Mieheni on ensinnäkin tosi herkkä (pyörtyisi varmaan) eikä tuntunut pistävän pahakseen kun sanoin että mites jos hän ei tulisi mukaan synnytykseen ollenkaan (vaikka kaikki kaveripiirissämme ovatkin olleet). Tuleeko siellä synnytyksen aikana sitten kuitenkin sellanen paniikki, että tuokaa se ukko tänne ja äkkiä?
Mutta voiko olla että mies oikeasti haluaisi synnytykseen mukaan? Eihän hänen tarvitse sinne synntyskanavaan tuijottaa, vaan vois olla "mun kanssa" yläpäässä, vai?? Ketä tässä pitäisi kuunnella, itseään vai miestään, ja kumpaa pitäisi uskoa?
En halua lapsen isää synnytykseen mukaan
19
2285
Vastaukset
- Tiinu
Tässä mukanaoloasiassa pitäisi kuunnella sekä tulevan lapsen äitiä että isää. Jos kummatkin ovat sitä mieltä, että isän ei ole syystä tai toisesta kiva tulla mukaan, päätös on ihan oikea. Samoin muunlaiset päätökset ovat oikeita, kun ne tehdään yhteisen keskustelun perusteella _yhteisesti_. Jos jompi kumpi osapuoli painostaa toista vetoamalla kaikenlaisiin "kun muutkin...
"-syihin, ei tilanne ole kovin hyvä.
Eli älkää kuunnelko kaveripiiriä, vaan ihan toinen toistanne.- Iveta
Meillä lapseni isä ei synnytykseen halunnut,mikä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi.Synnytykseni kesti melkein 50tuntia ja loppuajan olin aika sekaisin.Tyttö olikin melkein 5kg ja 55cm!
Minulla oli koko ajan seurana joku kätilöharjoittelua suorittava.Tämä henkilö tiesi koko ajan mistä hieroa,mitä tehdä,milloin kipulääkettä..Tilanne olisi ollut katastrofaalinen,jos mieheni olisi hermoillut vieressäni,koska sitä se olisi ollut.Sitäpaitsi niin sekaisin olin,oksentelin ilokaasuja enkä muista kaikkea,että parempi,ettei kukaan tuttu siinä ollut.
Synnytys oli rankka,koska ultrassa ennen synnytystä luulivat lastani 3,5 kiloiseksi...
Mitään traumaa en saanut,ehkä jossain vaiheessa harkitsemme toista lasta..Silloin tilanne voi olla toinen,ehkäpä mieheni tulee mukaan..
- Maru-77
Meillä ei myöskään isä ollut synnytyksessä mukana.Yhdessä näin sovittiin ettei tule, isä ei halunnut tulla ja minä en halunnut että tulee! =)
Aivan kun ed. vastaaja sanoi, on tämä aivan teidän kahden välinen asia eikä muita tarvitse kuunnella!
Itse jouduin ikävään tilanteeseen synnytyssalissa, kun kätilö joka silloin oli vuorossa piti hyvinkin omituisena ja paheksuttavana sitä ettei isä halua olla mukana. Ei ottanut kuuleviin korviinsa sitä että oltiin yhdessä näin päätetty ja että minäkään en isää synnytyksen aikana saliin halua!! Jouduin loppujen lopuksi sanomaan ko. kätilölle aika pahasti, ennen kuin ymmärsi lopettaa asian vatvomisen. Onneksi kätilöillä vaihtui vuoro, ennen kuin synnytys varsinaisesti alkoi!
Isä kävi kyllä salissa avautumisvaiheen aikana ja oli tunnin verran seuranani, mutta lähti pois kun supistusten väli tihentyi. Ja tuli taas kun vauva oli syntynyt...
Minä olen myös tyytyväinen tähän ratkaisuun ettei isä ollut mukana, vaikka synnytys olikin suhteellisen helppo ja nopeasti ohi!
Ja jos isä tulee synnytykseen mukaan, niin eihän saakkaan "tuijotella" sinne äidin jalkoväliin, vaan hänen pitää olla ehdottomasti äidin pää puolessa tukena äidille! Näin ainakin naistenklinikalla sanottiin, edes valokuvia tai videota ei saa kuvata suoraan "jalkoväliin" synnytyksen aikana! Kuvata saa , mutta niin ettei
äidin "intiimit" paikat näy ja synnytystä avustavia kätilöitäkään ei kuulemma saa kuvata!! - Päippä
Minä olen synnyttänyt kaikki lapseni ilman mieheni läsnäoloa ja ratkaisu on ollut meille ihan oikea. Henkilökunta on aina auttanut tarvittaessa ja kätilöopiskelijat ovat pitäneet seuraa, jos olen halunnut (mieluummin olen kyllä ollut yksin). Kätilöt käyvät usein tsekkaamassa äidin tilanteen, varmaan paljon useammin kuin jos isä olisi mukana. Mitään katastrofia ei pääse sattumaan vain sen takia, ettei isä ole mukana. Eikä se, onko isä synnytyksessä mukana vai ei, vaikuta myöskään siihen, miten paljon isä lasta hoitaa.
- Kahden lapsen äiti
...mielestäni miehesi kannattaa tulla mukaan synnytykseen.
Ja siellä ei todellakaan tarvitse tuijotella sinne synnytyskanavaan :), hän pitää sinua kädestä kiinni ja tukee muuten.
Ja oma mieheni ei olisi halunnut jäädä paitsi lastemme syntymähetkestä. Se on ainutkertainen kokemus. Se lähentää mielestäni sekä vanhempia että suhdetta lapseen. - Ninnu
Avautumisvaiheessa olin hermostunut ja kiukkuinen ja väsynyt. En halunnut, että kukaan koskee, puhuttelee ym. Ukko oli tiellä koko ajan...
Synnytyksen edetessä en olisi päästänyt ukkoa pois läheisyydestäni... edes vessaan. Lopulta olin onnellinen, että olin ottanut ukon mukaan ja saimme yhdessä ihastella vauvaa. - isä
Olen ollut läsnä molempien poikieni syntyessä. Vaikka en teknisesti osallistunutkaan synnytykseen, halusin nähdä mitä se synnyttäminen oikeasti tarkoittaa. Kahden synnytyksen jälkeen voinkin todeta, että lasta ei noin vain haeta sairaalasta...
Omien lapsieni syntymähetket ovat myös elämäni kaksi parasta hetkeä. 9 kuukauden odottelun, pohtimisen, jännittämisen, pelkäämisen, arvuuttelun ja kaipauksen jälkeen sain vihdoin tutustua omiin lapsiini.
Molemmilla kerroilla helpotuksen ja rakkauden tunne on ollut niin mahtava, että onnen kyyneleitä ei ole voinut estää. Kuinka usein nainen saa teoillaan miehen itkemään onnesta? Veikkaan että aika harvoin...
Kun lapseni joskus isompana kysyy: "Isi, missä olit kun synnyin?", voin vastata rehellisesti: "Kulta, olin aivan vieressäsi."- tuore isä
Olen sanan mukaisesti tuore isä (15.5.2003 klo 08.22) ja ihmettelen tätä ihana kokemus tarinaa??? onko suurin osa avio/avomiehistä sadisteja. Itse ainakin koin oloni turhauttavaksi katsellessani vaimon kärsimistä. Totesinkin tänään, että jos toinen hankitaan niin en ole synnytyksen loppuvaiheessa mukana. PS. synnytys sairaalana kehuttu Tammisaari ja mikään ei sujunut kuten piti.
- Myös isä
tuore isä kirjoitti:
Olen sanan mukaisesti tuore isä (15.5.2003 klo 08.22) ja ihmettelen tätä ihana kokemus tarinaa??? onko suurin osa avio/avomiehistä sadisteja. Itse ainakin koin oloni turhauttavaksi katsellessani vaimon kärsimistä. Totesinkin tänään, että jos toinen hankitaan niin en ole synnytyksen loppuvaiheessa mukana. PS. synnytys sairaalana kehuttu Tammisaari ja mikään ei sujunut kuten piti.
Ei tietenkään äidin kärsimysten näkeminen ole mukavaa. Mutta lapsen syntymänjälkeisten ensimmäisten sekuntien näkeminen on. Samoin ensimmäisen rääkäisyn, ensimmäisen pesun, ensimmäisen pukemisen, ensimmäisen rinnan hapuilun (jne.) näkeminen on ainutkertaista ja sykähdyttävää. Ei synnyttämistä ole pelkästään se kohta missä kärsitään fyysisesti. Synnytykseen kuuluu myös henkisen odotuksen loppuminen ja uuden elämänkauden alkaminen.
Minkä tahansa asian voi tietenkin maallistaa latteilla kommenteilla (en viittaa nyt sinuun). Esimerkiksi näin: mitä väliä sillä on kuuleeko ensimmäistä parkaisua, kyllä sitä kitinää kuulee myöhemminkin. Tai näin: onhan noita lapsia ennenkin syntynyt.
Mutta oli synnytys sitten hyvä tai huono, vaikea tai helppo ja isä jää siitä pois, ei hän tiedä siitä yhtään mitään.
Ja vielä, mikä mies on se, joka ei kestä olla läsnä synnytyksessä? Mitä se kertoo miehen kyvystä huolehtia omaisistaan?
Vähän ryhtiä nyt tähän hommaan, miehet. Elämä ei ole helppoa, mutta eipä synnytyskään ole (yleensä) mikään vastoinkäyminen. Jos synnytys tuntuu miehestä pahalta, voi pojat, kylläpä sitä ollaan vaikeuksissa kun oikeasti hankalaa ja ikävää asiaa alkaa tulla tupaan.
- jutta
mukaan ei kannata pakottaa miestä, jos hän on todellakin sitä mieltä, ettei pysty lähtemään. Tiedän kokemuksesta, että joiltakin miehiltä voi viedä pitkään, ennen kuin unohtaa ko. kokemuksen.
Sinun kannaltasi olisi hyvä, jos hän lähtisi, sillä on mukavampaa odotella vauvan syntymää, kun joku tuttu on läsnä - ei vain kätilö tai opiskelija. Minulla on molemmat kokemukset (mukana ja ei)ja ehdottomasti on ollut parempi, kun mies on ollut mukana.
Mutta miehen oikeudesta jäädä pois voisi tietysti aloittaa kokonaan oman keskusteluaiheen... - Laurenzia
Mikäli miehesi kanssa päädytte ratkaisuun jossa hän ei tule mukaasi synnytysaliin, voit pyytää mukaasi jonkun ystäväsi tai äitisi tueksesi ja seuraksesi. Hyvä apu on, jos seuralaisesi on itse synnyttänyt, ja siten ymmärtää oloasi paremmin.
Asiaan perehtyneitä doulia voi kysellä myös aktiivinen synnytys -yhdistyksestä http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys
Synnytys on teidän perheen tapahtuma, joten te päätätte, miten haluatte sen tapahtuvan. Toivon teille positiivista synnytystapahtumaa juuri kuten haluatte. - synnyttäjä
Mulla oli mies mukana ja olen siitä kiitollinen. jouduin sairaalaan jo päivää ennen synnytystä ja mies oli senkin yön kanssani sairaalassa. Aika olisi käynyt pitkäksi ilman isää koska se synnytys ei käy hetkessä ja varsinkin supistuksien aikana kun käy kipeetä ja kätilötkin on muitten synnyttäjien luona tulis varmaan orpo olo kärsiä yksin.Sitten kun päästiin itse asiaan eli ponnistusvaiheeseen mies piteli kädestä ja kannusti kätilöitten kanssa! Ja palkaksi siitä että oli mukana siinä hän sai nähdä poikamme ensimmäisenä kätilöitten jälkeen!
- Isänä alusta asti
Minä olin mukana molempien poikieni synnytyksessä. Yön tunnit ja joka sentin.
Mutta jos ei ole mukana, niin on jälkikäteen mahdoton kuvitella, mitä on menettänyt. Eri asia sitten tietysti on, jos kätilön täytyisi kesken synnytyksen alkaa huolehtia pökränneestä isukista. Jos tämä riski on todellinen, niin sitten ei ehkä kannata osallistua. Muuten ehdottomasti.
Enklanniksi: "I wouldn't have missed it for the world."- Sicko
Mikä siinä sitten on niin mahtavaa? Näkee muijansa kärsivän??
- Mukana ollut
Sicko kirjoitti:
Mikä siinä sitten on niin mahtavaa? Näkee muijansa kärsivän??
osaapa sitte arvostaa muijaansa vähän enemmän
- Abraham
Isän läsnäolo synnytyksessä on luontevaa ja mielekästä, jos ajatellaan että kyseessä on toisiaan rakastava tasapainoinen pari jonka kummallekaan osapuolella ei alaston, synnyttävä ihminen ole tabu. Epäilen kuitenkin nyky-yhteiskunnan kaikessa steriiliydessään kasvattavan ihmisiä, joille alastomuus (muutoin kuin suihkussa ja seksissä), kipu, veri, pissa, kakka, alapään kudosten repeäminen ja repsottaminen, verinen ja limainen lapsi, jne... eivät vastaa sitä mitä ihmiset ovat tottuneet pitämään kauniina tai edes tavallisena.
Pariskunta on ensimmäisen lapsen syntymään asti todennäköisesti viettänyt elämää, jossa eivät ole juurikaan näiden asioiden kanssa joutuneet tekemisiin.
Oman lapsen syntymä on tietysti ajatuksena aivan ihana pariskunnan molemmille osapuolille. Käytännössä mies kuitenkin joutuu näkemään puolisonsa - joka siihen asti on ollut hänelle eroottisuuden, läheisyyden, seksuaalisuuden, rakkauden ja ties minkä ruumiillistuma - kärsivänä, ja tiettyä mystisyyttä edustavan naisen genitaalialueen hyvin raadollisessa valossa. Uskon, että jotain tällaista todistettuaan miehen psyyke voi hyvinkin loksahtaa pitämään naista vähemmän eroottisena, siis tietyssä mielessä eri ihmisenä kuin mihin aikanaan rakastui.
Lapsen tulo muuttaa muutenkin parisuhteen dynamiikkaa hyvin rajusti, ja mikään uusista tekijöistä ei käsittääkseni lisää kumppanien välistä seksuaalista latausta tai sen toteuttamisen mahdollisuuksia.
Niin naiselle kuin miehellekin on tärkeää voida tuntea olevansa haluttu, ja luulen että synnytyksessä mukana oleminen voi joissain tapauksissa vähentää naiseen liittyvää eroottista mielikuvaa maallisemman "lasteni äiti" mielikuvan kustannuksella. En tarkoita että näin käy joka tapauksessa, mutta luulen että (jos minulla olisi joku raskaana oleva naikkonen) varmasti itse miettisin miten hyvin osaisin vielä (todistamani) synnytyksen jälkeen nähdä hänet yhtä eroottisena naisena, vielä yhtä paljon minun naisenani kuin ennen "lapseni äitinä" olemista.
Ammattini puolesta olen nähnyt runsaasti synnytyksiä, ja pidän sitä todella upeana tapahtumana; en silti usko että jokaiselle miehelle olisi hyväksi olla synnytyksessä mukana. Lapsen syntymä on kyllä aivan sikamaisen hienoa:)
Heräsikö ajatuksia?- tíkku
Meillä oli niin että mies periaatteessa oli mukana synnytyksessä ,mutta etukäteen oltiin sovittu että ponnistus vaiheessa"saa"lähteä salista jos haluaa.Kaikki menikin tosi hyvin vaikka vietettiin sairaalassa vajaa 6tuntia ennenkuin päästiin tosi toimiin ja niinkuin olin vähän ajatellutkin alkoi miestä hirvittää ja hän hävis.Mutta oli kyllä jo heti takas kun tyttö oli syntynyt ja saimme yhdessä todeta kumpi tuli.Eli ihan kuulolla hän koko ajan oli.en kyllä häntä kaivannutkaan,ponnistusvaihe olisuht lyhyt !( kiroilin kun tukkimies).(olin päättänyt että huuda en).Ja kyllämieheni osaa arvostaa kokemaani ja on tosi läheinen lapsellemme!
- keke
että isä on tiedossa.
- outoko
Kiitos ajatuksia herättäneistä mielipiteistänne! Kohta tästä pitäisi jo päästä synnyttämään, miehen kanssa tai ilman. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1272004
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi1011762Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?831591Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy611434Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M331132- 1091063
Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm511043Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s471036- 731026
Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet44983