Tässä pientä omakohtaista kokemusta abortista ja sen tuottamista tuskista ja päätöksen tekemisestä. En ole abortin puolesta enkä vastaan. Itselläni vain kävi näin, että mitä ilmeisemmin olen päätymässä keskeytykseen. Kyse ei ole niinkään siitä ettenkö haluaisi lasta vaan kyse on siitä, että kykenenkö huolehtimaan hänestä tai enään sen jälkeen itsestäni ja muista lapsistani. Monet tuomitsevat keskeytyksen ajattelematta ensin kunnolla mitä kaikkea keskeytyksen taustalla voi olla. Itselläni on ennestään jo lapsia. Tämä raskaus vain tuli nyt huonoon aikaan. Ensin olin onnellinen siitä, mutta kun alkoi miettimään niin se ahdisti ja masensi minut. En tiedä miten jaksaisin ja miten elämälle muuten käy kun kaikki on vähän vaiheessa. Olen ennestään ollut jonkin verran masentunut ja viimeinen vuosi on ollut erittäin hyvä ja en halua, että taas jumitun ja masennun. Haluaisin vielä muutaman vuoden valmistautua uuteen raskauteen. Lapsia saa tulla, mutta tulevaisuudessa. Tiedän, että olisi pitänyt huolehtia ehkäisystä, mutta en ole sitä ehtinyt aloittaa epäsäännöllisten vuotojeni takia. Niin siinä sitten kävi. Iltaisin tuntuu vaikealta ja tuntuu kuin mahasta huudettaisiin, että äiti älä tapa minua! Järki sanoo kuitenkin, että alkiohan se vasta on. Tunteita on joskus hyvin vaikeaa sietää. Toivon ettei tästä jäisi kauheat syyllisyyden tunteet ja jos jää, että niiden kanssa pystyisi elämään. Toivon todella, että ihmiset pystyisivät käyttämään järkeä päätöksissään. Heppoisin perustein minäkään en aborttia hyväksy, mutta joskus se vain on parempi ratkaisu. Sitä tämä nykypäivä kuitenkin on, vaikeita valintoja. Tsemppiä kaikille!
Abortista
Paha mieli
322729
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
"...Kyse ei ole niinkään siitä ettenkö haluaisi lasta vaan kyse on siitä, että kykenenkö huolehtimaan hänestä tai enään sen jälkeen itsestäni ja muista lapsistani..."
Tietysti kykenet huolehtimaan lapsestasi. Saat apua jos tarvitstet ja pyydät.
Kun sanot olevasi masennukseen taipuvainen ja jo ennakolta uumoilet abortin henkisiä seurauksia, tekisi abortti terveydellesi pahaa ja aiheuttaisi lapsillesi vaikeuksia.
Et esittänyt viestissäsi mitään todellista syytä lapsesi abortointiin.
Kuulet lapsesi äänen... Kuule häntä myös itsesi vuoksi.
halua koko aborttia.
Voisi käydä luultavasti niin että se sais sut masentuun vielä enemmän ku tekemättä jättäminen.
Jos kerran et hyväksy aborttia heppoisin perustein niin miksi olet nyt niin itse tekemässä? Sori vaan mutta siltä se vähä kuulostaa.. 'ei just nyt'. ???
ja se on hyvä! Teet niinkuin parhaaksi katsot. Itselle ei abortista jäänyt mitään syyllisyydentuntoja ja nyt olen onnellinen kolmen lapsen äiti.
Sulla tuntuu olevan jo jonkinlainen suhde lapseen.
Ja jos sun sisäinen ääni varoittaa abortista, niin et taida olla valmis aborttiin.
Kun sulla kuitenkin on tulevaisuudessa suunnitteilla vielä lapsi, niin miksei nyt?
Lapset harvemmin tulee suunnitelmien mukaan, vaan ne tulee kun on tullakseen.
Voi käydä jopa niin et jos nyt teet abortin, niin et välttämättä saa enää ikinä lasta.
T:omakohtaista kokemusta on.
Abortti ei aiheuta sterilisaatiota. Jos tuntuu, ettei jaksa äitiyttä, mikä muuten on kova urakka, niin abortti on paras ratkaisu. Lapsen saaminen on loppuelämän sitoumus..
Olen sitten elävä todiste siitä, että näinkin voi käydä...
Jos joskus vielä haluaa lapsia, niin en todellakaan suosittele aborttia.
Nuoruudessa tehty abortti syynä meidän lapsettomuuteen:(
mutta se on erittäin harvinaista. Suurempi riski on sairastaa sukupuolitauti, joka aiheuttaa lapsettomuutta.
nuoruudessa abortti ja sen jälkeen olen vielä kolme muksua vääntänyt maailmaan,joten ei vaikuta.
itse parhaaksi näet ja sinun on turha kantaa syyllisyyttä siitä mitä joku ulkopuolinen ja täysin tuntematon niskaasi kaataa.
Tärkeintä on nyt huolehtia itsestäsi ja olemassa olevista lapsistasi.
tunteva ihminen kyllä masentuu siitä. Voit mennä vain entistä huonompaan kuntoon. Tiedät rikkovasi itseäsi ja elämää vastaan päätyessäsi tuollaiseen tekoon.
Minusta ei voi ajatella, että "lapsia saa tulla mutta myöhemmin". Et koskaan saa tätä lasta takaisin, jonka nyt annat ottaa pois. Lapsisarjasi on aina vajaa, sillä yksi puuttuu siitä.
sain heti valaistuksen sen luettuani.
Teen abortin.
Kiitos kun kirjoitit, tämä on täysin sinun ansiotasi, ikäänkuin kaikki valkeni hetkessä minulle sanojesi johdosta.
Kiitos!
On todella siunaus kun jumala on luonut ja äitinne saattanut teidät tähän maailmaan. Te jotka väännätte veistä toisten haavoissa.
Luoja armahtakoon nämä viattomat mutta ah niin ilkeät ihmiset. Ja aborttiko paha asia? Vähintäänkin yhtä pahoja ovat nämä henkilöt jotka täällä kiusaavat jo valmiiksi ehkä masentuneita ihmisiä. Mutta sehän on teidän perimmäinen tarkoitus. Ajaa omaa asiaansa, hinnalla millä hyvänsä. Vai onko tämä vain sopiva paikka kiusata? Mitä te teette elämässänne noin yleensä, kotona, töissä, koulussa, avohoidossa?
Täällä saa riekkua ja herjata, se on näiden keskustelufoorumien luonnetta parhaimmillaan. On ihan sama vaikka koko maapallo tusahtaisi tuhannen p....n päreiksi. Siinä menisi koko paha kerralla.
Erittäin hyvää päivänjatkoa kullekin säädylle!
Terveisin,
"Jo vähän vittuuntunut"
on antaa ajattelun aihetta, henkilölle joka on vasta päättämässä abortista. Jos sinä olet itse jo tehnyt sen, niin sitten asialle ei voi enää mitään. Luoja armahtakoon sinua ja meitä kaikkia!
voit olla uskomatta, mitä sanoin. Halusin vain tuoda esiin muutaman näkökohdan, miksi aborttia ei kannata tehdä.
Jumala armahtaa kyllä sinua ja meitä kaikkia :) Toivon mukaan.
Sinäkö määrittelet tämän palstan tarkoituksen?
Teki mieleni jättää vastaamatta edellisen vastauksen takia. Ei sillä, että olisin eri mieltä tapauksestasi sen luettuani, mutta kun teki mieli alkaa inttämään vastaan, siis melkein sai olemaan periaatteesta toista mieltä, kuten jotkut oli alkaneet olemaankin...
Kuitenkin minun mielestäni sinun ei kannata nyt kiirehtiä mihinkään. Mene juttelemaan terapeutille tai vaikka vain äitiysneuvolaan. Saisit purkaa itseäsi ilman, että sinulle syötetään toimintamallia suuntaan tai toiseen.
Jos haluat rehellisen mielipiteeni pitäisikö sinun tehdä keskeytys, niin ei. Suomessa tehdään noin 11 000 aborttia ja reilu parikymmentäprosenttia abortin tehneistä naisista katuu tekoaan jälkeenpäin. Syyt miksi aborttia kadutaan ovat pakottaminen, aiemmat mielenterveydelliset ongelmat sekä liian hätäinen päätös (paniikissa, hormonien vaihtelussa tehty, kuten ilmeisesti sinulla). Sinulla täyttyy jo kaksi noista riskeistä, ainakin yksi jos et usko tekeväsi liian hätäistä päätöstä (se vain vaikuttaa sellaiselta, sillä olet aiemmin lapsia lisää halunnut ja tykännyt tästäkin raskaudesta).
Suoraan sanottuna kukaan ei halua, että abortin takia kärsii kukaan henkisiä ongelmia. Ja koska noin paljon naisia kärsii, niin se on huonoa mainosta aborttioikeudelle, joka on näitä kärsijöitä lukuunottamatta helkutin hyvä juttu olla olemassa. Vain onnistuneita aborttiratkaisuja pitäisi tehdä!
että masentuneisuuteen taipuvalla on hyvät mahdollisuudet "selvitä", jos myöntää sairastumisen ja hakee apua (ajoissa). Tässä tapauksessa sinulla on hyvä vuosi takanasi, etkä voi olla varma jatkosta. Uskon kuitenkin, että jos päätät pitää lapsen, saat apua, jos kutenkin tuntuu pahalta. tunnistat masennuksen ja haet apua heti. Luontokin antaa 9 kk aikaa valmistautua lapsen tuloon.
Tietenkään en tiedä sinusta enempää, esim. masennuksesi voi olla todella iso ja jopa haitallista lapsillesi. Vain sinä tiedät omat voimasi.
aborttiin.
Kyllä sitä aina hoitoa saa, kun vaan ajoissa hakee apua.
Nykyään on niin hyvät lääkkeet, joita voi turvallisesti syödä jopa raskauden aikana.
Sulla on se hyvä juttu, kun on ollut jo masennus, niin tunnistat heti sen merkit, jos pukkaa taas tuloaan(itsekin masennuksen kanssa kamppailen).
Ihan kuka vaan voi yhtäkkiä sairastua masentuneisuuteen. Eikä sitä voi etukäteen ennustaa.
Siksi mielestäni abortti ei ole mikään ratkaisu.
Asioilla on tapana järjestyä!Tsemppiä sinulle!
hyväksyttävä ja ymmärettävä syy aborttiin.
Ja riittää syyksi lääkäreillekkin ihan kuten joku muukin sairaus.
Hei,
harva uskaltaa sanoa tuota ääneen. En halua lasta. Tai että voisin joskus heikkona hetkenä heittää lapseni sillalta jokeen. Tai että minä voin huonosti.
Mutta nyt sen olet sanonut. Itse olen odottanut innokkaasti raskaaksi tuloa ja pelännytkin ettei niin käy. Nyt olen raskaana, ja kun oireet alkoivat tuntuu vain että en minä tätä halunnut! Voin huonosti, ensin fyysisesti ja sitten alkoivat masennusoireet. Kehäpäätelmänä päädyn siihen etten haluakaan olla raskaana - ja siitäkö ihminen heti syyllistää itsensä (sillä tätä olen oikeasti halunnut koko elämäni).
Se on surullista että tässä vaiheessa kun hormonit sekoittavat mielen saa tehdä abortin - kun tuntuu että se ei ole minä joka asian päättää vaan tämä masentunut minä!
Itse en todellakaan aborttia harkitse, mutta ymmärrän että masennuksessa siihen päätyy.
Siksi asiasta tulee keskustella psykologin kanssa, se on erittäin tärkeää!
On jännä huomata miten eri ihmiset reagoivat asiaan eri tavalla. Ilmeisesti minut luokitellaan täällä todella masentuneeksi. Todelllisuudessa kylläkään ei ammattiauttajan apuun ole kertaakaan tarvinnut hakeutua. Lähinnä masennukseeni on vaikuttanut nykyisten lasteni kanssa eletty entinen elämä, siis entisen mieheni kanssa sekä muut sairasteluni. Kuten mainittuna viimeinen vuoteni on ollut loistava. Olen löytänyt uuden miehen ja opiskelut etenee. Opiskelen tärkeälle alalle ja tässä vaiheessa opiskelujani abortti olisi oikea tarkaisu. Tunteet ja järki kun ne puhuu eri kieltä, mutta luulenpa, että kykenen ne asiat yhdistämään, päätinpä sitten mitä hyvänsä. Se mitä sanotaan, että alkaa miettimään millainen lapsesta olisi tullut jos aborttia ei olisi tehnyt, kukapa sitä tietää. Yhden keskenmenon kokeneena silloin tällöin olen sitä miettinyt, mutta kun se ei sitten siitä miettimisestä parane. Koen kuitenkin jos tähän abortti ratkaisuun päädyn, että minulla on edessä paljon työsarkaa ja kuitenkin koulutuksellani turvaan monen muun ihmisen henkeä. Joten oikein puntaroituna tämän asian kanssa pärjää. Tosiaan on hauska täällä kun ihmiset valistavat, neuvovat mitä pitäisi tehdä, tuntematta kluitenkaan perin pohjin toista. No, ehkä mä juuri noita kommentteja kaipasinkin, kyllä nekin pisti miettimään.
..lapsella ei ole tulevaisuutta, niin voisiko lapsellasi ja joillakin adoptiovanhemmilla olla tulevaisuutta?
...lapsia, jotka voisi adoptoida, jopa suomessa ei tarvitse kauemmas lähteä. Joten abortti on hyvä ratkaisu. Kuka normaalijärkinen pystyy sitten synnyttämään ja antamaan lapsen pois...se ei ole tervettä ollenkaan! Itse en voisi kuvitellakaan luopuvani lapsesta ensin sen synnytettyäni...hyi kauheeta! Kyllä sitä ennemmin luopuu 2cm pituisesta alkiosta kuin vauvasta!
mieluummin annan sen elämän jatkua jossain muualla kuin otan tunnoilleni elämänriistoa. En tiedä kuinka voisin elää enää itteni kans abortin jälkeen. Ei, kyllä siitä jäis liian syvä haava sieluun ja sitä kautta vuotasin kuiviin.
ajattelen just päinvastoin.
Siis miettikää...alkio on muutaman sentin pituinen kun siltä "henki riistetään". Aivothan ei ole vielä lainkaan kehittyneet. Mutta kuka äiti on niin julma, että antaa täysin kehittyneen vauvan pois itseltään? Itse olisin halunnut abortin jos oma äitini ei olisi minua halunnut pitää vaan olisi antanut pois.
sekin on kuitenki ihminen keltä siinä henki riistetään. Niinhän siinä käy, ei sitä mihinkään lainausmerkkeihin tarvi laittaa. Vauvankaan aivot ei oo yhtä kehittyneet ku aikuisella.
Ja se vaan tuntuu todella väärältä että joku toinen päättää toisen elämän loppumisesta. Ei pystys tekeen sillai ja vieläpä omalle lapselle. Kahdesta huonosta vaihtoehdosta eläisin mieluummin sen tiedon kans että annoin mahdollisuuden sille ihmiselle ja elämän jatkua. Adoptoituna olisin pelkästään kiitollinen biologiselle äidille että oon ylipäätään saanu sen elämän, arvosti mua ja mun elämää niin paljo ettei tehny aborttia vaik olis ollu sille varmaan ainaki fyysisesti helpompaa.
toista mieltä ja musta se ei tunnu väärältä.
Maailmassa on älyttömästi asioita jotka tuntuu musta väärältä ja kauheelta mut abortti ei kyllä oo yks niistä.
Alkio ei ole ihminen! Ei kannata ruveta setvimään, sehän voisi muutenkin mennä vaikka kesken. Mistä sitä tietää. Kaikilla omat mielipiteet miksi kumoaisimme toisten väittämiä vaan annetaan kaikille mahdollisuus omiin mielipiteisiin eikä tuomita mielipiteitä oikeiksi eikä vääriksi!
biologiset faktat ei ole mielipiteitä.
(Mitä lajia se alkio sitten on jos ei ihminen?)
se on, eipä siinä kellään mitään epäselvyyksiä.
Se, saako tämän ihmisen alkion raskauden alkuviikoilla abortoida vai ei ja jos (tässä tapauksessa kun) saa niin miksi - nämä on sitten ihan mielipidekysymyksiä.
Ja jos johonkin uskonnon asioihin mennään niin nekin on mielipidekysymyksiä.
että sillee...