Ai, vilkaisin muutamaa lomaromanssi-kirjoitusta ja huomasin, että ne käsittelivätkin suurimmaksi osaksi pettämistä. Luulin ihan muuta. Minulla nimittäin on kaunis muisto eräältä matkaltani, jonka tein yli kolmekymmentä vuotta sitten Mustanmeren rannalla olevaan lomakohteeseen parin naistuttavani kanssa.
Istuimme iltaa paikallisessa pienessä kellariravintolassa ja kuuntelimme elävää musiikkia, jota harmonikan ja klarinetin soittajat esittivät.
Huomasin nurkkapöydän partakaverin katselevan itseäni useasti. Lopulta hän tuli luoksemme ja puhutteli minua: minulla oli kuulemma hyvin musikaaliset kasvot! Sen parempaa aloitusrepliikkiä en ole sen koommin kuullut missään. Siitä alkoi lähes kaksiviikkoinen ystävyys, jonka aikana tanssin niin paljon etten eläissäni koskaan, kuljin hänen kanssaan paikoissa, joihin en muuten olisi tullut menneeksi. Hän huolehti minusta hyvin, eikä kyse ollut ollenkaan seksistä, vaan keskustelimme myös maailmasta ja politiikasta ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Kun istuimme viimeisenä yönä hotellin terassilla odottamassa bussia lentokentälle, tämä ainutlaatuinen mies itki. Muistan vieläkin, miten kilon hernepussin kokoiset sammakot lötkähtelivät autioita kävelyteitä pitkin, yö oli viileä ja hiljainen, äkkimusta niin kuin siellä päin tapaa olla. Ei voinut mitään, aamu koitti, bussi tuli ja pakko oli erota ja jättää. Mutta vielä vuosikausia tuon jälkeen sain aina uudenvuoden kortin ja toivotuksen, että elämässäni olisi kaikki hyvin.
Nyt hän lienee jo kuollut tai ainakin hyvin vanha, mutta ajattelen aina silloin tällöin, että mitähän hänen elämässään tapahtui. Ikävöin.
Istuimme iltaa paikallisessa pienessä kellariravintolassa ja kuuntelimme elävää musiikkia, jota harmonikan ja klarinetin soittajat esittivät.
Huomasin nurkkapöydän partakaverin katselevan itseäni useasti. Lopulta hän tuli luoksemme ja puhutteli minua: minulla oli kuulemma hyvin musikaaliset kasvot! Sen parempaa aloitusrepliikkiä en ole sen koommin kuullut missään. Siitä alkoi lähes kaksiviikkoinen ystävyys, jonka aikana tanssin niin paljon etten eläissäni koskaan, kuljin hänen kanssaan paikoissa, joihin en muuten olisi tullut menneeksi. Hän huolehti minusta hyvin, eikä kyse ollut ollenkaan seksistä, vaan keskustelimme myös maailmasta ja politiikasta ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Kun istuimme viimeisenä yönä hotellin terassilla odottamassa bussia lentokentälle, tämä ainutlaatuinen mies itki. Muistan vieläkin, miten kilon hernepussin kokoiset sammakot lötkähtelivät autioita kävelyteitä pitkin, yö oli viileä ja hiljainen, äkkimusta niin kuin siellä päin tapaa olla. Ei voinut mitään, aamu koitti, bussi tuli ja pakko oli erota ja jättää. Mutta vielä vuosikausia tuon jälkeen sain aina uudenvuoden kortin ja toivotuksen, että elämässäni olisi kaikki hyvin.
Nyt hän lienee jo kuollut tai ainakin hyvin vanha, mutta ajattelen aina silloin tällöin, että mitähän hänen elämässään tapahtui. Ikävöin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
pieni kaunis seksitön tarina ihan tosi nuoruudesta.Oli tosi merkityksellinen ja minäkin ajattelen häntä vielä toisinaan.
Tällaisille tarinoille ei nykyään anneta mahdollisuutta,pitää olla paljon seksiä,paljon ja nopeesti ja kylmää ja tunteetonta.
Mutta kun sielu kohtaa sielun,se jää useimmilta kokematta koko elämässä.