sanani herkimmät
silmäni kostuvat
näin on parempi
hyvin hiljaa
ehkä sanat pitäisi
kirjoittaa paperille
mutta lukisitko sinä
minun sanani sinulle?
tekisinkö suuren virheen,
tunteeni, joita lausun
yksinäni
niin kaunis on maailma,
mutta missä rohkeus on?
linnun lailla kiertelen
ja kaartelen
etsin sanoja
silmäni kostuvat
näin on parempi
hyvin hiljaa
ehkä sanat pitäisi
kirjoittaa paperille
mutta lukisitko sinä
minun sanani sinulle?
tekisinkö suuren virheen,
tunteeni, joita lausun
yksinäni
niin kaunis on maailma,
mutta missä rohkeus on?
linnun lailla kiertelen
ja kaartelen
etsin sanoja
Vastaukset 9
Vanhimmat
Löydän yhden.
Se putosi nokastasi
kierrellessäsi maisemien yllä.
Kuinka kaunis sana.
Talletan sydämeeni.
Kävelen eteenpäin soratiellä
löydän toisen,
voi, kuinka kaunis sana!
Katselen ylös taivaan sineen
ja kuvittelen
kuinka olet juuri lentänyt
tästä kohtaa.
Talletan sanasi sydämeeni.
Kävelen eteenpäin,
astun kasteiselle nurmikolle, viileä ruoho
pehmeästi kutittaa jalkapohjaa -
kas, mikä pilkistää
kastehelmisten korsien lomasta:
sana, sinun sanasi?
Kerään kauniita sanoja.
Painan sanasi korvalleni
ja kuuntelen kellojen kilinää
sydämessäni, tuota herkkänä kuplivaa
tunnustelevien kosketusten virtaa, sydämen
hapuilua sydäntä kohti.
Sanoja joita et kirjoittanut osoittaakseni jotakin,
todistaaksesi jotakin.
Hapuilevia sanoja, joissa on
sielusi kaikki herkkyys.
Sanoja joita et rohjennut puhua,
kaartaessasi hiljaa vapisten
pois...
Tuuli pudotti niitä sanoja
askelteni tielle, pudotti löytääkseni,
kuullakseni
ihmisen sydämen sykkeen
ja muistaakseni
ikuisen ikävän toisen luo.
- -
Minä katselen taivaan sineen
ja kuiskaan ilmavirtaan
kiitoksen.
Kiitos sanoistasi, joilla
et vaadi, et revi etkä julista
erinomaisuuttasi.
Sanoista joissa on
linnunlaulun herkkyys ja höyhenenkeveys
ja kutsu lentämään
voimistuvin, rohkaistuvin
siivin.
Ihmisen sanoja, ystävän. Rakastavan.
Laitan sanat takaisin
löytöpaikoilleen, annan ruohon
peittää, soran kätkeä
ihmeelliset sanat.
Mutta niiden kauneus
visertää vielä sydämessäni.
Istuessani penkillä
uneksuvin, haaveilevin silmin.
[ kiitos runosta ]
miten voit kirjoittaa täällä
kun olet menossa etno-festivaaleille ??
En tiedä nolottaako myöntää - ehkä vähän nolottaa - että myöhästyin siitä viimeisestäkin bussista. Hih. Mutta nou hätä. Asia on ok ja tiedän että ehdin pelipaikoille kyllin ajoissa.
Pelipaikat ja pelipakat käsissämme
välittäkäämme toisistamme...
löysit yhden sanan
kaunis sana, uskon
kun sen sydämellään
kirjoittaa, se osuu ja
koskettaa
ja toinen sananikin
en tiennyt, miten
kaikki huomaamatta jää
miten huolimaton voi
ihminen olla, nyt
olen sanaton
mihin joudun, kun
sanani niin herkästi
joutuvat sydämeen
jään vaille, minä
hapuilevat sanani
ovat sisältäni, ne
virtaavat kuin purot
tuuli on ystäväni,
ehkä tuuli tuo sanani
takaisin jos löytää ne
ikävää sydämeni itkee,
siinä surulliset sanani
kiitos, sinulle vastauksestasi
kiitän ja kumarran
Älä kiertele,
älä kaartele.
Älä etsi
liian kauan.
Paina huulesi
korvaani kiinni.
Rohkaistut siinä,
kun olemme hiljaa.
Sanasi herkimmät
kuulen vain,
kun sydän on sydäntäs vasten.
kiertelen ja kaartelen
sieluni ei anna pysähtyä
niin paljon haluaisin
sanoa, kuiskata korvaasi
aikaa, kuinka kauan tämä
hiljaisuuteni kestää,
ei voi sanoa
sanat niin herkät, taas
sanomatta jää
Voi sinua
ja sinun sieluasi.
Ota sielusi haltuusi.
Sinä vain lennät,
kiertelet ja kaartelet.
Kun siipesi väsyvät
laskeudu luokseni.
Silloin on herkkien
sanojen aika tulla.
Minä kuuntelen.
haluaa sinua muistaa
ja kertoa etten voi
sitä haltuuni ottaa
siksi lennän ja mietin
en tiedä kauanko
siipeni jaksavat, mutta
silloin on aika laskeutua
sitten maassa etsin
sinut ja kerron sanani
herkimmät sinulle