Sinulle, ja minulle, juuri tänään, mikä oletkin, sinulle väsyneelle, kuormia kantavalle, ehkä turvaa ja lohtua kaipaavalle, ja samalla myös sinulle, tasapainon ja onnen kukoistuksessa elävälle, jokaiselle meistä, kyselemättä ja erottelematta, jostain kantautuu laulu:
Ei siis alla kiusausten
epäillä mun tarvitse,
eikä tiellä huokausten
epätoivo vallitse,
kun on täysi sovitus,
sielun turva, pelastus.
Ei siis alla kiusausten
epäillä mun tarvitse,
eikä tiellä huokausten
epätoivo vallitse,
kun on täysi sovitus,
sielun turva, pelastus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko virsikirjassa
Hyvin lohduttava tämän pahan ajan keskellä. Toivon muidenkin saavan tästä lohtua.
Nuori polvi uskovaisista ei useinkaan ole perillä vanhoista Siionin lauluista. Niiden historiaan kannattaa perehtyä, sillä historiasta voi oppia paljon.
"Kirkasta, oi Kristus, meille" –virren runoilijan Gustav Skinnarin (1835-1916) rivit huokuvat vapautta, rauhaa ja iloa. Omakohtaisesti itselleni on rakkain se b-sävelmä vuodelta 1889.
Tätä hyräillessä voi istuskella kaikessa rauhassa keinotuolissa ja antaa mielensä levätä. Keinua keinutuolissa, kuin veneessä merellä. Meri liittyykin olennaisesti lauluntekijän elämään, sillä Gustaf Skinnari oli Hailuodossa syntynyt ja alkuaan ammatiltaan merimies. Sittemmin hän toimi lohikauppiaana Oulun seudulla. Uskoon tultuaan hän vaikutti lestadiolaissaarnaajana Pohjoise-Suomessa.
Gustaf Skinnari kirjoitti monia lauluja ja julkaisi laulukirjan jo yli sata vuotta sitten, v. 1894: "Jumalan lasten Rukous-, Ylistys- ja Kiitos-Virsiä matkustaissamme elämän tietä läpi vihollisten maan Paratiisiin".
Siinä oli kaikkiaan 102 laulua, joista lähes puolet oli hänen omasta kynästään. Laulut levisivät erilaisten hengellisten ryhmien käyttöön. Pari otettiin aikoinaan myös Hengellisiin lauluihin ja virsiin. Moni Skinnarin laulu elää yhä Siionin Lauluissa ja Wirsissä, ja osa on Koraalikirjassa.
Skinnarin laulusta Kirkasta, oi Kristus, meille on tullut kovasti rakastettu kirkossa ja eri hengellisissä ryhmissä. Se julkaistiin ensimmäisen kerran jo 1893, kokoelmassa Valituita hengellisiä lauluja, jonka oli toimittanut J. E. Pietikäinen. Alkuperäisessä muodossaan laulu alkoi näin: ”Kirkastukoon aamun koitto / Idän taivas ruskossa, / Golgatalla meill' on voitto, / Jossa valvoin uskossa / Katselemme Jesusta / Avatuissa haavoissa.” Säkeistöjä siinä oli silloin kymmenen.
Tämä Skinnarin virsi valittiin vuoden 1938 virsikirjaan, mutta sen kieliasua muutettiin silloin melkoisesti. Meikäläinen pappi ja kirjailija Wäinö Havas muokkasi tekstistä kuusi säkeistöä viriskirjaan. Voimme ajatella, että virran sanoissa ilmenee myös Havaksen omakohtainen uskonkäsitys.
Virteen on kaksi sävelmää. Nykyistä b-sävelmää luultiin ensin kansansävelmäksi, mutta myöhemmin aisaa selvitettäessä sen tekijäksi on osoittautunut Gustaf Skinnarin ystävä, uskovainen Kivijärven kirkkoherra F. P. Krank (1844-1910).
Skinnari ei ollut suinkaan varhaisin uskovainen laulukirjan tekijä. Harva tietää, että ensimmäinen tunnettu lestadiolainen laulukirja, vain kaksi laulua sisältänyt virsilehtinen, oli naisen, Maria Kreta Määtän laatima.
Tutkimuksen mukaan nimittäin vanhimpana lestadiolaisena virsijulkaisuna voidaan pitää Oulussa 1871 painettua teosta "Kaksi Laulua. Ensimmäinen: Sionin Kuningas. Toinen: Kiitos wirsi Jesukselle. Kokoillut Maria Kreta Määttä". Siihen sisältyi esimerkiksi tämä elämnmyönteisiä ja iloisen eläviä runokuvia sisältävä kiitosvirsi:
Pienet pääskyt wisertäwät
elämän puun oksill’,
jossa ei saada oleskella
harakat ja hottiset.
Mutta kesä pääskyt laulaa,
kiitos wirttä kilwan
kuin owat päässeet hengittämään
Isän kirkasta ilmaa.
Suloisin Jesu, on wapahtajan Jesu.
Sen teki Jesus yksinään;
siis kiitos sulle Jesus!