Mitä mieltä olette siitä,että itselläni on ollut nuorempana koira,josta jouduin luopumaan silloisen mieheni allergian vuoksi. Sittemmin nykyisen miehen kanssa ostimme n. vuoden ikäisen koiran,joka kärsi eroahdistuksesta(jopa kotona ollessamme),ylienerginen,mutta muuten tosi kiltti. Tästä luovuimme toista lasta odottaessamme,koska yksinkertaisesti aikaa ei riittänyt energisen koiran tarpeisiin ja ylihysteerinen eroahdistuskin alkoi viemään hermot. Koira pääsi hyvään kotiin,jossa perheellä oli enemmän tilaa ja aikaa energiselle koiralle.
Nyt tilanne on se,että koiraihmisinä on iskenyt koirakuume ja tuttavaperheemme olisi luopumassa koirastaan useista syistä johtuen...
Nyt vain on kauhean syyllinen olo,kun on jo kahdesta koirasta elämänsä aikana luopunut,että kannattaako tämmöisten ihmisten enää koiraa ottaa ja mitä jos tämän uuden koiran kanssa elo ei suju tai siis ei totu meidän tapoihin ja elämään? Mahdollisuus olisi kuitenkin aluksi koira ottaa koeajalle ja vasta sitten tehdä päätös...Olo on ahdistunut ja paljon asioita pyörii mielessä...
Mitä mieltä olette?
Nyt tilanne on se,että koiraihmisinä on iskenyt koirakuume ja tuttavaperheemme olisi luopumassa koirastaan useista syistä johtuen...
Nyt vain on kauhean syyllinen olo,kun on jo kahdesta koirasta elämänsä aikana luopunut,että kannattaako tämmöisten ihmisten enää koiraa ottaa ja mitä jos tämän uuden koiran kanssa elo ei suju tai siis ei totu meidän tapoihin ja elämään? Mahdollisuus olisi kuitenkin aluksi koira ottaa koeajalle ja vasta sitten tehdä päätös...Olo on ahdistunut ja paljon asioita pyörii mielessä...
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 78
Vanhimmat
Jos odottaisitten hetken vielä ennen kuin ostatte koiran. Mitettikää tarkasti erirotuja ym. Odottakaa, että lapset kasvavat hiukan isommaksi, kun kerran edellinen koira meni ajanpuutteen vuoksi pois.
Suosittelen, että otatte hoitoon vaan naapureiden ja tuttujen koiria ja mittikää sitten tilannetta, kunh se on joka päiväistä..
Niin ajattelimme jos ottaisimme tämän kyseisen koiran,vaikka meille hoitoon ja miettisimme vasta sen jälkeen mitä tekisimme.
Voihan se olla,että elämänrytmiimme ei koiraa "mahdu" ja pääsisimme koirakuumeesta eroon... Ainoa vain on se,että kun itselleni ei ole koskaan ollut ongelmaa sen puolesta,että koiraa pitää ulkoiluttaa,tuo sotkua tms. Sanotaanko vain näin,että eroahdistuneen koiran kanssa eläminen oli/on todella raskasta ja sen todennäköisesti ymmärtää vain ne jotka ovat saman kokeneet. Eikä luopuminen ollut siltikään helppoa... Lapsien etu meni vain edelle,ettei heidän tarvinnut katsoa hermoromahduksen saavaa äitiä,sekä koiraa.
Syyllistämättä, mutta mielestäni teidän ei ole suositeltavaa hankkia koiraa. Ei edes aikuista koiraa. Luovutte aika herkästi koirasta ja selvästi koiran tarpeista ja hyvinvoinnista huolehtimisesti tulee todennäköisesti jossain vaiheessa rasite. Myös tuo aikuisten koirien valitseminen pentujen sijaan viittaa siihen että ette kykene sitoutumaan koiraan. Koiraan ja koiran tarpeista ja hyvinvoinnista huolehtimiseen täytyy pystyä sitoutumaan.
Niin emme ole tietoisesti aikuisia koiria hankkineet...ensimmäinen koirani oli ihan pentu ja olin todella sitoutunut siihen,mutta silloisen miehen allergian takia luovuin siitä. Siis tällä sitoutumisella tarkoitan sitä,että että koira sai ulkoilua ja huomiota ainakin 50 % enemmän kuin useat narun nokassa olevat koirat/häkkikoirat.
Toinen koiramme taas oli juuri sitä rotua,jonka halusimmekin ja saimme tuttujen kautta kuulla,että joku oli luopumassa koirastaan ja tästä syystä otimme lähes aikuisen koiran...mikä oli ehkä virhe. Periaatteessa tämä "aikuisuus" oli ongelma toisen koiramme kohdalla,kun en ollut sitä itse alusta lähtien kasvattanut,joten ehkä koira olisi voinut olla erilainen...eli ei siis olisi kärsinyt eroahdistuksesta ym. Mutta se on jossittelua,että olisiko asiat menneet toisin.
Korostan,että koiran tarpeista huolehtimen ei ole ollut ongelma,vaan se oli ongelma,että otimme ns. ongelmakoiran,jota emme pystyneet opettamaan omille tavoillemme. Tämä on se asia mitä eniten pohdin,että mitä jos tämä tuttavien koira onkin samanlainen tapaus...Koeaika sen ehkä näyttäisi tai sitten ei.
Ehkä päädymme kuitenkin pentuun,jos vielä koiran joskus otamme.
Pennun hankkiminen ei ole yhtään sen varmempi ratkaisu kuin aikuisen hankkiminen. Aina on jonkinlainen todennäköisyys että pennusta ei saa kasvatettua omia mieltymyksiä vastaavaa aikuista koiraa ja kaikkihan ei ole kasvatuksesta kiinni.
Mitä jos seuraavakin koira on todella energinen, kärsii eroahdistuksesta, tuhoaa, uhoaa, on tottelematon, on vaikea kouluttaa, on epäsosiaalinen, sairas tmv? Kaikki on mahdollista ja kaikki täytyy kyetä hyväksymään tai ratkaisemaan ilman että koirasta luovutaan turhaan.
Ei se riitä että koirasta huolehditaan jossain elämänsä vaiheessa hyvin, koiran tarpeista ja hyvinvoinnista huolehtimiseen on sitouduttava koko sen eliniäksi.
Mielestäni tämä on eräs koiranpidon vaikeimmista ja turhimmista ongelmista. Ajatellaan että koiran on vastattava täydellisesti omistajien mieltymyksiä ja odotuksia. Ei haluta hyväksyä että koira on yksilö joka ei voi täyttää kaikkia omistajien odotuksia ja jonka yksilöllisyys omistajan on kyettävä hyväksymään.
Koiran otto pitää olla tarkoin harkittua. Itse kasvattajana en koskaan antaisi tai myisi vastaavalle perheelle koiraa. Tuntuu että olette luopuneet heppoisesti entisistä koiristanne. Koira kiintyy yhtälailla kuin ihmislapsi perheeseensä, ja koskaan ei eläminen koiran kanssa ole ongelmatonta. Ongelmat ovat tehty ratkaistaviksi ja teidän ratkaisunne on ollut luopuminen. Lapsia ja koiria on useimmilla samassa perheessä ja silti jaksetaan.
Tyytykää te vain tuttujenne koirien hoitoon ja rapsutelkaa niitä, mutta älkää missään nimessä alkakaa uudelleen koirallisiksi.
KOIRA EI OLE LELU, vaan persoonallinen tunteva olento.
ovat heppoisin perustein luopuneet koirista.
Ensimmäisen koiran luopumiseenhan vaikutti
kuitenkin paha allergia, mikä on ihan ymmärrettävää.
Ja allergia ei kuitenkaan ollut tällä naisella,
vaan hänen miehellään.
Ja toinen oli aikuinenkoira, ns. "ongelmakoira", joka
kärsi erittäin pahasta eroahdistuksesta.
Itse jouduin pari vuotta sitten luopumaan
rakkaata koirastani, joka kärsi todella
pahasta eroahdistuksesta. Haukkui päivät
ja tuhosi paikkoja. Vaikka saikin todella
paljon liikuntaa ja muitakin aktiivitettejä.
Asuttiin tuolloin kerrostalossa ja saatiin
koiran haukkumisen vuoksi häätöuhka.
No, sen verran kova paikka oli tuo koirani
luopuminen, että jos vielä joskus tulevaisuudessa
koiran otan, niin otan sen sitten kun joskus
omakotitalossa asun. Jos sattuu olemaan
vaikka eroahdistukseen taipuvainen yksilö,
niin ei ainakaan naapureita haukkuminen ja ulvomien häiritse.
Juuri tätä ajan takaa...että emme heppoisin perustein koirista ole luopuneet. Edes joku ymmärtää mitä ajan takaa.
Ja ensimmäisestä koirasta luovuin,koska oli pakko...mies tai koira...hmmm...luulisin,että aika moni valitsee miehen. Jos valitsee koiran niin varmaan parempi pysyä sinkkuna ja lapsettomana.
Tämä omakotitalo-ongelma onkin suurin syy,miksi emme todennäköisesti koiraa ota vielä. Tällä hetkellä tilaa ei ehkä ole tarpeeksi tai no se tietenkin riippuu koirasta.
Ja minulle oli todellakin kova paikka varsinkin viimeisimmästä koirasta luopuminen ja prosessi oli pitkä...välillä olin luopumassa ja sitten taas en pystynyt. Voimat vain loppuivat ja tiesin,että me emme pysty koiran takia ostamaan omakotitaloa,tekemään tarhaa pihalle tms...että koira ei olisi ollut koko aikaa sisällä kanssamme. Tämä koiratapaus ei edes suostunut pihalle jäämään yksin,vaikka olisi ollut mahdollisuus ja muuta sellaista kivaa ongelmaa siltä löytyi.
Ikinä en olisi koiraa ottanut,jos olisin ennustaja,että näin tulee käymään. Mitään muuta "vikaa" koirassa ei ollut,eli siis kuten joku väitti,että ihmiset ei kestä koirien "huonoja" puolia...niin tästähän ei ollut kyse. Vaan siitä, että koiran ongelma vaikutti liikaa meidän perheeseemme ja ongelmaa ei voitu,vaikka kaikkemme teimme,"korjata" muuta kuin antamalla se kotiin missä oli tarha ja iso piha.
Ehkä nyt moni ymmärtää mitä tarkoitan. En usko,että monikaan ottaa 200 000 euroa lainaa vain koiran takia,että päästäisiin muuttamaan omakotitaloon,jotta koiran ongelmia voitaisiin helpottaa.
Ymmärrän hyvin sinua. TOdellakin. Odottaisin sinuna nyt hiukan, että lpaset kasvaa ja elkämän tilanne on "tasainen". Sillä aikaa lainaatte naapuristosta ja tutuilta koiria hoitoon :) Oppii lapset hiukan koiriin ja samalla näkee onko kellään perheenjäsenellä allergiaa.
Tuosta eräästä ei kannata välittää, kun tuppaa vastaileen välillä aika ilkeestikin.
Et ole heppoisin syin etsinyt koirallesi uutta kotia. Allergia on erittäin järki syy ja totta kai lapsi menee koiran edelle. Aina! JA olethan etsinyt koirille aina uuden hyvän kodin. Eroahdistuskoira ei ole mikään "helppo" niin kuin joidenkin kirjoituksista tulee ilmi.
Nyt ehdottelen, että etsitte itsellenne sopivaa koiraa ja jos sattuisitte saamaan sen rotuisen hoitoon joksikin toviksi niint eitää, miten elämä pyörii :)
Älä ajattele asioita noin mustavalkoisesti.
Eiköhän se kuitenkin niin vielä ole, että
ihmiset menee aina eläinten edelle.
Jättäisitkö itse miehesi koiriesi takia, jos
hänellä todettaisiin paha allergia?
Aika turhaa on luopua koirasta eroahdistuksen, energisyyden tmv syyn vuoksi. "Vakava" allergia on ja koiran näkökulmasta vakava eroahdistus voi olla hyväksyttävä syy luopua koirasta koiralle parempiin olosohteisiin, mutta koiran energisyys tai ajan puute koirasta luopumisen syinä viittaavat siihen että perheeseen ei ole suositeltavaa hankkia koiraa.
Ei ole vastuullista luopua koirasta vain koska se ei ole "täydellinen" ja/tai helppo. Koiran omistamisen sitoumukseen ja vastuuseen liittyy aina se että on ongelmat on hyväksyttävä tai ratkaistava ensisijaisesti luopumatta koirasta. Haasteet ja ongelmat ovat osa elämää ja osa koiran omistamista, eivät peruste koirasta luopumiselle.
Uma on aivan oikeassa. Koiran ottamisen tulee olla hyvin harkittua ja kun koira on hankittu niin koiraan on sitouduttava tosissaan. En voi suositella nimimerkille syyllinen olo... koiraa koska on todennäköistä että koirasta luovutaan taas kevyin perustein koska koiranpitoon liittyy aina jonkinlaisia haasteita ja ongelmia.
Valitettavaa että vastuun korostaminen otetaan hyvin yleisesti negatiivisena asiana.
Lapsi ei todellakaan ole koiraa tärkeämpi siinä merkityksessä että lapsen saaminen tarkoittaa että koirasta on luovuttava tai oikeuttaa koirasta luopumiseen. Lapsen allergia on tietenkin eri asia. Lapsen vanhempien ja koiran omistajien on aina huolehdittava sekä lapsen että koiran hyvinvoinnista ja yleensä tämä onnistuu hyvin laiminlyömättä koiraa tai luopumatta koirasta kun vain tahtoa ja vastuullisuutta on.
esitin mielipiteeni, sillä yleensä kasvattajille on tärkeintä että myyty pentu saa elää koko elämänsä niiden ihmisten kanssa jonne se kasvattajan luota lähti.
kuule, msitä voit tietää kuinka eroahdistunut koira on ollut kyseessä, kunt uskin olet sen koiran kanssa elännyt. Kyllä ihmislapsi menee aina koiran edelle. Ihminen menee aina koiran edelle. koira ei ole ihminen. allergiat ovat todella paljon. ÄITsekin luopuisin koirastani, jos miehelle yhtäkkiä puhkeais allergia. En halua leikkiä toisen terveydellä..
Et todellakaan voi tietää, millä perusteella toinen on luopunut koirista. Luultavasti erittäinr askain mielin. Suruhan tulee, kun ystävälleen pitää etsiä uusi koti, mutta joskus se on paras vaihtoehto!
Entäs jos perheeseen syntyy allerginen lapsi? vai etkö myy pentua nuorille pareille? tai lapsille suunnitteleville pareille?
Entäs jos elämäntilanne muuttuu, ja koiralle ei voi vaan enää antaa hyvää kotia. Onko koira vai rikkaiden etuoikeus?
minusta ihminen menee aina lemmikin edelle. Ainut, mitä lemmikin hyväksi voi tehdä on etsiä uusi hyvä koti!
samaa mieltä.
Onneksi tästä maasta vielä löytyy kasvattajia,jotka todellakin haluavat tietää mitä pennulle kuuluu myös aikuisiällä ja kuinka ylipäänsä kohdellaan.
Meillä on neljän lapsen (joista yksi Tourette lapsi= "vertaa tietyllätasolla vammaiseen" lapseen)lisäksi kaksi koiraa joista pidetään hulta samalla tavalla kuin lapsistakin.
Vaikkakin tuo yksi lapsistamme on todella aikaa vievä ja rasittava (12v,mutta 2v tasolla henkisesti) en missän nimessä luopuisi koirista vedoten ettei ole aikaa.
Aikaa on mikäli haluaa sitä olevan.
Tässä maassa on ihan liikaa "heppoisin" perustein kiertoon joutuneita eläinparkoja.
Miettikää tarkkaa ennen kuin ostatte eläimen kotiinne.
Ja toiseksi,kun hankitte eläimen kannattaisi miettiä millaiseen koiraan omat rahkeet riittävät!
Sori, mutta teinä en ottaisi koiraa. Puhuit tuttavastasi, joka on luopumassa koirastaan. Aikuisen koiran muutto uuteen kotiin ja laumaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä uudelta omistajalta. Ja mikä tärkeintä aikaa ja koirien tuntemista. Vain erittäin kokenut koiraihminen selviää ongelmallisenkin koiran kanssa. Koirasta luopumiseen on aina jokin syy. Usein se valitettavasti on jokin ongelma koiran ja omistajan välillä. Lukemattomia tarinoita on olemassa kiertoon joutuneista koiraparoista, kun ei uusikaan omistaja jaksa, tai osaa luotsata aikuisena ottamaansa koiraa. Ongelmia on taatusti tiedossa, jos koira joutuu kokemattomiin käsiin. Ei riitä, että on ollut joskus koira. Se ei tee vielä ihmisestä hyvää koiraihmistä. Se entinen oma koira on saattanut olla rodultaan pieni seurakoira, joka ei hihnan päässä ihmeemmin rieku ja on ollut muutenkin rotuna rauhallinen syli ja sohvakoira. Kaikki koirat ovat yksilöitä. Rotuominaisuudet poikkeavat hirmuisesti toisistaan.
En kiellä, että on myös tapauksia, joissa koiralle on koittanut onnen ajat omistajanvaihdoksen myötä. Kokemattomista käsistä, kokeneelle siirtynyt "ongelmakoira" on osaavissa käsissä muuttunt mitä hienoimmaksi yksilöksi, vain siksi, että sille on aikaa ja sitä on ymmärretty ja osattu opettaa.
Se, että on piha ja tarha ei ratkaise ongelmia. Koira tarvitsee ihmisen seuraa ja aktiviteettia ja peruskoulutuksen. Koira menestyy varsin hyvin myös kerrostalossa, mikäli liikunta, ja riittävä toiminta, sekä lauman seura on kunnossa. Mikään koira ei ole onnellinen, mikäli se on pihan perällä tarhassa enimmän aikaa ilman järjellistä aktivoimista ja lenkkejä päivittäin.
Itse olisin saamassa aivan ihanan nuoren nartun, joka on hyvin peruskoulutettu pk- puolelle ja treenannut myös agilityä. Eli varsin kivan harrastus ja kisakaverin olisin saamassa. MUTTA!!!
Vaikka asun omakotitalossa, on aidattu piha jne...
Meillä asustaa jo 2 urosta, joista nuoremman kanssa harrastan aktiivisesti tokoa ja agiä. Olemme aloittaneet molemmissa myös kisaamisen tänä kesänä.
Narttu täytyisi leikkauttaa, sillä ongelmia olisi tiedossa urosteni kesken. Koiralla on myös epävarmuudesta johtuva pieni ongelma, mikä vaikeuttaa mm. treenejä ja etenkin kisaamista. Ongelma on kyllä korjattavissa, sillä koira on nuori ja muuten aivan tervepäinen.
Jos noita poikia ei olisi ottaisin tuon koiran, mutta tällä hetkellä aikani ei ehkä riittäisi tuohon ongelmaan pureutumiseen, sillä joutisin viettämään erinäisiä aikoja koiran kannssa kahden keskittyen korjaamaan koiran käytöstä. Siinä jäisi meidän vanhus ja nuorempi paitsioon.
Eli kun en tunne olevani aivan varma tuon nartun otosta, en sitä myöskään ota vain siksi, että saisin melkein kisavalmiin kaverin papereineen ilmaiseksi.
Eli ei millään pahalla, mutta mieti tarkkaan oletko valmis sitoutumaan, vaikka ongelmia ilmenisi. Vai luopuisitko kun aika ei riitäkkään.
Toivottavasti tämä kirjoitus antaa ajattelemisen aihetta.
Eipä sitten tullut kysymykseen vastausta, vaikka niin paatoksellisesti puhutaan ja erittäin kakkitietävästi.. ja toisella palstalla kuitenkin juttelee ;)
Tai ne joista olet rahat ottanut? "kasvattajille on tärkeintä että myyty pentu saa elää koko elämänsä niiden ihmisten kanssa jonne se kasvattajan luota lähti" Myyty pentu? Samojen ihmisten kanssa koko elämänsä ajan? Miksi pennutat ja myyt? Pidä ne itselläsi koko heidän elämänsä ajan! Älä ota rahaa äläkä itke täällä. Ensin teetät pentuja ja otat maksun ja sitten arvostelet? Älä teetä, äläkä myy, niin loppuu oma kitinäsi. Vai onko setelien kuva silmissä?
kohdalla meillä lukee kauppakirjassa,että mikäli en pysty pitämään koiraa jostain syystä,niin koira menee myytäväksi kasvattajalle ja kasvattaja etsii sille uuden hyvän kodin.
Mielestäni näin tuleekin toimia,mikäli on vastuuntuntoinen kasvattaja.
ELI LUE!!!!! Kasvattaja on KIINNOSTUNUT koirasta sen koko elämän ajan eikä vain kulje euron kuvat silmillä!
...siinä kauppakirjassa ei merkitse yhtään mitään. Kun koira on kokonan maksettu, niin sen omistusoikeus siirtyy kokonaisuudessaan osatjalle. Siihen voidaan toki kirjoittaa vaikka mitä. Lähinnä kai se on sellaista ajattelua, että kyllä kasvattaja ottaa sen takaisin tai sitten kasvattajalla on "etuosto-oikeus" koiraan. Sellaista ei lain mukaan ole.
Kasvattajan pitää olla kiinnostunut kasvateistaan, olla tukena ja auttaa ongelmien ilmaantuessa, mutta oikeutta hänellä ei koiriin myynnin jälkeen ole.
Olla mukana niissä sekä ilon että surun hetkissä, joita matkan varrella sattuu, siihen jokaisen kasvattajan pitä olla valmis 24h/d/a.
Siinä se vastuu lyhykäisyydessään on.
Olen erittäin tarkka kelle myyn. Eikö se asia jo käynyt selkeesti selväksi. Keskusteluissa kanssani puhutaan kyllä perheen allergiat mennen tullen läpi.
Harvoin myyn lapsiperheelle kääpiökoiran pentua ekaksi koiraksi, ja harvoin myyn lapsettomille vartuneille kääpiökoiraa ekaksi koiraksi.
Tuollaisia tilanteita ei ole tullut vastaan ja toivottavasti ei tulevaisuudessakaan tule. Kääpiökoira pentueet ovat onneksi pieniä, joten valinnan varaa löytyy ostajista ja minä se päätöksen teen mihinkä pentu lähtee.
Miksi yleensä myyt? Ei käynyt selkeästi selväksi minulle. Voisitko ystävällisesti vastata, miksi? Ja miten kannat vastuun myymistäsi pennuista? Palautus, myytkö edelleen? Jalostuskelvoton, meneekö uuteen kotiin vai piikille? Miten katsot oman selkäsi taakse? Huudat isoon ääneen mitä vaadit ostajalta, joka tuo rahaa perheellesi, mutta mitä itse teet? Edelleen, miksi myyt? Maksatko verot? Odotan pitkää vastausta, jos kasvattaja olet!
niitäkin kasvattajia jotka sitten jos perheessä ongelmia tulee ottaa koiran takaisin ja pitää sen siihen asti että saa itse pennuttaa:) ja kuinka ollakaan sitten koira katoaa kotisivuilta kun pennut ovat maailmalla....ja kutakuinkin kuvan kohdalla lukee "saunan takana on tilaa"
>> Tämä koiratapaus ei edes suostunut pihalle jäämään yksin,vaikka olisi ollut mahdollisuus ja muuta sellaista kivaa ongelmaa siltä löytyi. > vaikka kaikkemme teimme,"korjata" muuta kuin antamalla se kotiin missä oli tarha ja iso piha.
niin miksi et voisi koiraa ottaa.
Kukaan ei koskaan pysty elämäänsä tietämään etukäteen mitä siinä tapahtuu, jokainen voi joskus syystä tai toisesta luopumaan lemmikeistään, eikä se tarkoita sitä ettei sen jälkeen voi koskaan uutta ottaa.
Luulen jopa että aika moni tälläkin palstalla on joskus joutunut syystä tai toisesta lemmikistään luopumaan.
Meillä ihmisillä on vain niin kumma tapa tuomita muiden tekemät ratkaisut ja sitten syyllistää niistä, asiat jos sattuu omalle kohdalle niin silloin ne ovat hyväksyttäviä, ei muille.
Mielestäni jos huomaa ettei tule koiran kanssa toimeen syy mikä tahansa, silloin on parempi hankkia sille uusi koti eikä se silti ole tuomio ettei ikinä voisi uutta koiraa ottaa. ( selvennykseksi en tarkoita että koiria vaihdellaan liukuhihnalla) Tämä niille jotka takertuvat pieneenkin mahdolliseen seikkaan päästäkseen pätemään ja olemaan muita parempia.
Asiat ei aina ole niin musta valkoisia ja ikävää näiden keskustelupalstojen välityksellä on hankala tuoda kaikki asioihin liittyvät seikat esiin mitä milloinkin tarkoittaa.
Ihan tasan Uman kanssa samaa mieltä. Allergiakin on niin kertakaikkisen loppuunkaluttu perustelu, että sielua vääntää. Otitko ensin koiranpennun ja sitten elämääsi tuli mies, joka sanoi olevansa allergikko, koska ei kestänyt kilpailua huomiostasi? Koira tietenkin lähtee, jos mies on allerginen, niinkö? Meinaan, että kirjoituksestasi paistaa sävy, että Sinulla oli koira ja sitten jälkikäteen miehellä ilmeni allergia. Mikset kirjoita, että ostitte miehesi kanssa koiran ja sitten yllättäen todettiinkin, että mies on allerginen... En tiedä, mutta mulle jäi tuollainen kuva ekasta koirasta luopumisesta.
Toinen koira onkin sitten jo luku sinänsä. Ihmisillä, perheillä, on usein ensin koira tai koiria ja sitten taloon tulee muksuja. Normaalisti perhe opettelee elämään juuri niiden perheeseen kuuluvien jäsenten kesken, ketä tuo yksikkö sisältää, mukaanlukien koira.
Totta, ne tarvitsevat aikaa, ruokaa, hoitoa, lenkkeilyjä, pesuja ja tykkäävät edelleen olla arjessa mukana, vaikka perhe kasvaakin. Ne tuntevat ja näyttävät tunteensa. Siihen niilläkin on oikeus! Aikuisten tehtävänä on luovia ja järjestellä asiansa siten, että tuo yksikkö toimii koon kasvaessakin. Ei sieltä irroitella jäseniä, kuten leikattaisiin ihmisiltä raajoja pois.
Nytkin tämä perhe osoittaa vain ja ainoastaan epävarmuutta ja kypsymättömyyttä tilanteeseen, että pitäisi jaksaa ja kyetä hoitamaan täysipainoisesti myös koira muun ohella. Ei ole tilaa, mihin koiran laittaa (pihalle!), kun ei jaksa koiraa hoitaa, väsyttää, muksuilla tai itsellä on nuha, mies on työmatkalla tms... Voi elämän kevät! Mitäs jos haluuttekin taas ihmislapsen?! Koirahan se sitten taas lähtee, kun sitä niin ahdistaa ja on niin hankalaa sen kanssa...
Aivan totta, älkää hyvät ihmiset nyt enää miettikö tekevänne samoja virheitä kolmatta kertaa. Sitä ettettekö olisi koirista pitäneet, ei käy kenenkään kieltäminen kun ei teitä tunne, mutta sitoutuminen ja sydämellä niiden kanssa eläminen ei ole mukana perheenne koirallisena elämisessä. Koeajat ovat ihan yhtä tyhjän kanssa. Voihan se olla kivaa sen hetken, kun koira ei sairastu, lapset ei sairasta tai itse olet kunnossa. Entäs kun olet kipeä tai joudut valvomaan vaikkapa lasten kanssa? Koira väistyköön väsyttämästä lisää.
Niin kuten moni sanoi on helppo tuomita toisia kun ei tiedä kaikkea mitä asiaan sisältyy.
Joku väitti,että otettiin koira ja allergia puhkesi koirasta silloiselle miehelleni...no ei ihan niin mennyt,vaan työn puolesta sai pahan allergisen ihottuman käsiin ja muuallekin vartaloon,jota koiran hilse ja rapsuttelu ym...pahensi. Mies ansaitsi elantonsa käsillään,joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luopua koirasta,joka pahensi tilaa. Emme toki heti koirasta luopuneet,vaan kun allergia ei ottanut parantuakseen niin oli pakko.
Toista koiraa lähes kaksi vuotta yritimme opettaa,muuttumaan ja lopettamaan eroahdistuksen. Mutta en usko,että kukaan jolla ei ole tällaista koiraa ollut voi tätä ymmärtää,että kuinka raskasta se on ja koska meillä ei ollut mahdollisuutta omakotitaloon sillä hetkellä,eikä kyllä ole vieläkään niin ei yksinkertaisesti vain ollut muuta vaihtoehto. Eroahdistuksen ja ylivilkkauden takia ei koiraa suostunut kukaan lähipiiristämmekään ottamaan,vaan etsimme sitten muuta kautta kodin missä on iso piha ja tarha mihin koiran voi jättää,kun lähtevät töihin tms. Meillä tätä mahdollisuuttta ei ollut. Aina kotiin tullessamme koira oli kuin maratonin juossut,ei jounut vettä,ei syönyt,kuolaa joka paikassa ym... Kaikkia keinoja kokeilimme,luin todella monta kirjaa mistä olisi ollut apua,mutta ei, mikään ei tehonnut. Siinä vaiheessa kun toista lasta odotimme tulimme siihen tulokseen,että meill ei riitä enää energiaa saada koiraa muuttumaan,että parhaamme olemme tehneet.Ja päätös oli todella vaikea,en usko että monikaan ymmärtää kuinka vaikeaa on luopua koirasta,joka on muuten aivan ihana tapaus,mutta koiran eroahdistus vei voimat ja lapsien etu täytyi laittaa edelle.
Nyt kuitenkin olemme päätyneet,että emme ota tätä tuttaviemme koiraa ja harkitsemme koiran ostoa vasta sitten kun asumme omakotitalossa ja lapset vähän isompia.
Ja jos sanotaan vastuuttomasta käytöksestä niin näille tuttavillemme kyseinen koira on jo kolmas mistä samoista syistä olisivat(tällä hekellä ovat muuttaneet mieltään)luopuneet.Eli ajan puute,läheisten allergiat,hoitopaikkojen puute, tuhoaa ym...
Meillä koira kyllä sai liikkua ihan tarpeeksi...että tuolla ajanpuutteella en tarkoittanut sitä,ettei olisi ollut aikaa olla koiran kanssa ulkona vaan, ettei ollut aikaa opettaa koiraa pääsemään eroon eroahdistuksta, jota kärsi meidän kotona ollessammekin. Koira rauhoittui vasta kun pistimme itse nukkumaan tai olimmme ns. liikkumatta. Ja koira kyllä tiesi paikkansa laumassa,eli alin...
Luin kaikki tekstit ja ymmärsin, että olet kasvattaja joka myy koiria vastuullisiin ja hyviin koteihin. Olenko oikeassa? Arvostelitko, että koiria otetaan liian heppoisin perustein? Millaisin heppoisin perustein? Pitääkö pennun ostajan olla ennustaja, joka tietää tulevan elämänsä jokaisen päivän ja viikon eteenpäin? Eikö saa ottaa kissaa tai koiraa tai miesystävää tai naisystävää, jos ei ole päiväkirja kirjoitettu jokaiselle päivälle aina kuolemaan asti? Tiedätkö sinä tai minä, kumpi meistä kuolee ennemmin minä vai eläimeni vai sinä tai eläimesi? Miten kasvattajana? toivot tai vaadit että koiriesi jälkeläiset pääsevät ikuisesti siihen auvoiseen olotilaan, joka sanelee niille automaattisesti ihanan elämän. Kasvattajako sen voi sanella? Vai elämän laki? Vaikka kuinka vannot antavasi rakkaallesi ihanan elämän, miten takaat sen, että hän sen saavuttaa? Et mitenkään, samoin kuin ei kukaan muukaan. Älä siis arvostele. Jokaisella ihmisellä on oikeus asettaa elämänsä tärkeysjärjestykseen, asettaa elämällensä arvot, ja jokaisella on oikeus noudattaa arvojaan siitä huolimatta onko ostanut sinulta pennun vai ei. Se ei ole vastuuntunnottomuutta, vaan se on jokaisen oma valinta ja jokaisella on siihen oikeus. Kasvattaja ei ole syyllistäjä eikä oikeutettu syyllistämään ketään. Vaikka 20 v sitten vannoin , että tämä ensimmäinen puolisoni on se viimeinen niin elämä päätti toisin. Vaikka neljä eläintä otettuani (koiria ja kissoja) päätin, että rakastan heitä vanhaksi saakka, niin elämä päätti toisin. Kyyneleitä on paljon. Et voi syyllistää ketään, että he ottaisivat eläimiä heppoisin perustein, koska kukaan ei tiedä paremminkuin se, joka sitä elämää elää. Valinnat ovat vaikeita, älyttömän vaikeita, mutta arvostelijoita riittää. Kasvattajana sinun pitäisi olla se viimeinen arvostelija. Sinä päivänä kun kerrot, että oma elämäsi kulkee veteen piirretyn viivan mukaan, et leiki jumalaa, vaan oivallat mitä elämä on.
MIKS OTAT KOIRAN, KUN VARSIN HYVIN PITÄS JÄRKI LEIKATA esim. TUON LAPSEN SYNTYMÄN SUHTEEN??
Ei koira ole lelu, jonka voit ottaa ja sitten myydä pois, kun ei enää aika riitä tai jtn!
En ota koiraa, kerta et pysty siitä huolehtimaan sen kuolemaan asti!!!
Niis siis toisen lapsen odotusaikana...ensimmäisen kanssa koiran ongelmat olivat vielä siedettävän rajoissa,toista odottaessani ei...
En minä tiennyt koiraa ottaessani,että lapsia syntyisikin kaksi kolmen vuoden sisään, vaikea kaikkea ennustaa.
Jotenkin tuntuu hassulta tämän yhden kasvattajan puheet,vaikka hänen kantansa toisaalta ymmärränkin. Todella moni vastuullinen kasvattaja myy koiran perheille/lapsettomille ja uusi koiran ostaja hylkää koiransa pihalle narun jatkoksi tai häkkiin,ilman lenkkeilyä tms. Onko se vastuullisuutta?
Omasta mielestäni,jos tilaongelman olisimme voinut koiran meillä ollessa ratkaista olisi koirallamme ollut meillä todella hyvät oltavat elämänsä loppuun asti. Paljon huomiota,ulkoilua, yhdessä olemista,rapsutuksia jne...Ei koskaan fyysistä väkivaltaa ym.
Täällä saat paljon turhaa syyllisyyttä niskaasi, tuolla jo aiemmin kirjoitin tästä ihmisten syyllistämis vimmasta ( en ihan näillä sanoin)
Ollaan valmiit syyttämään ja haukkumaan jopa loukkaamaan vaikka ei todella tiedetä asiaa kunnolla, mutta se on niin helppoa.
Älä välitä olet ehnyt sen minkä olet oikeaksi katsonut ja sen hetkiseen elämän tilanteeseesi soveltuvaksi.
Jos haluat koiran ei sitä voi kukaan tuomita, teet omat valintasi ja päätöksesi, koska vain sinä elät sinun elämääsi.
Arvostelijoita, syyttelijöitä löytyy aina, niin kauan kun ihmiset kuvittelevat hallitsevansa omaa elämäänsä, se loppuu vasta kun elämä heittää eteen yllättäviä käänteitä.
Ikävä kyllä ne saattavat joskus olla todella rankkoja ja raskaita kokemuksia.
Ikinä enää mitään eläintä teille on omat kohellukset paljon eläintä tärkeämpiä.Koira ainoastaan kärsii teidän itsekeskeisyydestänne.
Jaa mitenköhän koiramme ovat "koheltamisestamme" kärsineet? Hyvin näytät tietävän miten koirilla on uusissa kodeissa mennyt...minäpä tiedän,hyvin.
Mutta tiedän monta koiraa,jotka ovat muka "rakastavien" ihmisten luona,vailla huomiota ja ulkoilua. Koira on riesa,mistä ei luovuta,koska ei periaatteessakaan siitä haluta luopua. Kun kerran koira otettu niin sitä loppuelämän "kidutamme" luonamme. Tämäkö on sitä vastuuta?
Mutta emme me aio tähän tilanteeseen koiraa ottaa,koska on minulla järkeäkin päässä,tunteet vain meinasi viedä voiton.
Nyt jatkamme elämää keskittyen lapsiimme ja harkitsemme koiran ostoa vasta myöhemmin, niin ja jos koiran joskus otamme niin tulee olemaan erittäin tarkoin harkittu päätös ja rotu tarkkaan valittu juuri meidän perheelle sopivaksi.
noista idiooteista, jotka ajattelevat asiat
putkiaivoillaan ja täysin mustavalkoisesti.
ja sen takia laittavat tänne ala-arvoisia kommenttejaan.
Oon minäkin joutunut koirastani luopumaan.
Syynä oli todella, todella, siis todella paha
eroahdistus.
Luopuminen teki niin maan perkeleen kipeetä, mut
koiralle oli parempi päästä uuteen kotiin maalle,
missä saa juosta päivät ulkona irti ja on toinen
koira kaverina.
Ja mikä parasta, olen yhteydessä edelleen tähän uuteen omistajaan. Meistä on tullut hyvät
ystävät. Näen siis yllättävän usein entistä koiraani.
Nyt on taas ajatus herännyt uuden koiran hankinnasta...
on sattumoisin kaikkien kasvattajien mielipide, halusitte sitä tai ette.
Ei kasvattajat ennustele koirien tai niiden perheiden tulevia kohtaloita, tai määrää niistä sen enempää kuin omastaankaan.
Olipas tyhmä kirjoitus kasvattajan mielipidettä vastaan tuo, missä puhuttiin elämän arvoista ja muusta, mikä ei nyt kyllä liittynyt Uman kommenttiin millään muotoa.
Katsokaas, yllättäviä elämäntilanteita toki voi tulla. Eihän niitä kukaan kasvattaja voikkaan tietää, mutta tällaisessa tapauksessa kun jo TIEDETÄÄN, että koirasta luovutaan herkästi, ei kenenkään tulisi myydä koiraa jo alunalkaen epävarmaan kotiin, JOS kasvattaa sillä periaatteella, että kasvattinsa saavat alusta loppuun asti asiallisen, pysyvän ja hyvän kodin.
Eri asia on sitten, jos kasvattaja haluaa vaan päästä pennuistaan eroon, niin sellainenhan myy mihin tahansa. Mitäs se hänelle kuuluu jälkikäteen, mihin perhe koiraparan sitten laittaa, kun ei sen kanssa jaksakkaan... Tätähän te ajatte takaa, ei-kasvattajat siis, että jos koira on myyty, niin piruako se kasvattajalle kuuluu olla huolissaan tai välittää siitä, mitä koiran omistava perhe koiransa suhteen tekee.
Asialliset kasvattajat kun eivät vaan toimi noin, eivätkä ajattele noin, eivätkä missään nimessä saakkaan ajatella noin!
Itse kasvatan myös, enkä myisi jo valmiiksi riskialttiiseen perheeseen kasvattejani.
kun sotaa korian omistaa sen eikä kellään ole enää nokan koputtamista jos jostain syystä päättää luopua koirasta. Oli syy vaikka mikä tahansa, vaikka että koira on väärän värinen ;) se ei entiselle omistajalle kuulu pätkääkään...
Eettiset kysymykset ovat kaikkien yhteinen asia ja jokaisen perusoikeus. Etenkin kun kyse on eläimestä joka ei itse voi etujaan valvoa. Omistusoikeus on toki omistajalla yleensä yksin, mutta omistusoikeus ei kumoa eläinsuojelulainsäädäntöä ja eettisiä kysymyksiä.
Koirasta luopumista ei eläinsuojelulainsäädäntö kiellä.
Elänsuojelulaki ei kiellä koiran jatko myymmistä/antamista millään perusteella, kunhan vaan koirasta pidetään huolta. El iruokitaan, lenkitetään tarpeeksi monesti, leikitään ym. Joskus vaan koiras on pakko luopua ja siihen ei kuulu pätkääkään entinen omsitaja vaan pelkästään koiran nykyinen omistaja...
Kun pentuja teetät? "tällaisessa tapauksessa kun jo TIEDETÄÄN, että koirasta luovutaan herkästi, ei kenenkään tulisi myydä koiraa jo alunalkaen epävarmaan kotiin". Voivoi, minäkin olen joutunut luopumaan koirastani elämäntilanteen vuoksi aikaisemmin ja nyt olen KAHDEN uuden koiran onnellinen omistaja taas. Ärsyttävää pikkusieluisuutta ihmiseltä jonka elämänkokemus on kengissä nro 21. Jos tuomitset kasvattajana jokaisen Suomalaisen joka on joskus luopunut koirastaan ja taas haluaa ottaa uuden elämäntilanteen muuttuessa, niin minnehän tungette pennut. Eihän teitä kovin monta täydellisyyttä ole. Ja kasvattajat ne niitä nopeimpia kierrättäjiä ovat. Kun narttu on pennut tehnyt tai alapurenta ilmestynyt sille kotiin jätetylle tulevaisuuden näyttelybuudelille, niin missä ne koirat ovat? Kierrätyksessä! Kotikoirina myyty eteenpäin! Missä ne kasvattajien jalostuskelvottomat koirat ovat? Ne jotka eivät pärjää millään osa-alueella, esim. toko, rauniot, jälki, näyttely, jalostus, ymym. Mutta auta armias kun mattimeikäläinen JOUTUU luopumaan koirastaan niin johan meteli syntyy.
Ota ihmeessä koira jos siltä tuntuu. Ei ole mitenkään väärin luopua koirasta elämäntilanteen muuttuessa. Luopuminen on silloin koirankin etu.
Älä välitä noista typeristä ja tuomitsevista kirjoituksista. Tämä palsta on joskus tälläinen kaatopaikka, johon onnettomat ihmiset tulevat purkamaan pahaa oloaan ja syyttelemään muita.
...valita paikat, joihin koirani myyn. En myy koiriani perheisiin, joissa on pieniä lapsia. Onnekseni myös muita on tähän asti ollut tarjolla.
Yhtään kavattamaani koiraa ei ole lähtenyt kiertoon tämän tarkan etukäteisseulan ansiosta.
En kaupittelekaan pentujani joululahjoiksi tai muilla epämääräisillä tunteisiin vetoavalla tavalla.
Minulla on iso vastuu pennuita, vikkei minulla olekaan niihin mitään juridista oikeutta myynnin jälkeen. Mutta olen säilyttänyt suhteet kaikkiin pennunomistajiin.
En ikinä myisi pentua kiertolaisperheeseen. Tutkin jokaisen ostajaehdokkaan ja jos vähänkin epäröin, en pentua myy.
Pennunostajat ovat tarkkaan miettineet jo ennakkoon, onko rotu heile sopiva ja haluavatko he juuri tämänkaltaisen koiran itselleen.
Silloin on hyvä lähtökohta yhteiselolle.
Ymmärrän, että joskus voi tulla tilanne, jolloin koirasta joutuu luopumaan. Mutta, että kahdesti samaalle, se on jo niin iso este, ettei meiltä lähde pentu mukaan.
Ainakaan en lähtisi asiasta täällä kyselemään, kun pääosan vastauksista tietää jo etukäteen.
Tietenkin on "kasvattajia", joilla on varauslista ja sieltä saa sitten vuorollaan sopi rotu tai ei.
Myös nämä pimeät pennut/ seropit löytävät tiensä aina jonnekin. Mikä pihan perälle naruun tai liian aikaiseen monttutamiseen tai kodinvaihtoon, kun se allergiakin pääsi yllättämään tai eroahdistus tai ... niitä syitä on liian paljon.
Ei ole paneuduttu kunnolla koko rotuun taikka koiraan ylipäätänsäkään.
Eiköhän tässä ole vastausta riittämiin.
Sen ettei pennun ostajilla ole ollut aikaisemmin koiraa/koiria joista ovat luopuneet?
Et sitten mitenkään. Kyllähän ostajat voivat sanoa mitä tahansa sekä myös pennun myyjät/ kasvattajat.
On ihan turhaa sanoa olevansa niin vastuullinen kasvattaja että katsoo ettei koira mene perheeseen jossa on ollut sitä tai tätä ongelmaa.
Lapsiperheeseen et myy, et ilmeisesti voi myydä myöskään nuorille ihmisille koska hyvin suurella toden näköisyydellä heille saattaa tulla lapsia.
On hyvä että on kunnollisia ja vastuun tuntevia kasvattajia, kun he myös muistaisivat teettää pentuja vain ja ainoastaan terveillä koirilla ja panostaa koirien luonteeseen enemmän kuin ulkonäköön.
ettet myy koiraa perheeseen, jossa lapsia???!!! Kyllähän vastuuntuntoiset vanhemmat tutustuttavat lapset ja koirat toisiinsa, niin että yhteiselo sujuu ja se on koirallekin rikkaus!
Lapset oppivat kunnioittamaan koiria ja päinvastoin.
Herää kysymys, että kenelle voit myydä koiriasi, kun suurimmalla osalla on esim. lapsenlapsia tai muuten lapsia elämäsään.
loppujen lopuksi. Meillä on tähän asti ainakin ollut todella hyvä pentuvälitys yhdistyksen taholta. Siinä jo käy ensimmäinen karsinta ennenkuin annetaan tietoja onko jollakin kasvattajalla pentuja.
Seuraava vaihe on kun ostaja ehdokas ottaa yhteyden kasvattajaan. Sitten tapaamisia, sillä vaadin että ostaja ehdokkaat käyvät meillä katsomassa millaisissa olosuhteissa pennut elävät jne. Molemminpuolisen luottamuksen syntyyn tarvitaan tapaamisia ja keskusteluja. Kokenut kasvattaja huomaa kyllä pian missä mennään.
Yleensä ei tule vaikeuksia, sillä pentuja ei ole aina saatavilla, ja ihminen joka jo ottaa yhteyden pentuvälitykseen, haluaa pennun yhdistelmästä joka täyttää rodun kriteerit, on tarpeeksi pitkään harkinnut juuri määrätyn rotuisen pennun ottoa ja ennen kaikkea tietää mitä haluaa.
Sitten vielä kasvattajan luoma arviointi pennunostajasta ja katsominen miten suhtautuu koiriin yleensäkin, sillä ainakin meillä on nähtävillä koko lauma.
Me kyllä olimme tarkkaan harkinneet kyseistä rotua,josta kylläkin jouduimme luopumaan eroahdistuksen ja sisällä tulevan levottomuuden takia. Teimme vain virheen kun menimme ostamaan jo yhdellä omistajalla olleen, juuri haluamamme rodun, lähes aikuisen koiran. Rodusta oli otettu selvää ja kyseisen rodun piti olla(kaikki koirat ovat toki yksilöllisisiä) varsinkin sisällä rauhallinen,mutta ulkona energinen ja touhukas. Ja me tyhmät kun emme koiraa katsoessamme nähneet miten toimii sisällä niin ostopäätös tuli sen perusteella miten ulkona käyttäytyi. Eli meidän koiran oli ensimmäinen omistaja saanut ns. pilattua ja vielä myi sen,koska oli jo useampi koira ja tälle yhdelle ei enää riittänyt aikaa ja koira oli ihan kasvattajalta alunperin ostettu.
Ja emme tätä tuttaviemme koiraa ota,koska kyseisen rodun tietoihin perhetyneenä niin ei ole meidän perheeseen soveltuva koira. Koirakuume ei enää vaivaa,mutta sen tiedän,että heti kun elämäntilanteemme sallii niin koiran todennäköisesti hankimme,mutta vasta sitten kun löydämme rodun mikä täyttää kriteerimme.
Oudoilta ostajaehdokkailta kysyn koiratuttvia. Jokaisella koiraa suunnittelevalla niitä on.
Ellei ketään luotettavaa lähdettä löydy, ei löydy pentukaan tietään sinne.
Kuten kirjoitin, onneksi minulla on ollut vara valita. On jatkossakin, koska en teetä pentuja liikaa. Muutama pentue seuraaville vuosille, ei edes pentue per vuosi vaan ehkä joka kolmas tai jopa neljäs vuosi on minun tahtini. Kun pentuja sitten syntyy 4-6, niin ei ole ollut ongelmaa niiden myynnissä.
Jokainen katsokoon omalla tahollaan, kenelle myy ja kenelle ei.
Usein tunnen pennunhankkijan jo ennestään, tiedän paikan, minne se pentu menee, mitä sen kanssa on suunniteltu tehtävän jne. Oudoita otan selvää. Suomi on niin pieni maa, että kyllä täällä joku aina tuntee ja tietää. Rotuni on harrasterotu, joten ne näkyvät myös kisakentillä tai näyttelyissä lähes jokainen.
Sieltä ne uudetkin ovat sitten löytyneet ja heidät tunnetaan.
Ei kaikesta kannata yrittää vääntää solmua. Se ei onnistu.
Tämä on minun tieni, jonkun toisen tie on toinen. Kuka sitten myy, niin myyköön.
Näin se menee. Ei sitä pentua puhelimessa myydä, eikä minulla ole mitään varauslistaa, josta sitten järjestyksessä sen pennun saa.
Aivan kuten aikaisempikin kirjoittaja; pentuvälitys>yhteydenotto>tapaaminen siinä joko hylky tai >uusi tapaaminen >ostosopimus. Näin siis oudon ihmisen kanssa toimiessa.
Usein pentuvälityksessä pentue on jo pitkän aikaa ennen astutusta ja sieltä saa sitten jo ennakkotiedon. Näin harkinta-aikaa on molemmin puolin sen yhetydenoton jälkeen.
Siinä tavatessa tulee se näppituntuma ehdokkaaseen. Ei kannata kuvitella, ettei ostajasta saa mitään tietoa. Sen saa, jos sitä haluaa.
Niin olen kuitenkin päättänyt. Lapsiperheeseen ei rotuni sovellu. Siis perheeseen, jossa on aivan pieniä lapsia.
Siihen minulla on täysi oikeus. Lapsenlapset tai isommat eivät tietenkään ole este. Mutta nuo pienten lasten perheet tietenkin asettavat lapset etusijalle, niin kuuluukin tehdä.
Vilkas ja paljon aktivitettiä tarvitseva rotu ei ole siihen elämäntilanteeseen sopiva. Siitä on aivan turha edes neuvotella. Kun ei aika molemmille riitä, niin pitää valita a) joko koira, joka siihen tilntseen paremmin sopii tai b) odottaa aika parempaa, jos edelleenkin tämänrotuisen mielii saada.
Olen vastannut aivan rehellisesti, mitä ajattelen ja jos nyt taas joku jaksaa vääntää muuta, niin foorumi on vapaa. Itse en enää vaivaudu vastaamaan.
Ei missään nimessä enää koiraa, olette jo kahdesta luopuneet, toisesta vielä itsekkäistä syistä. Eivät koira ole heittopusseja. Anna koirakuumeen mennä nyt ja ajattele järjelläsi.
luopua siitä sitten joidenkin pikku ongelmien takia hakematta apua ammatti-ihmiseltä ja ottaa taa sjonkin ajan päästä uusi ja vielä jokin ongelma koira......
ja hae Virosta tai Venajänmaalta uusi.
Laita ihmeessä mailiosoitteesi tänne, niin autan sinua hankkimaan taas uuden ja taas...
Teidän perheessänne niitä tuskin kovin kauaa aktellaan, niin saapahan taas sijoittaa yhden.
Kovasti aloittajalla on seli-selityksiä, mutta totuus on että joutunut jo kahdesti aiemmin koiristaan luopumaan, joten nyt on aika luopua koirahaaveista ja todeta, että parempi ilman.
Kovin on nimittäin epävarman tuntuinen aloittaja omista rahkeistaan. Se, että koiraa tekee mieli ei ole sama kuin että sen todella pystyy hoitamaan.
Koira on elävä ja tunteva olento, joka kiintyy perheeseen, ei tavara, josta luovutaan, kun ei jaksa/huvita hoitaa.
Joo jos olisit kaikki viestini lukenut niin ehkä ymmärtäisit,jos ymmärtäisit. Ja nyt olikin puhe koirakuumeesta mitä tuttavien koiran luopumisajatus vain vahvisti,mutta koska järkeäkin virheitä tekemällä olen oppinut käyttämään,niin en aio nyt antaa tunteilla valtaa.
kirjoituksesi, aloittaja. Haluaisin todella ymmärtää, miksi vielä hingut koiraa, kun et ole edellisiäkään pystynyt (ehkä ymmärrettävistä syistä..) hoitamaan.
Toivotaan parasta kyseessä olevalle koiralle, että se nyt pääsisi perheeseen, jonka elämäntilanne ja asenne vastaa sen tarpeita.
En sanoisi nyt hinkuvani koiraa,mutta kuten ihmisille usein tulee autokuumetta,vauvakuumetta,koirakuumetta niin myös minullekin tuli.
Ja en ole missään vaiheessa kirjoittanut,etten ole koiriani pystynyt hoitamaan,vaan että toisesta oli pakko luopua allergian takia ja toisesta koiran omien "ongelmien" takia, mitkä vaikuttivat perheemme elämään. Jokainen äiti ehkä ymmärtää,että lapsien etu on tärkeämpi, oli koira sitten kuinka perheenjäsen ja rakas kaikille. Itse olen kuitenkin sitä mieltä,että koira on kuitenkin vain koira,eikä ihmislasta tärkeämpi tai ihmistä yleensäkään. Toki koiria ja kaikkia muitakin eläimiä täytyy kunnoittaa ja kohdella hyvin.
Monet kasvattajat hyppyyttävät koiria sinne sun tänne. Huonosti näyttelyissä pärjäävä koira saa varmasti aika nopeaa "kyytiä". Aika jännä,että monet kasvattajatkin valitseva itselleen vain ne koirat,jotka näyttelyissä menestyvät ja ovat kaikinpuolin ns. täydellisiä ja "heikot" yksilöt (pelkopurijat,purentavialliset ym.) laitetaan kiertoon ja sitten tullaan moralisoimaan toisia,että enpäs tuolle ja tuolle koiraa möisi...
Ja kuten eräs kasvattaja sanoi,että ei myisi koiraan lapsiperheeseen niin silloin en suosittele myymään koiria edes lapsettomille pareille,koska heillekin niitä lapsia varmasti jossain vaiheessa siunaantuu ja mitäs sitten kun lapsi onkin allerginen...Aina elämässä voi tapahtua jotain yllättävää.
Hauska huomata,että "täydellisiäkin" ihmisiä löytyy,etteivät koskaan elämässään tee virheitä. Itse ainakin olen tehnyt ja ottanut niistä opikseni. Varsinkin toisen koiran kohdalla tein varmaan elämäni isoimman virheen ja opikseni olen ottanut,että seuraava koiramme on pitkän harkinnan tulos,enkä ikinä enää osta muuta kuin pentua...silloin voi ainakin syyttää vain itseään,jos koira kasvaa "kieroon".
En minäkään osta aikuista koiraa enää. En ainakaan kasvattajalta jäänyttä ylijäämä kamaa! Niissä on kaikissa joku vika jonka takia ne poistetaan silmistä ja samantien jo selataan nettiä ja ostellaan ulkomailta uusia superhyper-yksilöitä. Ja kun sekin osoittautuu jotenkin hyödyttömäksi maineen ja kunnian saavuttamisesa, niin taas myydään kotikoiraa ja uuttaa etsitään. Turha tätä asiaa on kaunistella.
Ja useat nämä kasvattajat ovat niin täydellisiä,kuten eräät jotka minullekin ovat vastanneet. Puhutaan niin kauniisti,mutta totuus on usein toinen. Mutta toki varmasti niitäkin kasvattajia löytyy,jotka pitävät kaikki,jopa nämä ei "hyvät" yksilötkin.
Tarkoitatko, että kyllä sinulla on oikeus ottaa koira epävarmaan tilanteeseesi, koska on muitakin jotka kohtelevat koiria huonosti. Huh huh..
Anna nyt vaan jo olla ja hoida perheesi parhaimmalla mahdollisella tavalla, sillä totta on, että ihmislapsi on koiraa tärkeämpi.
Niinpä niin, taas koiraa verrataan tavaraan. Syytellään muita huonosta suhtautumisesta koirankasvatukseen, mutta itsekin tunnut ajattelevan että koiran pitää olla "täydellinen".
En ole kasvattaja, mutta niin minäkin toimisin. Myisin "huonommat" yksilöt kotikoiriksi ja yrittäisin saada loistoyksilöitä siitokseen, jolloin "huonoja" tulisi vähemmän. Se kai on koirien ja muidenkin eläinten kasvatuksessa tarkoitus. Ja luonnossahan se on suorastaan laki.
Itsellä kaksi seropia, mutta ihan hyvin olisin voinut ottaa "huonolaatuisen" rotukoiran, sillä en välitä näyttelyistä. Onneksi kasvattajat myyvät "epäonnistuneet" koirat tavallisiksi kotikoiriksi eivätkä lopeta niitä.
En missään vaiheessa ole sanonut,että tilanteeni on epävarma,vaan että kannattaakohan ottaa tuttaviemme koiraa,eli epävarma koiran soveltuvuudesta meille.
Mutta tarkoin harkittuani niin ei ole meidän rotu,enkä tee toista kertaa virhettä,että ostan/otan aikuisen koiran.
Ja kuten yksi sanoi,että minä itsekin haluan "valio" yksilön koirakseni niin ei pidä paikkaansa. Ihan sama täyttääkö ulkonäölliset kriteerit,onko purentavikaa,kives puuttuu ym... Luonteenkaan ei tarvitse olla täydellinen,kunhan ei pure,eikä ole eroahdistunut...ei minusta paljoa vaadittu.
Olisi taas otettu koira, kun niin sopivasti2tuttava" siitä joutuu luopumaan. Miksi muuten joutuu? Samanlainen kierrättäjä, kuin itsekin.
Ei siis ollutkaan teille sopiva rotu? Rodunvalinnan pitää olla ihan selvä, ennen mitään yhteydenottoa.
Kyllä nyt luulisi, että sen verran tietää, minkä rodun haluaa ja mikä sopii. Ei sitä täällä kysellä.
Jokaisella on tietyt rodut, jotka kiinnostavat. Pitää miettiä se, eikä täällä kuvitella löytävänsä sympatiapisteitä.
Hoida vain perheesi ja älä ota mitään koiraa, älä pentua älä aikuista. Ei ole sinun juttusi.
Selittele, mitä selittelet, yhä syvemmälle suohon joudut. Varmasti kuvittelit, että voi, voi -ressuttelua sinulle sataisi, mutta eipä käynyt niin. Tuli lunta tupaan oikein kunnolla.
Sitten alat jo syytellä kasvattajiakin pentujen laatumäärittelyineen.
Ei enää ollutkaan niin kiva juttu ottaa tuttavan koiraa teille. Se mieli ehti muuttua jo muutamassa päivässä. Hyvä, että huomasit ajoissa.
Että ei sopinutkaan. Niinpä niin.Et alunalkaenkaan ollut tosissasi, kunhan nyt huviksesi kirjoittelit.
Mutta kasvattajat sitten kiljuvat suureen ääneen, ettei saa joku tavis ottaa koiraa sen jälkeen jos on PAKOTTAVAN SYYN takia joutunut aikaisemmin luopumaan koirastaan! Itse saavat kierrättää ilman mitään syytä! Onhan säännöt. Ja heidän omien sääntöjen mukaan heidän TÄYTYY itse toimia siten kuin haluavat muidenkin toimivan. Eli kun palautuskoira tulee takaisin sen pakottavan syyn takia kuten. allergia, tms niin kasvattajalla tuskin sama allergia iskee just sillä hetkellä. Kai hän pitää palautuskoiran itsellään vanhaksi saakka eikä lähde kierrättämään sitä ILMAN MITÄÄN SYYTÄ!Minun koirani eivät ole täydellisiä muille kuin minulle, ja se riittää minulle.
Tosi hyvää luetunymmärtäminen. Kaksi ensimmäistä koiraani oli kyllä ihan juuri sitä rotua mitä oli tarkoin harkittu... Oli selattu rotumääritelmät läpi,luettu nettipalstat läpi ja otettu selvää minkälainen rotu on sisällä ja ulkona ym. Toinen nyt vaan satuttiin ostamaan aikuisena ja ei sopeutunutkaan meidän elämään. Siis oli tottunut olemaan toisten koirien kanssa,ei koskaan yksin,lähes aina ollut vapaana...Me kyllä sopeuduimme koiraelämään,mutta kun joskus pitää myös ajatella koirankin etua... Jos koiran elämä meillä oli yhtä "stressiä" niin kyllä minä mieluummin koirasta luovun ja annan sille mahdollisuuden olla onnellinen jossain muussa perheessä.
Ja en kuvitellut saavani sympatiaa,vaan järkeviä ajatuksia. Ja kyllä negatiivisetkin kirjoituksetkin oli hyviä ja saivat miettimään motiivejani. Fiksuimmat kirjoittavat kertoivat,että odottaa lasten kasvua ja sitä oikeaa hetkeä,että ei ottaa ns. "säälistä" tuttavien koiraa,että siitä ei hyvä seuraa. Ja näin myös päätimme.
Jännä,että osa ihmisistä ymmärsi mitä ajoin aloituksellani takaa ja osa ei...
Kierrättäminen on sallittua kasvattajilla,mutta ei muilla. Voidaanhan myös ajatella näin,että meidänkin koira oli meillä vain odottamassa uutta kotia kun ensimmäisen omistajan oli pakko siitä äkkiä päästä eroon. Silloin en ole lupunut koirastani,vain antanut olla luonani sen aikaa kun olen etsinyt sille uuden kodin.
Te ei-kasvattavat, ootteko oikeesti sitä mieltä ettei kasvattajalla ole mitään oikeutta valita mihin koiranpentunsa myy?
Tottakai on,onhan ei-kavattajallakin oikeus valita mihin koiransa myy.
Ajatus varmaankin oli se,että miksi kasvattajilla on oikeus "kierrättää" koiria,mutta jos "tavis" tekee saman niin se onkin sitten niin vastuutonta ym ym... Kyllähän useat "tavikset",varmasti etsivät koirilleen rakkaan kodin,jos jostain syystä niistä pitää luopua. Ja se jos joku luopuu useamman kerran koiristaan,niin ei tee minusta huonoa koiranomistaa tai eläinen omistajaa yleensäkään. Hyvän omistajan näkee siitä,että miten eläimiä kohdellaan,etsitäänkö hyvä ja turvallinen koti,jos koirasta joudutaan luopumaan ja eritoten se,että koiran etuakin ajatellaan. Paljon on koiria,jotka hylätään tai potkitaan/hakataan kun ei niitä jakseta enää katsoa. Sitä en tietenkään ymmärrä,että ap:n tapauksessakin tuttavat olivat ottaneet jälleen koiran,mistä olisivat taas luopuneet samoista syistä...Sitä en ymmärrä. Minusta aloittajan syyt ovat olleet varsin järkeviä ja hänen tilanteessa koiraa ajatellen oikeita ratkaisuja. Tietenkin toivon,että kolmannen koiran kohdalla oltaisiin virheistä opittu ja koiran osto pitkän harkinnan tulos. Säälistä ei kannata koiraa ottaa.
Ilmeisesti kyse oli vain siitä,että miksi tuomita "tavisten" ratkaisuja,jotka eivät ole varmasti olleet helppoja. Kun taas monien kasvattajien samat ratkaisut ovat taas hyväksyttäviä.
myös katseltu,olen jopa kuullut kasvattajasta joka eliminoi narttuja kun kaikki hyöty ja ns ilo on siitä saatu.epäinhimillistä,tosiaankin ja ollaan niin olevinaan kunnollisisa ja tunnollisia.millainen säädös muuten on tuossa koiran lopettemisessa,kuka saa tehdä ja miten???
tiedän ainakin eläinlääkäreitä jotka ei edes lopeta nuorta koiraa jos syyt lopettamiseen on aiheettomat.onko kellään tietoa,että onko eläinsuojelulaissa jokin pykälä siihen?
ja ostajan oletetaan pitävän koirastaan hyvää huolta sen elämän loppuun asti.
Se, että on olemassa myös huonoja kasvattajia ei todellakaan anna lupaa muidenkin hoitaa koiransa huonosti tai laittaa koiraa kierrätykseen. Eli se siitä perustelusta.
Kun koiran hankkii, on se hoidettava hyvin. Jos sen kanssa tulee jotain hankaluuksia, ja yleensä tulee, niin on vain sovitettava oma tilanteensa siihen ja tehtävä parhaansa asian hyväksi.
Luopumiseen pakottavia tilanteita voi toki tulla, elämä on sen verran yllätyksellistä, mutta on aina huolehdittava tilanne koiran parasta ajatellen. Se ei voi itse vaikuttaa elämänsä kulkuun mitenkään.
Toivotan vastuullista koiranhoitoa kaikille koiran omistajille ja kylmää harkintaa koiran hankkimista harkitseville!
ja seli seli. Olet kyllä näyttänyt, mitä olet "miehiäsi". Tommoisia mahtuu valitettavan usein koiranostajiin.Emme kylläkään ikinä kohtaa missään, koska interessimme ovat niin kokonaan erilaiset. Mutta teikäläisiä valitettavsti aina löytyy.
Huonompi homma. En sinua ymmärrä. Ei ole tarviskaan. Onneksi.
Onpas tullut mielenkiintoinen ketju =). Aika erilaisia näkökulmia tullut asioihin erilaisilta ihmisiltä.
Aloitukseni oli ehkä hieman tunteella kirjoitettu,koska oikeasti tuttavien tilanne ahdisti minua. Oman kokemuksen pohjalta olin varoittanut,ettei koiraa kannattaisi ottaa,koska luopuminen on tosi raskasta...tai no minulle oli ja heillä tämä luopuminen tosiaan olisi ollut jo kolmas ja kuten jossain viestissä vastasin niin samoista syistä kuin aiemmin,ei siis koirasta johtuvista. Varsinkin viimeisestä luopuminen oli minulle raskas prosessi,koska syyhän ei ollut(ainakaan monen vastanneen mielestä)"riittävä", tosin minusta oli,koska koiran etu on tärkeämpi kuin minun "huono" omatuntoni,etten pystynyt koiralle tarjoamaankaan parasta mahdollista kotia tai siis että koira ei soputunut meille.
Jos joku katsoi viime talvena sen koiralle koti jakson,jossa omistaja kertoi kuinka vaikea on elää syyllisen olon kanssa,niin ymmärtää miltä minusta tuntui.
En hakenut viestilläni hyväksyntää,että saanko luvan ottaa uuden koiran,vaan enemmänkin,että kannattaako tuttavien koiraa ottaa.
Mutta virheistä viisastuneena,koska täydellinen ihminen en ole,olen jättänyt koirahaaveen unholaan toistaiseksi. Voi olla,että en koskaan enää pysty koiraa ottamaan,koska toisesta koirasta luopuminen oli todella raskasta henkisesti.
Mutta kiitos kaikille vastanneille!
Nyt sitten näin. Joopa, joo.
lue nyt itsekin tuo edellinen, niin onhan melkoisen läpinäkyvää.
Oliko koko juttu vain ikävystyneen lähiöäidin päikkäriunien ajankulua?
Ei tartte vastat, niin sen uskon olleen. Aloita uusi ja keksi taas parempi.
Ihan miten vain...hienoa,että tiedät miten asiat oikeasti ovat =).
Itse kylläkin sain paljon hyviä vastauksia,mitkä auttoivat päätöksenteossani,sinun viestisi tosin ei kuulu siihen joukkoon =).
...palautteen moneltakin, ettei teille koiraa ei ikinä.
Ilnmeisesti nämä palautteet saivat oikeaan päätökseen, ettei se nelijalkainen sovi teidän egoistiseen porukkaanne.
Miu, mau! Saitpahan vikistä ja inistä ja kitistä.
Varmasti se "tuttavasikin" on nämä lukenut. ellei ollut ihan virtuaalipersoona koko koirastaluopuja.
ehkä elämäsi helpottuu,kun saat haukkua ja mollata toisia.
Netti on kyllä aika laaja paikka,että harva osaa asoita yhdistää itseensä...vai kolahtiko teksti omaan nilkkaasi,kun noin aloittajaa mollaat.
Ja todellisuudessa,kaikki viestit netissä voivat olla tarua tai totta.
koira, joka on kiintynyt syvästi isäntäperheeseensä joutuukin vaihtamaan kotia aikuisena. oletteko kukaan miettimyt, että kuinka usein lopulta tällaisista "olosuhteiden uhreista" tulee ongelmakoiria, vain sen vuoksi, että järkkyvät henkisesti kodin vaihdoksesta. olette jo kerran ottaneet aikuisen koiran, jonka kenties historia oli pilannut. älkää toistako virhettänne. jos välttämättä koira, niin pentu, lupauksella, että kasvattaja ottaa sen takaisin, jos ette pidäkään siitä!!