Uusi XC70 3.2 AWD (vm. 2008) koeajettu

Tuhlaanpä tässä tovin aikaanne ja omaani ja kirjoitan fiilingit uuden Volvo XC70 3.2 AWD:n vm. 2008 koeajolta tältä päivältä Oulussa.

En lähde ruotimaan syvempiä tarinoita moottorien, korin, auton ja tjsp. evoluutiosta vs. edellinen sukupolvi (koska en tiijä niistä mittään, ajan volkkarilla nääs) vaan raportoin ihan pintapuolisesti fiiliksistä.

Täytyy sanoa, että kun autoon istahdin ja oven kiinni läimäytin, niin muutama tovi meni hiljaisuudessa, ja hiljaa katseella skannatessa uuden hehkeää ja lähes neitseellistä pirssiä. Uusi nahka tuoksui ja pinnat kiilsivät. Mieleen hiipi piru, että tämän isi haluaa (vaimo tykkää - not) vaikka en ollut edes autoa käynnistänyt. Häkellyttävä ensitapaaminen. Karskista ulkonäöstä on jopa alkanut tykätä.

Auto käyntiin ja menoksi. Pieni murina kuului ohjaamoon kun luovin kohti isompaa tietä. Sitten raskaampi tatsi kaasupolkimeen ja Volvon tomaatti tervehti velton arvokkaasti. Saksalaiseen, agressiiviseen ja täsmälliseen "suorakytkentä-automaattiin" tottuneena em. lienee vain tottumiskysymys. Tosin, tovin kaarreltuani tuumailin, että ihme pitää tapahtua, että ottaisin tämän kulkineen kyseisellä voimanlähteellä, kovin väsyneeltä ja flegmaattiselta se tuntui, kaasupoljinta piti polkea reippasti että mitään tapahtui (Huom. Eikä mitään kaahailua, pidän ripeistä liikkeille lähdöistä ;) Tosin autolla on massaakin ihan kiitettävästi. No joo, ei vaan vakuuttanut väännöllään turboriisseliin tottunutta.

Kyseisessä koeajoautossa oli hilavitkuttimia ihan kiitettävästi, en vaan niitä innostuneisuudeltani tohennut kaikkia käyttää, vaan keskityin olennaiseen; olen nimittäin kohtuullisen fakkiutunut auton matkustusmukavuuden tarkkailuun, jossa meikäläiselle tärkeintä on... meluttomuus ja hiljaisuus. Mikään ei ole niin rasittavaa ja raskasta kuin puskea menemään satoja kilometrejä humisevassa ja jyrisevässä kammiossa, hulluksi tulee liikenteestäkin huolimatta. Uusi XC70 (ja kai myös V70) on kyllä todella hiljainen kosla jopa Oulun karheaakin karheammalla Pohjantiellä (Oulun ohitustie). Tosin, nastat punnitaan vasta kun syssy tulee.

Kun lopulta maltoin kurvata auton takaisin Wetterin pihaan, hymyilin issekseni. Kaiken kaikkiaan, yllättyneitä ollaan - positiivisesti. Moottorina D5 lieneisi meikäläisen moottorivalinta, jos hallitusneuvottelut sujuvat ja kirstussa on kolikoita... Kaipa se uusi V70 pitää vielä istahtaa, D5 tomaatti nelisuti olisi jopa hieman edukkaampi.

Tässä lyhyesti yhteenvetona plussat ja miinukset:

sisätilojen viimeistely (tuntui luksukselta VW:hen tottuneena), kaikki tuntui olevan niin vimosen päälle, toki auto oli uudenkarhea, muutama kilsa alla
skandinaavinen tyyli (ok, kasipätkän jälkeinen V70 ollut talossa, tykkään stylestä :)
hiljainen jopa nastarengas-karhennetulla motarilla ja kovissa nopeuksissa (ok, riippuu rengastuksesta)
uusien nahkapenkkien suloinen tuoksu...
wow-efekti kun istahti pirssiin´ensimmäistä kertaa
hilavitkuttimet
upea ilmestys (me likes)


- täytyy kyllä sanoa, että kyseinen bensamoottori tuntui hieman ponnettomalta tuon kokoiseksi, vaikka miten sitä yritti polkea... vai oliko se vain että vauhti ei tuntunut miltään?
- tavaratila pienehkö (näkösuojan alla)
- karski ulkonäkö
- lisää varusteita perustyylipaketteihin(!)
- lisävarustenälkä kasvaa lukiessa