Olen nuori, kiltti, ulospäin hymyilevä, kaikkikunnossa tyttö ja luulen sairastuneeni vakavampaan masennukseen.
Jäin kesänajaksi työttömäksi ja siitä oireeni alkoivat. Kaverini, aivan läheisiä ystäviä ei ole, ovat töissä, asuvat kaukana ja ovat kiireisiä oman elämänsä kanssa, joten jäin kotiin istumaan.
Perheeni ei ole täydellinen, isä on sairas, niin ruumiillisesti kuin myös mieleltään ja äiti hankkii elantoa perheelle olemalla aina töissä. Niinpä olen yrittänyt olla mahdollisimman huomaamaton, poissa tieltä, tuntien oloni turhaksi, kun en edes ansaitse rahaa.
Jatkuva toimeettomana olo sen kai aiheutti, tuntuu kuin en saisi mitään aikaiseksi, en saa illalla unta ja aamulla on vaikeuksia herätä, vietän päivät tietokoneen ja television edessä, päivärutiiniin kuuluu vain herääminen, television aukaisu, syöminen- vaikka ruoka ei maistukkaan- ja nukkumaan meno. Aivan yksinkertaisten asioiden teko tuntuu raskaalta.
Miten pystyn parantumaan tästä? Minun on selvittävä tästä yksin, mutta miten? Luulen asioiden hieman paranevan syksyllä, kun pääsen taas kouluun, enkä joudu viettämään niin paljon aikaa kotona, mutta miten voin helpottaa oloani nyt? Sillä en tiedä kuinka kauan voin kestää tätä, unettomuutta ja toimettomuutta...
Jäin kesänajaksi työttömäksi ja siitä oireeni alkoivat. Kaverini, aivan läheisiä ystäviä ei ole, ovat töissä, asuvat kaukana ja ovat kiireisiä oman elämänsä kanssa, joten jäin kotiin istumaan.
Perheeni ei ole täydellinen, isä on sairas, niin ruumiillisesti kuin myös mieleltään ja äiti hankkii elantoa perheelle olemalla aina töissä. Niinpä olen yrittänyt olla mahdollisimman huomaamaton, poissa tieltä, tuntien oloni turhaksi, kun en edes ansaitse rahaa.
Jatkuva toimeettomana olo sen kai aiheutti, tuntuu kuin en saisi mitään aikaiseksi, en saa illalla unta ja aamulla on vaikeuksia herätä, vietän päivät tietokoneen ja television edessä, päivärutiiniin kuuluu vain herääminen, television aukaisu, syöminen- vaikka ruoka ei maistukkaan- ja nukkumaan meno. Aivan yksinkertaisten asioiden teko tuntuu raskaalta.
Miten pystyn parantumaan tästä? Minun on selvittävä tästä yksin, mutta miten? Luulen asioiden hieman paranevan syksyllä, kun pääsen taas kouluun, enkä joudu viettämään niin paljon aikaa kotona, mutta miten voin helpottaa oloani nyt? Sillä en tiedä kuinka kauan voin kestää tätä, unettomuutta ja toimettomuutta...
Vastaukset 3
Vanhimmat
autanko sinua, jos vastaan, voin kuulostaa äidiltä, joka myös olen, tosin minulla ei ole tyttöjä, poikia vaan.
On jo suuri voitto, että kirjoitit tänne, näkee selvästi, että olet ajatellut asioita.
Mitä jos päättäisit, että et avaa tietsikkaa, etkä televisiota, ennen kuin olet tehnyt jotakin.
Auttanut äitiäsi, teet vaikka ruoan, imuroit, leivot, teet sitä mitä osaat. Avaat tietokoneen vasta, kuin palkinnoksi, sitten kun kaikki työt on tehty.
*Luulen, että piristyt ja äitisikin pitäisi varmasti kivasta yllätyksestä.
Soita jollekin kaverille ja sovi tapaaminen, tai etsi täältä juttukaveri.
Olen itsekin masentunut, mutta jokapäiväiset rutiinihommat minun on pakko jotenkin raahautua tekemään, yritä sinäkin.
Ja jos luulet, että koulurutiinit auttavat sinua, mitä jos kertaisit nyt jotakin sinulle vaikeita
juttuja, ennen koulun alkua.
Tai menet marjaan,,, enkö kuulostakin ihan äidiltä :), mutta olet oikealla tiellä, kun olet huomannut, että tekemistä pitää olla, se ei ainakaan kotona lopu.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja uskon, että piristyt, noin fiksu tyttö.
Suosittelen sua käymään juttelemaas koulussa kuraattorin tai vastaavan kanssa. Siitäkin syystä, jos "oireet" häviää koulun alkaessa, ku on paljon muuta tekemistä ja enemmän sosiaalista elämää, niin siitäkin huolimatta. Itselläni samanlaista taustaa, mutta aikanaan en mennyt juttelee ja asiat meni vain pahempaan suuntaan. Koska jos koko ajan sysää näitä ongelmia piiloon itseltään ja muiltaan, ajatellen, että mulla on kaikki hyvin, niin jossain vaiheessa ne tulee paineella pintaan ja voin kertoa, että se tunne on pientä pienen ahdistuksen rinnalla.
hei.itsellänikin sama ongelma.ulospäin näytän varmaan normaalilta mutta heti kun olen yksin ja toimettomana niin olo pahenee pahaksi ahdistukseksi.itsellänikään ei nyt koulua eikä töitä enkä ololtani siihen pystyisikään.ja juuri tämä tylsyys pahentaa tilannetta..
kannattaa pakottaa itsensä edes johonkin.se auttaa edes hetkellisesti.mutta mene juttelemaan jollekkin ammattiihmiselle,sitä itsekkin suunnittelen.tämä toivottomuuden ja ahdistuksen ja masennuksen tunne on kauhein tunne mitä on..
onnea sinulle.