Hävettää myöntää, että alkoholi on hieman ongelma. Olen varautunut siihen että apua on haettava mutta en vaan tiedä mistä alkaisin. Suomi24:n Alkoholi palstalla sain sellaisen käsityksen että AA on fundamentalisminen järjestö, se peloittaa. Miksi se on niin. Tarvitsen pikaista neuvoa ja paikkaa jossa ihminen otetaan vastaan ihmisenä
en saanut vastausta
tarvitsen apua
12862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
...Hae rohkeasti apua muualta kuin SRK:n piiristä. Sieltä et apua löydä.
Etsiydu esimerkiksi AA:n , eli anonyymien alkoholistien palstoille.
Tiedän, että sieltä löytyy apua.
Toivon, että pääset eroon riippuvaisuudestasi. Älä silti häpeile, koska alkoholismi on SAIRAUS, johon löytyy hoitokeinot.
Usko vain Jeesuksen Kristuksen voimaan - sinunkin kohdallasi.
Usko siis syntisi, kaikkinaiset, anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Veljesi A.M.
Kun olet itse tullut tulokseen, että alkoholi hallitsee sinua, paranemisesi on alkanut. Onnea! AA- ei ole fundamentalistinen, siellä kaikki osanottajat turvautuvat Jumalaan tai minkälaisena kukin Hänet haluaa kokea. Se on vapaa lahkoajattelusta, kukin lähtee paranemisen polkua kulkemaan oman uskonsa mukaan. Onnea Sinun polullesi, mene rohkeasti mukaan!
Onko AA -kerho jotenkin uskonnollinen??! Tämäpä oli aivan uutta minulle. Olen luullut, että se on vain sellainen yleissosiaalinen "liike", jossa keskustellaan nimettömästi alkoholiongelmista. Kuka muuten noita AA-kerhoja ylläpitää?
on vetäjänä aina ns. "kokenut" alkoholisti. Yleensä AA-auttaa jos olet valmis kulkemaan joidenkin 12:n askeleen mukaan. Siellä ei voi sooloilla. Aina palavereissa luetaan joku askel ja sitten kaikki vuorotellen kertovat miten on noudattanut askelta. Siellä on jokaisella puheenvuoro ja tietty kaava puheessa jota toistetaan loppuelämän. Ryhmään pääsee ja hyväksynnän saan jos myöntää olevansa heikko ja voimaton(1.askel) vain heikko saa avun, jos on sitä valmis ottamaan vastaan. Yleensä kaikki AA:laiset uskovat johonkin korkeampaan voimaan.
faktaa että kokoukset ovat aina suljettuja. Jos porukassa on uusi "tulokas" pidetään pieni seremonia jossa tulokas opetetetaan talon tavoille.
Kun kerrot että olet juonut tai joit tai näin, niin aina olet samanlainen kuin muut eli alkoholisti vaikka voissa paistaisi.
AA:laisille ei ole olemassa normaalia alkoholin käyttöä. Siellä vedetään todellakin itsetunto ihan alas. Jatkuvasti pitää vaan hokea että on sairas ja huono. Ainoa tavoite on olla juomatta ohjelman tavalla ja millään muulla ei ole merkitystä.piste
Olen käynyt itse AA:ssa vuosia, ja voin suositella. Ryhmissä kaikki ovat tasavertaisia, vetäjäkin yksi alkoholisteista. Ryhmät eivät ota vastaan avustuksia, vaan kustantavat itse kahvit ja vuokrat vapaaehtoisella kolehdilla.
Ryhmissä on kiertävä puheenvuoro, joten ujompikin saa suunvuoron, ei kuitenkaan ole pakko puhua. Aluksi luetaan jokin askel eli toipumisohjelman 12 askeleen kohta, jonka pohjalta puhutaan, ei mielestäni minkään kaavan mukaan, vaan jokainen saa puhua siitä, mikä tällä hetkellä painaa mieltä tms. Tällaisella ripittäytymisen kaltaisella avautumisella on terapeuttinen vaikutus, ja ihmeellistä kyllä, se auttaa päivän kerrallaan pysymään raittiina.
Toki AA:sta saa myös hyviä ystäviä ja tukihenkilöitä matkallensa. Jokainen saa uskoa miten haluaa, mutta kyllä he korostavat rukouksen ja mietiskelyn merkitystä. Itsekin olen saanut sieltä kipinän syvällisempään hengelliseen etsimiseen, ja olenkin löytänyt elämääni Kristuksen.
Mene rohkeasti mukaan ja tutustu ensin vaikka AA:n sivuille ja keskustelupalstaan. Siellä on myös auttavan puhelimen numerot.
ja sain aivan väärän käsityksen AA:n ajattelusta. Ymmärsin että on vain yksi AA ja raitistua voi vaan AA ryhmissä. Ikään kuin joku ryhmittymä olisi ollut vastaan AA:n ajattelua. Se keskutelu oli mielestäni mielenkiintoinen mutta se poistettiin. Pelkään leimaantumista ja sitä että jos en koe AA:ta minulle oikeaksi paikaksi, niin petänkö itseni ja vertaiseni jos en siellä viihdykkään. Onko kukaan raitistunut yksin AA:n ohjelman avulla. Minä en kovin helpolla luota ihmisiin.
vuotta. Suljettujen kokousten lisäksi joillain paikkakunnilla on ns avoryhmiä, joihin voi tulla vaikka ei olisi alkoholisti.
Minun itsetuntoni on parantunut raittiuden myötä. Nykyään olen ihan kunnioitettu ja tasavertainen ihminen seurakunnassa ja muussa toiminnassani.
Minulla on alkoholismi-niminen sairaus ja olen toipunut siitä niin paljon, että olen voinut olla raittiinaa päivän kerrallaan jo useita vuosia.
AA-ryhmän päätarkoitus on auttaa vielä kärsivää alkoholistia.
Alkoholistien läheisiä auttaa Al-anon.
AA-kerho on kuulemma uskonnollista aivopesua. Jostakin kumman syystä toimintaa ilmeisesti tuetaan julkisin varoin. Jossakin tiedelehdessä sanottiin, että alkoholiriippuvuus on lievä riippuvuus ja paranee itsestään. Sinun pitää vain opetella sellainen elämäntyyli, johon alkoholi ei kuulu. Itse olen jokseenkin absolutisti ja ymmärrän hyvin vaikeuden pysyä tipattomalla linjalla. Tuttavat painostavat usein juomaan.
Sen huomaa pitkään raitistuneiden kohdalla, siis AA-raittiiden. He eivät todellakaan ole mitään mukavaa seuraa, he kaikki tietävät. Kummalista ehdottomuutta ja tiukkapipoisuutta. Lähes aina alkoholi riippuvuus vaihtuu toiseen riippuvuuteen. AA:kin on riippuvuus, mutta eihän sitä AA:lainen itse huomaa! Läheiset ja tuttavat kyllä huomaavat.
Mutta AA:han on täsmähoitoa heikkoille ja yksinäisille. Suosittelen aloittajlle myös ensisijaisesti elämäntyylin muuttamista.
AA:han.
Vaikka AA perustuu alkoholistilähimmäisen auttamiseen ja keskinäiseen tukeen, en voi sitä pitää uskonnollisena aivopesuna. Ohjelmamme kehottaa kyllä syventämään hengellistä vakaumusta, jos alkoholistilla on sellainen ja kuuluu johonkin kirkkokuntaan.
Käsityksesi julkisista varoista perustuu harhaanjohtaviin tietoihin. AA-ryhmät ovat omavaraisia eli eivät ota vastaan ulkopuolisia avustuksia vaan maksavat itse omat kulunsa, kuten kahvit ja kokoustilojen vuokrat.
Mikä tiedelehti on kirjoittanut että alkoholiriippuvuus on lievä ja paranee itsestään?
Totta on, että ymmärtämättömät ihmiset tyrkyttävät joskus alkoholia siitä kieltäytyville eivätkä aina ymmärrä millaiseen kierteeseen joku saattaa joutua tartuttuaan lasiin.
Juupa juu, sen verran AA:sta on sanottava, että kokemukseni puolesta voin todeta sen olevan todella hyvä paikka oppia nöyryyttä, rehellisyyttä ja toisten kuuntelemista. Tosin nyt kun kerroit, aloin itsekkin huomata, että AA:laiset saattavat olla kyllä, minut itsenikin mukaan lukien, aika jähmeää porukkaa ja tapojen muutos saattaa usein pelottaa.
Aloitin tämän raittiin elämäni perusteellisella arvojeni selvittämisellä ja uudelleen järjestelyllä. Kävin AA:ssa tutustumassa, kuuntelemassa, purkamassa sydäntäni. Teen sitä vieläkin, vaikkakin harvemmin. Uskon, että "vanhojen konkareiden" puheessa on perää, vaikka joskus ne esitetään hyvinkin tylysti, ellei peräti dogmaattisesti. Ilmapiirikin saattaa olla tukahduttavan ankea, pahimmillaan. Mutta jos sellaisessa ilmapiirissä pystyy olemaan rehellinen itselleen, niin se on jo merkittävä juttu sinänsä.
AA:n perusta, eli käskyt, perinteet ja tavat, luovat turvallisen pohjan ja yhteisöllisyyden tunteen sekä konkreettisuuden, joka voi toipuvalle alkoholistille olla juuri sitä mitä hän tarvitsee aloittaakseen ongelmiensa käsittelyn ja elämänsä uudelleenrakentamisen. Sitten kun on sinut itsensä kanssa, ei välttämättä tarvitse "repiä auki parantuneita haavojaan", vaan hoitaa itseään käymällä kokouksissa sitä mukaa, kun se itsestään tuntuu siltä.