Istu takapenkille
ja luota ohjaajaan
sulje silmäsi
tai katso maisemaa
Ajattele lämpimiä ajatuksia
anna hänen ohjata
voit kyllä antaa ohjeita
kertoa omista tunteista
Älä yritä omistaa
sillä se ei onnistu
voita hänet rakkaudella
uskolla ja luottamuksella
silloin voit istua takapenkillä rentona ja tuntea olosi turvalliseksi
- rakkaudessa
ja luota ohjaajaan
sulje silmäsi
tai katso maisemaa
Ajattele lämpimiä ajatuksia
anna hänen ohjata
voit kyllä antaa ohjeita
kertoa omista tunteista
Älä yritä omistaa
sillä se ei onnistu
voita hänet rakkaudella
uskolla ja luottamuksella
silloin voit istua takapenkillä rentona ja tuntea olosi turvalliseksi
- rakkaudessa
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tarkkaile taustapeiliä
huomioi sivuteiltä tulevaa liikennettä
toimi vakionopeuden säätimenä
kysy muistitko rastasverkon
vietä rauhallinen viikonloppu
mökillä
- rakkaudella
niin ja grillihiilet...jarruta !!
ei se tullutkaan, näytti vain siltä...
Ainahan kannattaa olla vähän varuillaan
sivuille katsoa, ei läpät silmillä
rastasverkko ja grillihiilet, makkaratkin…
tietysti mukaan ja nauttimaan kesän ihanuudesta
hyvä kun ei tullut, kyllä me vielä…
Kirpeä kevät aamu,
ihanan rauhallinen ja hiljainen,
ei ollut vielä muita liikenteessä.
Muistan kun kävelin autoon,
olin surullinen vieläkin,
kuten koko silloisen viikonlopun.
Sen viikonlopun olisin voinut viettää kotona,
juhlien äitienpäivänä äitini synttäreitä,
mutta olin rakastunut.
Lähtiessäni viikonlopuksi rakkaani luokse,
annoin äidilleni lahjat ja halasin,
silti itkimme molemmat sitä outoa surun tunnetta.
Kuitenkin rakkaus kutsui luokseen ja lähdin,
luulin pääseväni onnellisiin hetkiin rakkaani kanssa,
kuitenkin vietin aikani yksin itkien.
Luin kirjettä jonka kotiin lähtiessä jätin hänelle,
yksin yöllä sen kirjoitin ja yritin ymmärtää,
muistan sen kuin eilisen.
Muistan sen keväisen aamun niin selvästi,
kuinka nautin lumen alta sulaneesta maasta,
lintujen iloisesta laulusta.
Surusta huolimatta huomasin kevään aurinkoisen aamunkajon,
soran rapinan kenkieni alla,
ihanan raikkaan ilman kävellessä autolle.
Olin todella väsynyt sen kaiken itkemisen jälkeen ja töihin oli lähdettävä,
hänen olisi pitänyt olla viemässä minua kotiin,
niin oli sovittu aiemmin.
Ketään ei kuulunut vaikka odotin,
jouduin lähtemään vieraaseen kyytiin,
töihin oli päästävä pitkän matkan taa.
Käveltiin autolle ja lähdettiin,
olin niin väsynyt että nukahdin takapenkille,
pääasia että pääsin töihin.
Seuraava muistikuva onkin kun hetkeksi heräsin,
kuski nukkui ja auto meni metsään päin tienpenkereellä,
joku yritti saada autoa tielle turhaan.
Seuraavan kerran kun aukaisin silmäni,
minua nostettiin ambulanssiin,
muistan kuinka ajattelin,
vihdoinkin saan nukkua.
Päiviä olin jossain muualla,
en muista mitään sairaalassa olosta,
en onnettomuudesta,
eikä kukaan kertonutkaan.
Vihdoin pääsin ala-kerran kahvilaan,
sain käsiini ilta-sanomat onnettomuus päivältä,
näin kuvan autosta johon viimeksi nousin,
se oli täysin romuna niin kuin minäkin.
Vihdoin sain tietää mitä oli tapahtunut,
olin lentänyt takaikkunasta asfalttiin,
auto oli pyörähtänyt vielä muutaman kerran ympäri,
kuski oli kuollut.
Sinä aamuna tie oli ihanan hiljainen,
päätyi kohtaloksi nuoren miehen.
Tien varrella päällä kumpareen,
on edelleen risti valkoinen,
aina tapahtuneesta muistuttaen.
Enää en nukahda takapenkille,
vaikka kuski olisi kuinka turvallinen.
*Ei runo, pelkkä muistelma ajattelematta. Kiitos, vihdoinkin se tuli ulos, niin useiden vuosien jälkeen tämän runon tuomana*
Kiitos kun kirjoitit surullisen tarinasi
koskaanhan ei voi tietää mitä tiellä tapahtuu
syy voi olla kuskissa, niin kuin tässä tapauksessa
hän nukahti rattiin
Syy voi olla myös vastaantulevassa
eikä tilanteella mahda mitään
kolari saattaa olla väistämätön tosiasia
vaikka itse olisi syytön
Tarinasi oli hätkähdyttävän surullinen
etenkin kuskin kannalta
itsestäsi et kertonut
muuta kuin että olit romuna, niin kuin autokin
Minun runoni puolestaan oli kuvainnollisesti tarkoitettu
auton takapenkillä istumisesta rakkaudessa
toiseen henkilöön luottamisesta
kuitenkin omat tunteet huomioon ottaen
Kiitos sinulle runostasi, kiitos kun kerrot aran tarinan meille muillekin varoitukseksi.
Minutkin tuohon autoon, vieraiden vietäväksi...
Ikävä kyllä matka päätyi kuolemaksi yhdelle.
Tunteet runosi esiin sai, vaikka tapahtumasta jo kohta 10 vuotta onkin.
Silti saman rakkaan kanssa edelleen yhdessä ollaan, vaikka yhteinen elämä noinkin ikävästi alkoi, kolarin jälkeen hänen luokseen muutin pysyvästi.
Ymmärsin kyllä runosi, se herätti vain minussa toisenlaisia muistoja, kiitos siitä.
Hyvin huomaa, kuinka monelle tapaa yksi runo voi ihmisiä koskettaa, siinä on sitä runouden taikaa...
Jokainen kokee runon sanoman
henkilökohtaisesti oman kokemuksensa mukaan,
tuntien tuskaa, ikävää, kaipuuta tai mielihyvää,
tai vaikkapa rakkautta, riippuen runon aiheesta.
Ehkä se onkin täällä runopalstalla se väriläiskä,
jokainen voi kirjoittaa tuntojaan, tai vaikka fiktiota,
kuitenkin tunnepitoisia runoja, joista jokin saa jotakin.
Ehken sinäkin olet runojen kirjoittaja, lukija ainakin? :)