Onko totta, että Hetta -Pallas on reitti, jonne kokematonkin retkeilijä voi turvallisin mielin lähteä yksin vaeltamaan? Reitin pituus ei minua pelota, mutta muusta pärjäämisestäni en tiedä. En ole aiemmin tehnyt kuin päiväretkiä, ja "toisten perässä".
Vai pitäisikö reissuun suhtautuakin oppimisena ja haasteena, eikä niinkään pohtia mahdollisia vaikeuksia? Mieli kun nyt kuitenkin polttelee tunturiin, mutta samaa hulluutta potevaa kaveria ei löydy.
Eka kerta ja yksin
Tunturitäti
19
5205
Vastaukset
- hiking girl
on, että Hetta-Pallaksella pärjää kyllä yksin..eksymismahdollisuus on aika pieni =D
Oletko miettinyt, että jos sattuukin jotain?
Kännykkä kun ei kuulu joka paikassa reitillä.
Olisin suositellut sulle muutaman päivän yksin vaelluksia lähialueellasi, ennen Lappiin lähtemistä.
Kirjoitit tuossa, että muusta pärjäämisestäsi et tiedä, se ehkä kertoo, että ei kannattaisi lähteä yksin. Haasteet ja oppiminen tulevat mielestäni sitten kun et epäröi enää.
Kaverin kanssa on yl. mukavampaa/kivempaa/hauskempaa/turvallisempaa kuin yksin. Etsitkö seuraa jostain? Vaikka netin kautta?
EN halua pelotella ja nämä tosiaan olivat vain mielipiteitäni =D
Mikäli kuitenkin lähdet yksin, niin tsemppiä reissuun, olet rohkea! ;O- Tunturitäti
Joo, saattaa olla, että olet oikeassa. Kaikissa retkeilyohjeissahan sanotaan nimenomaan, että älä koskaan mene tunturiin yksin. Voi voi, voi harmi!
Minulle vain syntyi tuosta Hetta-Pallaksen reitistä sellainen mielikuva, ettei se edes ole mitään erämaata kun se on niin hyvin merkitty ja siellä kulkee niin paljon ihmisiäkin. Mutta onhan se tunturia kuitenkin, ei siitä mihinkään pääse.
Täytyy miettiä vielä. Netin kautta voisin kyllä seuraa hakea, mutta siinä on aikamoinen riski; olisi aika kamalaa huomata matkan aikana etteivät henkilökemiat toimikaan. Mutta ilmoittautua sopii:
sinä rauhallinen, keski-ikäinen Lappiin kaipaava nainen, laita vaikka s-postiosoitteesi, niin neuvotellaan asiasta!
En tiedä olenko rohkea, mutta uhkarohkeuteen minulla ei kyllä ole mitään tarvetta. Tekee vaan niin kovasti mieli Lappiin! - yksinkin pärjää.
Tunturitäti kirjoitti:
Joo, saattaa olla, että olet oikeassa. Kaikissa retkeilyohjeissahan sanotaan nimenomaan, että älä koskaan mene tunturiin yksin. Voi voi, voi harmi!
Minulle vain syntyi tuosta Hetta-Pallaksen reitistä sellainen mielikuva, ettei se edes ole mitään erämaata kun se on niin hyvin merkitty ja siellä kulkee niin paljon ihmisiäkin. Mutta onhan se tunturia kuitenkin, ei siitä mihinkään pääse.
Täytyy miettiä vielä. Netin kautta voisin kyllä seuraa hakea, mutta siinä on aikamoinen riski; olisi aika kamalaa huomata matkan aikana etteivät henkilökemiat toimikaan. Mutta ilmoittautua sopii:
sinä rauhallinen, keski-ikäinen Lappiin kaipaava nainen, laita vaikka s-postiosoitteesi, niin neuvotellaan asiasta!
En tiedä olenko rohkea, mutta uhkarohkeuteen minulla ei kyllä ole mitään tarvetta. Tekee vaan niin kovasti mieli Lappiin!Ja sitä paitsi yksinvaellukset ovat ehdottomasti parhaita vaelluksia, kunhan pitää järjen mukana, eikä "hötkyile" turhasta.
Itse aloitin aikoinaan yli 20 vuotta sitten yksinvaellukseni hyvin pienellä vaelluskokemuksella suoraan Kilpisjärven maastosta, jossa ei vielä silloin ollut merkattuja reittejä.
Paljon lueskelin erilaisia Kilpiksen oppaita tutkien samalla karttaa ja näin painoin päähäni reitin, jota aioin noudattaa.
Hienosti meni ja sen jälkeen on noita yksinkulkemisia tullut tehtyä kymmeniä.
(Ensimmäinen oli kestoltaan 2 viikkoa)
Joskushan se täytyy aloittaa, jos haluaa yksin tunturiin mennä. Paljon siellä nykyään onkin noita ihmisiä, jotka ovat löytäneen yksin kulkemisen nautinnot.
Mikäli tulet toimeen itsesi kanssa ja osaat suunnistaa kartan ja kompassin avulla, sekä sinulla on kunnon vaellusvarusteet, niin rohkenen väittää, että selviät suunnittelemastasi reitistä.
Tsemppiä vaan ja mahtavia tunturielämyksiä sinulle!
toivottaapi"Maahisdepressiivinen".
- Takaisin luontoon
Elä heitä upeaa kokemusta sen tähden, ettet löydä vaelluskaveria.
Hetta-Pallas reitillä on sen verran kyllä kulkijoita, ettet siellä täysin yksin ole.
Hyvällä tuurilla näet ehkä vain yhden, tai pari muuta kulkijaa päivässä taipaleella itsesi lisäksi.
Itse palasin sieltä viikkositten ja oli kerrassaan hieno kokemus. Tekisi mieli heti takaisin lähteä, mutta minkäs teet, kun työ ja perhekkin vaativat oman aikansa.
No eipä pääse kyllästymään, kun kerran vuodessa vain reissuun pääsee. Ja mistä sen tietää, jos vaikka ensivuonna saisi vaimonkin houkutella mukaan.- Takaisin luontoon
Peruskunto saisi olla kohtuullinen, sillä onhan tuolla reitillä paljon kiipeämistä ja tarvittavista varusteista kannattaa ottaa selvää, mutta nuo asiathan taisivat ollakkin jo selviö.
- tunturitäti
Takaisin luontoon kirjoitti:
Peruskunto saisi olla kohtuullinen, sillä onhan tuolla reitillä paljon kiipeämistä ja tarvittavista varusteista kannattaa ottaa selvää, mutta nuo asiathan taisivat ollakkin jo selviö.
Ilolla olen lukenut rohkaisevia vastauksia, Maahisdepressiiviseltä myös!
Kuntoni on kohtalaisen hyvä, vaikken mikään himokuntoilija olekaan. Tai on ainakin sen verran hyvä, etten pidä 55 km kummoisenakaan matkana. Samoin varusteeni ovat kohtalaisen hyvät, vaikken mitään kilpavarustelua harrasta enkä tule harrastamaan.
Ja mitä tulee siihen, että "jos jotakin sattuu":
asun yksin, ja jos minulle täällä kotona jotakin sattuisi, niin aika monta päivää saisin täällä virua ennen kuin kukaan alkaisi ihmetellä. En siis osaa luonnossa pelätä sitä "jotakin" sen enempää kuin kotonakaan. Tunturipolulla kun taatusti kulkee porukka enemmän kuin täällä kaksiossani!
Ainoa kauhukuvani koskeekin sitä, että yhtäkkiä sumu ympäröi minut, enkä näe edes enkä taakse. Silloinhan ei ole merkitystä sillä, kuinka hyvin reitti on merkitty. Teenkö kärpäsestä härkästä?
Muuten ei ajatus yksin kulkemisesta ahdista, päin vastoin. Teen asiakaspalvelutyötä vaihtuvissa työympäristöissä ja vaihtuvien työkavereiden kanssa, joten avarat maisemat ja hiljaisuus ihan itekseni vaan tuntuu niin houkuttelevalta, että melkein itku tulee! - jos tulee
tunturitäti kirjoitti:
Ilolla olen lukenut rohkaisevia vastauksia, Maahisdepressiiviseltä myös!
Kuntoni on kohtalaisen hyvä, vaikken mikään himokuntoilija olekaan. Tai on ainakin sen verran hyvä, etten pidä 55 km kummoisenakaan matkana. Samoin varusteeni ovat kohtalaisen hyvät, vaikken mitään kilpavarustelua harrasta enkä tule harrastamaan.
Ja mitä tulee siihen, että "jos jotakin sattuu":
asun yksin, ja jos minulle täällä kotona jotakin sattuisi, niin aika monta päivää saisin täällä virua ennen kuin kukaan alkaisi ihmetellä. En siis osaa luonnossa pelätä sitä "jotakin" sen enempää kuin kotonakaan. Tunturipolulla kun taatusti kulkee porukka enemmän kuin täällä kaksiossani!
Ainoa kauhukuvani koskeekin sitä, että yhtäkkiä sumu ympäröi minut, enkä näe edes enkä taakse. Silloinhan ei ole merkitystä sillä, kuinka hyvin reitti on merkitty. Teenkö kärpäsestä härkästä?
Muuten ei ajatus yksin kulkemisesta ahdista, päin vastoin. Teen asiakaspalvelutyötä vaihtuvissa työympäristöissä ja vaihtuvien työkavereiden kanssa, joten avarat maisemat ja hiljaisuus ihan itekseni vaan tuntuu niin houkuttelevalta, että melkein itku tulee!ja jos se aivan mahdottomaksi "murkukeliksi" muuttuu, niin silloin otat ja katselet itsellesi siitä läheltä mukavan teltanpaikan, - pistät leirin siihen ja alat odotella sumun hälvenemistä, sekä nautit taas sen hetkisestä tilanteesta.
Näin on oudossa maastossa maahisdepressiivinenkin silloin tällöin joutunut tekemään ja koskaan se sumu ei ole sinne jäädäkseen tullut, vaan aina se on siitä hälvennyt.
Itse en koskaan niin kiireisellä aikataululla tunturiin lähde, etteikö siinä olisi mahdollista myös joitakin "luppopäiviä" pitää.
Muuten tunnut ajatuksiltasi aivan valmiilta lähtöön. Niin ovat kuin omiani nuo aatoksesi. Itsekin aikanaan hyvin pitkään olin asiakaspalvelutöissä ja huomasin, kuinka hyvältä tuntui, kun pääsi välillä yksin tuonne tuntureihin "akkuja lataamaan". Niin oli kuion uusi ihminen, kun sieltä taas takaisin tuli.
- yksin,kaksi tai porukassa
Aina voi sattua jotakin, ei se ole porukan määrästä kiinni.
Reitti on paljon kuljettu, et ole yksin siellä.
Voit kysyä pääseekö mukaan ns. kolmanneksi pyöräksi.
Voit mennä tupien välit toisten peesissä.
Pistä ilmoitus nettiin tai lehteen retkiseuran tarpeesta, naisille aina löytyy joku Erä-Jorma.
Haejoittele ensin lähimaastossa, testaa varusteesi ja kohenna kuntoa, lue retkikirjoja.
Tavallisella maalaisjärjellä kyllä pärjää.
Kysele kokeneemmilta tietoa.
Tai liity johonkin retkeilykerhoon/porukkaan ja mene siinä eka kerta.- Selvinnyt
Eka kertaa vaeltaessani Pallas-Hetta -reittiä, oli tuntureissa sumu koko sen neljän päivän ajan, mitä vaellus kesti. Mutta hyvin selvisin, sillä reitti on niin tiheään viitoitettu, että sankassakin sumussa näkee viitalta seuraavalle. Tosin tunturit jäivät multa näkemättä, näin ainoastaan ruskaiset laaksot. Sen hienompi olikin sitten toinen kerta, kun koko tunturiston kauneus avautui nautittavakseni.
Kannattaa lähteä, vaikka yksin. Porukkaa on ihan riittävästi - ainakin ruska-aikaan!
- Meitä on täällä monia
Meitä on tääll monia muitakin jotka miettii samoja asioita. Sielunvihollista ei kuitenkaan saa kukistettua ja lähdttyä reissuun.
Varusteet löytyy varastosta jos vain löyityis innokas kaveri mukaan.
Tälläisia mietti noin 50v mies toivoen vaelluskaveria. Olishan se kokemus sinäsä.
Kokemusta luonnossaliikkumisesta kylläkin löytyy. Mut se lähtö on vaikein.- Tunturitäti
Jaa-a, millähän sen sielunvihollisen kukistaisit? Tai ehkä sinun pitää vain odottaa sitä oikeaa hetkeä - ja sitten et voi enää olla lähtemättä! Toki on syytä pysytellä hereillä, ettei hetki karkaa.
Minä tein lähtöpäätöksen, ja junalippukin on jo varattu. Kiitokset vielä kaikille, jotka ovat täällä antaneet rohkaisevaa, ja ennen kaikkea asiallista palautetta. Sillä on ollut suuri vaikutus pähkäilyihini.
Muutama päivä lähtöön, ja nyt yritän säilyttää tolkun valmisteluissa. Kaikkea on näköjään tarjolla, ja tämän netin ansiosta siitä kaikesta saa myös tietoa vähän liiankin hyvin. Rahaa on kuitenkin ja ehkä onneksikin vähän, joten on helppo pysytellä perusasioissa. Sitähän kaipaan.
Oon lähes onnellinen nyt. - Takaisin luontoon
Tunturitäti kirjoitti:
Jaa-a, millähän sen sielunvihollisen kukistaisit? Tai ehkä sinun pitää vain odottaa sitä oikeaa hetkeä - ja sitten et voi enää olla lähtemättä! Toki on syytä pysytellä hereillä, ettei hetki karkaa.
Minä tein lähtöpäätöksen, ja junalippukin on jo varattu. Kiitokset vielä kaikille, jotka ovat täällä antaneet rohkaisevaa, ja ennen kaikkea asiallista palautetta. Sillä on ollut suuri vaikutus pähkäilyihini.
Muutama päivä lähtöön, ja nyt yritän säilyttää tolkun valmisteluissa. Kaikkea on näköjään tarjolla, ja tämän netin ansiosta siitä kaikesta saa myös tietoa vähän liiankin hyvin. Rahaa on kuitenkin ja ehkä onneksikin vähän, joten on helppo pysytellä perusasioissa. Sitähän kaipaan.
Oon lähes onnellinen nyt.Onnea matkaan, Tunturitäti. Mukavia vaelluskokemuksia sinulle roppakaupalla!
Tsemppiä myös miehelle, joka pähkäilee yksin lähtemistä. Lähde vaan vaeltamaan Tunturitätin perässä ja korjaa talteen, jos vaikka jotain hänelle sattuu ;) - mukavaa ja antoisaa
Takaisin luontoon kirjoitti:
Onnea matkaan, Tunturitäti. Mukavia vaelluskokemuksia sinulle roppakaupalla!
Tsemppiä myös miehelle, joka pähkäilee yksin lähtemistä. Lähde vaan vaeltamaan Tunturitätin perässä ja korjaa talteen, jos vaikka jotain hänelle sattuu ;)vaellusmatkaa tunturitädille!
Kirjoittelehan sitten palattuasi tunnelmistasi tälle palstalle.
toivotteli "Maahidepressiivinen". - Tunturitäti
mukavaa ja antoisaa kirjoitti:
vaellusmatkaa tunturitädille!
Kirjoittelehan sitten palattuasi tunnelmistasi tälle palstalle.
toivotteli "Maahidepressiivinen".Rinkan pakkaaminen voi kaltaiselleni perfektionistille olla joko taivas tai helvetti. Minulla kokemus on kallistunut helvetin puolelle, mutta alan olla jo voitolla; tänään matkaan, ja sitten ei voi enää viilailla mitään, siinähän olet kantamuksinesi.
Saat sen mistä luovut? Kun päätin lähteä yksin, siis luopua kaverin odottelusta, niin johan semmoinen kävelikin ovestani sisään! Meitä lähtee siis reissuun kaksi, yhtä kokematonta, tätiä. Pakko myöntää että helpotti oloa kummasti, vaikka ajatus ihan omin päin vaeltamisesta kiehtoo silti. Se jääköön tulevaisuudessa toteutettavaksi, tämä retki on opettelua.
Sitä pähkäilijämiestä neuvoisin hakemaan kirjastosta kirjan nimeltä Lapinkulkijan opas. Se on pieni ja maanläheinen kirja vailla grammanviilausta ja muita hötkyilyjä, minua se ainakin rohkaisi ja palautti suhteellisuudentajun, joka muita ohjeita lukiessa meinasi jo kadota.
Matkalippu ostettu, rinkka lähes pakattu. Eipä tässä nyt muuta voi, kuin vilkuttaa. Täti palaa palattuaan kertomaan miltä pohjoisen taivas näytti. - hetta-pallaksella
Tunturitäti kirjoitti:
Rinkan pakkaaminen voi kaltaiselleni perfektionistille olla joko taivas tai helvetti. Minulla kokemus on kallistunut helvetin puolelle, mutta alan olla jo voitolla; tänään matkaan, ja sitten ei voi enää viilailla mitään, siinähän olet kantamuksinesi.
Saat sen mistä luovut? Kun päätin lähteä yksin, siis luopua kaverin odottelusta, niin johan semmoinen kävelikin ovestani sisään! Meitä lähtee siis reissuun kaksi, yhtä kokematonta, tätiä. Pakko myöntää että helpotti oloa kummasti, vaikka ajatus ihan omin päin vaeltamisesta kiehtoo silti. Se jääköön tulevaisuudessa toteutettavaksi, tämä retki on opettelua.
Sitä pähkäilijämiestä neuvoisin hakemaan kirjastosta kirjan nimeltä Lapinkulkijan opas. Se on pieni ja maanläheinen kirja vailla grammanviilausta ja muita hötkyilyjä, minua se ainakin rohkaisi ja palautti suhteellisuudentajun, joka muita ohjeita lukiessa meinasi jo kadota.
Matkalippu ostettu, rinkka lähes pakattu. Eipä tässä nyt muuta voi, kuin vilkuttaa. Täti palaa palattuaan kertomaan miltä pohjoisen taivas näytti.ainaski reilu viikko sitten näytti! mahtavaa, että uskaltauduit yksin matkaan! vaikka reitti on merkitty ja kulkijoita on niin, ainaski reilu viikko sitte ei nähty kuin muutaman ihminen reitillä vaeltamassa. oltiin kyseisellä reitillä jo ties kuinka monetta kertaa, mutta aina vaan kiehtoo. ensi vuonna mennään taas uudestaan. niin ja sekin on koettu, että jotain sattuu niin apua saa sinne tunturillekin.
- Tunturitäti
Täti siis tuli tunturista jo pari viikkoa sitten, ja on odottanut josko sielukin seuraisi mukana, mutta ei ole sitä kuulunut - jäi siis sinne tunturiin tämän tädin sielu!
Reissu oli hieno, ihana, unohtumaton. Ja raskaampi kuin olin odottanut, pakko myöntää. Enää en pilkkaa grammanviilaajia; vaikka reissussa ei ollut oikeastaan mitään turhia kamppeita, niin turhan painavia oli. Kuntokin on surkeampi kuin tiesin, joten rinkan painavuus oli alussa järkytys. Tottuihan siihen sitten yllättävän hyvin.
Eksyminen Pallas-Hetan reitillä on tosiaan suurin piirtein mahdotonta, ja sääkin oli täydellinen, joten ihmeempiä ongelmia ei ollut. Eka reissu on kuitenkin eka reissu, nyt tiedän paremmin mikä on minun tapani vaeltaa. Ainakin se on kiireetön, loikkikoon suorittajat ohitse, kukin saakoon kicksinsä mistä saa.
Reissu siis antoi niin paljon, että oli minulle melkein liikaa. Vaellan vieläkin öisin, ja teen unissani uusia matkasuunnitelmia! Köyhyys on ainoa este, ettenkö olisi matkalla pohjoiseen jo uudestaan.
Voisin istua tunturin laella viikon, ja vain katsoa.- Tunturitädille
suorituksesi johdosta.
Oikein olet ymmärtänyt tuon jalon harrastuksen tarkoituksen. Siis, - ei se saa missään nimessä mitään kilpajuoksua olla, vaan aikaa on oltava aina niin paljon, että ehtii havannoimaan myös ympäristöä ja ei sitä edes väsyksissä ymmärrä edes havannoida.
Oma sieluni jäi sinne tunturin laelle jo vuonna 1987, eikä se sieltä ole vielä tähän päivään mennessä palannut.
Lähden taas 7.9. sitä sieltä jostain etsiskelemään. Taitaa vain tuleva ruska olla aika heikonlainen, elleivät nuo kelit ala pikkuhiljaa viilenemään.
Joko "täti" on suunnittelemassa seuraavaa vaellusta? Itselleni se on tullut tavaksi, että uuden reissun suunnittelu alkaa heti kun rinkat on purettu kotona.
Ruskan väristä syksyä Tunturitädille toivottelee "Maahisdepressiivinen". - Tunturitäti
Tunturitädille kirjoitti:
suorituksesi johdosta.
Oikein olet ymmärtänyt tuon jalon harrastuksen tarkoituksen. Siis, - ei se saa missään nimessä mitään kilpajuoksua olla, vaan aikaa on oltava aina niin paljon, että ehtii havannoimaan myös ympäristöä ja ei sitä edes väsyksissä ymmärrä edes havannoida.
Oma sieluni jäi sinne tunturin laelle jo vuonna 1987, eikä se sieltä ole vielä tähän päivään mennessä palannut.
Lähden taas 7.9. sitä sieltä jostain etsiskelemään. Taitaa vain tuleva ruska olla aika heikonlainen, elleivät nuo kelit ala pikkuhiljaa viilenemään.
Joko "täti" on suunnittelemassa seuraavaa vaellusta? Itselleni se on tullut tavaksi, että uuden reissun suunnittelu alkaa heti kun rinkat on purettu kotona.
Ruskan väristä syksyä Tunturitädille toivottelee "Maahisdepressiivinen".Uuden vaelluksen suunnittelu on tosiaan alkanut jo, vaikka vähän älyttömältä tuntuukin - tätäkö tämä nyt on tuleva talvi (tulevat talvet)?! Jos on, niin olkoon vaan, on niitä pahempiakin pakkomielteitä olemassa. Ja jotenkin tuntuu niin ihanalta, kun tietää että on olemassa paikka missä on niin hyvä olla, sielunmaisema.
Hyvää ruskavaellusta! Olen iloinen puolestasi, kyllä siellä jonkinlainen ruska kuitenkin on. Teet semmoisen ruskavaelluksen kuin tänä vuonna on mahdollista, ihan hyvän siis, ihan tarpeeksi hyvän. Joka reissu omanlaisensa, eikös vaan? - innostuit noin paljon...
Tunturitädille kirjoitti:
suorituksesi johdosta.
Oikein olet ymmärtänyt tuon jalon harrastuksen tarkoituksen. Siis, - ei se saa missään nimessä mitään kilpajuoksua olla, vaan aikaa on oltava aina niin paljon, että ehtii havannoimaan myös ympäristöä ja ei sitä edes väsyksissä ymmärrä edes havannoida.
Oma sieluni jäi sinne tunturin laelle jo vuonna 1987, eikä se sieltä ole vielä tähän päivään mennessä palannut.
Lähden taas 7.9. sitä sieltä jostain etsiskelemään. Taitaa vain tuleva ruska olla aika heikonlainen, elleivät nuo kelit ala pikkuhiljaa viilenemään.
Joko "täti" on suunnittelemassa seuraavaa vaellusta? Itselleni se on tullut tavaksi, että uuden reissun suunnittelu alkaa heti kun rinkat on purettu kotona.
Ruskan väristä syksyä Tunturitädille toivottelee "Maahisdepressiivinen".vaeltamisesta,että suunnittelet jo uutta reissua, ja hyvä että reissu sujuis hyvin. ite olen kolunnut tuon hetta-pallaksen jo muutamaan kertaa myös tänä vuonna oltiin siellä, eikö olla kyllästytty. myös muualla ollaan oltu vaeltamassa, ja ensi vuoenna ollaan taas menossa, mihin sitä en viellä tiiä, mutta eiköhän se talven mittaan selviä. niin ja sitä ruskavaellusta suunnittelevalle...ite asun n.150km pallakselta eteläänpäin ja ruska ei ole vielä saapunut ainaskaan meille, mutta useampana yönnä on ollut pakkasta ja päivätki kylmiä, tällä hetkellä mittarissa 8.3c. joten kyllä se ruska sieltä tulee pikkuhiljaa kuhan vaan jaksaa odotella....mahtavaa syksyn alkua täältä pohjoisen suunnalta tornionjokilaaksosta kaikille vaeltajille!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)14110255- 532944
- 2052784
- 252107
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais171858- 171679
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa181577- 141576
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla181533- 151358