Olen nyt viiskymppinen.En ole koskaan toipunut kouluajoista,jopa armeijassa mulle vittuiltiin.Koska olin ujompi ja hiljaisempi kuin muut.Nykyinen tilanne on se,että en siedä minkäänlaista vittuilua!Elän "normaalia"elämää.Mutta epäilen että ennenkuin vanhuuteen kuolen,joku vielä menee tietämättään liianpitkälle.Koska kaikki vittuilijat joutuvat vittuilun lopettamaan,joko hyvällä tai pahalla!Elikkä joka mua viimeksi epäoikeudenmukaisesti kohtelee,tulee kärsimään.Silloin ei vittuilu enää pelasta!
koulussa kiusattu
ei kiusata ENÄÄ!
61843
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ikää minulla on huomattavasti vähemmän, mutta kuitenkin...
Yläasteella yksi ainoa kakara otti minut silmätikukseen jostain kumman syystä, ja veti sitten vähän muitakin heikkoja mukanaan. Olin kiltti ja ujo, enpä koskaan sanonut mitään takaisin. 12 vuoden jälkeen olen yhä katkera, päin en katso jos joku ilkiö vastaan tulee.
Elän ihan normaalia elämää myös, mutta luottamus ihmisiin on aika heikoilla, enkä siedä vittuilua lainkaan. Jos sais kerran agressiot purettua vaikka siihen "pääpahikseen" niin tyytyväinen olisin (vaikka en sinänsä kannata väkivaltaa). Toivottavasti se on kärsinyt elämässään, ts. paha saanut palkkansa.
t. nainen, 25v.
olin opiskeluaikoinani aika ujo - kiusaamista ei siinä vaiheessa enää ollut, mutta oli vaikea ystävystyä.
Nyt, yli nelikymppisenä, en tunne minkäänlaista kaunaa kiusaajiani kohtaan. He ovat luultavasti ihan kunnioitettavia oman yhteiskuntansa osia. Jos tapaisin heitä jossain, ei se aiheuttaisi ainakaan minun puoletani mitään tunnekuohuja tai pelkoa. Katsoisin silmiin ja sanoisin: "Muistatko, miten kiusasit minua jatkuvasti koulussa? Pelkäsin sinua!" He ehkä yllättyisivät. Ehkä he olivat ihastuneita, ja siksi kieppuivat ympärillä. He saattaisivat pyytää anteeksi ja kertoa, etteivät todellakaan koskaan tienneet, että olin pelännyt heitä.
Ja kun oikein muistelen, taisin itsekin kiusata yhtä tyttöä, kun kaikki toisetkin kiusasivat. Hän oli nokkimisjärjestyksessä minua vielä alhaisempi. Toivon, etten aiheuttanut hänelle pysyvää vahinkoa.
Olen myös koulukiuisattu. Ruotsinopettajajani, joka oli myös luokanvalvoja ahdisti minut jättämään keskikoulunkäyntini viidennen vuoden toukokuuhun. Oli pakko valita - joko opinnot, tai henkinen hyvinvointi, Miehensä Luja oli arvostettu ja pidetty opettaja, mutta rouva oli lujempi - eli hirmu !!!!
Kiusattiin, muttei enää. Tapan jokaisen joka tulee päälle. Sillä sipuli.
Samalla mitalla annan takaisin kusipäille.
Olis vaan jo 20v sitten heti puolustauduttava kiusaajia vastaan......
Minuakin kiusattiin alakoulussa kun oli 7-8 vuotias. Pari vuotta vanhempi ja isompi poika uhkasi usein hakata minut koulumatkalla, koska lumisodassa sain hänen otsaansa hyvän osuman. Oli pieniä paineita koulumatkalla useampia vuosia.
Sitten tiemme erkanivat kun jatkoimme eri kouluissa. Aikaa kului lähes kymmenisen vuotta, kun tapasin kiusaajani nakkijonossa kaupungilla. Kysäisin häneltä ohimennen joko hän lopultakin toteuttaisi uhkauksensa ja löisi minua kun en enää jaksaisi enkä viitsisisi pelätä pitempään. Hän sai soperrettua jotain, että voisimmeko unohtaa koko asian.
Itse olen 194 cm pitkä ja painan 130 kg ja "entinen kiusaajani" on jäänyt käppänäksi. Hän lienee vaimoni pituinen eli n. 165 cm ja jotain 60-70 kg.