Olen varmaan masentunut tai mieliala ollut jo pitkään aika maissa. Elämä päällisin puolin ihan hyvin, hyvä aviomies ja talous kunnossa ja lapsi on toivottu, mutta silti on olo että jokiun on pielessä. Raskaus sujunut ihan hyvin, ei mitään pahempia oireita, paitsi tämä masentunut olo. Tuntuu että tunteet mieheen kylmenneet jostain selittämättömästä syystä, ja mietin yhä useammin tulevaisuutta ja sitä onko mies oikea. Kuulostaa todella tyhmältä koska olen ollut tyytyväinen elämääni tähän asti. Mikään ei ole käytännössä muuttunut, tuntuu vain että en ole onnellinen enkä tiedä miksi. Mahtaakohan tämä olla sitä hormoonimylläkkää vai mitä?? Toivon että nämä synkät ajatukset kaikkoavat raskauden jälkeen ja saadaan yhteinen terve lapsi joka saa kasvaa onnellisessa perheessä molempien vanhempien kanssa.
masentunut olo
rv 17+
5441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mullakin tuollasta.. olisin itse voinut kirjottaa melkein saman :)
Oon ajatellut että jos se on osa sitä kasvamista vanhemmuuteen ja osittain niistä hormooneistakin..
ja sitten ajatukset on vaan tossa masussa ja mietin mitä sitten kun vauva tulee maailmaan, niin millasta on.. Välillä pohdin jo miten vaavi menee sitten tarhaan ja kouluun ja tulee murrosikään ja jne. :b ja miten ne kaikki sujuu jne...
Kaikkea mahdollista pohdin maan ja taivaan väliltä asiaan liittyen.......
Sitten vielä stressaan kun on niin paljon hommaa.. Tuntuu välillä ettei millään saa mitään aikaseksi, eikä jaksa tehdä yhtään mitään... Ja olo on ihan turta.. Toisaalta osittain tuo voi kai johtua hb:n laskustakin.. niin ja sit kans pelkään jos saa sen jonku synnytyksen jälkeisen masennuksenkin..
Mutta ei pitäisi pohtia liikaa :) .. kuitenkin uskon että sitten kun vaavi tulee maailmaan niin olo muuttuu.. toivottavasti :) Niin joo ja vkoja mulla on nyt 28 takana..
Luultavasti on hormonimylläkkää. Itsellä ja kavereilla ollut samanlaisia synkkyysvaiheita aina raskauksissa. Jos itsestä tuntuu tosi pahalta eikä enää ole yhtään ns. "valoisempaa päivää" voi toki olla kyse masennuksestakin. Kannattaa puhua ajatuksistaan ja tuntemuksistaan neuvolassa. Silloin osaavat kiinnittää asiaan huomiota paremmin myös synnytyksen jälkeen ja estää synnytyksen jälkeistä masennusta mikäli sellainen olisi vaarassa puhjeta.
Sama täällä: väsyttää ja masentaa ja olo on kaikin puolin synkkä ja vetämätön. Luulin että tää parin viikon loma töistä ois tehny olon paremmaks, mut ei niin mitään muutosta. Mitään ei huvita tehdä ja kaikki kotihommat rempallaan ja ihan pienetkin asiat ärsyttää. Voisin vain riidellä kaikkien kanssa, ihan sama kenen ja mistä, kunhan vaan saisin purkaa pahaa oloani. Mies on ihana ja yrittää ymmärtää, mut sekin vaan ärsyttää. Välillä en siedä miestäni lähellänikään enkä anna sen koskea. Tulee naljailtua ihan tyhmistä asioista ja sit on syyllinen olo, mikä vaan pahentaa tätä muuta olotilaa.
Mikä kumminkin oudointa, yhtenä hetkenä saatan olla ihan täynnä energiaa ja vaan hymyilen ja voisin tehdä vaikka mitä. Sit jos just sillä hetkellä en saa huomiota tai innostumaan jotakin toista samasta-asiasta, niin innostus lopahtaa siihen ja hetken päästä kyhjötän taas jossain kiukkusena.
Onkohan kellään tietoo, et jos jo raskausaikana kokee tällasta, niin onko sillon herkempi masentumaan synnytyksen jälkeenkin? Hormoneista kait tässäkin on kyse...
Moikka,
toivottavasti olosi kohenee pian. Itselläni nyt 8 1, eli pahin vaihe menossa, ja huomasin itselleni täysin yllätyksenä että mieleni on aivan sekaisin ja turta. Mikään ei tunnu miltään ja mikään ei huvita.
Älä ole huolissasi tuosta "kylmenemisestä" miestäsi kohtaan, lievässäkin masennuksessa ihmisen positiiviset tunteet katoavat yhtäkkiä. Ilmeisesti et ole sairastanut masennusta ennen? Jotta ymmärtäisit mitä mielessäsi nyt tapahtuu, ota yhteys neuvolapsykologiin nyt heti, ja juttele olosi läpi. Hän tietää minkäasteisesta masennuksesta on kyse.
Jotta jaksat vauvasi kanssa synnytyksen jälkeen (silloinkaan hormonimylläkkä ei lopu, niin kauan kuin imetät), olisi parasta kohentaa oloasi ennen synnytystä.
Lupaathan ottaa neuvolapsykologiin yhteyttä nyt, kun tilanne ei vielä ole paha?
Tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittamani.
Olen myös masentunut ja suurimman osan ajasta mikään ei tunnu miltään:( Tulee toki hetkiä, että olen onnellinen ja innoissani tulokkaasta ja samalla alkaa pelottamaan, mitä jos en olekaan hyvä äiti ? Mitä jos vauva on kovin itkuinen, jaksammeko ? yms yms...Mutta luotan kuitenkin siihen, että nämä fiilikset kuuluvat tähän hormoniheittelyyn, sillä EN todellakaan ole oma itseni, riitelen mieheni kanssa kaikesta, itken ihan pienestäkin asista ja olen myös jotenkin "turta". Ajattelinkin, että nyt ens kerran neuvolassa keskustelen tästä asiasta ja mitä asialle voi tehdä. MIes raukka yrittää ymmärtää ja on ihan huuli soikeena, kun ihan sama mitä hän tekee/sanoo vastauksena on minulta murhaavia katseita ja todella ilkeätä käytöstä:( en haluaisi olla tälläinen, mutta miksi sitten koko ajan ärsyttää ja suoraan sanoen vituttaa eritoten tuo miehen puolikas? :D
Mä olen rv 25