Omaisen toiveita laitoshoidossa

Joku läheisemme osastolla vieraillut oli sattumalta kuullut, kuinka hoitajat olivat keskenään keskustelleen "Uskallatko sinä niille soittaa..." Ehkä minulle.

Yhteydenpidon suhteen toiveeni on yksinkertainen: kuten vaikkapa lapsen päivähoidossa, joka on useimmille hoitajillekin tuttu. Siis päivittäin tavattaessa vaihdetaan pikaisesti kuulumiset - miten on mennyt. Samalla tavalla laitoshoidossa olevasta potilaasta voi aina jotain mainita, vaikka ei olisi mitään erityistä.

Sen lisäksi laitoksen henkilökunnan pitäisi ottaa yhteyttä aina tarvittaessa ainakin siihen henkilöön, joka on merkitty lähiomaiseksi ja mahdollisesti edunvalvojaan, jos he ovat eri henkilö. Heidän vastuulla sitten on tiedottaa muille omaisille. Toki kaikille kuuluu antaa kysyttäessä asiallinen vastaus. Asiallisella tarkoitan sitä, että kerrotaan jotain eikä vaan vedota siihen, että "se on meillä lääkäri/sairaanhoitaja, jonka kanssa tällaisista keskustellaan. Eihän se tarkoita sitä, että hoitaja ei saa puhua mitään.

Pahimmillaan meilläkin on tullut todella terveyden kannalta kriittisestä tilanteesta tullut vain tekstiviesti, jonka perusteella tilanteen vakavuutta ei ymmärretty. Vasta siinä vaiheessa tuli puhelu, kun piti jotain ylimääräistä maksaa.

Tarvittaessa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että potilas tarvitsee jotain vaatetta, terveydessä on tapahtunut muutoksia, ehkä on kova ikävä ...

eiköhän jokainen toivoisi hoitajilta AIKAA jutella. Olemme kiinnostuneita mitä on tapahtunut, omaisen voinnista ja niin edespäin.Se hetki jolloin joudumme viemään omaisemme esim. dementia-kotiin on monelle ihmiselle se vaikein paikka,luovuttaa se läheinen jollekin ja johonkin muualle hoitoon.Ja monesti vielä kaihertaa mielessä että jos vielä jotenkin voisi itse hoitaa..Ja kun tietää että sieltä ei enää kotiin tulla..Siksi olisi tärkeää kuulla ne pienetkin asiat, hyvät ja pahat, mitä sille dementoituneelle omaiselle kuuluu.Tässä mietteitä dementikon omaiselta.