Klo: 20:00 tulee Elämän opetukset -niminen elokuva, joka kertoo naisesta, joka sairastuu parantumattomaan syöpään. Kuulemma ihan hyvä ja koskettava elokuva. Aion ainakin itse katsoa, kun koti-iltaa vietän.. (ja todennäköisesti parkua)
Katselkaas tänään elokuva tv:stä
Miss Kevät
10829
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuinka sinä voit? Joko sinun syöpä on selätetty? Täytyy kokeilla,josko pystyy katsomaan sen elokuvan.Ettei vaan ihan pillitykseksi mene!
Ai, joku muistaa.. kiva..^_^
Syöpä on nyt ainakin toistaiseksi selätetty. Hodgkinin tautiahan sairastin. Sädehoidot loppuivat kuukausi sitten ja hyvin on voitu ja terveen paperit sain. Yli kahdeksan kuukautta tervehtyminen vaati, mutta ihan kohtuullisesti jaksoin kävelylenkeille aina sytojen välissä lähteä jne. Nyt onkin koko kesä 'treenattu' ja alan taas pääsemään urheiluun kiinni. Jaksan juosta "hölkätä" jo sen 10 km, mitä jaksoin kauan sitten. Tästä se kunto kohoaa. Se itse asiassa olikin sairastumisessa kamalinta, kun piti luopua liikkumisesta ja kunto huononi, mutta luulen että koska omistan koht. hyvän kunnon niin sytoistakin selvisin ilman tulehduksia sun muita takapakkeja.
Aivan ja tukka kasvaa, se on tummaa. Ei ole koskaan ollut noin tummaa. Nyt on sellanen rekkalesbo-lookki. ;D
Millainen itselläsi on vointi? Käyn vielä seurailemassa palstaa, vaikken pahemmin kirjoittelekkaan, mutta.. mutta.. parasta toivotan teille jokaiselle, ketkä syövän kanssa vielä kamppailette!!
oletkin selviytynyt! Kymmenen km.juoksu lenkki on jo aika saavutus! Sinähän olet kovin nuori vielä,luulen,että noin nuorena kuntoutuu nopeammin ja hiuksetkin kasvavat! Oikein hyvää jatkoa edelleenkin elämääsi!
Minäkin olen kohottanut kuntoani joka päiväisillä lenkeillä koiran kanssa ja sieni ja marja retkillä.Mutta täytyy sanoa että kävellä jaksan pitkiäkin matkoja,mutta juokseminen jää tommosiin parin sadan metrin pyrähdyksiin koiran perässä!
jos vain muistan :)
Olen aina pitänyt Emma Thompsonia loistavana näyttelijänä eikä tämä elokuva mitenkään vähentänyt arvostusta. Toinen kysymys on sitten että miten epätietoiset syöpänsä kanssa painiskelvat kokevat tällaisen elokuvan. Kovat hoidot jotka kuitenkin päättyvät kuolemaan. Näinhän ei todellisuudesa useinkaan käy vaan toivoa on paljon paremmasta. Mutta joka tapauksessa hatun nosto elokuvan tekijöille rankasta aiheesta ja kolminkertainen hatunnosto Emma Thompsonille suorituksestaan.
koska pistää ajattelemaan,että käyköhän itsellekkin niin ?
joskus tuo ajatus tulee mieleen,mutta täytyy vain uskoa,ja luottaa hoitojen tepsivän :)
Surumielinen elokuvahan se oli. Tuli jotenkin oma äiti mieleen, siinä lopussa kun 'Emma Thompson' makasi siinä valkoisessa sairaalasängyssä, täristen, omien ajatustensa kanssa.
Vielä enemmän säälitti, kun tuolla päähenkilöllä ei ollut läheisiä tukenaan. Loppu oli toisaalta kaunis, kun vanha opettaja tuli katsomaan ja lukemaan hälle.
Rupesin miettimään, onko se aina noin? Tuollaista lopussa? Ei kai kaikki syöpää sairastavat noin kuole.. vai?
Puolisoni sairastaa uusiutunutta syöpää. En katsonut ko elokuvaa. Haluan pitää toivoa yllä, että puolisoni selviää. Olisi liian rankka paikka katsoa elokuvaa, jossa päähenkilö menehtyy, kun oman omaisen syöpähoidot on vielä kesken. Minulla on tässä nykyisessä elämäntilanteessa ihan riittävästi draamaa ja jännitysnäytelmää!
Minusta tuo olisi erinomainen elokuva lääkäri ja hoitajakoulutukseen! Elokuva laittoi ajattelemaan sitä, miten hoitojen ja sairauksien keskellä rehellisesti sanottuna ihminen jää taustalle! Olen yrittänyt aina ajatella paljon potilaan tunteita, mutta tämä sai minut ajattelemaan vielä enemmän!