Muutamia vuosia sitten meillä meni vielä hienosti, ihana perhe johon kuului isä , äiti ja kaksi lasta. Elimme normaalia onnellista perhe-elämää kunnes pikkuhiljaa sulkeuduin omaan kuoreeni ja unohdin ystävät joihin en pitänyt aikoihin yhteyttä. kävin töissä, tulin kotiin, hoidin kotia ja lapsia. mies osallistui kyllä lasten hoitoon mutta osasi vastapainoksi vetää päänsä täyteen viikonloppuisin ja vaikka pysyä pari päivää poissa, toisin kuin minä. välillä saattoi mennä parikin vuotta väliä että läksin juhlimaan ystävieni kanssa. Eli elin vain kotona ja töissä. Väsymys paheni vaikka sitä en myöntänytkään.Jossain vaiheessa eksyin pelihelvettiin ja jäin niihin koukkuun..seurauksena hirveät rahahuolet..no, tästä selvittiin pikkuhiljaa..seuraavaksi alkoi miehen juomiskierre..siihen liittyi uhkailuja, väkivaltaa ja katoamisia..tyhjiä katteettomia lupauksia..
Viimeinen rysäys oli se kun aiheutin väärällä teolla työpaikalle suuret taloudelliset tappiot ja sain kenkää..ja perhehelvetti syveni..taas uhkailuja ja kiristystä, viinaa ja väkivaltaa miehen puolelta..Meni yöunet..muuta en jaksanut tehdä kuin maata ja itkeä. Joku tietty sanakin saattoi laukaista tuntia kestävän itkukohtauksen.Kaikki voimat loppuivat.
Nyt oli tullut raja vastaan, lääkäriin ja diagnoosi uupumus..vahvoja unilääkkeitä että pääsen alkuun..soitto psykologille ja aika sinne.
Tänään mies sanoi että nyt tupa myyntiin ja eriteille...kas kummaa, missä on se mun itkuni? En edes osaa tätä asiaa enää alkaa parkumaan. Kaikki on jo mennyt pieleen ja eikä huonommin voi mennä..useesti käynyt mielessä että päätän tämän kaiken ajamalla autolla kallioon päin tms..mutta siitä seuraa surua niille ihmisille jotka minua oikeasti rakastavat. Heitä miettiessäni alan itkemään mutta tämä ero ei tuonut kyyneltä silmiin, ainoastaan voimattomuuden tunteen..mietin että kaikki oli tässä ja omaa syytäni kaikki.Kuinka olen tämän kaiken voinut tehdä läheisilleni?
edessä on vielä pitkä matka kun kaiken uupumuksen keskellä etsin asuntoa, työtä ja hoidan kaiken muun...Tunnen hirveetä häpeää tekojeni vuoksi ja voin niin pahoin että en pysty edes syömään, kaikki nousee ylös..ja mies kuvittelee että en tunne mitään omantunnon tuskia esim. tuosta työpaikka-asiasta. Ja hän ihmettelee sitä kuinka minulla mukamas voi olla paha olla??? Itsehän olen kaikki typeryydet tehnyt.. tämän tarinan kirjoitin vain sen takia että johonkin oli pakko saada purkaa itseään..
Viimeinen rysäys oli se kun aiheutin väärällä teolla työpaikalle suuret taloudelliset tappiot ja sain kenkää..ja perhehelvetti syveni..taas uhkailuja ja kiristystä, viinaa ja väkivaltaa miehen puolelta..Meni yöunet..muuta en jaksanut tehdä kuin maata ja itkeä. Joku tietty sanakin saattoi laukaista tuntia kestävän itkukohtauksen.Kaikki voimat loppuivat.
Nyt oli tullut raja vastaan, lääkäriin ja diagnoosi uupumus..vahvoja unilääkkeitä että pääsen alkuun..soitto psykologille ja aika sinne.
Tänään mies sanoi että nyt tupa myyntiin ja eriteille...kas kummaa, missä on se mun itkuni? En edes osaa tätä asiaa enää alkaa parkumaan. Kaikki on jo mennyt pieleen ja eikä huonommin voi mennä..useesti käynyt mielessä että päätän tämän kaiken ajamalla autolla kallioon päin tms..mutta siitä seuraa surua niille ihmisille jotka minua oikeasti rakastavat. Heitä miettiessäni alan itkemään mutta tämä ero ei tuonut kyyneltä silmiin, ainoastaan voimattomuuden tunteen..mietin että kaikki oli tässä ja omaa syytäni kaikki.Kuinka olen tämän kaiken voinut tehdä läheisilleni?
edessä on vielä pitkä matka kun kaiken uupumuksen keskellä etsin asuntoa, työtä ja hoidan kaiken muun...Tunnen hirveetä häpeää tekojeni vuoksi ja voin niin pahoin että en pysty edes syömään, kaikki nousee ylös..ja mies kuvittelee että en tunne mitään omantunnon tuskia esim. tuosta työpaikka-asiasta. Ja hän ihmettelee sitä kuinka minulla mukamas voi olla paha olla??? Itsehän olen kaikki typeryydet tehnyt.. tämän tarinan kirjoitin vain sen takia että johonkin oli pakko saada purkaa itseään..
Vastaukset 3
Vanhimmat
ole ainoa joka sellaisia käy läpi.Minäkin olen käynyt. Itsensä syyttäminen vain pahentaa asioita
ja omaa oloa.Anna sen ukon mennä ja yksi huoli on vähemmän.Muista ... Sinä olet arvokas ihminen sellaisena kuin olet! Jokainen täällä mokailee ja jos väittää ettei ,niin valehtelee.
Lepää ja hyväksy tilanteesi jonakin päivänä kaikki on paremmin. Niin myös minulle kävi vaikka
silloin tuntui toivottomalta.
En halua neuvoa vaan sanon tämän että uusi ja hyvä alku on sinua odottamassa aivan varmasti. Jo pelkästään lastesi tähden sinun on oltava vahva ja yritettävä jaksaa. Päivä kerrallaan ja uskoa huomiseen.
Unelmointi on paras tapa luoda tulevaisuutta
-Victor Hugo-
Meitä on muitakin. Vika ei ehkä ole lainkaan sinussa. Aikasi olet hoitanut velvollisuuksia ja uupunut.
Miehesi armahtaa sinut nyt itseltään. Mielestäsi voit vain onnitella itseäsi. Ei ehkä olekaan syytä surra.
Rakenna itsellesi ja lapsillesi nyt uusi parempi elämä! Miehesi uskonee niin vahvasti omiin valheisiinsa, että toteuttaa asiat, joilla varmaan on sinua aiemmin vain uhkaillut.
Kuulostaa alkoholistilta - sellaisen kanssa kukaan ei voi elää normaalia elämää ja jaksaminen loppuu keltä tahansa jossain vaiheessa.
Tiedän mitä tuo on: Minun pitäisi nyt hoitaa se eroprosessikin ruusunpunaisia haaveita lupailevalle tällä hetkellä juomattomalle alkoholistille. Tunteet eivät voi pysyä perässä. Nuo ihmiset eivät ole tukena hädän hetkellä kuten kuuluisi - ne ottavat toisen epäonnistumisistakin syyn itselleen syyttää toista syyttä. Oman heikkoutensa takia, ei siksi että toisessa olisi syytä.