Pikkuhiljaa on alkanut paniikki iskeä, kun huomaa, että elokuu alkaa jo kohta ja sitten on enää parisen kuukautta toisen lapsen laskettuun aikaan (18.10). Esikoinen nyt 1 vuos ja 5kk ja sitten kun toinen syntyy niin 1 vuos 7kk. Tähän asti olen siirtänyt ajatusta vain eteenpäin, mutta nyt alkaa paniikki iskeä. Sitä rupeaa miettimään, että miten sitä näiden kahden kanssa selviää, kun esikoinenkin on vielä niin pieni ja tarvitsee hyvin paljon vahtimista sekä uhmaa on jo havaittavissa, mikä hankaloittaa elämää entisestään. Missä välissä sitä vauvaa oikein kerkiää imettämään?
Sitten tapasin puistossa vielä äidin, jolla esikoinen oli 2 vuotta 1kk ja vauva 1kk ikäinen ja se sano, että vaikealta ois tuntunut, jos esikoinen olisi ollut velä tuossa iässä (millä siis tarkoitti minun poikani ikää), kun vauva syntyi. Pieni paniikki alkaa siis iskeä, joten mites muilla toistaan odottavilla tai jo tämän kokeneilla. Oletteko vielä hengissä ;)
Sitten tapasin puistossa vielä äidin, jolla esikoinen oli 2 vuotta 1kk ja vauva 1kk ikäinen ja se sano, että vaikealta ois tuntunut, jos esikoinen olisi ollut velä tuossa iässä (millä siis tarkoitti minun poikani ikää), kun vauva syntyi. Pieni paniikki alkaa siis iskeä, joten mites muilla toistaan odottavilla tai jo tämän kokeneilla. Oletteko vielä hengissä ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuo on etukäteen, kyllä siitä selviää aivan varmasti.
Mulla aikoinaan lasten väliä 1v ja 3kk, eikä ollut mitään ongelmia.
Mies kanssa töihin ja tuttavat ja sukulaiset jotka ovat saatavilla, jos siltä alkaa tuntua.
Yhdellä tutulla kolme poikaa, kaikki alle kolme vuotiaita, viimesten väli vain 11kk!!!
Ja hyvin tuo näyttää pärjäävän.
Pojillamme on ikäeroa 1v 7kk, joten hyvin tiedetään "ongelma". Ei kukaan väitä, että se helppoa olisi, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä!
Parista asiasta tulee pitää kiinni: nuku ehdottomasti aina kun voit! Järjestä aikaa parisuhteelle! Näitä kahta neuvoa noudattamalla pärjäätte taatusti! Univelkaa ei saa päästää kertymään, eikä puolisoiden välistä rakkautta sammumaan!!!!
Monessa suhteessa lasten pieni ikäero on hyvä asia, keskinäiset leikit, keskinäinen ystävyys on vankkaa, molemmat nukkuvat suurinpiirtein saman verran, leikkivät samoilla leluilla, yms. Imettäminenkin voi olla yhteinen yhdessäolohetki, samalla lukien isommalle vaikka sängyssä. Ihanaa se on!
Pitäisin tuota ikäeroa ennemmin plussana kuin miinuksena, ja vaikka rankkoja hetkiä tulee, saatte varmasti nauttia myös hauskoista, iloisista ja onnellisista hetkistä!
Toisen lapsen syntymä pian koittaa, lapsille tulee 1v 9kk ikäeroa. Onhan sitä tietenkin miettinyt kuinkahan sitä pärjää ja kaiken hoitaa, mutta ei paniikkia. Kyllä minä ainakin olen mieleni raunoittanut sillä että ajattelen vain kaikkia ihania positiivisia asioita mitä on lapsien kanssa edessä. En ole kyllä muutenkaan mikään hermoaja, ensimmäiseni oli pienenä kovakin itkeskelemään milloin mistäkin mutta en minä sitä niin pahana pitänyt, ajattelin vain että kyllähän tähän maailmaan huutoa mahtuu! :)
Ja nyt kun tietää kuinka pieni aika se vauvaikä oikein on, kuinka nopeaa juokseekaan kuukaudet niin olen valmis nauttimaan joka hetkestä, joka päivästä uuden tulokkaan kanssa vaikka sitten olisi kuinka itkuinen ym. Yhtä tärkeää asiaa kaikki muut äidit ovat minulle korostaneet tätä tulevaa koitosta ajatellen että pitää muistaa ottaa se vanhempi lapsi mahdollisimman hyvin huomioon päivän kaikissa tapahtumissa. Ottaa taapero mukaan kaikkeen mitä tekeekään sen vauvan kanssa. Näin voi helpommin säästyä mustasukkasuuskohtauksilta..:)
Tuleehan sitä olemaan varmasti kädet täynnä hommaa mutta itsehän tähän on alkanut...:) Ja kun jaksaa vain olla hermostumatta tyhjästä. Mulla itselläni mietityttää kuinka sitä ehtii kotia pitää puhtaana...mutta eiköhän sitä ehdi siivotakin jos vain haluaa. Ja eihän ne paikat aina tarvi olla niin tip top! :)
Niin ja ukkokin pitää kyllä muistaa pitää tyytyväisenä, ainakin välillä! ;)
kiltti,vai koliikkivauva,ja miten vanhempi lapsi ottaa vauvan,onko mustasukkainen vai ei.tuttuni teki toisen vastakun tyttö oli 4v,koska tyttö oli niin kiinni ja mustasukkanen äidistänsä,että ajatteli sen aikasemmin olevan mahdotonta.tyttö ei ikinä ollut edes mummolla vähää aikaa yksin,aina äidin kanssa.jakun vähän rupesi leikkimään myös yksikseen,katsoi,että oikea aika.
mulla kolme lasta 3 ja puolen vuoden sisään,kaks oli koliikkivauvaa,mies ei auttanut hoidossa,ihmeesti silloin jaksoi,vaikka rankkaa oli.nyt kaks murrosiässä,ja kolmas tulossa,ja sanon,etten ikinä ois uskonut kuinka rankkaa on,kun lapset samaan aikaan murrosiässä!jos oisin tienny,en varmaan ois tehnyt niin peräjälkeen,helppoa oli siihen asti,kun vanhin meni seiskan keväälle,ja pahenee vain...ja vauva tulossa.itse mietin miten jaksaa,välillä tuntuu ettei mitenkään...
Ihan samoja tunteita ja ajatuksia pyörii munkin mielessäni. 2kk päästä syntyy toinen, ikäeroksi tulossa 1v 10kk. Esikoinen on aika tempperamenttinen, tosin suurimman osan ajasta ihan iloinen ja nauravainen. Viihtyy välillä itsekseenkin tai muun hoitajan kanssa. Mutta kovin on huono nukkumaan ja syömään, eikä käy vielä edes potalla. En ymmärrä miten selviän vauvan hoidosta jos se on yhtään itkuinen/vaativa tapaus. Esikoista kun täytyy nukuttaa 30-60 min sekä päiväunille että yöunille. Ruokailut kestää helposti 45 min, kun ei syö vielä itse ja on hidas ja temppuileva syötettävä. Mies tekee niin pitkää päivää, että tulee kotiin juuri ja juuri nukuttamaan esikoista. Ainoa toivoni on, että vauva ei ole kovin vaativa. Ja sillä yritän myös lohduttautua että sanovat esikoisen pian tottuvan uusiin ääniin (esim. nukkumaan käydessä) ja tapoihin. Ja kasvaahan sekin siinä koko ajan, kun vauva on 3kk, on esikoinen jo 2v 1kk, eli tilanne voi olla jo paljon parempi! Tsemppiä sulle!!!