olen ollut syömishäiriöinen kauemmin kuin muistan, ensin oli ongelma että olin liian pieni..seitsemännellä minulle meni hyvin 5vuotiaden vaatteet ja minua hävetti olla niin laiha ja minulle monesti huomautettiinkin siitä, joskus todella ikävästi mutta en voinut sille mitään.. sairauden vuoksi olin pieni ja luuranko. Sitten 15 vuotiaana kasvoin 171cm mittaikseksi mutta paino pysyi 40-45kg rajoilla ja olin kamalan näköinen.
Kun pääsin 16-17vuoden ikään sain painoa lisää ja painoin 50-57kg, ensin olin onnellinen mutta sitten kaverini sanoi että minulla on todella pienet hartiat ja leveä lantio, olin kokoa 36.. olinkin lapsena joutunu vaikka minkälaisiin nimityksen uhriksi, joskus jopa pahoinpitelyn, en yleensä kuuntele tuollaisia juttuja mutta nyt.. aloin seuraamaan painoani ja siitä alkoi helvetti. Olen aina vihannut itseäni, vaikka olenkin absolutisti ollut aina enkä kokeillut mitään huumeita, olen kuitenkin pahoinpidellyt itseäni ja viillellyt reiteni täyteen isoja arpia..jotkut ovat jopa ala-asteelta..
Katsoin itseäni peilistä ja hakkasin itseäni kuten aina, nyt keksin uuden kidutusmuodon itselleni: syömättömyys ja jos söinkin jotain oksensin sen ulos.. laihduin takaisin 45kg painoon.. ja olin sairaalla tavalla onnellinen taas enkä voinut ymmärtää miksi halusin ennen niin kovasti päästä normaaliin painoon?!!?
En jostain syystä päässytkään alle tuon 45kg, se oli kai mun rajani sillä vaikka kuinka jumppasin ja kidutin itseäni, en päässyt alle tuon..
Nyt olen voinut hieman paremmin, vasta 21 vuotiaana. Edelleen jumpaan 7h viikossa, syöminen on yhtä rituaalia, joskus oksentelua ja, kyllä, edelleen pahoinpitelen itseäni monin eri tavoin.
Tänään taas oksensin, edellisen kerran viikko sitten tai..en enää edes muista mitään tarkasti..
Kiitos että sain purkaa itseäni ja kertoa, vielä ei kukaan tiedä miten kärsin, olen pitänyt kaiken sisälläni ja kärsinyt..
Kaikkea hyvää ja jaksmista kaikille kanssasisarille ja miksi ei myös kanssaveljille! Vain te voitte ymmärtää todella miltä tämä tuntuu ja millaista se on.
Kun pääsin 16-17vuoden ikään sain painoa lisää ja painoin 50-57kg, ensin olin onnellinen mutta sitten kaverini sanoi että minulla on todella pienet hartiat ja leveä lantio, olin kokoa 36.. olinkin lapsena joutunu vaikka minkälaisiin nimityksen uhriksi, joskus jopa pahoinpitelyn, en yleensä kuuntele tuollaisia juttuja mutta nyt.. aloin seuraamaan painoani ja siitä alkoi helvetti. Olen aina vihannut itseäni, vaikka olenkin absolutisti ollut aina enkä kokeillut mitään huumeita, olen kuitenkin pahoinpidellyt itseäni ja viillellyt reiteni täyteen isoja arpia..jotkut ovat jopa ala-asteelta..
Katsoin itseäni peilistä ja hakkasin itseäni kuten aina, nyt keksin uuden kidutusmuodon itselleni: syömättömyys ja jos söinkin jotain oksensin sen ulos.. laihduin takaisin 45kg painoon.. ja olin sairaalla tavalla onnellinen taas enkä voinut ymmärtää miksi halusin ennen niin kovasti päästä normaaliin painoon?!!?
En jostain syystä päässytkään alle tuon 45kg, se oli kai mun rajani sillä vaikka kuinka jumppasin ja kidutin itseäni, en päässyt alle tuon..
Nyt olen voinut hieman paremmin, vasta 21 vuotiaana. Edelleen jumpaan 7h viikossa, syöminen on yhtä rituaalia, joskus oksentelua ja, kyllä, edelleen pahoinpitelen itseäni monin eri tavoin.
Tänään taas oksensin, edellisen kerran viikko sitten tai..en enää edes muista mitään tarkasti..
Kiitos että sain purkaa itseäni ja kertoa, vielä ei kukaan tiedä miten kärsin, olen pitänyt kaiken sisälläni ja kärsinyt..
Kaikkea hyvää ja jaksmista kaikille kanssasisarille ja miksi ei myös kanssaveljille! Vain te voitte ymmärtää todella miltä tämä tuntuu ja millaista se on.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi, suosittelen sulle oikeasti ammatti auttajan puheille menoa. monet sanoo ettei mitään apua, mutta itse kun löysin sen oikean terapeutin niin olo keveni. Itseinhon kanssa on tuskallista elää ja se ei aina näy päällepäin joskus sitä ei itsekkään ymmärrä. Työskentelen nykyään kaltaistesi ihmisten parissa vaikka olen vasta 23, sain kouluni loppuun ja elämäni kuntoon. Mutta aina joskus, kuten nyt, pysähdyn katselemaan kauan sitten auku viilleltyjä käsiäni ja jalkojani.
Kaikesta voi selvitä jopa vihastaan itseä kohtaan, opettele olemaan hyvä itsellesi. olet varmasti muille tärkeä ja rakas.
jos haluat vaihtaa sähköpostios. niin ilmota.
Halaus sinulle.