Heippa vaan kaikki itseään kritisoivat nuoret ja teinit!
Kovin usein kuulee puhuttavan siitä, että "miksen saa poikaystävää, vaikka en ole ruma tai lihava?".
Kuulkaas nyt. Rumuudella tai lihavuudella ei ole enää mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun alatte kasvaa jo aikuisiksi. Olen nähnyt todella koruttoman näköisiä ihmisiä, ja he ovat todella rakkaita heidän hyvännäköisille kumppaneilleen. Olen nähnyt tukevia ja ylipainoisia ihmisiä onnellisena rakkaidensa rinnalla.
Jos rakkaus perustuu kauneuteen, ei suhteelta kannata odottaa mitään.
Tottakai ensivaikutelma on tärkeä ja ulkonäkökin merkitsee jotain, mutta pikkuhiljaa siitä kasvaa ja pitäisikin kasvaa ohi, eikä ulkonäkö ole enää niin merkittävä tekijä, kuin henkilön luonne ja välittäminen.
Ihminen on kaunis myös sisältäpäin. Kannattaako stressata ja masentaa itseään sillä, että jokin asia naamassa on vinossa tai että peppu ei ole kohdillaan tai hiukset on ohuet?
Tai kannattaako herätä aamulla paria tuntia ennen kouluun tai töihin lähtöä laittautumaan niin, että sen jälkeen näyttää kävelevältä maskisirkukselta tai suorastaan löyhkää turkaisesti axelta ja tukka on viimeisen päälle geelillä pystyssä? (sori, naiset pyörtyy jos sitä tököttiä sumuttelee liikaa ja miehet kavahtaa pakkeloituja kasvoja ja hajuveden dunkkausta)
Nope. Kun uskaltaa irrottaa itsensä tuollaisesta ja on oma itsensä ilman lisäkoristeita, itselle tulee taatusti mukavampi olla, ja silloin on jo helpommin lähestyttävämmän oloinenkin.
Ei pieni ehostus tietenkään ole tuomittava asia.
Minä en meikkaa, herään aamulla klo 4:40 ajoissa ja lähden töihin mutta katson kuitenkin, että minulla on siistit vaatteet. Ne eivät ole mitään erikoista; t-paita ja farkut riittää. Minulla on ihana miesystävä siitäkin huolimatta, vaikka olisin naama turvoksissa väsymyksestä ja hiukset miljoonalla takulla, kasvot finnejä täynnä tai 5 kokoa liian suuri t-paita päällä ja lököhousut, kun otan rennosti.
Minulla on ystäviä ja kavereita ja he kaikki tietävät, että minä olen minä enkä todellakaan ala mielistelemään ketään ainakaan ulkonäölläni. Jos en kelpaa sellaisenani, niin saavat luvan etsiä muuta seuraa.
Pärjäilkää!
Kovin usein kuulee puhuttavan siitä, että "miksen saa poikaystävää, vaikka en ole ruma tai lihava?".
Kuulkaas nyt. Rumuudella tai lihavuudella ei ole enää mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun alatte kasvaa jo aikuisiksi. Olen nähnyt todella koruttoman näköisiä ihmisiä, ja he ovat todella rakkaita heidän hyvännäköisille kumppaneilleen. Olen nähnyt tukevia ja ylipainoisia ihmisiä onnellisena rakkaidensa rinnalla.
Jos rakkaus perustuu kauneuteen, ei suhteelta kannata odottaa mitään.
Tottakai ensivaikutelma on tärkeä ja ulkonäkökin merkitsee jotain, mutta pikkuhiljaa siitä kasvaa ja pitäisikin kasvaa ohi, eikä ulkonäkö ole enää niin merkittävä tekijä, kuin henkilön luonne ja välittäminen.
Ihminen on kaunis myös sisältäpäin. Kannattaako stressata ja masentaa itseään sillä, että jokin asia naamassa on vinossa tai että peppu ei ole kohdillaan tai hiukset on ohuet?
Tai kannattaako herätä aamulla paria tuntia ennen kouluun tai töihin lähtöä laittautumaan niin, että sen jälkeen näyttää kävelevältä maskisirkukselta tai suorastaan löyhkää turkaisesti axelta ja tukka on viimeisen päälle geelillä pystyssä? (sori, naiset pyörtyy jos sitä tököttiä sumuttelee liikaa ja miehet kavahtaa pakkeloituja kasvoja ja hajuveden dunkkausta)
Nope. Kun uskaltaa irrottaa itsensä tuollaisesta ja on oma itsensä ilman lisäkoristeita, itselle tulee taatusti mukavampi olla, ja silloin on jo helpommin lähestyttävämmän oloinenkin.
Ei pieni ehostus tietenkään ole tuomittava asia.
Minä en meikkaa, herään aamulla klo 4:40 ajoissa ja lähden töihin mutta katson kuitenkin, että minulla on siistit vaatteet. Ne eivät ole mitään erikoista; t-paita ja farkut riittää. Minulla on ihana miesystävä siitäkin huolimatta, vaikka olisin naama turvoksissa väsymyksestä ja hiukset miljoonalla takulla, kasvot finnejä täynnä tai 5 kokoa liian suuri t-paita päällä ja lököhousut, kun otan rennosti.
Minulla on ystäviä ja kavereita ja he kaikki tietävät, että minä olen minä enkä todellakaan ala mielistelemään ketään ainakaan ulkonäölläni. Jos en kelpaa sellaisenani, niin saavat luvan etsiä muuta seuraa.
Pärjäilkää!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mutta vaikka laittaisi siistit ja hienot vaatteet aamuisin kouluun tai töihin niin ei se kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä, että haluaisi mielistellä muita. Itse rakastan vaatteita,pukeutumista, koruja ja itseni laittamista aamuisin. Minulle ei ole kuitenkaan ongelma lähteä vaikka verkkareissa kaupungille. Tuo kauniiksi laittautuminen on osa minun identiteettiäni ja sitä kautta saan itsevarmuutta ja pystyn olemaan se kuka olen. Ulkoinen olemus on vain piste iin päälle. Ja laitan itseni aamuisin huolitellun näköiseksi myös senkin takia, koska arvostan kanssani kulkevia ihmisiä ja siisti olemus on jo myös toisten huomioon ottamista.
Kuinka kehtaat sanoa jotain noin pöyristyttävän ääliömäistä? Anteeksi vain, mutta todellisessa maailmassa ulkonäöstään tulee huolehtia, jo itsensä takia, ja lisäksi kanssaihmisten takia. En lainkaan ymmärrä tuollaista sotaa deodoranttia kohtaan, etkö ymmärrä miten ällöttävää on olla toisen ihmisen vieressä joka haisee härskiintyneelle hielle? Inhottavaa, inhottavaa! Toivottavasti kuolet!!
Etkö nyt vähän liiottele? Olen kuitenkin samaa mieltä, että ulkoinen olemus ON tärkeä. Ja eikö sekin ole osa sitä ihmistä, jos haluaa esim. meikata ja näyttää hyvältä?
mutta suoraan sanottuna LIIKA ON LIIKAA..
olen samaam mieltä ap:n kanssa, koska hän sanoi aivan suoraan tosi seikkoja elämästä.!
kammuksun jos mies tulee vastaan ja on tunkenut itsensä täyteen hajusteita, en edes pystyisi olemaan terveyteni kannalta hänen seurassaan.
Onko kaunista jos naisella on 5cm paksuinen meikkivoide kerros naamassa, plussaks puuteria töpsötetty?
luonnollisuutta hyvät ihmiset. No jokainen on sellainen kun on!
on kantaa, MINUN mielipiteelläni. en tullut miellipiteelläni miellyttämään ketään.
"Kuinka kehtaat sanoa jotain noin pöyristyttävän ääliömäistä? Anteeksi vain, mutta todellisessa maailmassa ulkonäöstään tulee huolehtia, jo itsensä takia, ja lisäksi kanssaihmisten takia. En lainkaan ymmärrä tuollaista sotaa deodoranttia kohtaan, etkö ymmärrä miten ällöttävää on olla toisen ihmisen vieressä joka haisee härskiintyneelle hielle? Inhottavaa, inhottavaa! Toivottavasti kuolet!!"
Moi vaan sullekin, ettet yhtään parempi ihminen kuule olisi.
Ulkonäöstään tulee kyllä huolehtia, mutta ei se tarkoita yliampumista enkä itsekään ole mikään luonnollisuuden friikki, ja kaikki saa olla mitä haluaa. Eikö mielipidettä saisi sanoa?
Oletko sinä se ihminen joka peittää hien hajunsa vahvasti dödöllä kun ei voi käydä tarpeeksi usein suihkussa vai? Tiedoksesi: Mikään ei ole niin kammottavaa kuin dödön ja hien yhdistelmä. Se ei auta mitään jos haisee valmiiksi hielle kun laittaa sitä dödöä. Hyi.
Tuo "kanssaihmisten takia". Eli voihan sitä tottakai ajatella ihmisiä ja pitää itsestään huolta, mutta VOI KAUHEA MIKÄ LUONNONOIKKU SE SITTEN ONKAAN KUN EI PISTÄ JUST NIITÄ TRENDIKKÄIMPIÄ KUTEITA NISKAANSA.
Toivottavasti sinä elät pitkän elämän, vaikka vähän huonolta jo nyt vaikuttaa.
Tarkoititko jannua vai minua?
Tarkoittaako kaunistuminen vaatteita ja meikillä huolittelua? Se on varmaan sitä piirteiden korostamista, mutta en sanoisi että sisäinen kauneus näkyy ulospäin vaatteiden ja ehostuksen kautta.
Media.. media... m.e.d.i.a.
Kyl seo on niin että aina pitää vähän silmänruokaa olla, ei saa kokonaan nojautua "sisäiseen kauneuteen". Mielestäni on paras jos ne ovat tasapainossa. Ne täydentävät toisiaan, sanoisin.
Jotenkin tuntuu siltä että minua syyllistetään siitä mitä muut eivät saisi olla.
Eikä sisäiseen kauneuteen tarvitse tietenkään - ei missään nimessä - nojautua, mutta oli miten oli.
Eli sinun mukaasi rumat muijatkin ansaitsisivat komeat poikaystävät, joilla on pyykkilautavatsa jns........................................... fccccc
Jokanen saa näyttää silti miltä haluaa ja jokaisella on oikeus olla oma itsensä.
Hyväksytään toisemme semmoisina,kun olemme.
Alkaa olla aika yleistä nykyään monilla nuorilla nämä "ulkonäköpaineet". Johtuisikohan mediasta?- Siitäpä hyvinkin. Kaikkien pitäisi olla jotain ihme hippejä. En ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa olla oma itsensä? Eikö kukaan uskalla luottaa itseensä, että pitää olla jotain muuta kuin mitä oikeasti onkaan.
Olen samaa mieltä kuin Ddarko: Sisäisen kauneuden voi näyttää uloskinpäin pukeutumalla kauniisti ja jos haluaa niin ehostamalla omia piirteitään kuitenkaan peittämättä sitä mitä oikeasti on. :)
Ja ihmisiä miellyttää erilaiset ihmiset. Tuskin kukaan rakastuisi henkilöön joka inhottaisia/ärsyttäisi pelkällä olemuksellaan?
Eli joku on oma itsensä käyttämällä paljon koruja, merkkivaatteita, meikkaamalla ja sinä olet oma itsesi meikkaamattoma ja ilman koruja. Näin yksinkertäista se musta on.. :) Tosin en väitä, etteikö ole ihmisiä, jotka piilottavat esim. epävarmuutensa kovan maskin taakse tms.