Kamalimpia asioita, joita puolituttu voi tehdä yksinäiselle ihmiselle, on hänen surkuttelunsa! "Voi sinua, kun olet yksinäinen, voi voi. Et varmaankaan pärjää kovin helpolla. Tai jos pärjäät, siinä tapauksessa sinun täytyy olla Erittäin Vahva".
Mitä paskapuhetta. Ihminen pärjää paljon paremmin yksin kuin huonossa seurassa. Ei kukaan harkitsekaan olevansa koko loppuelämäänsä yksin, jos on elämässä meneillään yksinäinen kausi.
Toisekseen, tuossa on susia lampaiden vaatteissa. Surkuttelija tekeytyy joksikin hiton hyväntahtoiseksi auttajaksi. Todella julmaa
Mitä paskapuhetta. Ihminen pärjää paljon paremmin yksin kuin huonossa seurassa. Ei kukaan harkitsekaan olevansa koko loppuelämäänsä yksin, jos on elämässä meneillään yksinäinen kausi.
Toisekseen, tuossa on susia lampaiden vaatteissa. Surkuttelija tekeytyy joksikin hiton hyväntahtoiseksi auttajaksi. Todella julmaa
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuin huonon kaverin kanssa.Saa elää niinkuin tahtoo,ei toisen ehdoilla.
Ja se "olet tosi vahva ihminen" sanotaan aina tavalla kuin mussa olisi joku hirveä vamma tms ja olisin yltänyt johonkin mikä kerta kaikkiaan on vastoin vammani "ennusteita" ja "fysiikan lakeja". Inhoan kanssa sitä kun kysytään "miten olet selvinnyt?". Ihan kuin muita ärsyttäisi että pärjäänkin ilman heitä!
Muinoin psykologit tapasi kysellä että "miksei sulla ole yhtään ystävää?" ihan kuin se olisi vain mun vikani ja oma valintani. Varmasti mussa on vikani ja puutteeni niin kuin muissakin ihmisissä, mutta ystävyyteen tarvitaan (ainakin) kaksi, enkä tosiaan valinnut tulla koulukiusatuksi!
tulla koulukiusatuksi. Koulukiusaajat valitsevat summanmutikassa uhrinsa, ja uhrin on vaikea saada kiusaamista loppumaan jos kiusaajalla on niin paljon vikaa päässä, ettei tajua lopettaa kiusaamista. Kuka tahansa voisi olla koulukiusattu.
Olen varmasti ihan pöhkö ja tyhmä, mutta sanasi lohduttivat ihan kauheasti! Olen yrittänyt aina hokea tuota itselleni mutta kun aina on ympäristöltä tullut haukkuja ja syyllistystä niin en ole jaksanut uskoa. Olen vuosien varrella kehittynyt niin epäsosiaaliseksi ja itseriittoiseksi että itseänikin jo pelottaa. Olen tosi vainoharhainen, vaikea enää uskoa mitään positiivistakaan jos joskus sattuu kuulemaan kun epäilen kaikessa olevan "koira haudattuna". Nyt olen vähän pikku hiljaa alkanut uskoa et kyllä hyviä ja mukaviakin ihmisiä on, olen vain liian usein joutunut niiden vähemmän kivojen seuraan.
Minusta on myös tullut täysin vainoharhainen, en luota kenenkään sanaan. Jos joku jotain hyvää sanoo minusta, niin miellän sen lähinnä vi**uiluksi. Olen myös kamalan itseriitoinen, ehkäpä siksi, että olen viettänyt viimeiset 10-12 vuotta aika lailla yksikseni. Yläasteella olin koulukiusattu, ja alistuin kohtalooni. Aloin itsekin uskoa että todellakin olen huonompi, rumempi, tyhmempi kuin muut. Kaikkien mielestä outo.
Sitä todellakin on vaikea tajuta, millä perusteella koulukiusaajat valitsevat "uhrinsa". Kun kaikki ya:n alussa alkoi, olin ihan nätti, kiltti ja hyvä koulussa. Taisi olla liikaa eräille. Olivat varmaan tyytyväisiä kun iloisen ja avoimen tytön olemus muuttui surkeaksi, huonoryhtiseksi luuseriksi.
Kyllä tässä nykyään jotenkuten pärjäillään.
vastoin kaikki sovinnaisuus sääntöjä. Mutta kirjoitit hyvin eli ei yksinäisyyttä pahimmillaan kumppanin puuttumista pidäkään ajatella pysyvänä asiantilana vaan se on juuri tota yksinäistä kautta elämässä...Joku ei ehkä löydä alle 20-vuotiaana, toinen ei ehkä vähän yli 20-vuotiaanakaan mutta löytää 30-vuotiaana sen johon rakastuu ja jonka kanssa haluaa sitoutua.