Voiko joku oikeasti väittää, että raskaus on ihanaa aikaa? Haluaako joku lapsen siksi, että on ihanaa olla raskaana...yäk! Kamalaa rajoittunutta ja epävarmaa elämää jatkuvan pahanolon kanssa...ei kiitos!!
Raskaus rajoittaa
elämää.....
211676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei mulla raskaus ainakaan rajoita elämää muuten kuin että en voi juoda, polttanut en ole koskaan joten sekään ei ole ongelma. Kaikkea muuta voin tehdä mitä olen ennen raskauttakin tehnyt ;) Ja mulla pahoinvointi on alkanut aina vasta myöhään illalla, eikä ole edes jokapäiväistä,joten ei normaalia elämää ole rajoittanut.
En nyt sanoisi että tosi "ihanaa" tämä raskausaika, mutta on se ihanaa saada lapsi ja tämä on ainut luonnollinen keino saada se :D
Onneksi kenenkään ei ole pakko hankkia lapsia!!!
No ei tämä nyt niin kovasti rajoita. Monia asioita on helppo välttää ja sekin fyysinen rajoite loppuu joskus. On se lopputulos kuitenkin sen arvoinen.
miksi ei rajoittaisi, mutta kestää vai 9kk ja osa ajasta on kuitenkin ok.
Paitsi, jos haluut ryypätä ja röökata jatkuvasti. Tiedätkö mitä?
lapsi se vasta rajoittaakin, jos vertaa raskauden rajoituksiin.
Tämä on asenne kysymys toisia rajoittaa toisille antaa lisää mahdollisuuksia...
Ei lapsi rajoita elämää millään tavalla varrattuna raskausaikaan, nyt lapsen syntymän jälkeen tunnen taas olevani "elossa" pitkästä aikaa....
Kyllä mulla ainakin rajoittunut olo on, kun kävelemään kykenee just sen korttelin ympäri ja yöuni katkeaa jokaiseen asennon vaihtoon ja liitoskipuihin. Välillä sattuu niin, ettei kykene edes ylös kunnolla nousemaan. Olen kuitenkin aina ollut fyysisesti aktiivinen ihminen. Mutta kyllä tän kestää, eikä mene enää kauan. Oikein odotan, että saan tuon saman elossa olemisen tunteen takaisin kuin sinä. Muut raskauden ja lapsen tuomat mahdolliset rajoitteet (alkoholi jne.) ovat mitättömiä, sitä menoa kun on ehditty näkemään jo ihan tarpeeksi tähän ikään mennessä.
.. vaikkei kyl ihan niin pahasti, kun aikaa on vielä jäljellä.....
Jotenkin ennen raskautta ajattelin että raskausaika on ruusuista.. koskaan kuullukaan näistä kaikista vaivoista mitä voi olla...
Ei tosiaan oo mitään ruusuilla tanssimista...
Kaikenmaailman jutut masukivut venumisesta, jomotukset, turvotukset, hb:n lasku jne tullut koettua ja kun yks vaiva menee/helpottaa, niin toinen tulee tilalle!...
Ja haluisin kanssa kävellä ja kulkea paljon, mut saa jo miettiä kuinka pitkälle jaksaa, kun rupee särkee tai jotain muuta ihmeellistä tulee.. ja sitä mukaa suunnitella kaikki.. Onneks vielä ainakin on parempiakin päiviä..
onneksi paha olo häipyy useimmiten!kyllä kaiken kestää kun tietää kuinka ihana aika on edessä!
Odotatko esikoistasi?
Vai mistähän ihanasta ajasta sinä puhut?
Mitähän oikein tarkoitit kysymykselläsi..? En ONNEKSI ole enää raskaana, enkä enää ikinä halua ollakaan...
Suosittelen kaikille kokeilemaan, mutta hulluhan se on joka tuosta ajasta nauttii...
eihän kaikki raskaudet ole samanlaisia.kuka sinä olet sanomaan toista hulluksi jos nauttii raskaana olemisesta.jos ei viina ja rööki hallitse elämää niin ei se kyllä mitenkään rajota elämää.minä en ole koskaan kirjoista lukenut mitä saas yödä ja mitä ei.syön mitä mieli tekee mutta kohtuudella! minä ainakin nautin ensimmäisestä ja tästäkin raskaudesta.ihanaa esim kun ekan kerran tunsi liikkeet ja siitä lähtien ihana ajoka kerta kun vauva potkii.ymmärrän että joillakin on todella vaikeita raskauksia ja eteivät he silloin voisi koskaan kuvitellakaan olevansa raskaana enää,mutta ei silti voi sanoa että muut jotka raskauksistaan nauttii,ovat hulluja!!!!
Ehkä oli hieman kärjistettyä sanoa, että olisi hullua nauttia raskaudesta...En kuitenkaan ymmärrä mitä ihanaa siinä ajassa on - ainoastaan lopputulos on kaikista parhain, mutta rajansa kaikella...miten joku nauttii raskaudesta useita kertoja? voihn sitä olla onnellinen yhdestäkin lapsesta, ei niitä montaa tarttee!
Ja huom. en todellakaan tarkoita tuolla elämän rajoitteneisuudella että kun ei voi ryypätä ja polttaa, vaan ihan muita juttuja...
se yksikin=) mutta ei kaikille.ja en usko et edes puolet naisita nauttii raskaudestaan, vaikka uudestaan haluaakin raskaaksi.jotkut vaan ajattelevat sitä tulevaa ihanaa ihmettä, eikä raskausta ollenkaan.ihan rehellisesti pakko myöntää, et tätä toista toivoin ensin vaan sen takia kun ekassa raskaudessa huolehdin ihan kaikesta,ja olinkokoajan stressaantunut.siksi halusin taas rraskaaksi,jotta saisin "nauttia" raskaudesta.nyt vaan suurimmaksi osaksi ajasta unohdan että olen raskaana,kun esikoisen kanssa tulee touhuttua kokoajan (olen rv 21) ja nyt kun sitä sitten ollaan raskaana,nautin toki mutta ajatus siitä vauvasta on tietenkin ihanempaa kun tämä raskaus..
ja se että haluaa monta lasta, ei tarkoita etteikö olisi onnellinen yhdestä lapsesta myöskin! jokainen lapsihan on siunaus!?
omasta puolestani voin sanoa ettei tämä raskaus ole mitenkään rajoittanut elämääni,ei sitten yhtään..
Raskauksia on niin monenlaisia, kuten tästä ketjustakin huomaa. Itse olin etukäten kuullut hurjia tarinoita (epäilemättä tosia) miten kamalaksi voi mennä; olin aina varma että raskausaika on jotain mikä "lusitaan ja kärsitään" (monelle se sitä onkin). Mutta itselle kävikin toisin! Alussa oli hankalaa, etoi ja tuntui että kaikki pääkopassa hyrskyää, otti kaaliin ja epäilytti koko homma. Vaan ekan kolmanneksen jälkeen helpotti ja en meinaa uskoa itsekään, mutta ihanhan tästä nauttii!! Olo on pirteä kun syö terveellisesti, mihinkään ei koske, maha saa rauhassa olla iso ja on kerrankin myöntänyt itselleen "luvan" kuunnella omia tuntemuksiaan ja tehdä niinkuin itsestä hyvälle tuntuu. Osan näistä opeista toivon jatkuvan odotuksenjälkeiseen elämäänkin :) Nyt jo ihan loppusuoralla, eikä tämä vieläkään ole hankalaa eikä sietämätöntä. Että ei kaikki raskaudet ole kärsimystä, vaikkakaan en tosiaan vähättele niiden vaivoja joilla on kaikenlaista kiusaa.
Mua ottaa päähän ne, joiden mielestä raskausajasta valittajat ovat juoppoja, tupakoitsijoita yms. ja valittavat turhasta. Mun raskausaika ainakin meni päin helvettiä ja rajoitti normaalielämää tosi paljon. Pahoinvointi kesti ensin kuukausia, oli tosi rajua ja kesti ympäri vuorokauden. En päässy liikkumaan ja olin nesteytyksessä. Sitten kun pahasta olosta pääsin, alkoivat jo liitos- ja venymiskivut, joiden takia en taaskaan päässyt liikkeelle. Kaikki pienikin liike, vaikka tuolilta ylös nouseminen tai sängyssä kääntyminen puhumattakaan vaatteiden pukemisesta oli tuskaa. Sain melkein huutaa ääneen. Liikkuvalle ihmiselle tällainen pystymättömyys oli todella turhauttavaa. Lopussa tuli vielä turvotus raskausmyrkytyksineen ja paitsi että oma olo oli helvettiä, sai myös lisäksi huolehtia vauvan puolesta. Niin että en todellakaan voi sanoa nauttineeni raskausajasta kuin hetkittäin. (Iloitsin vauvan liikkeistä ja niistä päivistä kun olo oli pikkasen helpompi.)
Niin ja en todellakaan käytä tupakkaa tai alkoholia, eikä se tee minusta huonoa äitiä, etten raskausajasta nauttinutkaan. Ymmärrän hyvin, etteivät kaikki raskaudet ole samanlaisia ja olen todella iloinen niiden puolesta, joilla asiat menevät hyvin, eikä tarvi paljon kärsiä. Pikkaisen vaan kaipaisin ymmärrystä myös näiltä nautiskelijoilta, koska kaikille asiat eivät ole yhtä helppoja. Se, että oma raskaus on mennyt hyvin tai huonosti, ei todellakaan tarkoita sitä, että toisella olisi sama. Ei kannata verrata muita itseen.
Kuulostinpa jotenkin katkeralta... Ei ollut tarkoitus, tarkoitus oli vaan kertoa miten voi joskus mennä. Mä olin suhtautunut aluksi raskausaikaan positiivisesti ja odotin eläväni samanlaista normaalielämää kuin aikaisemminkin. Kyllähän nuo kaikki vaivat tulivat yllätyksenä, eikä niistä tosiaan voinut iloita. Ja se pelottaa, että mitä sitten jos toinen ilmoittaa tulostaan ja JOS raskausaika meneekin taas samalla tavalla. Miten hoidan lasta siinä sivussa?
kyllähän nämä "nautiskelijat" täällä ovtkin sanoneet että joillakin on vaikeat raskudet.enemmän sellaiset odottajat "katsovat alaspäin" meitä odottajia,joilla raskaus onihanaa..onko täällä kukaan sanonut että jos et nauti raskaudesta oelt huono äiti? ei todellakaan,enkä usko että kukaan täysjärkinen niin menisi sanomaan.se on taas eri asia haukkua toista hulluksi,jos nauttii raskaudestaan,sillä niinkuin itse mainitsit kaikki raskaudet ovat erilaisia!!
minä en ole muulloin huomannut omaa raskauttani,kun että vauva potkii kovasti ja masu kasvaa,nämä asiat ovat minulle vain hania.joillekkin taas eivät ole.minulla oli alkuvaheessa paljon pahoinvointia ja lonkka on ruvennut löystymään ja silloin kyllä kirosin tätä olotilaa mut nyt kaikki on ohi, ja voi n rehellisesti snaoa että nautin raskaana olemisesta,sillä minunelemääni se ei rajoita!
tunnen kyllä sympatiaa teitä kohtaan,kelläse on rajoitus!
eikähän kaikki kuitenkin odoteta sitä siiren suurta palkkiota joka lopulta saadaan=)
Neuvolassa terkka sanoi, että yksi raskaus ei välttämättä ennusta toisesta mitään samalla henkilölläkään...että helppoa ja kivaa ekaa raskautta voi seurata tosi vaikea toinen (ja otaksuttavasti siis päinvastoinkin).
Juu ja en minäkäkään mikään masokisti ole, että nauttisin pahasta olosta ja kivuista - että en yhtään ihmettele/arvostele/väheksy kantaasi! Totta kai se on rajoittavaa jos ei kivuiltansa kävelemään pääse, hitto soikoon...
...miehet tulisivatkin naisten sijaan raskaaksi - eihän siitä tulisi yhtään mitään!
Me naiset sentään kestetään tää kaikki enemmän tai vähemmin helpolla :-)
Ihmisiä tässä vaan ollaan, eli välillä harmittaa ja välillä hymyilyttää. Enemmän kuitenkin hymyilyttää :-)
... voin kyllä sanoa että se lapsi rajoittaa vielä enemmän! Että nauti raskaudesta, kohta et ole enää hetkeäkään rauhassa...
tästä väitteestä eri mieltä. Kyllä se lapsi mulla on kulkenu mukana sinne minne olen itsekin mennyt, ei ole paljon rajoittanut. Ja siis mikään juhlija-ihminen en ole, mutta esim. matkustan paljon yms. Lapsen kanssa on ihan kiva puuhata. :)
Vai että nauti raskaudesta, lapsi oo ainakaan mun elämää rajoittanut juuri mitenkään, mut raskausaika, se se vasta tuskaa olikin....mitään voinu tehdä ilman kipuilua ja supistuksia ja jokaista suupalaa piti tarkkailla et voiko sitä ja tätä syödä....ei kiitos ollu mun juttu!