Kaipaan,
kaipaan rentoa tyyliäsi,
ikävöin suoria sanojasi
haluaisin viipyä ajatuksissasi
koska muistan...
eikä unohtaminen ole helppoa.
Kohtalo ei jätä kohteitansa
se ampuu nuoliansa
vaikka kuinka pakenisimme.
Minuun se osui,
rikkoi sydämeni
jäähyväisiin.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kuulen heikkoimmankin tuulenvireen
tunnen kosketuksen ihollani...
sen tuodessa tuoksuja kesästä
ja lauluja lehvistöistä.
Nouse tuulen puhuri
haluan levätä sylissäsi.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Luuletko kaiken olevan yksinkertaista,
kuin riepumaton pesua mäntysuovalla
laineiden liplatelessa rantakiviin.
Ei. Ei elämän jälkiä voi pestä pois.
Haavoihin ei ole laastaria,
arpia ei voi leikata pois,
mutta on olemassa anteeksianto.
Anna anteeksi ja unohda.
Voit levittää puhtaan maton sydämesi ovelle.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Unohda ikäsi,
älä muista ryppyistä ihoasi
eikä harmaissa hiuksissa ole mitään hävettävää.
Avaa sydämesi ovi
poista kaikki salvat porteltasi
ettei rakkaus pakenisi ennakkoluulojasi.
Juovu jumalaisesta tunteesta
jaa huumaa rakkaallesi
eihän ikä ole teiltä mitään kieltävä.
Ellet ole rakastanut täydestä sydämestäsi
et ole elänyt rakkaudelle aidosti.
Riisu salailun viitta,
avaa salvat ja elä onnessasi juuri nyt.
Ehkä rakkaus ei tule takaisin jos ovesi on lukittu.
kaipaan rentoa tyyliäsi,
ikävöin suoria sanojasi
haluaisin viipyä ajatuksissasi
koska muistan...
eikä unohtaminen ole helppoa.
Kohtalo ei jätä kohteitansa
se ampuu nuoliansa
vaikka kuinka pakenisimme.
Minuun se osui,
rikkoi sydämeni
jäähyväisiin.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kuulen heikkoimmankin tuulenvireen
tunnen kosketuksen ihollani...
sen tuodessa tuoksuja kesästä
ja lauluja lehvistöistä.
Nouse tuulen puhuri
haluan levätä sylissäsi.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Luuletko kaiken olevan yksinkertaista,
kuin riepumaton pesua mäntysuovalla
laineiden liplatelessa rantakiviin.
Ei. Ei elämän jälkiä voi pestä pois.
Haavoihin ei ole laastaria,
arpia ei voi leikata pois,
mutta on olemassa anteeksianto.
Anna anteeksi ja unohda.
Voit levittää puhtaan maton sydämesi ovelle.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Unohda ikäsi,
älä muista ryppyistä ihoasi
eikä harmaissa hiuksissa ole mitään hävettävää.
Avaa sydämesi ovi
poista kaikki salvat porteltasi
ettei rakkaus pakenisi ennakkoluulojasi.
Juovu jumalaisesta tunteesta
jaa huumaa rakkaallesi
eihän ikä ole teiltä mitään kieltävä.
Ellet ole rakastanut täydestä sydämestäsi
et ole elänyt rakkaudelle aidosti.
Riisu salailun viitta,
avaa salvat ja elä onnessasi juuri nyt.
Ehkä rakkaus ei tule takaisin jos ovesi on lukittu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lapin lapseksi kun syntynyt
olet kerran,
aina takaisin askeleet tuo.
Vaikka viipyisit pois
tuokion verran,
nöyrin mielin käy kappelin luo.
Surun soivan jos kelloista
kuulet,
tuskan tuulille kauas tunturiin vie.
Kohta kulkijan saapuvan kuulet,
kotiin palata vieläkö vois.
Laineet laulavi kielillä kelloin,
milloin päivä on kirkkaimmillaan,
se ken uskovi unelmiin silloin,
tuntee kodikseen pohjolan maan.
En ole unohtanut Sinua. Kiitos muistamisista, otan yhteyttä. Voimia ja terveyttä, nyt en osaa sanoa mitään henkilökohtaista kun ajatuksissa myllertää kaikki tässä kodissa vietetyt vuosikymmenet.
Taidat rakastunut olla?
Noin sanoo vain hän, jolla
rakkaus rinnassa...
äsh, ei syki runosuoni yhtään nyt. Mutta sinulle Tuoksuvattu sulosointuja elämääs!
Minun jokainen soluni rakastaa, mutta en ole rakastunut muuhun kuin elämäni tämänhetkiseen tilanteeseen.
Kukaan ei rakastu minuun, mutta minä rakastan elämää. Se riittääkin nyt kun jaan elämääni menneeseen ja tulevaan, muuttolaatikoiden keskellä.
Kivaa kesää ja leppoisia syysiltoja.
Muistoissa on lämpöä
tulevaisuudessa kysymyksiä.
Sanoissani, rakkauttako...
ikävää ja kaipaustako...
Tunne on muistoissa
rakkaudessa elämä
ja elämä itse
suurinta rakkautta.
¤¤¤¤¤
Muutto.
Elämän inventaario
jossa kaikki arvioidaan.
Muistotkin esineellistyvät,
muuttuvat tavaroiksi muuttokuormaan.
Kirjeet, unohdun lukemaan,
- aika unohtuu -
muistoissa kuohuu elämän nuoruus.
Pois heitettävää,
paperia jossa vain sanat elävät.
Valokuvat kuin nopeutettuna filminä menneisyyteen
elämän virta
lapsuudesta leskeyteen
"Äiti, ketä nämä ovat"
"Ihmeellinen nimimuisti"
"Minä otan sen"
Itken menneisyyteni keskellä
kasa tyhjiä pakkauslaatikoita vierelläni
vielä kerran...
sitten revin itseni irti
ja pakkaan mukaan vain tulevaisuuteni.
¤¤¤¤¤
Pienet punaiset kengät
kärjet kuluneiksi kontatut
nahka kovettunut
kahden sukupolven ensikengät.
Silitän niiden pintaa
enkä voi olla rakastamatta muistojakin.
¤¤¤¤¤
Maalasin kukkia,
asetelmia,
mielikuvia.
"Miksi et äiti laittanut edes vuotta"
Siinä se on kiilakehyksissä
asetelmani
tunteeni sekoitin niihinkin väreihin.
Onko ajalla mitään merkitystä.
¤¤¤¤¤
Kuinka vaikeaa tämä lopulta onkaan
kuinka monta haavaa revittävä auki
jokaisessa esineessä on tarina,
jokaisessa muistossa tunne.
Kalleimmat kuljetan huomisiin.
¤¤¤¤¤
Toivon, haaveilen, odotan.
Olet jossain
piilouduit menneisyyden varjoon,
pakenit kun olin juuri tavoittamassa,
hiljenit kun sanasi viimeinkin kuulin,
mutta en jätä sinua
juoksen sinua kohti...
kuohukoon kosket välillämme,
pauhatkoon myrskyt yllämme.
hukkukoon tiemme sumuun,
tiedän että olet olemassa.
Juoksen kun jalkani kantavat
kohti kaikkia huomisia
kohti sinua...tulevaisuus.
Lueskelin sinun kotisivuillasi ihania asioita,
voi miten osaat kirjoittaa sieluun asti koskettavasi.