olen juonut siitä asti kun täytin 18, useampana päivänä viikossa ja määrä on kasvanut kahdesta pullosta kahdeksaan.
Välillä yritän olla ilman, mutta sitten vaan olen entistäkin masentuneempi.
Alkoholi on kuin hyvä ystävä. Ainut joka minulla on enää jäljellä.
Kehenkään muuhun en ole voinut luottaa, mutta pulloon voin aina luottaa.
Olen lihonut 40kg vain alkoholin takia.
Rahat on aina loppu, eikä muka ole varaa mihinkään, mutta kyllä olisi, jos en joisi niin paljon..
Ajoittain haluan lopettaa, mutta toisinaan taas en halua vaan haluaisin oppia juomaan harvemmin.
Viikolla ei ole hyvä juoda koska sitten on tosi vaikea nousta töihin ja kuljen vieläpä autolla..
Syksyisin juon vähiten koska silloin juoksen iltaisin sienimetsällä ja marjastamassa.
Olisi kiva jos joku voisi jutella kanssani asiasta, mutta en kuitenkaan ole vielä ainakaan saanut aikaiseksi lähteä mihinkään A-klinikalle.
En tiedä miksi jännitän sinne menoa.
Ehkä pelkään sen olevan liian sosiaalista minulle sillä olen ventovieraiden kanssa tosi arka aluksi. Etenkin näin arassa asiassa.
Välillä yritän olla ilman, mutta sitten vaan olen entistäkin masentuneempi.
Alkoholi on kuin hyvä ystävä. Ainut joka minulla on enää jäljellä.
Kehenkään muuhun en ole voinut luottaa, mutta pulloon voin aina luottaa.
Olen lihonut 40kg vain alkoholin takia.
Rahat on aina loppu, eikä muka ole varaa mihinkään, mutta kyllä olisi, jos en joisi niin paljon..
Ajoittain haluan lopettaa, mutta toisinaan taas en halua vaan haluaisin oppia juomaan harvemmin.
Viikolla ei ole hyvä juoda koska sitten on tosi vaikea nousta töihin ja kuljen vieläpä autolla..
Syksyisin juon vähiten koska silloin juoksen iltaisin sienimetsällä ja marjastamassa.
Olisi kiva jos joku voisi jutella kanssani asiasta, mutta en kuitenkaan ole vielä ainakaan saanut aikaiseksi lähteä mihinkään A-klinikalle.
En tiedä miksi jännitän sinne menoa.
Ehkä pelkään sen olevan liian sosiaalista minulle sillä olen ventovieraiden kanssa tosi arka aluksi. Etenkin näin arassa asiassa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mielestäni ikäsi puolesta sinun kannattaisi hakea itsellesi apua. Mikään "keskustelu", selkään taputtelu ei kohdallasi taida riittää.
29-vuotiaalla olisi vielä vuosikymmenet hyvää elämää edessä, mikäli osaat hakea apua...
Muussa tapauksessa suunta tulevaisuuteen näyttää surkealta...
Raittiina elämä on elämisen arvoista. Usko minua, puhun vankasta kokemuksesta...
Pääosin naishoitsut siellä ovat ammatikseen erikoistuneet meihin juoppoihin, ja voit uskoa, että ovat nähneet vaikka millaisia tallaajia ja heille juoppojen ongelmat ovat arkipäivää, joten arastella ei tarvitse yhtään.
Hopi hopi, ja menoksi vaan.
http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/kaikki.html
tuottaa pettymyksen ja tuskaa. Hoitoa vaan hakemaan, klinikalle tai aa:han.
se että osaatko vähentää ja osaatko lopettaa hetkeksi. Sun on pakko nähdä ja kokea se itse, että onnistutko vai epäonnistutko siinä. Vasta näiden kokeilujen ja testailujen jälkeen sen tiedät. Voi olla että siinä ei yksi tai kaksi kokeilu kertaa riitä. Joku alkoholi ongelmainen onnistuu siinä joku ei!
Ala harrastaa liikuntaa. Jos sulla on 40 kg ylipainoa, niin jo se on sellainen terveysriski että on korkea aika tehdä jotain. Pois kaikki veltto elämä ja ylös ulos ja lenkille. Jos juominen vielä rajoittuu muutamaan päivään viikossa ja käyt töissä niin vielä on toivoa. Mutta nyt pitäs tehdä jotain sassiin, muuten ei hyvä seuraa. On kaikenlaisia kuntopiirejä ja vaikka mitä harrastuksia, hommaa mies, lapsia ja ala elämään. Tuo tähän astinen elämäntapasi on pitkitetty itsemurha!
kun itse huomaat, että nykyinen elämä ei ole kohdallaan.
olisko aika miettiä uutta harrastusta ?
nyt syksyllä alkaa taas monet kurssit, ohjatut liikuntatunnit ja muut opinnot, kai saat niistä tietoa kotiin jaettavasta esitteestä.
myös kotikaupunkisi sivulta voit haeskella tietoa harrastuksista ja yhteyshenkilöistä.
sähköpostia voit heille laittaa ja kysellä lisää.
a-klinikka on eräs yhteiskunnan tuottama palvelu muiden joukossa ja soittamalla sinne saat ajan ja pääset keskustelemaan ihmisen kanssa, joka varmasti on nähnyt ja kuullut jo kaiken siitä, mihin jamaan ihminen saa itsensä ja toiset yleensä ryyppäämällä.
tsemppiä vaan uudempaan elämään.
mutta juot siis kerralla 12 pulloa ja pääsääntöisesti viikonloppuisin. Vedätkö putkeen vai aloitatko uudelleen vasta illalla?Krapulakalja tai ryyppy on vihoviimeinen tapa, helpoin tapa alkoholisoitua.Seuraavaksi korjaussarja vaihtuukin rakennussarjaksi ja taas olet menossa kohti turruttavaa humalatilaa.
Täällä palstalla on paljon hyviä neuvoja pysyä erossa viinasta.Koita ensin vähentää ja jos se ei onnistu jätä pois kokonaan.Lähde jonkin uuden harrastuksen pariin, ihmisten ilmoille.Vältä tilanteita, jossa rupee tekeen mieli viinaa.Älä käy baareissa, älä osta kotiin juomia.ÄLä tapaile niitä tuttuja, joiden kanssa yleensä bailaat ja juot.
Olen onnellisessa asemassa sen suhteen, että alko ei ole mulle ongelma -enää.Se alkoi menemään jo siihen suuntaan, joka arki-iltakin, piti saada enemmän ja enemmän siideriä tai viiniä.Kesäisin oli pahinta, kun grillattiin ja siihen kuului tietenkin juomat.sitten koin elämässäni kriisin ja tein siinä itselleni tietoisen päätöksen olla juomatta murheeseen.Se auttoi, en ostanut kotiin juotavaa, enkä käynyt missään baareissa.
En ole raivoraitis, vaan voin ottaa silloin tällöin siiderin pari tai vinkkua. Saan pidettyä juomisen kurissa kohtalaisen hyvin.Sen olen vaan nyttemmin huomannut, että toleranssi on taas noussut.Otan harvoin, mutta kerralla jo enemmän kuin aikoihin.
Aloittajahan kertoi juovansa viikolla, jopa niin paljon että pelkää autolla ajamista aamuisin.
Ja jos vuosia juonut pelkää aamulla autolla ajoa, on hän silloin juonut ihan oikeasti paljon.
Aloittaja on myös lihonut 40kg alkoholin takia!
Kyseessä ei ole ollut vuosiin pikku tissuttelu, vaan juopotteleminen.
On myös päivänselvää, että vuosia juonut juo aina kun se on mahdollista, siis aina tilaisuuden tullen myös krapulaan.
Muutenkin on turhaa varoitella sosiaalitätimäisesti krapulajuomisesta, kun alkoholin juominen tuosssa määrin yleensäkin on vaarallista.
"Alkoholisoituminen" ei tapahdu juomalla paljon, eikä sitä voi välttää juomalla vähemmän. JOs alkoholismigeenin on saanut, silloin kaikenlainen juominen johtaa alkoholismin puhkeamiseen.
Ja jos ihmisestä on tullut alkoholisti, ei hän toimi rationaalisesti varsinkaan alkoholin suhteen, joten lenkkeilyt ja harrasteet auttavat häntä vain hyväksymään oman juomisensa ja sen lisääntymisen.
Eli et juurikaan ole ymmärtänyt aihetta johon neuvoja jakelit.
minäkin käyn päivittäin pitkillä lenkeillä ja kuvittelen sen jälkeen olevani niin vitun hyvä ihminen.Ja sitten sihhh ensimmäinen olutpullo on avattu.TiEdän pettäväni itseäni,mutta teen sitä kuitenkin.
Ja ihmiset kehuu et on sulla varmaan hyvä kunto, kun noin paljon liikut(PASKAN MARJAT),oksennan joka helevtin päivä krapulaani,ja ihan oma vika.
Kuntoilu jes,kaljottelu nou.Tiedetään tiedetään olen vain niin yksin.
Moi "strömström". Kirjoitit tosi asiallisesti (joka on harvinaista näillä palstoilla, tai ylipäätään millään netin "keskustelu"palstoilla) ja tykkäsin siitä.
Kerron lyhyesti taustaa itsestäni. Eli olen yli 3-kymppinen perheenäiti, jolla on takana pari tutkintoa ja hiukan työelämääkin.
17-vuotiaana otin ekan kännini, jonka jälkeen kaverini kanssa ryypättiin aika rankasti väkevillä ihan vaan jossain pulkkamäessä tai vastaavassa. Ravintolaikään tullessani kävin kaverin kanssa ravintoloissa ryyppäämässä n. 3-5 krt viikossa. JOka aamu oli paha krapula. Koskaan en pystynyt krapularyyppyjä ottamaan, kuvotus. Tätä kesti aika monta vuotta, n. 6v.
Myöhemmin tutustuin mieheen, menin naimisiinkin, lapsia tuli. Alkoholi ei ollut todellakaan näkyvässä osassa, ei mielessäni ollenkaan. N. kerran kuukaudessa tai kahdessa päätimme ostaa vähän juotavaa, eli muutaman pullon olutta tai siideriä.
Jossain vaiheessa, useita vuosia myöhemmin (n. 8v) rupesin juomaan uudestaan enemmän. Nyt olen juonut n. vuoden rankemmin. Keväällä oli parin kukauden tauko kun aloitin uuden elämän ja kuntoilun. Silloin juopottelu ei ollutkaan vielä niin rankkaa.
Kesä kun koitti niin rupesin ryyppämään JOKA IKINEN PÄIVÄ. Määrät on tyyliä 2 viinipullollista jotain muuta vielä päälle/pvä.
Sanoit että: "Alkoholisoituminen" ei tapahdu juomalla paljon." Kuitenkin musta tuntuu, että just näin mulle on käynyt. Äitini tai äitini vanhemmat eivät ole olleet alkoholisteja. Isäni joi nuorena aika paljon mutta vanhempana ei juuri ollenkaan. Isäni vanhemmista ei ole tietoa koska kuolivat ajat sitten.
Olin juuri 4,5 päivää ilman alkoholia, kunnes mieheni meni lupaamaan, että voin juoda YHDEN oluen (ei ole vielä tajunnut että en pysty jäämään siihen yhteen) ja kun mies nukahti päikkäreille juotuaan 2 olutta, niin minä olen juonut salaa n. 10 olutta. Olo on tavallaan riemullinen että sain taas "rakasta alkoholia" ja tavallaan olo on "tunkkainen" ja ottaa päähän, että tähän tämä taas jäi. Tuolla on puolikas oluttölkillinen hyllyssä odottamassa ja jääkaapissa lisää. Ainakin vielä järki kulkee kun sain tämän viestin kirjoitettua...
Kokoajan tulee mieleen, että oikein on sanottu "KUNINGAS ALKOHOLI".
"Muutenkin on turhaa varoitella sosiaalitätimäisesti krapulajuomisesta, kun alkoholin juominen tuosssa määrin yleensäkin on vaarallista.
"Alkoholisoituminen" ei tapahdu juomalla paljon, eikä sitä voi välttää juomalla vähemmän. JOs alkoholismigeenin on saanut, silloin kaikenlainen juominen johtaa alkoholismin puhkeamiseen.
Ja jos ihmisestä on tullut alkoholisti, ei hän toimi rationaalisesti varsinkaan alkoholin suhteen, joten lenkkeilyt ja harrasteet auttavat häntä vain hyväksymään oman juomisensa ja sen lisääntymisen."
Voi pyhä sylvi näitä strömströmin kommentteja. Ylipainoista ei auta lenkeily eikä laihdutus ja harrastuksista ei ole mitään hyötyä. Alkoholistiksi ei tulla liiallisella juomisella, vaan sen saa muka aidinmaidosta syntyessään.
Työnä strömström pääsi perseesees!
Ongelmahan on sinulla, miten siihen voisi auttaa edellämainittu toimenpide?
Tiedän helvetin monta alkoholistia jotka lenkkeilevät perkeleesti - ja joutuvat silti juopottelemaan! Aivan kuten eräs tuossa ylempänä kertoikin, lenkkeily vaan antaa itselle luvan juopotella.
En löytänyt viestistäni mitään mikä olisi viitannut "ylipainoisen lenkkeilyn" kieltämiseen!
Mistä kohadasta sinä sen löysit?
Äidinmaidosta ei saa alkoholismia, vaikka niin epäilitkin.
Geenejäkään siitä ei saa.
Mihin pyrit tuolla loukkaavalla sävylläsi?
Kirjoitat kuin pahainen angstinen teini purkamalla omaa pahaa oloasi ympäristössä, jossa et edes ole asiantuntija.
Kannattaisiko sinun miettiä tuon ex -lyhenteen merkitystä tarkemmin. Entiseksi juopoksi kun ei pelkästään julistautumalla pääse, vaan tarvitaan myös tekoja.
Täällä on häirikkökirjoittelija joka haluaa kumota kaikki taisten esittämät positiiviset elämänohjeet ja väittääpä vielä että muut eivät ymmärrä asioita. En voi sietää tommosia aivonsa pellolle ryypänneitä jotka tuputtavat alkoholistigeeniteorioitaan joka paikkaan ja levittävät omaa harhaista kuvaansa tyypillisen alkoholistin käyttäytymismallista.
pikaisesti vilkaistuna härkäsestä tuli riita.
tahallista väärinymmärrystä muutamassa viestissä ja sota on valmis.
mun mielestä molemmat on oikeessa mutta asiat eri tavalla painotettuna.
rauhaa miehet(?), ongelmia meillä kaikilla riittää ja yksi ongelma ainakin on kaikille yhteinen.
elämä on hienoa ja ihana asia kun saa siitä otteen, ei pilata päivää kinastelulla.
eikä juopottelulla, siitä lienee molemmat samaa mieltä. minä ainakin olen vaikka joskus lämpenee turhaan. minuun saa yhtyä.
Kuules nyt teini, kun ihminen on juonut vuosikausia, ja jos/kun hän hakee apua itselleen, eivät selkään taputtelut tai positiiviset elämänohjeet paina vaakakupissa yhtään mitään.
Sillälaillahan sosiaalitädit ovat yrittäneet hallita juoppoja jo pian vuosisadan Suomessamme. Tulokset ovat näkyvissä, jos vaan pistää päänsä ulos sieltä ... mihin sen nyt sitten olitkaan työntänyt.
Jos juoppo haluaa lopettaa juomisensa, siinä tarvitaan hiukkasen järeämpiä keinoja kuin pelkät positiiviset elämänohjeet tai harrastukset. Huhhuh sanon minä.
että itse päättää ettei juo enää. Ei siinä kukaan ulkopuolinen voi auttaa yhtään mitään. Täyttä humpuukia on nuo kaikki terapiat ja kokoukset, ainoa mitä vaaditaan on oma luja halu olla juomatta, ei siinä sen järeämpiä keinoja tarvita.
Sinähän se keksinnön teit.
Miksei tuota ole kerrottu niille sadoilletuhansille Suomalaisille ja miljoonille ulkomaata puhuville, jotka joutuvat epätoivoisesti tappelemaan arkkivihollisensa kanssa.
Juovatko he vain siksi, kun eivät tuota tiedä, vai siksi kun ovat niin vittumaisia.
Jos tähän vielä vastaat, niin sitten olen tyydytetty.
keinoa, niin päätin mennä AA:han. Sieltä sitten sain haluuni sopivat keinot. Raittius on nyt hyvin helppoa ja ihan luonnollista,
Tekstiä.
Olen alkoholistin läheinen ja kävin eilen AA:n avoimessa toipumiskokouksessa. Jäin miettimään, kun siellä joku sanoi, että alkoholistille on ominaista nämä neljä: masennus, itsesääli, ärtyisyys ja pelokkuus. Tuntuuko tutuilta? Minussa on näitä samoja piirteitä, koska alkoholismi on perhesairaus - läheisissä on samoja oireita.
Myös sanoi moni, että lähes ainoa paikka jossa kokee olevansa turvassa, hyväksytty ja tasapainossa tai turvallisesti täysin sekaisin, on juuri AA:n toipumiskokous (palaveri).
Toisaalta - jos et koe olevasi alkoholisti, ei AA voi auttaa.
oikein kunnon alkkari,myönnän, tulisi vain joku ja ottaisi minua kädestä kiinni ja veisi hoitoon.YKSIN EN PYSTY,valitettavasiti.
Olisi ihana (varmaankin)herätä uuteen päivään ilman krapulaa.
Soittamalla AA:n auttavaan puhelimeen löydät henkilön, jonka kanssa voit mennä AA-kokoukseen. Tässä on luettelo Suomen AA:n auttavista puhelimista:
http://www.aa.fi/puhelimet.html
Kaikenlaiseen huoleen ja hätään on tässä hyvä linkki, joka opastaa monenlaisen eri avun lähteille:
http://www.apua.info/apua_nopeasti.html
Toipumista ja voimia!
"masennus, itsesääli, ärtyisyys ja pelokkuus"
Tunnistan nämä kaikki luonteenpiirteet itsessäni :-( Juodessani tunnen itseni toimeliaaksi, energiseksi, rohkeaksi, rennoksi, puheliaaksi, hyväntuuliseksi jne. (kunnes tietty olen juonut tiettyyn pisteeseen asti, eli ihan liikaa) :-(
Minulla ei ole lapsia eli vastaan vain itsestäni mutta kyllä nyt on mennyt meikäläisellä överiksi. Kolme viimeistä viikkoa olen juopotellut aika lailla, en ihan joka päivä enkä kaatokännejä mutta liikaa kuitenkin. Akateemista tutkintoa löytyy minultakin, olen jo lähes nelikymppinen, kiva työ, asunto eli kaikki pitäisi olla suht järjestyksessä. Itsesääli ja masennus pukkaa nyt päälle, olen ajatellut laittaa korkin kiinnin ja kärsiä henkiset tuskat niinkuin jo sata kertaa aikaisemminkin.
Niin, kuningas alkoholi on kyllä ihan oikea sana. Asuin joku aika sitten vielä yhdessä entisen miehen kanssa ja aloin piilotella niitä tölkkejäkin. Piilotin käsilaukkuun (jos sattui tulemaan kotiin kesken kaiken), vaatekaappiini, kylppärissä meikkipussiin ja siellä sitten join kun istuin vessanpöntöllä. Kai hän sen huomas, juo itsekin ihan liikaa. Joskus menin kauppaan aamusta ostoskeskukseen ja piti mennä jo siellä vessaan ja tempaista puoli tölkkiä kaljaa alas kurkusta. Nyt kun tätä kirjoitan niin hirvittää jo itsekin..:-(
Moi! Tutulta kuulostaa! Samaa on minullakin alkanut ilmetä, eli piilottelen juotuja kaljatölkkejä kaappeihin (lapset näitä vie sitten kauppaan ja saa namirahaa silloin kun mies on töissä).
Tää piilottelu ja salailu taitaa olla aika yleistä. On harmittanut monta kertaa, etten ole älynnyt piilotta juomia yläkertaan, kun sitten jos jääkaapista niitä hakee niin mies sen huomaa/saattaa huomata. Hyökkään usein juomien kimppuun silloin jos mies käy esim. autolla, tupakalla tms. Sitten piilotn täyden lasin (esim. viini) kaappiin tai kahvinkeittimen taakse ja käyn sieltä hörpsimässä. Lisäksi pitää olla omat juomat ostettuna ja piilotettuna. Jos juo miehen oluita (joita hän juo 0-3/pvä) niin hän huomaa kun oluet heti loppuu...
Oletko "tenuakka" yrittänyt lopettaa tai yrität päästä alkoholista eroon vai jatkatko vaan? Vai oletko jo päässyt kuiville? Tuliko ero alkoholin takia (jos saa kysyä)?
Kiva kuulla että muillakin on noita piilottelujuttuja (vaikkei niissä kyllä pohjimmiltaan ole mitään nauramistakaan..)Meikäläinenkin odotti että äijä menee suihkuun aamulla ja sitten ei kun jääkaapille tai piilolle ja kaljatölkki auki. Avomiehen kanssa erottiin jo aikaa sitten, viina ei ollut syypää. Asuin vaan hänen luonaan jonkin aikaa myöhemmin ennen kuin sain itselleni oman asunnon hankittua. Haluaisin päästä tästä eroon. Olen yrittänyt kohtuukäyttöä koska olishan kiva välillä mennä tyttöporukassa ulos, sinkku kun olen. Mutta ei siitä tule mitään. Kun menen baariin niin pahimmassa tapauksessa olen neljä päivää sen jälkeen juovuksissa. Viimeksi heräsin kello kuuden aikaan aamulla hirveään krapulaan ja menin oitis jääkaapille ja korkkasin oluen. Sitten pystyin taas nukkumaan. Kamalaa. Minulla on vielä se ongelma, että asun ulkomailla ja täällä tietysti hoitoon hakeutuminen tuntuu vaikeammalta kuin kotosuomessa. Vaikka kaikkea on tarjolla eikä edes maksa mitään. Hävettää oma ongelma aika tavalla :-( Mites sinulla, onko viikonloppuna kulunut alkomahoolia paljon? Itse olen kyllä tänäänkin juonut muutaman kaljan.
Moikka! Kiva kuulla muiden "samanlaisten" kokemuksia :-) (Vaikkei tässä aiheessa tosiaankaan ole mitään ilon aihetta, sinänsä...)
Juu, siis minähän yritin lopettaa juomisen. Neljä päivää onnistuinkin, mutta viidentänä päivänä kun join yhden oluen niin siitä se lähti taas (mies ei tiedä kuinka paljon oikeasti juon. Tietää kyllä että juon liikaa ja näinä päivinä sanoo kommentteja "Taasko sä olet juonut?" tai "Älä juo niin palon, se ei näytä hyvältä...")
Eilen join jotain 10 oluttta ja tänään on menossa suunnilleen sama määrä. Mies on pelaamassa jalkapalloa kavereidensa kanssa. Minä join "miehen oluet" (hän juo vain 0-3/pvä), ja kävin kaupassa ostamassa samanlaisia tilalle, ettei huomaa että olen juonut niitä... Salailua siis jälleen :-(
Ikinä en olisi uskonut että minusta tulee "tällainen". Oon vasta parin viime viikon aikana ymmärtänyt sen, että kyllä minä olen alkoholisti! Pahalta tuntuu. Mutta kun yritän lopettaa niin en pysty. Myös tuo piilottelu varmaan sopii "taudin kuvaan" hyvin. Jos yhden otan niin sitten se on jo menoa, moneksi päiväksi :-(
Olen ollut nuorena lähikaupan kassalla töissä ja siellä näki jos jonkinlaista "hiihtäjää". Käsitäristen aamuisin tultiin kaljaostoksille "Ota tuosta!". Piti siten siitä hikisestä tärisevästä kädestä kaivaa niitä ällöttäviä kolikoita sitä ekaan kaljapukloa varten. Silloin ajttelin, että HYI, musta ei ikinä tule tuollaista! En sentään tuollainen onneksi olekaan, mutta ikävä kyllä en kaukanaan tuollaisesta ole, joka aikalailla ällöttää ja hävettää, koska aina inhosin tuollaista,...
Terve! Niin ajattelin aina minäkin, ettei minusta koskaan tulisi tuollaista. Enpä haluaisi syyttää alkoholinkäyttöäni sillä kun alkoholi asuinmaassani on niin hävyttömän halpaa mutta täällä se pikkuhiljaa karkasi käsistä. Ja minun annnokset on seitsemän-kahdeksan puolen litran nelostölkkiä kerralla, joskus enemmän, joskus vähemmän. Tänään olen juonut kolme tölkkiä koska huomenna pitää pystyä töihin ja vähän jo pelottaakin että jos yhtäkkiä joku elin alkaa reistaamaan. Mutta kyllä suomalaisen naisen kroppa vaan on vahva ;-/, onneksi..Enpä tiedä mitä pitäisi tehdä. Omassa kaveripiirissä täällä juodaan aika rankastikin joten todellista apua sieltäkään tuskin saa. Mutta sinä voisit kyllä nostaa kissan pöydälle miehesi kanssa ja sanoa että nyt ei mene enää hyvin. Kyllä hän sinun juomisen on varmasti jo tsekannut, me vaan luullaan ettei kukaan huomaa kun niitä pulloja ja tölkkejä piilottelee..;-) Itselläni on täällä yksi hyvä naisystävä, joka käyttää "normaalisti" (eli baariin ja perseet olalle mutta ei mitään putkia) ja ajattelin hänelle sanoa että baarireissut pannaan nyt jäihin. Ei tässä häpeäminen ja salailu enää auta vai mitä? Itse olen jo luopunut toivosta että se yksi olut jää siihen, sama ralli lähtee päälle ennemmin tai myöhemmin..:-(
arvioimaan tilannettasi lukemalla kirja nimeltä Nimettömät Alkoholistit. Useimmista kirjastoista se on saatavana.
nostettua pöydälle. Eilen mies katsoi suoraan minuun ja kysyi "Juotko sinä JOKA PÄIVÄ? Vastaa. Juotko joka päivä?" Se jos mikä olisi ollut hyvä tilaisuus myöntää asia ja saada ehkä tukea lopettamiseen. Mutta mitä minä menen vastaamaan. "No EN! En nyt ihan joka päivä!"
Voi P.... Nimenomaan tämä on joka päiväistä tämä juomiseni (paitsi joskus on joku päivä väliä jos on joku juttu että pitää olla selvänä).
Eilen mulla kului yksi valkkaripullo ja yksi siideri. Illalla kun ne loppui niin lähdin ostamaan kuusi siideriä lisää, joista join kolme. Tähän päivään jäi ne loput kolme. Toivon että pysyn tähän pelkästään tuossa kolmessa siiderissä, koska huomenna ois pakko olla selvänä. Ja sittenhän lähesyykin jo perjantai ja viikonloppu... :-(
Pahalta kuulostaa..:( Saisitpa itses nyt kuiville, tiedän, helpompi sanottu kuin tehty. Mulla on nyt kolmas päivä menossa ihan kuivin suin ja on tosi hyvä olla. Pakkokin, kun duuni painaa päälle ja sitä ei pöhnässä voi tehdä. Mutta muutenkin, ruoka maistuu, tulee mentyä vähän lenkillekin ja unikin on parempaa. Rehellisesti sanottuna nyt ei tee yhtäkään mieli mutta sehän voi muuttua yhtäkkiä...otan ihan päivän kerrallaan..voimia sullekin!!
Jes, tosi hienoa, että olet ollut nyt juomatta!! Samaa toivon itsellenikin. Huomenna kun mun on pakko olla selvänä, niin toivon että pystyisin olla sitten seuraavankin päivän juomatta, ja seuraavan ja seuraavan... Vaikeetahan se tulee olemaan mutta yrittämällä ei menetä mitään. Pitemmän päälle juomista jatkamalla tästä tilanteesta ei voi joutua kuin yhteen suuntaan -huonompaan, ja kohta voi mennä vielä terveyskin.
Niin, päivä kerrallaan se on kyllä pakko vaan ottaakin tällaisessa tilanteessa.
TSEMPPIÄ "tenuakka"!!!!!!
Minulla alkaa maanantaina kesäloma ja päätin olla koko loman ilman, tai jos en kykene niin menen A-klinikalle..
En vain edelleenkään tajua miksi se kynnys mennä sinne on niin suuri??
Ja voisiko sitä jotenkin madaltaa kenties, kertokaa te kokeneemmat??