Olen 13 vuotias tyttö. Olen viime talvesta lähtien ollut ihan sekaisin. Murehdin koko ajan kaikkea. Välillä suuria asioita ja välillä pieniä. Ikinä en ole täysin onnellinen. stressaan kaikesta ja mietin "suuttuikohan se mulle nyt" ja murehdin jostain käsikarvoistani, joita en ennen edes huomannut. Se alkaa olla jo vähän rasittavaa. Mulla on paljon kavereita, mutta heidänkään kanssa en näistä jutuista oikein voi puhua. He ovat ihania, mutta minusta tuntuu että he eivät ymmärtäisi. Eivätkä vanhemmatkaan ymmärrä. Itken jatkuvasti ja olen onneton. Koko kesän olen murehtinut kaikkea. En kestä enää! Johtuukohan tämä murrosiästä? Pitäisikö mun mennä lääkäriin? Psykiatrille? Psykologille? Toivottavasti joku voi auttaa sillä en yksinkertaisesti jaksa enää.
mikä mua vaivaa??
little princess
61486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Murrosiästä.. :)
Tähän ei auta mitkään psykiatrit jne. Et ole ainoa joka on miettinyt noita juttuja.
Usko huvikses, nuo on ihan turhia asioita. Ja ne ei oo ystäviä jos ne ei edes yritä auttaa. Psykiatri on maailman turhin ammatti. Kaikki paha olo on tahdosta kiinni. Jos esim uskot että kyyneleet puhdistavat sielusi, ne myös tekevät sen. Jos uskot että susta tulee vielä jotain, niin se ********* myös tapahtuu. Kaikki epäonnistuminen tulee ottaa vahvistavana. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Totta joka sana btw. Usko jo että vaikkei vanhemmille viitsi puhua, kuuluu avautua ystäville. Ne ovat kantava voima jokaisessa suhteessa.
varmaankin johtuu vaan tosta iästä :) meinaan muistan ku ittellä oli joskus 12-vuotiaana samanlaine vaihe,et kaikki tuntu kurjalta,pelotti ja itketti usein ilman mitään syytäki :/ Se oli kyl aika rankkaa aikaa,eikä sitä vanhemmatkaan oikeen osannu aina ymmärtää :/ Mut kyl mä kuitenki lohdutusta sain,ja näin myöhemmin oon iteki tajunnu et se johtuu vaan siitä iästä :)
Moi, olen kolmen lapsen äiti. Mulla on 14 vuotias tyttö joka on keskimmäinen lapsista. Voin kokemuksesta kertoa että sulla on murrosikä alkamassa ja tunteet kuohuu laidasta laitaan. Kaikenmaailman vikoja löydetään omasta kropasta ja mikään ei ole hyvin. Kaikki on idiootteja ja vanhemmat eniten ja sisarukset siinä sivussa. Mut kaikki me käydään murrosikä jollain lailla läpi. Toiset vaikeimman kautta ja toiset pääsee vähän helpommalla. Sen voin sanoa et se menee kyllä ohi. Tiedän myös että on tosi vaikeeta puhua omille perheenjäsenille asioistaan. Mun mielestä sä voisit mennä kouluterkkarin/koulupsykologin juttusille kun koulut taas alkaa. Se vois helpottaa sun oloas kun saa puhua jollekin. Harrastukset on ihan kivoja juttuja ne vie ajatuksia muualle. Koeta keksiä jotain mielekästä puuhaa itsellesi. Olet ilmeisemmin menossa yläasteelle se pistää kans tunteet mylläämään. Tulee uusia kavereita ja uusia juttuja muutenkin. Se on aika jännä muutos nuoren elämässä. Murrosikä on ohimenevä ja sä selviät siitä ihan samalla lailla kun muutkin. Tsemppiä ja hyvää koulun alkua sulle..
Otsikko kertoo kaiken :)
Mulla on kanssa niin ärsyttävää ylä ja ala mäkeä, että voi hitto ku mua alkaa väsyttää tää. Joskus mä olen vaan nii surkeena ja joskus taas niin ilonen. Yritän vaan jaksaa jos jaksan.