En siis tajua sitä miksi nuoret eivät kehtaa puhua omalle äidilleen kuukautisista, pojista, seksistä ja muusta sellaisesta!? Meillä puhutaan ihan avoimesti kaikesta 10vuotias kertoi juuri eilen että on ihastunut johonkin poikaan. Kaikkihan on ihan luonnollista kun itselläkin on ollut monta ihastusta
nuorena! Ja kerroin kaikesta äidille.. Kuukautisetkin on ihan luonnollinen asia niin kyllä niistäkin pitäisi kehdata puhua äidin kanssa molemmathan ovat naisia!! Lupasin viedä lapseni linnanmäelle tai särkänniemeen kun kuukautiset alkavat =)
nuorena! Ja kerroin kaikesta äidille.. Kuukautisetkin on ihan luonnollinen asia niin kyllä niistäkin pitäisi kehdata puhua äidin kanssa molemmathan ovat naisia!! Lupasin viedä lapseni linnanmäelle tai särkänniemeen kun kuukautiset alkavat =)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei meidän 16v oo mitään puhunut vaikka tiedän että kuukautiset on jo alkanut.. Olen tuonut pari kertaa kaupasta hänelle siteitä ja on vain ottanut ja paiskannut oven kiinni. En tiedä mikä siinä nolottaa!
nuo asiathan ovat tosi luonnollisia, totta.
en ole itse kuitenkaan äitini kanssa kovinkaan läheisissä väleissä että kehtaisin puhua hänelle "kaikesta maan ja taivaan väliltä."
välini äitiini ovat aina olleet viileän asialliset.
samoin isääni.
puhun tuollaiset asiat mielummin parhaalle kaverille.
eli kun ensimmäiset kuukautiset alkavat niin sitä juhlistetaan äiti-tytär päivällä kaupungissa;
vähän shoppailua, päivällinen ravintolassa ja leffa.
Oudolta tuntuisi ellei asioista voitaisi kotona jutella, mutta tietenkin kaikki perheet ovat erilaisia.
pitää ottaa huomioon tempperamenttierot. Eihän aikuisetkaan ole kaikki sellaisia, että puhuvat asioistaan avoimesti. On paljon ihmisiä, jotka haluavat pitää tietyt asiat itsellään, eikä ruotia niitä kaikkien kanssa. Ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa. Vanhemmille on tietysti mukavaa, jos lapsi on avoin, mutta lapset ovat yksilöitä.
Omista lapsistani (4) yksi kuuluttaa kaikki asiansa, yksi on äärimmäisen salainen ja yktyinen, kaksi taas jotain tältä väliltä.
Olet aikuinen etkä tajua?
No minä kerron; jokainen ihminen on erilainen jolla on jo syntyessään oma temperamenttinsa, kasvatus on erilaista, tavat ovat erilaiset, ylipäätään ihmiset ovat erilaisia ja se on hyvä asia.
Saattaa kyllä käydä niin, että 10-vuotiaanne ei muutaman vuoden päästä kerro yhtään mitään ihastumisistaan.
Mä oon joskus puhunu menkoista ja näin mutta pojista en uskalla. Äitini saa heti väärän käsityksen. Esim. Jos sanon että oon ihastunu johonkin poikaan ja seuraava tuntikuulustelu menee SATTUMALTA väärin, nii mutsi luulee et koulu lähtee penkin alle kyseisestä pojasta:D
Kerroin äidilleni joskus teininä kun kuukautiset alkoivat, ja hän kyseli siinä aikansa.
Sain tamponi ym. pakkauksia, ja ajattelin asian olevan siinä. Eipä ollut, tätini 50v päivillä äiti katsoi asioikseen kertoa asiasta koko lähisuvulle.
Ja vielä muistutti minua kuukautisista mitä noloimmissa tilanteissa, tyyliin 'miten vuodot sujuu?'
Kaikissa muissakin vastaavissa asioissa oli sama.
Siksi itse en juurikaan kertoillut äidilleni mitään.
Jos lapsesi uskoutuu sinulle, ota asia uudestaan esille vain silloin kun lapsi itse haluaa, näin vältyt kiusallisilta tilanteilta.
Toisin sanoen, älä mene möläyttämään vaikkapa saunassa, autossa tms, vaikka läsnä olisikin vain perhe. Minulla kun oli vielä isoveli, jonka mielestä oli hyvinkin hupaisaa irviä minulle kaikesta. Esimerkiksi jos äitini sanoo 'Hei maija, oottekos te sen danielin kanssa vielä kimpassa?',
isoveljeni siihen 'täh? tykkääks toi danielist?'
Ja sitten muistutti minua asiasta koko loppuvuoden.
Niin ja 10-vuotias ei todennäköisesti enää muutaman vuoden päästä ole niin avoin, kyllä minäkin 10-vuotiaana jaoin äitini kanssa lähes kaiken..
minusta lapsella on asioita jotka ei edes aina kuulu vanhemmille enkä tahdo välttämättä edes tietää. Ja aikanaan jokaisella lapsella luultavasti on sellaisia asioita.
Vaikka ihastuksista voi tuossa iässä jutella niin sitten kun se on vakavampaa niin voi olal että olet viimeinen joka tietää. Tai kun murkkuikä iskee niin et tiedä mistään enää mitään. Nyt sinulle juttelee lapsi, mutta asiat muuttuu ja asetelmat sen mukana.
Meillä eroja on lasten välillä kyllä myös luonteen mukaan. Kuukautiset ovat osa naiseksi kehittymistä ja en totta puhuen ymmärrä miksi niistä pitää tehdä iso numero. Eihän pojankaan siemensyöksyä juhlita isän kanssa..
No, kukin tavallaan. Meillä näin on hyvä. Asioista puhutaan kun tahdotaan ja joskus vihjaillaan. Tietoa ja taitoa on nuorellakin hallita elämäänsä ja lupa kertoa mitä tahtoo tai olla kertomatta. Esim tissien kasvun kohdalla toinen näyttää että; kato kun mun tissit repee ja toinen ei ole sanallakaan maininnut koskaan..
ovat kymmenvuotiaalle kivoja juttuja,joita on kiva kertoa koton aäidille,mutta kun murkkuikä iskee,niin rintojen kasvu ja kuukautiset ovat hyvin sensitiivisiä asioita ja niitä käsiteltäessä on oltava todella hienovatunteinen.
Meillä on 13v murkku ja kuukautiset alkoivat n.vuosi sitten ja niistä kerrottiin minulle tyyliin"siteet on loppu,koska menet kauppaan"
En kysellyt enempää,vaan kauppareissulla ostin tyttärelleni oman sidepaketin ja karkkipussin...hieman lieventämään tilannetta.
Annoin kotona ne hänelle ja sanoin,että jos on kysyttävää olen paikalla...tiulanne meni hienosti näin.
Rintojen kasvun alettua,olen vain kysynyt onko nyt sopiva hetki lähteä ostamaan liivit?
En koskaan tyrkyta tai paasaa asioista tai levittele niitä julkisesti lapseni kuullen.
Tänä päivänä nuoret ovat fiksuja ja asioista tietäviä ja kaikki on tietysti luonnollista,mutta hienotunteisuus on myös meille äideille kuuluva asia!
Ihan tutulta kuulosti tuo siteet on loppu-juttu. Meillä kun oli rättejä moneen lähtöön kylppärin kaapissa niin sieltä oli neito ottanut tarpeen mukaan jne. Tosin jossain vaiheessa sitten käytiin keskustelua siitä että vaikka pieni side on kiva eikä taatusti näy niin koko vaikutta imukykyyn ja siivet pitää paikallaan jne. Tähän päädyttiin pyykinpesun kautta.. Eli on se salapoliisina olokin joskus äitiyttä?
Rintsikat on myös asia jonka ilmoitus tulee; tarviin liivit! Sitten kysyn onko pienet vai muuten vaan ja sen mukaan toimitaan. On yllättävän kivaa mennä ostamaan liivejä porukassa kun yksi on niin herkkähipiäinen että laitta apaidan eteen suojaksi kun olkaimia säädetään ja toinen esittelee; kato onko hyvät ja kivat? Meillä kun on ollut sitten tapana hyödyntää liikkeen "osta kolmet, maksa kahdet"-tarjoukset.
kyllä meilläkin aika avoimia ollaan, mutta jos johonkin poikaan satun ihastumaan, niin siitä en kehtaa puhua koska en tiedä miten he reagoisivat, ainakin ovat moneen kertaan tehneet selväksi että se on heidän mielestään lunnotonta. tytöt taas ei kiinnosta, joten jos joskus päädyn seurustelemaan, niin seurustelen heilt salassa
Hieno juttu, jos oma tyttäresi uskaltaa moisista kertoa. Mutta vaikka tuollaiset ovat sinulle aivan luonnollisia, niin mietipäs nyt... ovatko ne luonnollisia ihmiselle, joka kokee ne ensimmäistä kertaa?
Minä häpesin ensimmäisiä kuukautisiani. Olihan niistä puhuttu, ja puhuttu ja puhuttu, mutta puhuminen ei poistanut sitä, että se oli minulle outo, uusi ja hämmentävä asia. Vaikka äippä oli kuinka mukava!
meneillään eka varsinainen seurustelusuhde. Olen mielestäni löytänyt oikean linjan. En kovin paljon kysele,mutta tietoa tihkuu pätkittäin. Ja sopivaan aiheeseen ja tilanteeseen pitää tarttua ja viedä juttua eteenpäin joko yleisellä tai henkilökohtaisella tasolla.
minusta kohta täysi-ikäisen pojan esim. seksielämä ei kuulu äidille ainakaan yksityiskohdiltaan. Niin kauan kuin tunnen, että tiedän missä mennään, olen rauhallisin mielin.
Enpä ole äidille (ja isälle varsinkaan!!) koskaan asioistani kauheammin puhunut. Ja mitä lähemmäs kuukautisia, murrosikää, seurustelua, sukupuoliasioita jne on menty, sitä harvasanaisemmaksi olen muuttunut. Ja syy on yksinkertainen: äitini (ja isäni varsinkaan!!!) eivät ole koskaan oma-aloitteisesti minulle em. asioista puhuneet. Toisin sanoen ongelma on heillä ja heiltä olen itsekin sen perinyt....:/
Hehe oon oikeesti 13v tyttö siis keskustelun alottaja halusin vaan tietää miten reagoitte tähän viestiin (laitoin mun äitin nimimerkin se aina käyttää tota) :D
Vastaampas, ettei ole tarvis kertoa, kun äiti saanee kaiken selville lukemalla tekstiviestejäni. :/
Mun äiti olis kyllä saanu aivan yksinään lähteä linnanmäelle juhlimaan mun kuukautisten alkua!
Ei kai kukaan äiti OIKEASTI juhli asiaa noin??
Mun äiti kertoi jo aikaisemmin faktat (n vuosi ennen kuukautisten alkua) ja kun ne aikanaan alkoi, hän neuvoi kuinka side laitetaan, käytetty poistetaan, kuinka usein vaihdetaan jne. Mut jos se olis ehdottanut että lähdetään huvipuistoon tai kaupungille shoppaileen, olis tapahtunut YLITYS, ja ittekseen olis saanut mennä..
Hyvä provo-- ;-)
Toho avoimuus juttuun pittää sanoa että minä ainakin olen aina puhunu vanhemmilleni kaikkea iha maan ja taivaan väliltä.
Voi johtuu siitä että meijän perhe on aina ollu vapaa mielinen ja avoin.
Esim. ku ekan kerran testasin hamppua niin sanoin siitä porukoille ni ne sano et parempi ku itte kerto ettei ne saa kuulla muualta ja sitte ne kyseli siinä hiuka ja sano että toivottavasti et toista kertaa polta. Ja pakko kyllä sanoa että kerran sen jälkeen olen polttanu sitä mut siihe jääny sit.
En oo asunu 3v kotona ja vieläkin tuppaan puhumaa kaikkea vanhemmilleni ku niitä käyn kattomassa.