hei olisiko muita jotka on keisarinleikattu niin vaihtamaan kokemuksia itellä taitaa olla leikkaus edessä n 3vk päästä kun vauva on kuulema laskettuun aikaan jo aika iso eli yli 4kg eikä mahdu tulemaan minusta ulos, koska olen aika pieni kokoinen. pelottaa ihan kamalasti että sattuu jotain siinä leikkauksessa? olisi ihana jutella jonkun kanssa joka tietää tai on oma kokemusta leikkauksesta
kiitos niille jotka viitsivät vastata :)
kiitos niille jotka viitsivät vastata :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Minulle tehtiin sektio viime vuoden heinäkuussa. Todettiin yliaikaisuus kontrollissa että poika onkin perätilassa joten äkkiä leikkaukseen. Masennuin todella pahasti, luultavasti sen takia että en ollut mitenkään ehtinyt varautua siihen etten pääsisikään synnyttämään "normaalisti". Minulle ei kerrottu sen kummempia kun että "tää on leikattava".Kyselivät miten oon tuntenut liikkeitä lähipäivinä ilman että edes kertoivat mistä on kyse.Vajosin todella synkkään paikkaan ja olen edelleen katkera siitä miten minua kohdeltiin sairaalassa!Kaikki kuitenkin meni tosi hyvin,ettei sen puolin valittamista.Haavani tulehtui kuitenkin (mikä on kuulemma harvinaista) ja otti tietenkin kipeetä.Erilaisiahan nuo kokemukset aina on.Mutta useimmiten ei ole mitään hätää kummallakaan=) Tunto ei ole vielä kunnolla palautunut vatsaan haavan kohdalla mutta ei se ollenkaan häiritse,ei sitä huomaa ellei koita nipistää oikeen lujaa mahasta,kun sillon ei tunnu mitään!
Meillä oli perhehuone silloin,sillä en voinut oikeen nousta sängystä muutamana päivänä,mutta tämäkin tietty lienee yksilöllistä.Maifdonnousu yleensä kestää kauemmin sektiotapauksissa kun normaalisti,joten kärsivällisyyttä siinäkin asiassa=) kyllä se imemällä sitten sielät rupeaa tulemaan!
Toivon Sinulle sekä perheellesi kaikkea hyvää!
Hyvin kaikki menee!!
Mulla tehtiin sektio tuossa kaksi vuotta sitten. Alakautta yritin ensin synnyttää, mutta eipä lapsonen mahtunutkaan sieltä sitten tulemaan ja tehtiinkin kiireellinen sektio. Leikkaus meni hyvin. Mutta voi sitä tunteiden vuoristorataa jonka koin laitoksella leikkauksen jälkeen! Tietenkin yritin olla onnellinen siitä että äiti ja vauva voivat hyvin, mutta kyllä vaan masensi...ei oikein jaksanut ymmärtää ja hyväksyä kuinka ne asiat menikään niin että johtivat leikkaukseen... jotenkin koki itsensä huonommaksi äidiksi kun ei alakautta pystynyt.. Mutta kyllä nuo negatiiviset ajatukset siitä katosivat kun pääsi seuraavana päivänä sängystä pystyyn ja pääs hoitamaan sitä ihanaa ihkaomaa kääröä! :) Itse paranin leikkauksesta todella nopeaa. Viisi päivää laitoksella, sitten kotiutettiin. Kotona oli jo olo tosi hyvä, itse pysty hoitamaan vauvan ja kaikki heti alusta lähtien. Leikkausarpi ei ollut kipeä vaikken syönyt särkylääkkeitäkään kun kaksi ekaa päivää sairaalassa. Arpi parani todella nopeasti. Siinä kahden viikon jälkeen synnytyksestä olin jo elämäni kunnossa! :)
Että itselläni meni todella hyvin tuo leikkaus ja paraneminen. Nyt jälkeenpäin olen ajatellukin että hyvä vaan että meni leikkaukseksi kun paraninkin niin nopeasti. Tässä olisi seuraavan lapsen laskettu käsillä, leikkausta odottelen.. jos tällä kertaa sen saisin aivan suunnitellusti.:) Kyllähän mullakin se leikkaus pelottaa että mitä jos siinä jotakin tapahtuis itselle...pelkään lähinnä sen vuoksi kun on jo kotona pieni lapsi valmiiksi joka tarvitsee äitiään vielä vuosia eteenpäin. Mutta turvallisimmin mielin menen leikkaukseen kuin alkaisin alatiesynnytystä taas koittamaan. Suunniteltuna tuo leikkaus kumminkin on turvallisempi vaihtoehto niin äidille kuin lapselle jos on yhtään epäilystä siitä ettei mahdu alakautta syntymään.
Älä turhaan pelkää. Täytyy vain luottaa ammatti-ihmisiin, kyllä ne hommansa taitavat ja kaikki menee varmasti hyvin. Ja varsinkin jos kohdallasi on suunniteltu sektio niin eiköhän ne asiat etene niinkuin on suunniteltu.
Ja se nyt on aivan sama mitä tietä ne lapset tähän maailmaan saatetaan kunhan vain jollain tapaa syntyvät! :)
mulla takana 4 sektiota joista viimeisin 24.7 ja tänään pääsin jo kotia,, pikku käärön kanssa.
Mulla sektiot on mennyt hyvin ja parantunutkin olen suht nopeasti,, liikkeelle olen aina lähtenyt jokaisesta samana päivänä,,, ja reilusti pitää pyytää kipulääkettä ettei tarvii itseään kiusata kivuilla.
sairaaasta saaduilla lääkkeillä ei ole vaaraa vauvalle.
Imetys ja maidon tulo kestää tosiaan hiukan kauemmin lähteä liikkeelle,, mulla nyt neljäntenä päivänä alkaa vasta maitoa tulemaan riittävästi.
Hyväksyttävä tosi seikka vaan on se että vartaloani ei ole luotu synnyttämään normaalisti.
Tietysti minäkin olen ajatellut että olisi ollut kiva kokea se normalikin tapa mutta se ei nyt valitetavasti ole mahdollista. iloista kesän jatkoa kaikille odottajille!!
minulla olisi ultra vasta ensi tai seuraavalla viikolla siellä katsovat vielä tarkemmin että mitenkä on asian laita mutta näillä näkymin leikkaukseen, se vaan pelottaa ja askarruttaa että toivottavasti itselle ei satu mitään eikä vauvalle. mutta kiitos vastaksista helpottava kun jollain muillakin on leikattu vauvva maailmaan niin saa vähän tietoa edes. neuvola aikakin on tiistaina ja siellä vasta tarkemmin jutellaan synnytyksestä.. mutta aika yllätyksenä tuli tuo että vauvva on jo tosi iso että ei taida mahtua tulemaan alakautta.. noh mahakin on jo tosi komea ja lääkärikin sanoi että ei yhtään ihmettele olo jos ei oikein ole hyvän nukkua mitenkään päin ym.. ainoa paha on hirveät turvotukset jaloissa ja käsissä ei oikein pysty kävelemään kun vain vähän kerrallaan ja maha painaa ihan kivasti. neuvolasta vaan valittivat kun en esim enää lenkkeile ym mutta ei herranjumala pysty näillä jaloilla kun liikkuminen on muutenkin niin kipeätä.. noh kohta on nyytti kainalossa eikä tarvitse enää murehtia.. hyvää kesää kaikille..