17-vuotias poika

Niin no.

Poika voi jatkossakin tehdä ruokaa. Kyllähän nyt 17-v miehen alun pitää osata itselleen ruoka tehdä.

Tekeekö hän muita kotihommia? Esim. vielä konkreettisempi keino voisi olla myös se että lopetat pesemästä hänen vaatteitaan ja opetat auliisti käyttämään pesukonetta:) (Ei auta suoranaisesti ruoka ongelmaan, mutta oppii ainakin ettet ole piika.)

Pyykinpesutaito on tärkeä myös tulevaisuudessa.

Aika usein tulee eteen se, että pojilta ei vaadita mitään ja sitten odotetaan, että nämä kuin taikaiskuista alkaisivat touhuta itse. Noihin ruuanlaitto hommiin pitäisi vaan totuttaa pienestä pitäen. Sivusta seurasin, kuinka miehen veljen sekä siskon ylisiistissä perheessä ei lapsia edes päästetty keittiöön, vaikka halusivat, kun nämä sotkevat. Sitten kun tulivat murrosikään, valitettiin etteivät tee mitään. En tiedä onko teill näin, eikä tämä nyt enää auta, mutta sanoisin vinkiksi muille.

Aika laiskasti meilläkin välillä tekevät, mutta kun esim. tietokonetta ei aukaista, jos tiettyjä hommia ei ole tehty. Ovat tottuneet siihen pienestä pitäen, joten menee mukisematta. En ole vaatinut kummoisten ruokien laittamista, nyt kun ovat itse joutuneet kesällä ruuat tekemään, mutta kuitenkin jotain. Ovat sen verran terveystietoisia, etteivät mene karkkia ostamaan ruuan tilalle.

Siinä olet oikeassa, ettei moni tyttö halua valmiiksi passattua poikaa, nykyään kun löytyy sellaisiakin, jotka kokkaavat. Omat veljeni ovat täysin onnettomia, minulta vain tyttönä vaadittiin kotihommia. Edelleenkään eivät sukutapaamisissa pistä tikkua ristiin.

Minä laitan ihan mielelläni ruokaa koko perheelleni. Myös 18-v. tytölleni, joka painaa pitkää päivää kesätöissä ansaitakseen opiskelurahoja. Nuoriso huolehtii sitten osin pyykkihuollosta, tiskikoneen tyhjennyksestä ja mitä hommaa nyt milloinkin on.

En minä nyt niin kauheaa stressiä ota vaikka joku päivä eivät tekisi mitään. Tekevät sitten toisena päivänä.Uskon, että kodista saatu malli siitä, että asiat hoidetaan ajallaan ja että on oikeastaan ihan kiva tehdä työtä auttaa lapsiani heidän aikanaan muuttaessa omaan asuntoon.

Ei äidin eikä kenenkään muunkaan laittamaa ruokaa kyllä roskiin sysätä.Siihen kai ensin olisi saatava stoppi. Toinen tärkeä asia on, että syötävä on säännöllisesti. Ettei ajan kanssa vaan lipsahda syömishäiriön puolelle...

Luulenpa ,että on aika yleistä, että 17-v. pojat eivät ole innostuneita ruoanlaitosta. Olisiko ihan mahdoton ajatus, että et vähään aikaan vaadi pojaltasi ruoanlaittoa? Tehkööt poika sen sijaan tiskikoneen täyttöä, imurointia ja muita kodintöitä. Asia on niin, että jos nuorelle jatkuvasti muistuttaa ruoanlaitosta niin ei hän varmasti sitä tee! Omat lempiruoat ovat niitä, joiden valmistamisen kautta se ruoanlaittointo voi löytyä. Ei hampurilaista kannata ostaa valmiina Hesestä. Sen voi itse koota salaatista, juustosta ja alkuun valmiista pihvistä. Jossain vaiheessa pihviä ei jääkaapista löydykään. Sen sijaan löytyy jauhelihaa ja pöydällä helppolukuinen ohje jauhelihapihvien valmistukseen.

Mutta nyt ei käskeminen ja komentaminen taida auttaa. Anna tulehtuneen tilanteen rauhoittua ja pyydä tekemään muita töitä. Toivottavasti jaksat vielä vähän aikaa laittaa yksin sapuskat. Mutta ruokaa ei hukkaan laiteta. Pojan kuukausiraha varmaan alenee sen johdosta. Joskus tuollaisiin kölveihin tehoaa täydellinen välinpitämättömyys. "Täh, mutsi on aina saanu hepulin, kun mä oon moittinu sen ruokaa. Mikäs nyt on ,kun tää konsti ei tehoa.Ääh, oikeastaan tää on ihan syötävää ruokaa..."

Tais tulla vähän sekainen juttu. Mutta mulla on lähes samanikäinen poika ja joskus tuntuu, että mikään ei auta ,vaikka seisois päällään ja kiinaa puhuis. Tsemppiä!

17-vuotias on aika kakara vielä ja ei pidä "naisten taitoja" arvokkaana opittavana. Ehkä on oma miehisyys vielä hakusessa.
Luulenpa että aika tekee vielä tehtävänsä, mutta hyvä on yrittää saada sinne yläkertaan jotain tietoa tällaisista perustaidoista - vaikka siitä ei juuri nyt tunnu mitään hyötyä olevankaan.
Yllättävän usein sitten myöhemmässä elämässä taas saa vanhempien vinkit arvon.