Ihanaa, olen raskaana! Tein tiistaina raskaustestin, ja plussaahan se näytti. En kuitenkaan luottanut vain yhteen testiin, joten toistin keskiviikkona testiyrityksen eri testillä ja kyllä se on uskottava, että minun sisälläni kasvaa uusi elämä!
Olen nuori vasta 20-vuotias, mutta lapsi on silti toivottu.
Onko muita nuoria äitejä, jotka kaipaisivat keskusteluseuraa?
Olen nuori vasta 20-vuotias, mutta lapsi on silti toivottu.
Onko muita nuoria äitejä, jotka kaipaisivat keskusteluseuraa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onnittelut teille!!On hienoa että iloitset asiasta. Tämä on suuri asia sinulle...Et sinä ole liian nuori, Olet oikeassa iässä ja lapsi on tervetullut teille. Itse olen 23 vuotias ja olen nauttinut näistä ajoista...ihanaa itselläni vauva on kohta sylissäni. Toivotan teille kaikkea hyvää!!!!!!!!:)
Kiitos kauniista sanoistasi. Paljon Onnea myös itsellese! :) Mistä päin Suomea olet?
Tuhannesti onnea tulevasta perheenlisäyksestä!! =) Tein tässä vasta itsekin sen odotetun plussa testin. Tosin vasta kolmen tehdyn testin jälkeen suostuin uskomaan tuloksen! Nyt rv. 6 2 Meillä plussa oli todella odotettu, vuoden yrittämisen ja lukuisten lääkärillä käyntien jälkeen... Täälläkin ollaan vielä aika nuoria, itse olen 20v. ja parempi puoliskoni 23v.
Itsestäni tuntuu, että en ole vieläkään täysin ymmärtänyt koko asiaa. Mutta, välillä sitä havahtuu, "miusta tulee viimein äiti!!"
Kyllä tämä vaan on paras tunne mitä voi koskaan saada tuntea!!!!! =)
Hienoa, että olet niin samanikäinen kuin minä. Se tuo lohtua, sillä en pahemmin tunne itseni ikäisiä äidiksi haluavia naisia. Kiitos onnitteluista, ja paljon ONNEA myös teille. Meillä sitten taas tärppäsi todella nopeasti. Jätin e-pillerit pois, tuli tyhjennysvuoto, ja sitten olinkin jo raskaana. :D
Eniten minua pelottaa asiasta kertominen, jonka olemme yhdessä kihlattuni kanssa ajatelleet tehdä ultra-äänikuvan käteen saatuamme. Vanhempani saattavat reagoida melko negatiivisesti, samoin moni läheiseni. Enkä oikein tiedäkään, mikä olisi paras tapa kertoa heille asiasta. Onneksi voin olettaa, että kihlattuni vanhemmat ottavat asian hyvin. Oletteko te jo kertoneet ihanasta perheenlisäyksestänne muille?
Mistä päin olet? Olisi mukava jutella enemmänkin?
Ihana kuulla, että edes joillekin vaavi on päättänyt tulla vähän helpommin kuin meillä... (tosin tiedän, että meidän vuoden yritys-aika on joillekin vielä lyhyt..)
Asian kertomisesta...meillä asiasta on tietoisia vain serkkuni hänen miehensä, sekä yksi työkaverini. ajattelimme kertoa asiasta vanhemmille ja sukulaisille vasta reilusti rv.12 jälkeen. Haluan, että suurin riski aika menee rauhassa ohi. Toiseksi en tule jaksamaan omaa äitiäni. Tiedän, että omille vanhemmilleni tämä uutinen tulee olemaan iloinen! Mutta, en jaksa sitä muorini hössötystä! Haluaisin nauttia tästä ajasta rauhassa ilman muiden vauhkoamista. Meillä taas odotetaan, että kihlattuni vanhemmat eivät välttämättä hypi ilosta. Mutta, sehän selviää vain sitten kertomalla...
Asustetaan itä-suomen suunnalla, entäs työ?
Olisi kyllä mukava vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia jatkossakin!! =)
Hienoa, että olit huomannut minun vastanneen sinulle. :)
Niin, kyllä se vuodenkin yritysaika on loppujen lopuksi vähän. Monellahan voi mennä vuosia yrittämiseen.
Me asumme länsi-Suomessa. Eli aika kaukana teistä. :( Mutta ei se silti netin kautta yhteydenpitoa haittaa. :)
Onko sulla ollut pahoinvointia?
Opiskeletko vielä vai oletko jo työelämässä?
Kuinka pitkä suhde teillä on kihlattunne kanssa takana?
Vai länsi-suomen suunnalla oleilette... Tosiaan aika kaukana, mutta kuten sanoit se ei onneksi tähän netin toimintaan vaikuta!! =)
Olen tainnut päästä tähän mennessä aika helpolla omissa oireissani, tosin eihän viikkojakaan ole kasassa vielä kuin 6 5. Yhden ainoan kerran olen joutunut käymään pöntöllä yökkäilemässä, mutta se siitä. Rinnat on kyllä kipeät senkin edestä, ja vessassa saa juosta jatkuvasti! Yölläkin saa herätä monta kertaa... Aina olen ollut suht` tunteellinen, mutta nyt kyllä itku irtoaa lähes päivittäin, ihan olemattomistakin asioista!
Ollaankos siellä päin jouduttu kovastikin jo oireilemaan?
Juup, elikkäs olen valmistunut keväällä -06, ravintola-alalta ja siitä asti olen saanut olla samassa työpaikassa, elikkäs siis vakituinen työ. Samoin on myös avokillani, joka sai muutama vuosi sitten vakituisen työn.. eli asiat on sillä saralla erittäin hyvin! =)
Yhdessä ollaan oltu nyt 6v. joista 3v. ollaan oltu kihloissa ja asuttu samassa osoitteessa. Tosin osoitteemme muutuu pian, kun reilun vuoden "metsästämisen" jälkeen viimein löysimme sopivan omakotitalon... =)
Tuleepas taas tekstiä itsestä... Mites siellä päin elellään!? Pitkäänkin yhdessä? Vuokralla, omassa? Oletteko koulussa, töissä?
Asiasta neljänteen, joko olet milloin menossa ekalle neuvola käynnille? Itselläni olisi nyt tulevana perjantaina, ja nyt alkaa jo vähän jännittää...vaikka mitään suurta jännityksen syytä ei olekaan.. mutta kun ei ole kokemusta, että mitä tuleman pitää...
Aika samoissa mennään, sillä varasin äitiysneuvola-ajan, ja tänään minulla on rv 6! :)
Oireistani...ennen kuin edes tuli plussaa testistä, mulla oli tosi erilainen olo kuin yleensä, paljon pahempi kuin viimeiset kaksi viikkoa. Päätä särki tosi paljon, virtsaamistarve lisääntyi, alkoi pyörryttää useasti kun nousi esim tuolilta, kaamea väsymys alkoi, vatsaa "pisti". Särkylääkkeitä meni...
Nyt on alkaneet myös rinnat aristaa ja vatsa turvota. Myös ruokailutottumukset ovat hieman muuttuneet esim. välillä ei voi millään syödä kunnon ruokaa, kun se ei millään maistu. Sen sijaan herkkuja tekee enemmän mieli. Tohon tunnejuttuun mulle ei ole tullut vielä mitään muutosta, vaikka olenkin aina ollut hyvin tunteellinen ja herkkä ihminen. Olen kuullut, että rv 6 jälkeen pitäisi alkaa pahoinvoinnit, nyt pelottaa, että kauhean paha olo alkaa taas.
Meillä on aika erilainen nykytilanne kuin teillä: Olemme nyt olleet 1 vuosi ja 8 kk yhdessä ja asumme vielä erilleen. Kihlattuni on kuitenkin muuttamassa luokseni syyskuussa. Pääsin ylioppilaaksi -06 keväällä, ja nyt olen opiskellut vuoden terveydenhoitajaksi amk:ssa. Miehelläni on vakituinen työ, mutta hän joutuu vaihtamaan työpaikkaa, kun muuttaa luokseni 100 km päähän. Rahallinen tilanne meitä ehkä eniten pelottaakin, mutta on sitä ennenkin pienellä budjetilla pärjätty. Miksi emme mekin? Hienoa kuitenkin, että teillä on niin hieno tilanne, että molemmilla on vakituiset työpaikat! :D
Hän muuttaa siis luokseni, jossa olen ollut vuokralla (kerrostalo kaksio).
Ensimmäinen neuvolakäyntini on vasta 22.elokuuta, voi että odotan sitä jo niin innolla! Pidän peukkuja sinulle. :D Kerro sitten miten sinulla meni, mitä siellä tehtiin jne. :D
Miten meinaat kertoa raskaudestasi vanhemmillesi?
:)
Oletko ollut paljon vauvojen kanssa tekemisissä?
Tai oletko viime aikoina lukenut paljon lehtiä tai kirjoja, jotka liittyvät odotukseen ja raskauteen ja vauvaan? :)
Aika samoissa mennään, sillä varasin äitiysneuvola-ajan, ja tänään minulla on rv 6! :)
Oireistani...ennen kuin edes tuli plussaa testistä, mulla oli tosi erilainen olo kuin yleensä, paljon pahempi kuin viimeiset kaksi viikkoa. Päätä särki tosi paljon, virtsaamistarve lisääntyi, alkoi pyörryttää useasti kun nousi esim tuolilta, kaamea väsymys alkoi, vatsaa "pisti". Särkylääkkeitä meni...
Nyt on alkaneet myös rinnat aristaa ja vatsa turvota. Myös ruokailutottumukset ovat hieman muuttuneet esim. välillä ei voi millään syödä kunnon ruokaa, kun se ei millään maistu. Sen sijaan herkkuja tekee enemmän mieli. Tohon tunnejuttuun mulle ei ole tullut vielä mitään muutosta, vaikka olenkin aina ollut hyvin tunteellinen ja herkkä ihminen. Olen kuullut, että rv 6 jälkeen pitäisi alkaa pahoinvoinnit, nyt pelottaa, että kauhean paha olo alkaa taas.
Meillä on aika erilainen nykytilanne kuin teillä: Olemme nyt olleet 1 vuosi ja 8 kk yhdessä ja asumme vielä erilleen. Kihlattuni on kuitenkin muuttamassa luokseni syyskuussa. Pääsin ylioppilaaksi -06 keväällä, ja nyt olen opiskellut vuoden terveydenhoitajaksi amk:ssa. Miehelläni on vakituinen työ, mutta hän joutuu vaihtamaan työpaikkaa, kun muuttaa luokseni 100 km päähän. Rahallinen tilanne meitä ehkä eniten pelottaakin, mutta on sitä ennenkin pienellä budjetilla pärjätty. Miksi emme mekin? Hienoa kuitenkin, että teillä on niin hieno tilanne, että molemmilla on vakituiset työpaikat! :D
Hän muuttaa siis luokseni, jossa olen ollut vuokralla (kerrostalo kaksio).
Ensimmäinen neuvolakäyntini on vasta 22.elokuuta, voi että odotan sitä jo niin innolla! Pidän peukkuja sinulle. :D Kerro sitten miten sinulla meni, mitä siellä tehtiin jne. :D
Miten meinaat kertoa raskaudestasi vanhemmillesi?
:)
Oletko ollut paljon vauvojen kanssa tekemisissä?
Tai oletko viime aikoina lukenut paljon lehtiä tai kirjoja, jotka liittyvät odotukseen ja raskauteen ja vauvaan? :)
Palatakseni tuohon asumis asiaan vielä.. Empä usko, että sillä asuin paikalla on niin suurta merkitystä. Eikös tärkeintä ole vain, että lapsi on toivottu ja vanhemmat rakastavat toisiaan! =) Jos meilläkin olisi tärpännyt aijemmin, niin oltaisiin mekin sitten asustettu vielä vokra rivitalo kaksiossa, enkä olisi nähnyt siinä mitään ongelmaa. Hieno hommat, että miehesi tulee luoksesi niin kaukaa ja on valmis vaihtamaan työpaikkaa.. kertoo ainakin siitä, että sinä ja pienokainen olette hänelle rakkaita!! =)
Nyt jännittää jo toden teolla kun oma eka neuvola on jo ylihuomenna!! =) Tottakai kerron, että mitä siellä tapahtuu! =) Tosin avokkiani jännittää jo kovasti ensiviikolla oleva varhais ultra, johon on innoissaan tulossa mukaan!! Tosin en kyllä tiedä, että näkyykö siellä vielä kovinkaan paljoa, koska sitten kasassa vasta rv.7 6... Toivotaan kuitenkin..
Uskon, että kerromme sitten joskun meidän molempien vanhemmille, niin, että näytämme ultra-kuvaa. Eikös se niin ole, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...?!
Pienten kanssa olen ollut aika paljonkin tekemisissä. Serkullani on 3kk vanha poika ja 2v. tyttö joka on ylpeyden aiheemme, kummityttömme! Toisella läheisellä serkullani on poika 2v. ja tyttö 3,5v. ja tyttö on myös kummityttöni. Elikkäs pieniä on tullut hoidettua, josta toivottavasti on jotain hyötyä sitten oman kanssa! On ainakin läheisiä joilta kysyä neuvoa, jos on tarvis.
Olen niin höperö tämän vauva asian kanssa, että en tiedä kehtaanko etes kertoa!? Lehtiä kyllä ostan ja luen kannesta kanteen. Vauva-lehden tilasin jo viime talvena, kun odotin tulevani raskaaksi nopeammin.. Netissä olen varmaan lukenut kaiken mahdollisen tiedon! Mutta, kun sitä asiaa tuntuu olevan NIIN paljon. Vauvan tarvikkeista, hoitamisesta, synnytyksestä.... Kun viime kesän alulla aloimme vauvaa "tehdä", niin avasin tulevalle perheenjäsenelle säästötilin, johon olemme nyt reilun vuoden yhdessä jemmanneet rahaa... Nyt siellä onkin pienelle jo mukava pieni pesämuna! =)
Hankinnoista vielä... Itse olen sellainen, että jos näen vaikka alennusmyynnissä, jotain ihanaa joka käy sekä pojalle, että tytölle, niin olen ostanut jemmaan. Nyt on jo joitain bodyja ja puseroita valmiina...
Oletko sie yhtä "höperö" jo tämän vaavi asian suhteen??? Oletteko jo miettineet nimiä?
Oletteko jo kerenneet miettiä vaavin sukupuolta?? Haluatteko sitten joskun tietää? Me ollaan ainakin yhtä mieltä siitä, että sukupuoli halutaan tietää, vaikka eihän sillä väliä ole, kunhan vaavi vaan on terve!!! Sitä en kyllä tiedä, että kerrotaanko sitten muille, että kumpi on tulossa...
Toivottavasti jaksat lukea...?! =)
*pieni hali* =)
Kirjoititpa ihanan positiivisen viestin. :) Ei sinun turhaan tarvitse pohtia jaksonko lukea, totta kai jaksan!!!!
Mekin olemme ajatelleet kertoa vanhemmille vauvasta ultra-äänikuvien kera. :) Voi että se tulee olemaan jännittävä hetki! Mutta siihen menee vielä jokunen aika.
Ihanaa, kun olet ollut niin paljon pienokaisten kanssa tekemisissä, itse en ole juurikaan saanut olla. Parilla serkullani on muksuja, mutta nämä serkut ovat minua yli 10 vuotta minua vanhempia, enkä ole heidän kanssaan pahemmin tekemisissä. Eikä kellään kaverillanikaan ole pientä vauvaa tai lasta. Sääli... Niinpä päätin tehdä oman! :D
Mä olen kanssa ihan "höperö" tän vauva-asian kanssa. Tuntuu, etten oikein muuhun pysty enää keskittymäänkään ja että kaikille haluaisin jo kertoa...Mutta odotan siihen ultraan asti. Kirjastoista olen lainaillut paljon vauvalehtiä, nytkin niitä on hyllyssä about 10 kappaletta. Sit oon lukenut myös vauva-aiheisia kirjoja, sekä netistä kaikkea mahdollista. Sitä miettii niin monia asioita, miltä pienokainen tulee näyttämään, onko se terve, mitä kaikkea pitää hankkia, olenko hyvä äiti jne. Kysymysten viidakko tämä raskaus! :D
Hieno idea teillä on ollut, laittaa rahaa säästöön pienokaiselle. :D
Minun tekisi myös tosi kovin mieli ostaa kaikkea mahdollista...Eilen katselin netistä pinnasänkyäkin jo! Lienee hieman aikaista. Mutta kun on niin ihanaa, että saa vauvan, ja haluaa tehdä kaikkensa, että tällä olisi sitten hyvä olla kun se syntyy. Vauvan vaatteita en ole vielä ostanut...Poikaystäväni mielestä se on liian aikaista...Mutta kovin tekisi mieli. Pari kirjaa ostin vauvalle jo! :) Ollaan me höpsöjä!
Etunimi on jo selvä, oli se sitten poika tai tyttö. Toista nimeä emme vielä tiedä. Mites teillä? Haluamme tietää vauvan sukupuolen heti kun mahdollista, näin helpottuu esim. vauvan vaatehankintojen teko etukäteen. En kuitenkaan myöskään tiedä, aiommeko kertoa sukupuolta muille. :D
Haluaisitko jutella netissä jossain muualla kuin täällä? Ollaan yhteyksissä.
-onnellinen-
Löysin hyvän linkin, jossa on raskaus viikko viikolta sekä kuvia. :) Kannattaa käydä katsomassa.
Heipsan taasen!
Eilen sitten oli se kauan odotettu eka neuvola. Ihan turhaan sitä niin jännitin etukäteen.. Neuvola täti oli aivan ihana nuori (n.25-30v.) nainen... oma neuvolatäti on kesälomalla...
Eipä siellä mitään niin erikoista tapahtunut. Täytettiin ehkä noin sata erilaista lippusta ja lappusta. Sairauksista, mahd. edellisistä raskauksista/keskenmenoista ym... Hän kyseli miten on mennyt, onko ollut paljon oireita... Tupakoidaanko/juodaanko meillä.. sitten otettiin tietysti paino, hemppari ja verenpaine. Hän soitti jo synnytys sairaalaani ja varasi ensimmäisen ultran viikolle 12!! Keskusteltiin tulevista neuvola kerroista, kokeista ym... Kahden viikon päästä vien ensimmäisen pissanäytteen ja käyn verikokeissa... Sain lopuksi ison pinon erilaista informaatiota vauvasta! =) Siinäpä se...Sitten joskus viikolla 10 käydään kuuntelemassa niitä odotettuja sydän ääniä!!! Tulevana tiistaina olisi se yksityisellä käynti siellä varhais ultrassa... Se JÄNNITTÄÄ!!! Pää on ihan täynnä kysymyksiä; onko se edes elossa? Näkyykö se jo hyvin siinä kuvassa? Vastaako viikot? Entäs jos siellä onkin kaksi tai KOLME?? En malttaisi odottaa...eikä kyllä malta avokkinikaan... =)
Meillä on kyllä jo nimet sekä pojalle että tytölle! =) Ollaan oltu siinäkin asiassa jo vähän yli-innokkaita!
En jotenkin ole edes halunnut ajatella, että lapsi voisi olla jotenkin sairas... Mutta, nyt kun siellä neuvossa puhuttiin näistä eri tutkimuksista, ja, että mitä sieltä voi selvitä, niin se laittoi kyllä ajattelemaan!! Olen aina ollut sitä mieltä, että sukupuolella eikä muulla sellaisella ole mitään väliä, kunha vauva vaan olisi terve!! No, se siitä ikävästä aiheesta..
Kun oli puhe näistä raskaus-oireista, niin tuntuu, että nyt muutaman päivän sisällä niitä on tullut kilokaupalla lisää... Repeän päättömään itkuun ainakin pari kertaa päivässä. Naama on niin täynnä finnejä, että ei kehtaisi ihmisten ilmoilla kulkea. Lakuhimo...voisin vaikka kuolla lakujen takia.. ja kun niitä saisi syödä vaan max. 50g päivässä. En voi kaupassa mennä lähellekään karkkihyllyä... Ja sitten vielä nämä rinnat.. äärimmäisen kipeäthän ne on olleet koko ajan, mutta nyt ihan hetkessä ne ovat turvonneet niin paljon, että vanhat liivit eivät enää päälle mahdu!! No, onhan siinä se hyvä puoli, että olen huomannut miehen haluavan enemmän seksiä, kuin normaalisti!! ;)
Mites teillä liikunta puoli!? Vaikka itse olen aina liikkunut ihan normaalisti (on koira joka pakottaa lenkille muutaman kerran päivässä), niin kun hyppäsin neuvolassa vaa´alle, olin saada hepulin. Painoa oli tullut jo pari kiloa lisää!!! Nyt jo!! Päätin, että nyt jää kaikki herkut pois, ja alan liikkumaan vieläkin enemmän!! Tiesin kyllä, että raskaana ollessa tulee helposti ylimääräistä, mutta että näin helposti...??
Kun ei vielä voi kertoa muille tästä maailman ihanimmasta vauva-asiasta, niin on kiva, että edes jonkun kanssa voi puhua avoimesti!! =) *Kiitos ja kumarrus*
Ihan sama missä jutustellaan.. Toisaalta tämä on itselleni oiva paikka, koska tuon remontin teon takia koneella ei jouda edes joka päivä käymään...
(tulipas taas tekstiä..=)
Lämpöistä viikonlopun jatkoa!!!!! =)
Moi moi!
Voi että minäkin odotan jo ensimmäistä neuvolakäyntiä, kun sitä seuraa mahdollisimman pian ultra! :) Oli erittäin kiva kuulla, että sinulla meni neuvola hyvin eikä se niin kamalan jännää loppujen lopuksi ollutkaan. :D Olet ainoa, jonka kanssa keskustelen raskaudestani mieheni lisäksi, joten on ihana jakaa kokemuksia ja ajatuksia kanssasi. Oliko miehesi mukana neuvolassa? Miten päätit mennä yksityiselle varhaisultraan? Eikö sitä muuten neuvoloissa ollenkaan tehdä? Kuulosti ihanan mielenkiintoiselta eka neuvolakäyntisi, odotan niin kovasti omaani. Minulla on kuitenkin vielä tämä ja ensi viikko töitä ja sitten vasta lomaviikolla menen sinne neuvolaan.
Minulle ei myöskään merkkaa lapsen sukupuoli mitään. Toivoisin vain hänen olevan terve. Oletko sinä itse ollut terveenä/sinun sukusi? Minä sairastin nuorena vakavan anoreksia nervosan, mutta olen parantunut siitä täysin. Sairaus antoi minulle uusia elämänarvoja. Samoin arvoja muokkasi isäni leukemia, eli verisyöpä. Hänen elinikäänsä ei osata arvioida, mutta halusin lapsen näin nuorena siitäkin syystä, että isäni ehtisi nähdä lapsenlapsensa. Itse olen aina ollut isän tyttö.
Jep jep oireita taitaa tulla lisää pikkuhiljaa. Myös minun rintani ovat kasvaneet (ne ovat normaalisti melko pienet), joten olen yhdessä mieheni kanssa siitä innoissa. Ennen raskautta syömäni ruuat eivät maistu tällä hetkellä lähes lainkaan. Sen sijaan olen huomannut, että olen alkanut syödä samoja ruokia kuin lapsuudessa. Jotain ruusunmarjaviiliä, karjalanpiirakoita jne. Joskus on päiviä, kun kaikki ruoat etovat, ja pystyy syömään esim. vain jotain ranskalaisia ja suklaata tai päinvastoin kevyesti kuten nakkikeittoa. Hassua, kun on niin erilaisia mielihaluja. Vatsa turpoilee välillä aika paljon. Välillä etoo ja on oksettava olo, mutta vielä en ole kertaakaan oksentanut. Niin ja rinnat ovat myös arat ja paljon väsyttää! Siinä nyt jotain oireita...
Kiloja ei ole vielä kovinkaan kertynyt. Mutta eiköhän niitä vielä kerkeä tulemaan!
Niin ajattelin, että olisiko sähköposti parempi tapa pitää yhteyttä? Olisi vähän yksityisempää?
Miten teillä on viime päivinä mennyt?
Olet ajatuksissamme! :)
Juup, elikkäs tiistaina käytiin siellä yksityisellä. Mieheni näki hänet ennen minua, ja oli niin ihana nähdä avokkini katse, se oli niin onnellinen ja ylpeä!! Aikansa ultrailtua lääkäri sitten viimein käänti kuvaruudun minulle... Se oli jotain niin... SANOIN KUVAAMATTOMAN IHANAA!!!! Siellä se näkyi! Meidän ikioma pieni vauva!! Siellä se pyöri ja pienen sydämen syke näkyi jo niin selvästi siinä ruudulla!! Kyyneleethän siinä tulivat molempien silmiin... Lääkäri kertoi kaiken olevan hyvin! (mikä helpotus) Viikotkin täsmäsivät aika hyvin.. Nyt tämän rakaskauden vasta oikeasti ymmärtää, kun pikkuisen on nähnyt ja tietää kaiken olevan hyvin. Niin, siis kun jouduin ravaamaan siellä gynellä, tämän lapsettomuus asian takia, ja sain ne clomifeenit, niin mikäli tulee niiden avulla raskaaksi yleensä käydään aikaisessa vaiheessa ultrassa, että selviää onko kaikki ok. Hormoonien käytössä on kuitenkin omat riskinsä. Normaalisti se eka niskapiomu-ultra on rv. 12, sairaalassa.
Neuvolasta...ei mieheni ollut mukana neuvolassa. Hän oli silloin tekemässä veljeni muuttoa. Eikä siitä varmaan olisi ollut hänelle kovin paljoa hyötyäkään... Kun se oli sellaista papereiden täyttöä ja jutustelua. Tottakai mieskin voi mukaan lähteä! =) Tärkeämpää itselleni oli, että mieheni oli varhais-ultrassa mukana, lähtee neuvolaan kuuntelemaan sydän ääniä sekä lähtee sinne sairaalaan sinne niskapiomu-ultraan.
Meillä ei onneksi ole ollut suvussa mitään noin vakavaa. Isälläni on verenpaine tauti, joka tietysti voi periytyä... Itse olen saanut olla terveenä, ainut "isompi" vaiva on ollut krooninen hiivatulehdus josta olen kärsinyt jo monta vuotta.. =/
Välillä mietin, että mitä teen näille omille itkukohtauksilleni!?? Eilenkin kun olimme uudella talolla tekemässä piha töitä, niin avokkini päätti kiivetä tikapuita pitkin katon rajaan että saisi erästä köynöstä revittyä alas. No, miehän sain sitten hysteerisen itkukohtauksen, kun pelkäsin kuollakseni, että hän tippuu sieltä ja kuolee/halvaantuu. Pienen riitelyn jälkeen mieheni antoi periksi, ja tuli lohduttamaan minua... jotain vikaa on kyllä päässä!! =)
Sähköposti käy hyvin. Tosin tämän viikon jälkeen loppuu loma, joten yritän sitten sen mukaan kirjoitella..
[email protected]
Aurinkoista tulevaa viikonloppua!! =)
=). Meilläkin odotellaan ensimmäistä. 10 menossa =) ja samanikäinen olen kuin sinäkin ja lapsi on erittäin toivottu ja odotettu... 2 vuotta yritettiin ja vihdoin viimein tärppäsi:) ensi viikolla pääsee ultraan ja jännittää ihan kamalasti :D onko ollut paljon oireita?