Itselläni on ollut bulimia n. 2 vuotta. Ensimmäisen vuoden ahmin ja oksentelin usein mutta viimeisen vuoden aikana oksentelua on ollut enään muutaman kerran kuukaudessa.. Sillä lailla oon alottanu parantumisen, pikku hiljaa vähentämällä. Parantuminen alkoi siitä kun kerroin asiasta läheiselleni, joka tuki mua ja tako mun päähän vähä järkeä. Sitä ennen yritin parantaa itsetuntoa yhden illan jutuilla...Ne ei kuitenkaan ollenkaan auttanut asiaa...(big surprise) kuitenkin aloin miettiä asioita ja mietin kuinka ulkonäkö ei oikeesti ole niin tärkeä että sen takia pitäis oksennella. Itsetunto on parantunu huimasti siitä mitä se vielä viime kesänä oli, koska en ajattele sitä enään niin paljoa. Tykkään mun vatsamakkaroista, ja jos joku mies ei niistä tykkää, ei se oo ollenkaa mun arvonen.
Mulle parantuminen alkoi pikku hiljaa, en ooo vieläkään täysin päässyt oksentelusta, mutta nyt se ei oo enään niinkään henkistä vaan se on vaa tottumus enemmänki. Joskus tekee mieli hirveesti kaikkea hyvää ja sit rutiinilla meen vessaan saman tien. mut en oikeestaan ajattele sitä sen enempää. seuraavana päivänä taas syön ihan normaalisti jne. Puhuminen auttaa ja oikeesti kannattaa kattoo itteensä peiliin ni kyllä sieltä VARMASTI löytyy monia asioita mistä tykkää. Ei missään nimessä kannata sulkeutua omiin oloihinsa niinku mä sillon tein. Menetin kavereita koska en välittäny mistään. Mut ku sain kerrottua asiasta, aloin taas avautua ja nyt mulla on kavereita ja elämä alkaa vihdoinki näyttää paremmalta ku aikoihin. Yritän olla positiivinen ja aktiivinen: Käydä ulkona ja muutenki elää vähän. Käykää kampaajalla, ostakaa uusia vaatteita, tehkää asioita jotka nostattaa itsetuntoa!!!:D ONNEA!!!KYLLÄ SE ONNISTUU!!!
Vielä vuosi sitte luin täällä "parantumis" viestjä ja ajattelin et se ei vois IKINÄ tapahtua mulle....Mutta miten kävikään...tai on käymässä..;)
Mulle parantuminen alkoi pikku hiljaa, en ooo vieläkään täysin päässyt oksentelusta, mutta nyt se ei oo enään niinkään henkistä vaan se on vaa tottumus enemmänki. Joskus tekee mieli hirveesti kaikkea hyvää ja sit rutiinilla meen vessaan saman tien. mut en oikeestaan ajattele sitä sen enempää. seuraavana päivänä taas syön ihan normaalisti jne. Puhuminen auttaa ja oikeesti kannattaa kattoo itteensä peiliin ni kyllä sieltä VARMASTI löytyy monia asioita mistä tykkää. Ei missään nimessä kannata sulkeutua omiin oloihinsa niinku mä sillon tein. Menetin kavereita koska en välittäny mistään. Mut ku sain kerrottua asiasta, aloin taas avautua ja nyt mulla on kavereita ja elämä alkaa vihdoinki näyttää paremmalta ku aikoihin. Yritän olla positiivinen ja aktiivinen: Käydä ulkona ja muutenki elää vähän. Käykää kampaajalla, ostakaa uusia vaatteita, tehkää asioita jotka nostattaa itsetuntoa!!!:D ONNEA!!!KYLLÄ SE ONNISTUU!!!
Vielä vuosi sitte luin täällä "parantumis" viestjä ja ajattelin et se ei vois IKINÄ tapahtua mulle....Mutta miten kävikään...tai on käymässä..;)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.