Tsau !
Näyttää tuota porukkaa olevan olleen reissun päällä, joten lisää vaan juttuja eetteriin.
Onko mitään kommellusten tapaista kerrottavana ?
Ei silti, ettäkö mitään erikoista reissun päällä yleensä tapahtuisi.
Nimin. "Sulaa odotellessa"
Näyttää tuota porukkaa olevan olleen reissun päällä, joten lisää vaan juttuja eetteriin.
Onko mitään kommellusten tapaista kerrottavana ?
Ei silti, ettäkö mitään erikoista reissun päällä yleensä tapahtuisi.
Nimin. "Sulaa odotellessa"
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oltiin tulossa pitkältä, pitkältä pyörämarssilta.
Aikaa oli tietysti varattu niin, ettei varmasti myöhästy Finnjetistä Rostockissa.
Piti siis majoittua Berliinin tienoville vielä yhdeksi yöksi.
Leirintäaluekiintiö oli tullut aikaa sitten täyteen.
Koska oletettavasti Berliinissä ei ollut huokeaa majoitusta, päätimme viisaasti etsiä majapaikan Berliinin ulkopuolelta.
Ajauduimme Berliinin luoteispuolellla olevaan Henningsdorfin pikkukaupunkiin.
Uskomatonta, mitä kaikkea näiden uusien asuntoalueiden suunnittelijoille voi tulla
mieleen.
Tässä tapauksessa majoitusjpaikkojen
suunnitteluhetkellä mieleen ei ollut tullut kaverille yhtään mitään.
Kotimatka oli lopuillaan. Kakkoskuskin käämit olivat alkaneet jo parin vimeisen päivän aikana
ajoittain lahjakkaasti kuumeta.
Henningsdorfissa sinkoillessa ne uhkasivat sanoa takuunsa irti.
Syntyi siis aikamoinen paine löytää majoitus - ja helevetin äkkiä.
Päättömän sinkoilun jossain vaiheessa huomasimme olevamme jo lähes ulkona kaupungista, kun näimme jonkun kyltin.
Ei muuta kuin kohdalla huuto: "Siinä se on" ja sladissa pikkutielle.
Vähän matkan päässä olevaan suurimpaan taloon, josta oletettavsti löytyisi majoitus.
Löytyihän sieltä omistaja tiukan tinkaamisen jälkeen.
Paikka oli nimittäin kiinni mennyt
ratsastuskeskus, jonka omistajat olivat ison
ratsastusleirin jälkeen juuri "nostaneet jalat pöydälle".
Kaveri ei puhúnut sanaakaan englantia, mutta olin ymmärtävinäni ystävällisen tervetulotoivotuksen,
joka tosiasiassa taisi olla ennemminkin jotain siihen suuntaan, "ettei tämä mikään hotelli ole".
En antanut ymmärtää, ettei kommunikointi muka jotenkin olisi tahtonut oikein sujua.
Muutaman tovin asiaa seurattuaan kakkoskuski kertoi ykköselle suomeksi parilla avainsanalla mielipiteensä tilanteesta, homma alkoikin skulaamaan.
Kaveri oli varmaankin itsekin perheellinen ja huomasi, että nyt on matkalaisilla tosi kyseessä.
Armo kävi oikeudesta ja majapaikka löytyi lopulta hevostallin majoitustilasta kaikkine saksalaisine
mukavuuksineen.
Tällä kertaa siihen kuului tukevan aamupalan lisäksi tallin ylisillä yöpyminen, sekä virkistävä aamuratsastus.
Aamupalaakaan ei sittemmin ole nautittu seurana miljoona kärpästä, muutama hevonen ja pari varsaa.
Näin jälkikäteen asialle osaa jo nauraa.
Että matkailu on mukavaa.
Eikö kannattaisi seuraava matka tehdä ratsastamalla.
Lie vaikka jossain pääsisi ajamaan ilmaiseksi moottoripyörää.
Syksyllä -99 lähdimme Unkariin katsomaan F1-kisoja ja Häkkistä kannustamaan. Aikataulu oli suunniteltu, mutta osoittautui jossain vaiheessa että tiukille menee.
1.päivä (14 h/800 km): Katamaraanilla Tallinnaan ja suunta kohta Unkaria. Matkalla tavattiin tuttuun joka liittyi kolonnaan (1 asuntoauto, 1 henkilöauto ja 1 mp). Yöpyminen lähellä Puolan rajaa.
2.päivä (23 h/1200 km): Aamulla liikkeelle ja Puolan rajalle jonottamaan. Päivä kului Puolan läpi ajaessa. Alkoi tulemaan motoristille väsy, mutta oli vaan jatkettava, kunnes........nukahdin.......havahduin siihen kun pyörä putosi pois asfaltilta sorapientareelle, vauhtia about 90 km/h. Enpä onneksi tehnyt mitään radikaalia, vaan tajusin jatkaa ajoani siinä ja katsoa paikan mistä pääsin takaisin asfaltille. Onneksi vaimo sattui silloin matkustamaan matkailuautossa. Toisen kerran meinasin nukahtaa lähellä määränpäätä ja silloin vaimo ehti herättää mut.
Unkariin päästiin ja kannustettiin Häkkinen voittoon. Paluumatka Saksan kautta
Koko reissu 8 vrk/4500 km, joista 2 vrk ajamatta lainkaan paikanpäällä.
Tarinan opetus: Suositeltavaa liikkua mp-joukkiolla, autossahan aina pystyy vaihtamaan kuskia ja varatkaa riittävästi aikaa.
Toivotan kaikille turvallista ajokautta
Tarinan oikea opetus on, ettei pidä lähteä moisia matkoja ajamaan; ei ainakaan muiden kulkijoiden ja varsinkaan autoilijoiden rytmillä.
Jos on ajettava pitkiä matkoja, kannattaa ajaa omaa rytmiään.
Kun sen tekee "omalla rytmillään", niin ei varmasti ala nukuttamaan.
Eihän tuolla tavalla matkaa tehden ehdi edes voittoa kunnolla juhlimaan.
Seuraavalla kerralla varaat aikaa viikon etupäästä ja pari kolme kisojen jälkeen kotimatkaa varten.
Jos sattuu Häkkinen vaikka voittamaan, niin voi suhtautua suomalais-kansallisella tunnollisuudella asian jälkipuintiin italialaisten ja saksalaisten kollegojen kanssa.
Matkalla Nordkappiin on useita tunneleita, jotka ovat maksuttomia. Viimeinen ja pisin (lähes 7 km) tunneli korvaa aikoinaan kulkeneen lautan. Siksi se on maksullinen. Maksu suoritetaan vasta, kun olet jo ajanut tunnelin läpi.
Tämä aiheutti muutamille turisteille tiukkoja tilanteita (rahallisesti), koska he olivat ajatelleet kääntyä takaisin ennen maksullista osuutta. Sepä olikin myöhäistä, jos ei tunneliin mennessään tiennyt ajavansa maksullisessa tunnelissa. Paluumatkasta joutui tietysti maksamaan lisää.
Prätkälle maksu ei ollut paha ja kokemus oli huikea.
ko. tunnelimaksu perittiin kyllä ennen tunnelia..? vuonna -99. Mutta se mikä meille ihmetystä aiheutti oli se, että siinä ei ollut sitä lauttaa. Me ajettiin tuo tunneli ja kiroiltiin Norskeja ahneudesta ja sitten oltiinkin siinä kylässä mihin lautan olisi pitänyt tulla. Kyllä siinä karttaa tutkittiin ja ihmeteltiin että missä nyt ollaan! Sitten se kyllä vähitellen selvisi. Alamäki tulotiessä siinä tunnelissa oli aika valtava, koska vauhti kiihtyi vaikka pidin kytkintä pohjassa!
Viime kesänä maksupaikka oli tunnelin Nordkappin puolella. Heti kun tuli tunnelista ulos.
Mikä on kaikkein inhottavinta reissussa ollessa?
Omantunnon kysymys:
Voiko mitään vihata matkallaan enemmän, kuin yllättäen ilmaantuvia tunneleita?
"Perättäiset pikkutunnelit"
ovat erityisen ilkeitä ajaa.
Tunneli näyttäisi olevan niin lyhyt, ettei aurinkolaseja viitsi ottaa pois.
Kuitenkin siellä välissä on aina riittävän pitkä tunneli, niin että aurinkolasien kanssa olet sokea kuin lepakko.
Lisäksi "pikkutunneleita" luulisi olevan vain muutaman, vaikka todellisuudessa niitä ilmaantuukin kymmeniä peräkkäin, kuten vaikkapa Garda-järven länsipuolsella tiellä.
"Loppumaton tunneli" näyttää niinikään yhdeltä pienenltä tunnelilta, joka vain jatkuu, jatkuu, jatkuu ja jatkuu.
Kun havaitset olevasi menossa "loppumattomaan tunneliin", on parasta tyynesti ottaa Ray Banit silmiltä ja lingota ne suoraan olan yli perävalossasi kiinni ajavan auton alle.
Voit tällöin, selvittyäsi tunnelista suunnistaa seuraavaan kaupunkiin hankkimaan suoraan uusia pokia.
Ainakin sinulla on tällöin selkeä suunnitelma, eikä tule jälkikäteen ikäviä yllätyksiä.
Toisessa tapauksessa, mikäli yrität survoa laseja vauhdissa taskuusi, se vasen sanka irtoaa kuitenkin.
Näin sinulla on tietämättäsi taskussa ongelmapommi seuraavalle matkapäivälle.
Olet kuitenkin lähdössä matkaan juuri samaan aikaan kuin kaikki kauppiaat ovat kuin yhteisestä sopimuksesta viettämässä siestaa takahuoneissaan.
Kun tämä tapahtuu jo toista kertaa, asia ei enää huvita.
Zell am Seen ohitustietunneli on tuollaisen paskamaisen "loputtoman tunnelin" perikuva.
Tunnelien ongelmahan on yleensä se, että ne ilmestyvät yllättäen ja päiväsaikaan.
Tällöin auringon kirkkauden ja tunnelin hämyn välinen kontrasti on erityisen häiritsevä.
Ainahan voi huijata tunneleita ja samalla huvittaa muitakin teillä liikkujia erilaisilla "aurinkolasitempuilla".
Voi käyttää "opettajakatsetta", jossa
lasit pudotetaan puolitankoon, jolloin voidaan katsoa tunnelissa niiden yli.
Yleensä "opettajankatsetta" on pakko käyttää, kun löytää yllättäen itsensä "Olet jo tunnelissa"
-tunnelista paikalliseen ruuhka-aikaan, jolloin minkäänlaista hiljentelyä ei hyväksytä edes turisteilta.
"Opettajankatseen" käyttösi herättää kaikissa vieressä ajavissa autokunnissa hilpeyttä ja mielenkiintoa.
Hekin yrittävät hiffata, mitä luulevat sinun kuumeisesti tarkkailevan jostain moottorin ja etupyörän tienoilta.
Kun tulet ulos tunnelista ja epäilet, seuraavan tunnelin jo vaanivan sinua lähistöllä, katsot vain "nenän vartta pitkin" -katseella aurinkolasien läpi ja estyt näin häikäistymästä.
Sinun ei tarvitse koskea laseihisi ja ne ovat valmiina seuraavaa tunnelia varten.
Läheisten autojen matkustajat alkavat nyt etsiä kuumeisesti kiinnostuksen kohdetta yläilmoista.
Innokkaimmat työntävät päänsä ulos ikkunasta, kun luulevat auton katon olevan näköesteenä.
Kaikenkaikkiaan tunnelit ovat välttämätön paha, jonka kanssa on vain pakko tulla toimeen.
Sinuiksi niiden kanssa ei voi koskaan päästä.
Siispä räjäytetään ne!
No inhoittaviahan nuo ovat.
Jos vain voi välttää, niin ei niihin vajpaaehtoisesti halua tuppautua.
Nimittäin kiire, nälkä ja väsy. Yleensä ne sattuvat vielä samaan aikaan, sillä kiireessä ajaa pitkää päivää. Lopussa ei malta oikein pysähtyä syömäänkään. Sitten tulee ilta ja kylmä. Vihdoin järki voittaa ja sitä ajaa tuntemattomaan paikkaan etsimään yöpaikkaa. Pimeässä vieraassa kaupungissa se on aina arpapeliä ja yleensä valitsee väärin. Liian kalliin, epäsiistin tai jotain muuta kehnoa.
Se paketti kokonaisuudessaan on aika inhottava.
Likomärät ajokamppeet ja kun aamulla vielä herää teltasta jossa on 5 cm vettä lattialla..aaah
Oletko useasti heränny vesilammikosta? Ennemmin kannattaa käydä ostamassa kunnon kamppeet, ettei peppu palennu.