Olen aina kovasti tykännyt pyöräilystä ja se on huonon selkäni ym. vuoksi sellainen liikuntalaji, joka mulle sopii. Vuoden -06 alkukesän epin toteamisen jälkeen en uskaltanut pyöräillä lähes vuoteen ja nyt olen aloittanut kypärä päässä ja nautin.Pääsen kodin ulkopuolelle helposti.Kuitenkin....välillä arveluttaa, jos esim. pieni kohtaus tulee, ajanko suoraan vaan eteenpäin. Tk-lääkäri on varoittanut tuhoisista seurauksista, neurologi ei ole lainkaan kieltänyt.
Kokemuksia pyöräilystä ja mah. kohtauksista toivon.
Kokemuksia pyöräilystä ja mah. kohtauksista toivon.
Vastaukset 15
Vanhimmat
paljon epin aikana. Enkä ole antanut sen rajoittaa yhtään pyöräilyäni. Koulumatkani olen aina pyöräillyt ympäri vuoden eli myös talvella. Kypärä päässä ilman muuta.
Kohtauksiakin on sattunut pyöräillessä. Muutamana kertana olen kääntynyt takaisin tulosuuntaan. Näissä tapauksissa olen ollut tulossa kotoa bussipysäkille ja tietenkin myöhästynyt bussista.
Joitakin on sitten sattunut koulumatkalla ja vielä melko isolla tiellä. Olen joko jatkanut pyöräilyä eteenpäin tai sitten jotenkin alitajuntaisesti pysähtynyt ja noussut pyörän selästä odottamaan, että kohtaus menee ohi. Kertaakaan en ole kaatunut kohtauksen aikana.
Itselläni kohtaukset ovat olleet pääasiassa poissaolokohtauksia.
En ole kokenut epiä esteeksi pyöräilylle missään vaiheessa.
Lääkärit eivät voi tietää, että miten ajosi sujuu ja itse tiedät. Jos tulee hyvä olo, kuten ainakin itselleni, niin ehdottomasti ja jos ajaessa tulee huono olo, niin taluta, saathan siitä jotakin tukea. Kyllähän tuota meinaa välillä keskustassa törmäillä ratikoita päin, mutta se johtuu kyllä omasta vauhdista ja keskikaistan ajamisesta ja kapeista renkaista, kun jos renkaat jää raiteiden väliin, ei sitä pyöräää saa pystyssä pysymään.
uskaltanut ajaa pyörällä moneen vuoteen. Epin toteamisen jälkeen mulle tuli tasapaino-ongelmia ja en meinannut pysyä pystyssä. Oisko lääkkeistä johtunut.. en uskaltanut edes kiivetä jakkaralle kun rupes huimaamaan ja jalat tärisivät ja oli pakko tulla alas. Nyt ei enää niin paha joten jokohan sitä pitäis uskaltautua pyöränkin selkään. Huolettaa se silti..
Eka kerta pyörällä mulla oli epävarmaa, kuin olisin ollut maistissa. Sitten alkoi sujua entiseen malliin. Jakkaralle, saati tuolille en ole uskaltanut kiivetä muuten kuin silloin kun joku on vieressä. En myöskään seisoskele yksin laiturilla. Ihan selvästi olin aluksi ylivarovainen, istuin keskellä nurmikkoa, etten satuttaisi itseäni. Varovaisuus on vähentynyt koko ajan.
Kypärä vaan päähän ja kokeilemaan turvallisella tiellä!
viime syksynä itse pestä parvekkeemme ikkunalasit. Ei tullu mitään; olemme sen verran korkealla, että kun nousin parveketikkaille, tasapainoni hävisi sen siliän tien. Horjahdin päin lasiruutua. Onneksi lasit olivat sen verran kestävät, että painoni ei niitä rikkoneet. Pahaa teki!
Kyllä jakkaralle nousu on vaikeaa, yritän työstää sitä.
Pyöräily olisi kivaa! Kun vain tasapaino olisi kunnossa. Jos hissi on jumissa, laskeutuminen alas portaita on yhtä H:tä.
jatkovarren kanssa ei kiipeillen.Itse en olisi edes uskaltanut pestä parvekkeen laseja jakkaralla kiipeillen vain 3.kerron mutta kiva pudotus jos tippuu yli laidan.Turvaudun siis jatkovarteen parvekkeenlaseja pestessä niin ei tule vahinkoa. Asutko 12.kerroksessa? =)
Sullakaan ei siis alasmenogeenejä. Portaissa helpottaisi varmasti, jos saisit kädensijan kummallekin puolelle. Itse muutin pois seitsemännestä kerroksesta, jossa vain vääräsä puolella kaide ja vanha hissi, joka jumissa etenkin viikonloppuisin.
Ikkunat kyllä pesin ilman huimausta, mutta ne oli sellaset sisäänpäinkääntyvät ikkunat ja helppo pestä.
Muuta ekakerrokseen tai taloon, jossa uusi hissi? En itse ainakaan uusiin hissiin ole jumittunut vaan veräjähissit ne jumii, kun joku unohtaa veräjän laittaa kiinni ja niiden moottorit ylikuumemenevat alitehoisuuden vuoksi ja lämmöstä etenki kesällä.
niin hirmu korkealla asu, 4. kerros, mutta kun parvekelasit on auki (aukeavat "päällekkäin"), lopputulos on sama kuin ei olisi laseja ollenkaan. Kaide on pituuteeni nähden melkoisen matala, sekin jo riittää huimauksen aikaansaantiin.
Nyt viimeisimpänä kertana käytinkin jatkovartta, mutta se peijooni oli liian lyhyt; edes minä kaikkine 180 sentteineni en yltänyt lasien yläreunaan. On siis hankittava pidempi jatkovarsi ;) Haastavaa hommaa tämä siivous ;))
...työni puolesta ollut joskus pakko kiivetä, mutta hankalaa on ollut. Eikä kaikki ymmärrä.. kerrankin yhdessä työharjoittelupaikassa olisivat pesettäneet mulla ikkunat ja kun kerroin, etten uskalla/voi nousta jakkaralle kun ei ole tasapainoa. Työpaikkaohjaajasta näki, kuinka se suuttui kun joutui sitten itse pesemään ne ikkunat. Ei puhunut mulle paljon mitään enää koko loppuharjoittelun aikana. Työilmapiiri oli sitten kurja siitä lähtien.. Onneksi nyt on tuo tasapaino parempi, eikä niin paljon huimaan.
Parvekkeella on pelottavaa.. en uskalla mennä ihan laidalle, kun alkaa huimaamaan, vaikkei asuta kun 3.kerroksessa. Onneksi meillä mies pesee ikkunat..:)
bussia ja autoa en käytä ikinä.Sinnen minne pyörä ei vie ei tarvitsekkaan päästä.Kohtauksissa pyöräily (poissaolokohtauksia ja gm) sujuu ihan hyvin mutta joskun ajelen ihan muita reittejä mitä pitäisi. Rohkeasti vaan pyörän selkään Oulussa 7 vuotta pyöräilleennä ja Helsingissä 3 viikkoa pyöräilleennä vai kerran on vahinko sattunut.
Hienosti ajettu, jos kohtaus päällä ja vain yksi onnettomuus. Mielestäni liikennettä keskustassa on niin paljon, että tuohon on aika mahdoton terveenkin päästä. Aina joku etenkin kauppatorilla hyppää suoraan eteen.
satoi tai paistoi.Kauppatorilla en olekkaan vielä käynyt tai ehkä olen käynyt huomaamatta. =)
T: Turisti
jolla kuljen töihin päivittäin (en kovilla pakkasilla). Kohtauksia on tullut 3-4, kunnon tajuttomuus-kouristuskohtauksia. Ennakko tuntemukset onneksia varoittavat minua. Pois pyörän päältä ja maahan makaamaan. Oon kyl pari kertaa myöhästyny töistä..no,ku kohtaus iski..
Jyrkät alamäet saa joskus miettimään jos tässä ny tulis kohtausolo, ni mitä tekisi.
"hermoa hälystä"-nimimerkille: Pyydä pyöräily seuraa tueksesi aluksia, saattaa rauhoittaa omaa mieltäsi. Rauhallisia teitä jne. (Itse ainakin tunnen oloni turavalliseksia minua hermottuttavissa tilantessa).
p.s Ratsu jää kyllä välillä kotiin jos tunnen oloni huonoksi - saattaa tulla kohtaus olo
että tasapainosi sallii pyöräilemisen. GM-kohtauksen saamisen kesken pyöräilyn luulisi kyllä olevan vaarallista? Vai onko sinulla auroja, niin että tiedät hypätä pyörän selästä ennen kohtausta? Omat kouristeluni ovat niin rajuja, että miltei aina loukkaan itseni, vaikka olisin sängyssä. Jostain syystä olen usein tehnyt voltin sängyssä, siis kuulemma heittäydyn kouristuksen voimasta pää edellä jalkapuolle ja jalat edellä pääpuolelle. Tai sitten romahdan päistikkaa lattialle. Mitä tapahtuisikaan, jos olisin pyörän selässä...
Turvallista pyöräilyä edelleen!!
en tientenkään pyöräile.
Käytä sitä maalaisjärkeä joka
sinulla on =)
Kun voit paremmin voit huoletta
pyöräillä ja jos alat voida pahoin
nouset pois ja talutat pyörän.
Kokeile ensin lyhyitä matkoja
miten käy.
Onnea ja rauhassa etene pyörän kanssa.