä tänään. Näin on asiantuntojoidenkin kanta. Mutta. Uskovaisena keskenmeno on erittäin ristiriitainen kokemus. Niin vaikea puhua siitä että se on ylivoimaista. Se vaatisi kunnolla aikaa, mutta....
Miksi kaikesta pitää tehdä vaikeaa? Minä sanon suoraan jos joku utelee miksei ole lapsia, sanon suoraan että on niitä mutta ovat kuolleet. Kaikki ovat tulleet kesken. Siinä utelijoilla naamat venähtävät.
Se että mies voi usein ohitaa asian olankohautuksella. Näin vain kävi? Ja nekin naiset jotka niitä ovat kokeneet ovat voineet saada "parempaa" palvelua. Tai ovat muuten pääseet kuin koira veräjästä.
Kuinka monta kertaa olet joutunut asioimaan gynen päivystyksessä ko asian takia? Se on ihan tosi nautinto :(
Tiedätkö kuika monta täydellistä asiattomuutta olen itsekkin kuulut ko tilantessa näillä päivystyspolikäynneillä? Aivan liian monta.
Kuinka monta kertaa ole pelännyt äkillistä rajua ja vertatulvimalla alkavaa keskenmenoa silloin kun tiedät että perheen muut lapset ovat täysin riippuvaisia sinusta?
Kukaan äiti ei halua joutua siihen tilanteeseen jossa lapset jäävät täysin oudon viranomaisen hoitoon kun äiti kiikutetaan pillit vinkuen sairaalaan.. Kuitenkin näitä tapahtuu. Joillekin toistuvasti.
Keskenmeno voi olla hyvin taraumaattinen kokemus johon liityy täysin oikeutettu ja aiheellinen kuoleman pelko.
Voihan olla että keskenmeno ei ole kuukautisia kummepi. Kaikilla vain ei ole niin hyvä tuuri.
Ja kun olet kokenut useita keskenmenoja lyhyellä aikavälillä niin tervettä ei ole se jos voit vain olankohautuksella ohitaa asian.
En pysty edes puhumaan niistä. Jokainen keskenmeno on kuolema. Odotin, iloitsin, herkistyin...ajattelin tulevaa lastani. Mutta luonto ei ollut tehnyt alusta, solujen koostumuksesta, elinkelpoista. Tyhjyys. Tulevaisuuden menettämisen tunne.
Juuri sinunkaltaisten ihmisten väheksyvä asenne on saanut minut kääntymään siään päin ja kääntämään murheeni ja pettymykseni sisäänpäin. Sinun kaltaiset tekevät arjen kanssakäymisestä piinallista.
silloin, kun sain ensimmäisen lapsemme kesken. Minulle ei ollut vaikea puhua siitä toisten kanssa, mutta itselle se oli niin kipeä asia, että en halunnut edes tietää kumpi olisi ollut.
"- Onko yleisempää, että äiti on masentunut vai pirteä synnytyksen jälkeen?"
Vaikea sanoa muuten kuin omasta puolesta. Ensimmäisen lapsen jälkeen oli jonkunlainen masennus, halusi viedä lapsen takaisin sairaalaan, kun tuntui ettei se ole minun. Masennus aina ollut voimakkaampi uuden vauvan jälkeen. Nyt on voimat ihan piipussa. Muista äideistä en tiedä. Yksilöllistä tämäkin.
"- Olisiko sinusta hyvä, että lasten synnytysten välillä olisi reilu väli?"
Omalla kohdalla kyllä. Esimerkiksi vähintään se kaksi vuotta, mutta kun ei...
" - Hyväksytkö ehkäisyn, vai pidätkö sitä syntinä?"
Ennen pidin syntinä, nyt en. Oman mielenterveyden säilyminen/hoitaminen ja perheen hyvinvointi tärkeämpää.
"- Montako lasta sinusta olisi sinulle sopiva määrä, jos sinulta ei vaadittaisi mitään, ja saisit sen ilman minkään muun asian vaikutusta yksin päättää?"
En osaa sanoa, ehkä viisi. Eihän sitä tiedä jos joskus vielä haluamme lisää, nuoria kun ollaan mutta nyt ei puhettakaan että jaksaisi uutta vauvaa.
"- Onko sinusta helppo puhua puolisosi kanssa ehkäisystä. Entä jonkun muun kanssa?"
Mieheni kanssa on helppo onneksi puhua tästä ja tukee minua minkä pystyy. Muiden kanssa? Ei.
"- Minkä ikäinen olet)(20-40), (40-60), (60-)"
Olen jossain tuon 20-40 välillä.
Muille masentuneille äideille: Te itse tiedätte omat voimat, kuunnelkaa niitä enemmän kuin seurakuntaa. Ei uskoa sillä voi mitata ehkäiseekö vai ei.
- Onko yleisempää, että äiti on masentunut vai pirteä synnytyksen jälkeen?
-> synnytykseen liittyvä hormonimyllerrys saa tunteet voimakkaiksi niin ilon lapsesta kuin mielen mataluudenkin jos ei saisi tukea. Tämä on jo fysiologinenkin asia. Itse olen saanut tarvittavaa rakkautta ja hellyyttä mieheltäni, joten lapsen syntynään on liittynyt paljon iloa ja hellyyttä syntyvää lasta kohtaan. joskin olen ollut väsynyt alhaisen hemoglogiinin ja lapsen koliikki-itkujen vuoksi. Tottakai tunteet ovat vaihdelleet, mutta klassista synnytysmasennsuta en ole kokenut. Miehen tuki on ollut erityisen tärkeää jaksamisessa!
- Olisiko sinusta hyvä, että lasten synnytysten välillä olisi reilu väli?
-> vaikea sanoa mikä on sopiva väli. Uuden raskauden hyväksyminen on helpompaa jos on ehtinyt toipua edellisestä hyvin. 2-3 vuotta olisi ehkä hyvä, jos itse olisi päättänyt asian. Itsellä välit ovat olleet 1 1/2v-3 v. Selvitty on lyhyestäkin lasten syntymän välistä., mutta minulla on tosiaankin ollut tukea läheisiltä.
- Hyväksytkö ehkäisyn, vai pidätkö sitä syntinä?
-> jokainen syntyvä lapsi on ihme ja Jumalan lahja. Lahjan arvo kirkastuu vuosien varrella. Itse suunnitellen en olisi osannut tehdä oikeita ratkaisuja. Jumalaan luottaen olemme mieheni kanssa saaneet 8 lasta, joista nyt kuopuksen ollessa jo murrosiässä, olemme kiitollisia jokaisesta
Jos äidin terveys on uhattuna, ehkäisy on terveydenhoitoa. Nämä kysymykset jokainen joutuu käymään läpi omakohtaisesti kuunnellen seurakunta äidin neuvoja. Ratkaisu ehkäisyn käyttämisestä terveydenhoidollisena asiana, äidin elämän suojelemisena, on kuitenkin henkilökohtainen ratkaisu, joskin kipeä sellainen.Tukea myös niille äideille ja isille, jotka joutuvat tätä kysymystä pohtimaan!
- Montako lasta sinusta olisi sinulle sopiva määrä, jos sinulta ei vaadittaisi mitään, ja saisit sen ilman minkään muun asian vaikutusta yksin päättää?
-> jos olisin itse päättänyt ehkä 5. Mutta Jumalan tarkoitukseen luottaen olemme saaneet 8, joista olen todella kiitollinen. Onneksi ei ole tarvinnut itse ratkaista.
- Onko sinusta helppo puhua puolisosi kanssa ehkäisystä. Entä jonkun muun kanssa?
-> puolison kanssa olemme keskustelleet ja omat kipuilumme käyneet ajallaan. Puolison kanssa on ollut helppo keskustella. Muiden kanssa ei. Asia on arkaluonteinen.
- Minkä ikäinen olet)(20-40), (40-60), (60-)
-> 40-45. Lapsia ei taida enää tulla... kaikilla lasten syntyminen ei todellakaan kestä kovin pitkää aikaa. Näin minun kohdallani.
Viestiä muille äideille; saa väsyä ja kipuilla näissäkin asioissa. Jumalan johdatukseen luottaen on hyvä elää pienemmän tai suuremmankin perheen äitinä. Puhukaa puolison kanssa ja hakekaa luotettavia ystäviä, joiden kanssa puhua, perheen iloista, suruista, huolista ja väsymyksestäkin. Itselle vaikeinta oli 4-5:nnen lapsen kohdalla... Nyt jälkikäteen olen iloinnut, miten olen saanut kulkea lasten rinnalla raskaus- vauva-ajan- leikki-iän, kouluiän ja nuoruusvaiheen ja olla jo saattelmassa omaankin elämään. Elämän rikkaus lapsissa on alkanut kirkastua vaikeimman vaiheen jälkeen, jolloin olen saanut aikaa toteutta myös omaakin elänänhaavetta opiskeluissa ja työssä. Suhde lapsiin on toimiva. Ilman puolison vahvaa tukea kaikissa vaiheisa en olisi ehkä jaksanutkaan ja kuvaukseni voisi olla toisenlainen. Tässä viestiä myös nuorten perheiden isille!
Äiti tarvitsevat hyvin voimakkaan tuen mieheltään.
Perhe on yhteinen yritys, jossa kummakin pitää osallistua kaikilla voimillaan myös lasten hoitamiseen ja kasvattamiseen.
Äidit tarvitsevat myös omaa aikaa iltaisin, kun ovat päivät yksin lastensa kanssa.
ihana että vähän vanhemmatkin kirjoittaa, jo kaiken läpikäyneet!!
Ja myös toivoisin usk. miesten kirjoituksia. Tässä yksi todellinen helmi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027782187
Olen huomannut, että juuri tuolla tavalla voi puhua silloin, kun on ne "kaikki" lapset synnytänyt. Se putki on takana, ja lapsistaan voi nauttia.
Tässä vaiheessa (n.30) kun hedelmällisyyttä on vielä edessä ja synnytyksiä monta takana, ei voi löytää montaakaan hyvää asiaa ehkäisemättömyydestä. Se tarkoittaa minulle samaa kun hävittää itsensä, tappaa sielunsa, turruttaa mielensä ja alistua raskauteen toisensa perään. Tiedän, että käytän voimakkaita sanoja, mutta sitä MINUN tunnettani ei voi muuten kuvailla. Raskauden aikana mieleni on myllerryksessä. Hys hys on monissa viesteissään hienosti valaissut mitä naisessa tapahtuu hormonaalisella tasolla. Synnytyksen jälkeen putoaa musta huppu päähän pitkiksi ajoiksi. Mikään maailmassa ei tunnu normaalilta. Ulkoisesti elämä voi näyttää erittäin normaalilta (vielä), mutta sisäinen elämä on kaaosta.
Hyväksyn ehkäisyn niissä tapausissa kun tuntuu, että mitään muuta vaihtoehtoa ei enää ole.
Sopivaa lasten määrää en tiedä. Jos saa tarpeeksi kerätä voimia ennen seuraavaa raskautta (n.3v.) voi aina jaksaa vielä yhden. Mielestäni tasapainoinen ja jaksava äiti on koko perheen etu.
vaikka tämä voikin loukata...
"..Se tarkoittaa minulle samaa kun hävittää itsensä, tappaa sielunsa, turruttaa mielensä ja alistua raskauteen toisensa perään. Tiedän, että käytän voimakkaita sanoja, mutta sitä MINUN tunnettani ei voi muuten kuvailla."
Minusta sinä teet vääryyttä itsellesi. Minusta kenenkään ei pitäisi antaa häivitää itseään, tapaa omaa siluaan/minuttaan kieltää tunteita.
"alistua raskauteen toisensa perään"
Minä tiedän mistä sinä puhut. Ja kuitenkin nyt kun katson tuota tilannetta ulkopuolelta siksi että sairastuin vakavasti niin ajattelen kiitollisuudella sitä tilannetta. Minusta ei koskaan tule tervettä enkä koskaan palaa tuohon tilanteeseen. Kiitän Jumalaa siitä että hän on osoittanut minulle kuinka väärin tuo on.
Minä pelkään sinun ja kaikkien niiden puolesta jotka ovat ajautuneet noiden ajatuseten äärelle että te päädytte tekemään jotain peruuttamatonta. Ymmärrä tämä niin monella tavalla kuin vain taidat löytää.
Tiedän myös mitä tarkoita silla kun sanot että voi nauttia lapsista kun putki on takana. Lapset kasvat käsistä ja sinun pitää niistä nauttia tässä ja nyt. Se on lapsen oikeus mutta myös sinun oikeutesi. Et sinä voi nauttia vanhimmista lapista sitten kun sinulle ei enää synny lapsia. Vaan niistä on nautittava tässä ja nyt.
"Hyväksyn ehkäisyn niissä tapausissa kun tuntuu, että mitään muuta vaihtoehtoa ei enää ole."
Minä en hyväky tätä ajatusta siksi että sitten kun ollaan tuossa tilanteessa olaan jo rikottu lähimmäistä vastaan niin monessa kohdassa ja niin monta kertaa etten taida ahdistukeltani pystyä siitä kertoa.
Ja tuohon pisteeseen kun tilanne ajetaan se jättää aina myös jäljet.
Hoitakaa itsenne kuntoon ennen seuraavaa raskautta niin että jaksatte AIDOLLA ilolla ja halulla ottaa sen uuden lapsen vastaan. Niin että lapsi on teille sydämmestänne asti rakas ja toivottu ennen kuin se saa alkunsa. Silloin te ymmärrette myös sen sydämestänne että lapsi on lahja ei uhrilahja.
Kun sinä rakas sisar sanot että sinä alistut uuteen raskauteen niin sinä olet tehnyt raskaudesta lain ikeen joka on raskas taakka kantaa.
Ja ennen kaikkea minä pyydän lastesi takia sitä että hoidat itsesi kuntoon niin mielen kuin fysikan vaikka siihen menisi vuosia aikaa.
ÄIdissä on lasten turva. Ja se mitä sinä nyt teet itsellesi (keillät oikeat ja täysin normaalit tunteet) tulee näkyvmään sinun lapsissasi. Et sinä voi sitä heiltä salata vaikka kuinka yrittäisit.
MIeti omassa omassatunnossasi (ja sulje korvasi muilta) ketä vastaan nyt rikot ja kenelle osoitat nyt kuuliaisuutta. Jumalalle vai ihmisille. Meille on ännetty käsky rakastaa JUmalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Kun sinä rakstat itseäsi alistamalla ja kieltämällä tunteesi mitä sinä teet lähimäisillesi, lapsillesi...
Sen minä rakas sisar sinulle vielä sanon että jos sinä tätä pohdintaa omassatunnossasi usataudun käymään niin muista siinä missä synti on suureksi tullut siinä on armo ylen palttinen.
Armo annetaan sinulle ansiotta lahjaksi. Sen maksuksi et voi yhtään tekoa laitaa.
Matteus 23:
4 Sillä he sitovat raskaat kuormat, joita ei voida kantaa, ja panevat ne ihmisten olille, mutta ei he sormellansakaan itse tahdo niitä liikuttaa
sinun viestisi. Et loukannut siinä sanallakaan minua.
Ja ymmärrän, että kokemuksen kautta osaat kirjoittaa niin tarkkanäköisesti kuin kirjoitit.
Jos sinua se rauhoittaa, niin voin kertoa, että hoidan itseni kuntoon. Kiitän taivaallista Isää siitä, että sinun kaltaisiasi ihmisiä on olemassa, jotka voi ymmärtää.
>>Jos äidin terveys on uhattuna, ehkäisy on terveydenhoitoa. Nämä kysymykset jokainen joutuu käymään läpi omakohtaisesti kuunnellen seurakunta äidin neuvoja.>>
Eikö tuo seurakunnan neuvojen kuuleminen kuitenkin edellytä, että joudutte antamaan seurakunnalle melko seikkaperäistä tietoa perheenne intiimeistä ja terveydellisistä asioista? Muutoinhan seurakunnan on vaikea neuvoa teitä tapauskohtaisesti.
Minusta vaikuttaa pikemminkin siltä, että sinulle pitää antaa hyvinkin sekkaperäiset selvitykset lestadiolaisten lapsiluvuista.
"Jos sinua se rauhoittaa, niin voin kertoa, että hoidan itseni kuntoon. Kiitän taivaallista Isää siitä, että sinun kaltaisiasi ihmisiä on olemassa, jotka voi ymmärtää"
Minä lupaan muistaa sinua...
Ei milllään, ei hän ymmärrä meikäläistä.
mutta sinun laisesi puskasta huutelijaa vielä harvempi ottaa vakavissaan...
Oikein hyvä kirjoitus ja mukava lukea. Kiitos siitä! Toivottavasti muutkin lukevat, ajatuksen kanssa.
"Jos on jokin erityisen tärkeä viesti muille naisille, jonka haluatte sanoa, kirjoittakaa myös se."
Sitä minä vain ihmettelen että kokonaisuudessaan sivutetaan raskauden aikaisten muutosten vaikutus äidin elämään synnytyksen jälkeen....
Raskaus vaikuttaa joidenkin naisten hormoonitoimintaan vuosia raskauden jälkeen. MM se on erikoista että vaikka tiedetään että raskaus vaikutaan mm kilpirauhasarvoihin niiden vaikutus ihmisen mieleen ja koko elämään ohitetaan.
Ymmärrän sen että sille että arvot heittävät raskaudesta johtuen ei tehdä mitään koska ne aikanaan tasaantuvat itsestään. Mutta sitä en ymmärrä että niiden vaikutuksista naisen elmään ei puhuta.
Jos nainen vain lihoo tai laihtuu raskauden jälkeen syy on elämäntilanteessa? Onko? Syytä voi olla sielläkin mutta ainakin ne joitka ovat käyneet läpi kilpirauhassairuaksia ja ovat joutuneet lääkitykselle ymmärtävät sen mitä merkitsee se jos lääkitys ei ole kohdallaan.
Alkaa tulla joukko oireita niin mielen kuin fyysisiäkin oireita. Ja ne ovat kertyvä kuorma. Yleensä käy vielä niin että oireet pahenevat raskauksien myötä. Tästäkään ei puhuta.
Sitäkään en ymmärrä että kun kuitenkin tänä päivänä tiedetään että on naisia joisen sterotoniini taso romahtaa synnytyksen jälkeen -usein tästä seuraa massennus joka voi jatkua hoitamattomana ja myös hoidettuna pitkään raskauden jälkeen niin tästäkään ei puhuta mitään.On vain luonnollista että äiti väsyy ja on masentunut. Todellako? Masennus pitäisi aina hoitaa huolella ja ajan kanssa ennen seuraavaa raskautta.
Ja sittenkin vielä naissukuhormoonit. Vaikka kuukautiskierto olisi toimivinaan se ei tarkoita suoraan sitä että se toimii moiteetta. Joka sekin vakutaa mieleen ja koko naisen elämään.
Tokihan on niitä naisia joilla koko hormoonitoiminta toimii moiteetta niin ennen kuin jälkeen raskauden. Ehkä he eivät ole myöskään niin herkiä hormoonitoiminasta johtuville mielen ailahduksille? Ehkä heillä on mahdollisuus kokea olevansa oma itsensä?
Mutta kuinka voisimme joukosta poimia ne joille raskaus aiheutaa yhtä ja toista. Yleisesti voidaan todeta että harvalla on mitään vertailuarvoa johon otettuja arvoja voisi verrata. MM kilpirauhasarvojen normaalivaihteluväli on niin laaja että vaikka arvot ovat raja-arvojen sisällä potilas kuitenkin voi oirehtia.
Yksi asia jota myös jään miettimään on se että kuinka voidaan sivutaa se tosiasia että nainen ei palaudu entiselleen 3 kuukaudessa eikä 6 kuukaudessa synnytyksestä. Ja varsinkaan tilanteessa jossa homat eivät lähde pyörimäään komppia.
Sekin mietityttää että miksi ihmisellä on taipumus vetää itsensä siihen pisteeseen asti että hän katkeaa ennen kuin uskaltaa antaa itselleen oikeuden antaa perkiksi. Pitääkö ihmisen vain venyä loputtomiin siksi että joku toinen näytää pystyneen mahdottomiin. (ehkä hänellä on ollut taka-taskussa jotain sellaista jota sinulla ei ole)
Jos ja kun nainen masentuu synnytyksen jälkeen se pitää aina hoitaa. Aina! Ja vaikka siihen ei muuta hoito tarvittaisi kuin aikaa toipua ja palautua. Niin mieleltää kun fysiikaltakaan.
Haluaisin sanoa sen että opetelkaa lukemaan niitä omia varkoitusmerkkejä. Niitä ovat mm seuraavat asiat
- unihäiriöt
- syömishäiriöt
- ärtymys/kireys
- haluttomuus
- näköalattomuus, vaihtoehdottomuus
- mielihyvän puute
- mielialojen raju vaihteleminen
- tunne siitä kuin olisi häkissä/vankina
Pysähtykää miettimään elämänne suuntaa silloin kun vielä ymmärätte itse että jotain täytyy tehdä ja muutos täytyy tapahtua tässä ja nyt.
Tähän Hys hysin hyvän kirjoituksen jatkoksi sopii nimimerkki Eve-Liinan kirjoitus toisessa ketjussa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027959805
Minusta pitäisi katsoa myös mitä ehkäisypillerit/hormonit vaikuttavat äiteihin.
Niistäkin on ollut tutkimuksia, ei nekään ole ihan vaarattomia.
Luotan luomuun tässäkin asiassa
t. luomuäiti
Luomulla tarkoitin yllä Luojaa.
Oikeasti vastustan hormoneja, minusta ne ovat vaarallisia:
Kalevan yleisönosastolla oli aika vasta kirjoitus, jossa joku mies oli huolissaan miesten siittöistä, kun niiden määrä vähenee siksi kun naiset syövät hormooneja ja pissaavat ne vessanpöntön kautta vesistöihin ja ne menee kaloihin ja kun miehet niitä syö niin siittiöiden määrä on vähenee.
Minulla kyllä tuli huoli enemmänkin niitä naisia kohtaan jotka syövät suoraan niitä hormooneja.
Suomessahan ei syö hormojena kuin naiset, sanoi talvelakin kerran kansanradiossa.
t. luomuäiti
Puhumme kokonaan eri asiasta silloin kun keskustelemme hormonilääkityksen terveys- ja ympäristöriskeistä.
Niitä kannattaa selvittää, mm. lääkärin kanssa ja pohtia muutenkin.
Mutta siihen ei pidä sekoitaa minkään uskonlahkon fantasioita ehkäisemisen synnillisyydestä.
Jokaisella avioparilla on oikeus ihan itse ratkaista avioelämänsä tavat ja periaatteet ja suhteensa perhesuunnitteluun. Sille alueelle ei minkään uskonlahkon pidä tunkeutua. Se on ihmisoikeus jossa jokaisella parilla tulee olla vapaus itse ratkaista asiat.
SRK:n ehkäisykielto ja uskonyhtiesön sisäinen valvonta merkitsee väkivaltaista puuttumista avioparin intiimiin henkilökohtaiseen elämään.
Minusta hormonit kuuluvat tähän keskusteluun, ja onko se edes lääke, lääkitys. Sillä ehkäistään hedelmöittyminen, minusta se ei ole lääke.
Mutta hormonien käyttö on todistettu hyvin monessa tutkimuksessa, ne eivät ole edes terveydelle hyväksi jopa vaaraksi.
Voin etsiä netistäkin linkkejä, jos haluat
http://www.tohtori.fi/?page=1750363&id=8069834
en todellakaan halua käyttää hormoneja, siihen en ala vaikka mieheni toivoisi niin, hyvin monet äidit pakotetaan siihen ;)
t. Luomuäiti
Nainen saa yhdessä luomu-raskaudessa kehonsa enemmän hormooneja kuin syömällä pillereitä koko elämänsä. Joten ajattelen että suhteelisuuden tajusi on jossainmäärin hukassa.
Naiselle voi ykistään olla suurempi riski se että hormoonitoiminta ei toimi oikein kuin se että se pannan toimimaan keinotekoisesti hormooneilla.
Myös raskaus itsessään voi olla naiselle suurempi riski kuin hormoonit.
Huomaan ettet lukenut ajatuksella viestiäni lainkaan. Sinä puhut vain yksioikoisesti pillireistä. Niisä on hyvää ja niissä on huonoa. Kuitenkin liioitelet niiden haittoja ja kiellät niiden kaikki positiiviset vaikutukset.
Joillekin pillerien aloittaminen merkitsee merkittävää muutosta parempaan päin. Ei vain synnytysmasennuksessa vaan monessa muussakin terveyteen liittyvässä kysymyksessä.
Toinen asia mikä ihmetyttää on se että vedät pillerit tähän keskusteluun niin kuin ne olisivat ainoa tapa antaa äidille aikaa toipua? (parisuhteen kärsimättä)
Kyllähän se niin on että elämästä ei selviä hengissä... Kuitenkin sinä ohitat täysin sen lääketiteelisen faktan että kaikki naiset eivät omaa luomusti kehoa joka kykenisi toipumaan raskaudesta 3 kuukaudessa?
Etkä myöskään näy ymmärtävän sitä että yhtä lailla kuin keinotekoisissa hormooneissa on riskisä yhtä lailla riskit on siinäkin että naisen kilpirauhanen käy liikatoiminnalla. Joka taas voi johtua toistuvista raskauksista.
Lieväkin liikatoiminta vaikutaa koko naisen elimistöön. Lievä liikatoiminta ei ehkä estä naista raskautumasta mutta kurmittaa ja kuluttaa koko naisen elimistöä.Ja tämä tila voi jatkua vuosia ja vuosikymmeniä raskauksista johtuen.
Ja siitäkin on seurauksia joista voimme sanoa että osa niistä on vakavi osa peruutamattomia ja korjaamattomi. Liikatoiminnan jäljet näkyvät naisen elimistössä pitkään senkin jälkeen kun arvot tasaantuvat.
Jos ajatellaan koonaisuuksia ja seurauksia en allekijoita ajattelumalliasi jossa yksioikoisesti ajattelet että jatkuva raskaana oleminen on automaatisesti naisen terveyden kannalta parempi vaihtoehto kuin ajottainen ehkäisyn käyttö tai kumi/sterilisaatio?
Kuten sanoin jo edellisessä viestissäni niin toistan sen vielä selvyyden vuksi
- on naisia joilla hormoonitoiminta kokonaisuudessaan toimii moiteetta niin ennen kuin jälkeen raskauden. Kuitenkin on paljon myös niitä joilla se ei toimi. Kun yhdessä kohtaa alkaa kirraamaan siitä yleensä seuraa se että monessa muussakin kohdassa alkaa kiristää.
Minä en sinuna kuitenkaan vähättelisi hormoonitoiminnan (kokonaisuudessaan) ja mielen välistä yhteyttä. Ehkä ymmärrät sen vasta sitten kun sinulla se syystä tai toisesta alkaa heitää pahasti.
E-pillerit ovat lääke siinä kuin mikä tahansa muukin lääke. Niillä on paljon muitakin vakutuksia kuin vain ehkäistä hedelmöittyminen.
Ajateletko todella niin kettä naisen hormoonitoiminta on vain munasolunkypsyttämistä varten? Ettei sillä ole mitään muuta tekemistä naisen elimistössä? Tai ettei se ole välillisesti vakuttamassa moneen muuhunkin asiaan?
Ymmärrän sen että jos haluat katsoa asiaa täydellisestä ehkäisykielteisyydestä haluat ajatella pillereistä että ne ovat vain ehkäisyä varten.
Jotain kuitenkin sinulla on mennyt biologiasta ohitse. Kuukautiskierto ja sukupuolihormoonit eivät suinkaa ole muusta hormoonitoiminnasta erillään oleva asia.
Toinen fakta on se että naisen hormoonitoiminta ei ole tasaista kuten miehellä. Eri kuukautiskierron vaiheissa on eri määrä hormooneja liikeillä. Kuten myös raskauden aikana ja raskauden ja imeytksen jälkeen.
Imetyksessä mukana olevat hormoonit saattavat keikkua mukana pitkään imetyksen lopettamisesta huolimatta ja voivat häiritä naisen hormoonitoimintaa.
Kuukautishäiriöistä et ilmeisesti ole koskaan kuullut? Tai ehkä sinusta niitä ei tarvitse hoitaa? Tai ihosairuaksia joiden hoisossa e-pilleritä myös käytetään? Tietekin se on vain turhamaisuutta?
Et myöskään runsaista kuukautisista?
Et ole myöskään kuullut sitä että e-pillereitä käytetään nimen omaan ja ennnen kaikkea tasaamaan naisen hormoonitoimintaa siksi että saadaan joku muu lääkitys pysymään kohdallaan.
Olen täysin varma ettet ymmärrä tämän asian monitahoisuutta, etkä ehkä haluakkaan ymmärtää.
E-pillerit ovat hormoonilääkeitä siinä kuin mitkä tahansa muutkin hormoonilääkeet. Tietyissä tilantessa niitä voidaan käytää joko hoitona tai tukemassa muuta hoitoa.
Jos väität muuta et tiedä mistä puhut.
Ymmärrän jos hormonitoiminta ei toimi, että silloin syö hormoneja, mutta sitä en ymmärrä, että niitä syödään turhaan mm. raskauden ehkäisyyn.
Täällä on usein tuotu esille sitä, jos raskaus olisi miesten hommaa niin he ehkäisisivät. Mutta olen varma, jos ehkäisy olisi miesten homma niin ne ei ehkäisisi hormooneilla. Eli miehet eivät syö hormooneja mutta haluavat että naiset syövät.
Minä en syö hormoneja ehkäisyyn jos hormonitoiminta menee sekasin niin sitten syön.
Saan minä myös pitää kantani.
Elä sinä sekoita nyt muuta hormonihoitoa tähän ehkäisyyn.
Minä puhun ehkäisypillereistä, sinä nyt sekoitat tähän muut terveydenhoidot joissa tarvitaan hormonihoitoa.
Minun mielestä nämä ovat kaksi eri asiaa.
Minä en tunne näitä ehkäisyasioita kuten huomaat.
Voisitko valaista minua, mitä muita mahdollisuuksia on ehkäistä kuin hormooneilla.
Kortongin tiedän, onko se ainut mahdollisuus.
Minä sekoitan ne tähän juuri siksi ja nimen omaan että ne eivät ole toisistaan irralaan olevia asioita. Nainen on kokonaisuus jossa kaikki vaikutaa kaikeen. Myös niin että sukupuolihormoonit vaikutaa kaikeen. Ihan kaikeen. Ja taas toisin päin niihin vaikutaa moni asia. Miksi haluat kiistää tämän yhteyden?
"Minä puhun ehkäisypillereistä, sinä nyt sekoitat tähän muut terveydenhoidot joissa tarvitaan hormonihoitoa."
Sinä et puhu ehkäisypillereistä vaan sinä sanoit suoraan ette e-pillerillä ole muuta tarkoitusta kuin ehkäistä. Siinä ole väärässä. Syistä jotka jo kirjoitin.
Sinä ajattelet että raskaus ei ole sairaus vaikka voi olla niin että toistuvat raskaudet johtavat naisen osalta tilaan josta voidaan todeta että se on nimen omaan ja ennen kaikkea raskaudesta/raskauksista johtuva sairauden kaltainen tila?
Sinä et näytä ymmärtävän että on ihmisiä jolla raskaus itsessään on laukaisevana tekijänä itsenäiseen sairauteen tai sairauden kaltaiseen tilaan.
Vaikka mustavalkoinen ajatelumallisi onkin tuttua pidän sitä vääränä siki että se ei perustu lääketiteelisiin faktoihin vaan vl (tai vast.) totuttuhin asenteisiin ja mielipiteisiin asiasta.
Sinä heitit tänne linkin jossa käytiin läpi pillerien huonoja ominaisuuksia. Eihän siin mitään mutta samaan aikaan olet valmis sulkemaan silmäsi siltä mitä liian tiheät ja toistuvat raskaudet tekevät monelle naiselle. Mutta siitähän ei tarvitse välitää? Ei vaikka seuraukset olisivat paljon vakavammat.
Sieltä voit löytää kaiken tarvitsemasi tiedon....
Hakusanaksi kun kirjoitat esim. ehkäisyvälineet tai sekuaaliterveys tai sana HIV anataa myös aika kattavan listauksen paikoista josta voit tietoa etsiä.
Sinä teet hormooneista mörön. Esim kun puhutaan veritulppa riskistä pillerien yhteydestä tiesitkö että jokaisessa raskaudessa sinulla on monin kertainen (muistaakseni 10 kertainen) riski saada veritulppa pillerien käyttäjään verrattuna.
Jos osaisin tilastomatematiikaa niin voisin laskea todenäköisyyden jolla veritulppa kohtaa naista joka ei käytä ehkäisyä ja on raskaana vaikka 12 elämänsä aikana.
Ja jos se on kohdannut yhdessä raskaudessa sen todennäköisyys seuraavissa vielä kasvaa.
Samanlaisia korelaatioita on löydetty musitakin asioista kuten sokeriaineenvaihdunnan häiriö ja verenpaine.
Ymmärrän kyllä että sinulle on annettu yksipuolista propakandaa mitä tulee e-pillereihin. Kuitenkin jättämällä kertomatta mitä sinussa todella tapahtuu kun olet raskaana.
Tieto ei ole ainakaan lisännyt minun tuskaani. Päin vastoin se on auttanut ymmärtämään sen mitä minussa on tapahtunut ja miski. Miksi minulla on asiat mennyt niin kuin on mennyt. Ja sen että kaltaisiltasi ihmisiltä puutuu riitävä tieto. Ihminenhän voi kieltäytyä ottamasta vastaan tietoa halutessaan sokeasti uskoa oman mielipiteensä oikeellisuuteen. Onko se aina terveellistä voidaan olla montaa mieltä.
Yritän etsiä ja katsoa, minua on alkanut kiinnostaan nämä ehkäisyasiat.
http://www.terveysportti.fi/pls/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=nak04252
Kävin katselemassa netistä. Minulla on niin suuri ennakkoluulo hormoneihin, että en voisi ikinä syödä ehkäisypillereitä ehkäisyyn.
Kauhistuttaa pelkkä ajatus, että monet naiset syävät niitä parhaan elämänsä ajan, jatkuvasti. No, se on heidän valinta, en ala heitä täällä syytteleen.
Mutta minä en halua syödä hormoneja ehkäisyyn, olen luomuäiti.
Haluan elää terveellisesti ja luonnonmukaisesti, miten ihmiset ovat eläneet kautta aikojen.
Mutta ei riidellä, meillä kummallakin omat näkemyset nästä asioista ja hyvä niin.
Minusta tämän on ollut hyvä ja asiallinen ketju.
Minä olen saanut viisi lasta 1v-1v8 kk välein. Iältäni olen 20-40v välillä. Mitään virallista synnytyksen jälkeistä masennusta minulla ei ole diagnosoitu, mutta olen ollut enemmän tai vähemmän väsynyt ja ärtyisä oikeastaan koko ajan sen ajan kun olen lapsia saanut. Viimeisen lapsen kohdalla väsyin niin piippuun, että haaveilin itsemurhasta. Se herätti minut huolehtimaan itsestäni. Tajusin, että kaikki johtuu valtavasta pitkäkestoisesta unenpuutteesta ja masennusoireet ovat seurausta siitä.
Nyt pidän huolta siitä, että lepään itseni kuntoon ja teen itselleni mieluisia asioita. Emme käytä ehkäisyä, mutta seksielämämme on harvanlaista ja tietoisesti paastoamme tietyn ajanjakson kuukaudesta. Elämme päivän/kuukauden kerrallaan ja haluan ehdottomasti saada lisää lapsia, kunhan olen kuntoutunut. Rakastan lapsiani, mutta äidin täytyy olla hyvässä kunnossa ja hoitaa vastuullisesti itseään.
Olemme miehen kanssa erittäin läheisiä, keskustelemme kaikesta, myös seksielämästä. Mies ymmärtää minua täysin ja kunnioittaa rajojani.
Kiitos hyvästä ja rohkeasta kirjoituksesta.
Minusta on hyvä kun uskallat puhua väsymyksestä ja siitä, että äidit tarvitsevat myös omaa aikaa, omaan kasvuun ja jaksamiseen.
Sinun mies ymmärtää ja tukee sinua, toivottavasti pääset myös omiin harrastuksiin.
Välillä tuntuu siltä, että pitää vaan aina ja aina saada taloudellisesti parempi tilanne, ei ehkä tajuta elää tässä ja nyt, vähän vähemmillä rahoilla, pienemmällä talolla mutta enemmän lasten kanssa ja enemmän aikaa äidille.
Tärkeintä on panostaa äidin jaksamiseen, perhe voi hyvin kun äiti jaksaa, muistakaa se miehet.
Tarkoitin tämän lopun miehille, monesti mies kuvittelee, että riittää kun tekee taloja ja korjaa autoja, ei se riitä. Äiti tarvitsee hyvin paljon apua ruuanlaitossa, siivouksessa ja ennenkaikkea lasten hoidossa.
en ole lest, mutta vastaan
- pirteä
- pitää olla väli 3-4 v
- hyväksyn ehdottomasti
- 3, mutta sain vain 2 terv syistä, en erityisemmin ehkäissyt
- jees
- 40-60