Eli, mulla on kaksi lasta jotka asuvat mun luona. Mä olen tiennyt 16 vuotiaasta asti olevani homo, mutta nuorempana en sitä uskaltanut myöntää. No sitten mun sillonen tyttöystäväni tuli raskaaksi kun olin 19v. No abortti oli hänelle mahdoton ajatus ja tyttö syntyi. Hän silloin sanoi, että hän pärjää vaikka yksin tytön kanssa mut toisin kävi. No pidin perhettä pystyssä näyttääkseni normaalilta(hetero?) Mut se sitten murentu koko juttu. No tuli siiten toinenkin lapsi, poika ja elettiin aviossa jonkin aikaa.
Mun onneksenivaimoni sähläsi niin pahasti, että sain syyn ottaa avioeron.
Tarkoitukseni tällä jutulla on vain sanoa, että vaikka vanhemmille se kertominen on todella vaikeaa, niin helpommalla pääsee kun kertoo asian suoraan.
No nykyään, seurustelen ihanan kundin kanssa joka ymmärtää mun tilanteen. Onneksi on olemassa vielä ymmärtäväisiä ihmisiä, ja mulla on yks semmonen haavissa:D
Mun onneksenivaimoni sähläsi niin pahasti, että sain syyn ottaa avioeron.
Tarkoitukseni tällä jutulla on vain sanoa, että vaikka vanhemmille se kertominen on todella vaikeaa, niin helpommalla pääsee kun kertoo asian suoraan.
No nykyään, seurustelen ihanan kundin kanssa joka ymmärtää mun tilanteen. Onneksi on olemassa vielä ymmärtäväisiä ihmisiä, ja mulla on yks semmonen haavissa:D
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Onneksi on olemassa vielä ymmärtäväisiä ihmisiä, ja mulla on yks semmonen haavissa:D"
Taitaa kuitenkin olla harvassa nuo ihmiset ja varsinkin, kun tuntuu, että et mitenkään kadu sitä miten loukkasit vaimoasi ja käytit hyväksesi.
Tuo tuntuu yleiseltä kaappihomojen fantasialta: Siis, että haluataan perhe jotta näyttäis "normaalilta".
En tiedä sitten onko se pelko mikä näistä ihmisistä tekee niin itsekkäitä, että alkavat käyttämään jotain tyttö rukkaa hyväkseen ja ei edes osata ajatella lasten parasta.
Itsekkin ehkä haluan tulevaisuudessa lapsen tai useamman, mutta en tuolla keinolla. Mulla on omatunto.
"Mun onneksenivaimoni sähläsi niin pahasti, että sain syyn ottaa avioeron."
Joko ex-vaimo tietää todellisen syyn sille miksi ei enään seura kelvannut? Oli aika raukkamainen veto sulta.
No toivottavasti kuitenkin asian jokaisella osapuolla on nyt ja tulevaisuudessa asiat hyvin eikä kenelläkään paha olla.
"vanhemmille se kertominen on todella vaikeaa, niin helpommalla pääsee kun kertoo asian suoraan."
Varmasti! Itse uskon, että munki vanhempien olisi helpompi hyväksyä mun homouden nyt, entä kuin jos oisin mennyt naimisiin ja sen jälkeen tullut ulos. Kyllä hekin varmaan olisivat silloin arvanneet, että miniää on käytetty hyväksi. Älkää ihmiset pilatko omaa ja muiden elämää. Rakkaus ja perhe on vakava asia eikä mitään käyttötavaraa.
Ja vaikka tää kuulosti tylyltä, niin en tuomitse sua. Pelko kait se oli mikä suakin ohjasi tuohon itsekkyyteen ja lähinnä tää mun purkaus oli tarkoitettu niille jotka vastaavaa suunittelee.
Jotenkin tosta tepiksen viestistä kuultaa katkeruus. Ihmissuhteet eivät ole todellakaan yksinkertaisia. Oikeastaan aika kaukana siitä. Nuorena monen on vaikea asettua yhteiskunnan yleisesti hyväksyttyjä normeja vastaan ja tuossa tapauksessa tyttöystävä/vaimo oli varmasti sellainen yritys olla yhteiskunnan normien mukainen. Suurin osa homoista kun ei lähellekään heti teininä, tai edes vielä vähän myöhemminkiin tule avoimesti ulos kaapista.
En usko että kirjoittaja olisi tahallisesti millään tapaa loukannut vaimoaan. Varmasti suhteessa oli myös paljon hyvää ja väitämpä ettei hän kuitenkaan kadu sitä, että tuollainen suhde on läpikäyty.
Eniten minua harmittavat ihmiset, jotka tuomitsevat toisten tekemisiä suoralta kädeltä tuntematta näitä tai asioiden taustoja sen kummemmin. Elämä ei vaan aina ole reilua kaikkia kohtaan ja monet asiat tulee koettua kantapään kautta.
Mutta hyvä, että nyt on löytynyt se oikea;) Paljon onnea elämässä eteenpäin ja onnea tuohon suhteeseen!!
Tota, oon pahoillani jos susta tuntuu et loukkasin ex:ään. Todellisuus kuitenkin on melko toisenlainen, minkä toi kirjotelma antaa ymmärtää, enkä sitä tällä palstalla vatvo ikinä. Ei kuulu tänne, mut toivottavasti edes joku ymmärsi ton jutun pointin. Hyvää jatkoo............
Tekeekö se musta katkeran jos kerron mikä musta on oikein ja mikä väärin?
"tyttöystävä/vaimo oli varmasti sellainen yritys olla yhteiskunnan normien mukainen. Suurin osa homoista kun ei lähellekään heti teininä, tai edes vielä vähän myöhemminkiin tule avoimesti ulos kaapista."
Juu ja siinä kaapissa olemisessa ei ole mitään väärää, mutta tarviiko siihen jotain tyttöressua vetää mukaan jolla on romanttisia haavekuvia loppuelämän rakkaudesta, kolmesta lapsesta ja omakotitalosta? Itse en kehottaisi ketään alkamaan tuohon. Mahtaa olla itsellekkin rankkaa.
Sellainen kuva vaan syntyi siittä kirjoituksesta. Mut hyvät jatkot ja onnea teille kahdelle. :)
Niin ja myönetään, että mulla on omakohtainen kokemus tällaisesta kaappeilijasta, mutta en mää sille oo katkera. Enemmänkin hyvin surullinen hänen ja muiden puolesta. Pääsin siis näkemään millaista helvettiä se asian piiloittelu on ja miten paha hällä on olla. Ja ei sekään hyvältä tuntunut, kun kertoi yhdestä tytöstä jonka kanssa oli ollut vuosia sitten ja tämä tyttö oli ilmeisen järkyttynyt ja pois tolaltaan, kun tämä tyyppi oli lähtenyt kävelemään, kun oli alkanut ahdistaan. Kaikista surullisinta tässä on se, että osa ystävistä kuulemma jo epäilee häntä ja silti pitää jatkaa. Yksi syy epäilyille kuulemma on se, että hännellä on ollut noita tyttöjä, mutta ne jutut on kestänyt aina vain vähänaikaa. Uskon, että siinä on muitakin syitä, muttei mua niistä infonnut.
Niin ja tämän esimerkin lisäksi tunnen muitakin.:/
Ja olen itsekkin suurimmaksi osaksi kaapissa, mutta miksi tää ei oo koskaan ollut mulle noin vaikeaa? Ehkä siksi, että en ole "katkera" vaan uskon ihmisten hyvyyteen.