Valtio määritää laillisen päihteenkäytön ja tuomitsee sanktioihin kun katsoo sen olevan tarpeen...
Mutta entä päihteiden tarve ja kysyntä: mistä ne syntyvät.
1. Sosiaalinen tarve.
Atropologit ovat löytäneet lähes jokaisen ihmisryhmän osalta jonkin päihteen... jos alkoholia ei ole tai se on vaikkapa uskonnon perusteella kielletty on jokin muu päihde korvannut sen.
Päihteen avulla yhteisö; vahvimmin miehet; luovat identitettiään ja sitovat ryhmäänsä yhteisen humaltumiskokemuksen mukaan.
Joidenkin yrteistä ja sienistä valmistettujen päihteiden vaikutuksesta on mahdollista kohdata myös "henkimaailmoja" ja siten ylittää näkyvän ja näkymättömän maailman raja.
2. eskapismi
Pako ahdistuksesta on myös yleinen päihteiden käytön peruste. Hetkellinen helpotus voi parhaassa tapauksessa palauttaa ihmisen toimintakyvyn.
3. lääkinnällinen käyttö
Varsinkin kivun lievityksessä päihtet on helpotus: mutta lääkkeillä hoidetaan myös masennusta ja muita ahdistustiloja.
Sosiaalinen käyttö on yleensä hyväksyttyä, mutta valtion kehittyessä sitä on haluttu kontrolloida.
Päihde on houkutteleva lahja, joten päihteellä on mahdollista lahjoa... ja siksi valtio on halunnut kontrolloida päihteen tarjontaa.
Eskapismi on siedetty käyttötarkoitus: Se kielletään moraalittomana, mutta sitä siedetään.
Lääkekäyttä halutaan täysin yhteiskunnan kontrolliin.
Ongelmana vaan on että eskapismin ja lääkekäytön tarve syntyy yhteiskunnan eli valtion toimista.
Kun valtio tuhoaa jonkin väestöryhmän elinmahdollisuuksia ja suosii jotain toista ryhmää tarve eskapismiin kasvaa.
Myös lääkinnällisen käytön tarve kasvaa... ihminen jota kohdellaan huonosti ja kokee jatkuvaa epäoikeudenmukaisuutta masentuu väistämättä, jos ahdingosta ei ole muuta ulospääsyä.
Sosiaalinen käyttö harvoin häiritsee kanssaihmisiä ja on todellinen vaara käyttäjälle.
Sensijaan eskapistinen käyttö ja hallitsematon "lääke" käyttö voi olla tuhoisaa.
Yhteiskunta luo tarpeen haitalliselle päihteenkäytölle, mutta haluaa rangaista käyttäjää.
Ja kun kesksutelua ei haluta käydä avimesti niin kierre jatkuu: yhteiskunta lisää ongelmallista päihdekäyttöä ja koventaa rangaistuksia.
Kierre vain syvenee.
Osa päihteiden jakelusta on yhteiskunnan käsissä.
1980-luvulla yhteiskunta jakoi sangen avokätisesti päihteitä; erilaisia psyyke ja masennuslääkkeitä. Terveyskeskuksesta sai lääkkeen lähen vaivaan kuin vaivaan ja sosiaalitoimisto maksoi laskun... 100 000 tuhatta suomalaista saatiin koukkuun...
1990-luvun alussa talous romahti ja jakelu loppui....
Puolasta ja muualta itäeuroopasta löytyi markkinoille halpaa Amfetamiinia...
Yhteiskunta loi tarpeen... hyödynsi sitä ja jätti kansalaiset oman onnensanojaan.
Ja sitten ihmettelee ja julmistelee kun luomansa kysyntä täytyi rikollisten toimesta pysyvästi.
100 000 päihteisiin tottuneen suomalaisen joukko mahdollisti riittävän tuottoisat huumemarkkinat: mutta tuskin niitä olisi ilman yhteiskunnan 1980-luvun omaa "huumekauppaa".
Satunnainen "pössyttelijä" hankkii aineen tuttavien kautta... muutaman sadan opiaattikäyttäjät olivat omien "toimittajien" varassa.
Mutts kun Yhteiskunta loi riittävän kysynnän oli myös tarjoajia; jotka pystyivät kehittämään markkinoille myös uusia tuotteita ja löytämään uusia asiakkaita.
Ekstaasi ja muut bile huumeet sai "hyväksyttävyyden" sillä, että vetäähän vanhemmatkin pillereitä ja keski-kaljaa...
Joten huumekauppialla oli jo yhteiskunnan esityön tuottama sopiva mielipideilmasto.
Mutta entä päihteiden tarve ja kysyntä: mistä ne syntyvät.
1. Sosiaalinen tarve.
Atropologit ovat löytäneet lähes jokaisen ihmisryhmän osalta jonkin päihteen... jos alkoholia ei ole tai se on vaikkapa uskonnon perusteella kielletty on jokin muu päihde korvannut sen.
Päihteen avulla yhteisö; vahvimmin miehet; luovat identitettiään ja sitovat ryhmäänsä yhteisen humaltumiskokemuksen mukaan.
Joidenkin yrteistä ja sienistä valmistettujen päihteiden vaikutuksesta on mahdollista kohdata myös "henkimaailmoja" ja siten ylittää näkyvän ja näkymättömän maailman raja.
2. eskapismi
Pako ahdistuksesta on myös yleinen päihteiden käytön peruste. Hetkellinen helpotus voi parhaassa tapauksessa palauttaa ihmisen toimintakyvyn.
3. lääkinnällinen käyttö
Varsinkin kivun lievityksessä päihtet on helpotus: mutta lääkkeillä hoidetaan myös masennusta ja muita ahdistustiloja.
Sosiaalinen käyttö on yleensä hyväksyttyä, mutta valtion kehittyessä sitä on haluttu kontrolloida.
Päihde on houkutteleva lahja, joten päihteellä on mahdollista lahjoa... ja siksi valtio on halunnut kontrolloida päihteen tarjontaa.
Eskapismi on siedetty käyttötarkoitus: Se kielletään moraalittomana, mutta sitä siedetään.
Lääkekäyttä halutaan täysin yhteiskunnan kontrolliin.
Ongelmana vaan on että eskapismin ja lääkekäytön tarve syntyy yhteiskunnan eli valtion toimista.
Kun valtio tuhoaa jonkin väestöryhmän elinmahdollisuuksia ja suosii jotain toista ryhmää tarve eskapismiin kasvaa.
Myös lääkinnällisen käytön tarve kasvaa... ihminen jota kohdellaan huonosti ja kokee jatkuvaa epäoikeudenmukaisuutta masentuu väistämättä, jos ahdingosta ei ole muuta ulospääsyä.
Sosiaalinen käyttö harvoin häiritsee kanssaihmisiä ja on todellinen vaara käyttäjälle.
Sensijaan eskapistinen käyttö ja hallitsematon "lääke" käyttö voi olla tuhoisaa.
Yhteiskunta luo tarpeen haitalliselle päihteenkäytölle, mutta haluaa rangaista käyttäjää.
Ja kun kesksutelua ei haluta käydä avimesti niin kierre jatkuu: yhteiskunta lisää ongelmallista päihdekäyttöä ja koventaa rangaistuksia.
Kierre vain syvenee.
Osa päihteiden jakelusta on yhteiskunnan käsissä.
1980-luvulla yhteiskunta jakoi sangen avokätisesti päihteitä; erilaisia psyyke ja masennuslääkkeitä. Terveyskeskuksesta sai lääkkeen lähen vaivaan kuin vaivaan ja sosiaalitoimisto maksoi laskun... 100 000 tuhatta suomalaista saatiin koukkuun...
1990-luvun alussa talous romahti ja jakelu loppui....
Puolasta ja muualta itäeuroopasta löytyi markkinoille halpaa Amfetamiinia...
Yhteiskunta loi tarpeen... hyödynsi sitä ja jätti kansalaiset oman onnensanojaan.
Ja sitten ihmettelee ja julmistelee kun luomansa kysyntä täytyi rikollisten toimesta pysyvästi.
100 000 päihteisiin tottuneen suomalaisen joukko mahdollisti riittävän tuottoisat huumemarkkinat: mutta tuskin niitä olisi ilman yhteiskunnan 1980-luvun omaa "huumekauppaa".
Satunnainen "pössyttelijä" hankkii aineen tuttavien kautta... muutaman sadan opiaattikäyttäjät olivat omien "toimittajien" varassa.
Mutts kun Yhteiskunta loi riittävän kysynnän oli myös tarjoajia; jotka pystyivät kehittämään markkinoille myös uusia tuotteita ja löytämään uusia asiakkaita.
Ekstaasi ja muut bile huumeet sai "hyväksyttävyyden" sillä, että vetäähän vanhemmatkin pillereitä ja keski-kaljaa...
Joten huumekauppialla oli jo yhteiskunnan esityön tuottama sopiva mielipideilmasto.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.