Todellisen tiedon jakamisesta on puhuttu täällä, Friman sen aloitti sen mainitsemalla sen tuolla artikkelissa... Ja mieleeni tuli eräs asia.
Mitä jos jaettaisiin täällä sitä todellista tietoa? Ei pelkkää huonoa. Ei pelkkää hyvää. Siis...
Puhutaan eri asioista. Eli siis ei puhuta pelkästään vaikkapa siitä että kaaleilla on ongelmia, vaikka toki siitäkin voidaan keskustella. (Hyvähän se olisi, mikäli keskustelua tuostakin syntyisi. Vaikka jokaiselle alkaakin jo olla selvä että kaaleitten keskuudessa on ongelmia, ei kaikilla mutta osalla - seuraava askel olisi ratkaisut ja avut asioihin tämän kohdalla.) Ei keskitytä pelkästään siihen että nähdään asiat mustavalkoisina, joko hyvinä tai huonoina. Keskitytään jokainen pohtimaan monen puolen näkemistä asioissa. Voitaisiin myös esittää kysymyksiä, jos siltä tuntuu. Mutta pysytään asiallisuuksissa tasapuolisesti! :)
Mitä jos jaettaisiin täällä sitä todellista tietoa? Ei pelkkää huonoa. Ei pelkkää hyvää. Siis...
Puhutaan eri asioista. Eli siis ei puhuta pelkästään vaikkapa siitä että kaaleilla on ongelmia, vaikka toki siitäkin voidaan keskustella. (Hyvähän se olisi, mikäli keskustelua tuostakin syntyisi. Vaikka jokaiselle alkaakin jo olla selvä että kaaleitten keskuudessa on ongelmia, ei kaikilla mutta osalla - seuraava askel olisi ratkaisut ja avut asioihin tämän kohdalla.) Ei keskitytä pelkästään siihen että nähdään asiat mustavalkoisina, joko hyvinä tai huonoina. Keskitytään jokainen pohtimaan monen puolen näkemistä asioissa. Voitaisiin myös esittää kysymyksiä, jos siltä tuntuu. Mutta pysytään asiallisuuksissa tasapuolisesti! :)
Vastaukset 30
Vanhimmat
Joops. Hyvä idea toi olis, koska kyllä sitä tarvittais. Se sais ihmiset huomaamaan et asiat ei ole niin mustavalkosia ku miltä ne näyttää. Toivottavasti ihmiset tarttuis tähän näin. Mulla ei oo kyllä nyt mitään parempaa sanottavaa enkä mä kyllä keksi miten alottaa tätä juttua. Ehkä joku mua viisaampi ihminen sit alottaa jutun jollain tavalla. Halusin vaan tulla sanomaan että hyvä jos tää saa aikaan keskustelua.
t. Carmen
joo ja sitten voitaisiin tehdä niin että kysyjinä vois olla kuka tahansa. siis joku valtaväestön ihminen vois kysyä miten asia mahtaa kaaleilla olla ja jokanen voi vastata siihen niin ku asian kokee ja näkee. tai mielipiteitä. kaikki osallistuis. heheh, mut kuka kysyy ensimmäisen kysymyksen, sitä minäki odottelen. itse en saa mitään myöskään aikaseks. joku? kuka tahansa?
Olisiko täällä palstoilla ketään sellaista jolla olisi jotain vinkkiä miten saa nuoren (täysi-ikäisen) pysymään poissa tuolta huume porukoista. Itelläni on poika joka on sekakäyttäjä ja olen koittanut hänelle puhua, olen hommannut hoitoon ja olen hommanut asunnon (jonka menetti melkein heti),en enään oikeesti tiedä mitä pitäisi tehdä. En voi häntä kuitenkaan kadulle heittää kun ei ole hällä paikkaa mihin mennä,joten on täällä luonani ja tulee lukseni myös ollessaan sekasin. En jaksaisi enään katsoa tuota örveltämistä, mutta koen ettei ole oikein vaihtoehtoja. Laittaisitteko te lapsenne vaan kadulle (pitäisikö minun tehdä niin??) En vain pysty kovettamaan sydäntäni niin että voisin niin tehä.Sosiaali virastossa ollaan sitä mieltä että mun pitäisi heittää hänet kadulle oman onnensa nojaan (koska on täysi-ikäinen)....mutta, jos hälle jotain sattuisi, niin luulen että syyttäisin itteäni koko lopuelämäni.Rakastan häntä kuitenkin sellaisena kuin hän on, vaikka kärsinkin hänen elämän tavastaan.
Aloitetaampa tämä juttu nyt sitten vaikka tästä.
Vastatkaa minulle joku. Kiitos.
Voin kertoa elävästä elämästä ihan toisenlaisen esimerkin. Eräällä naisella on lapsi, myöskin puoliromani. Nainen itse on valtaväestöön kuuluva. Mainitsen tämän nyt ihan muuten vain, vaikka se ei olennaista olekaan. Poika ei ole sekakäyttäjä, mutta vetelee kyllä jauheita nenään minkä kerkeää. (Enkä sano tätä suinkaan turhaan, koska itse olen ollut paikalla valitettavasti todistamassa tätä asiaa.) Tämä poika (täysi-ikäinen myöskin) on saanut oman asunnon, joka on toistaiseksi pysynyt hänellä. Pojan äiti ei millään lailla laita hanttiin, pikemminkin rohkaisee ja kannustaa tätä jatkamaan touhujaan. Mietit varmaan, että miten se ilmenee. No, voin kertoa että pojan äiti kyllä hankkii pojalle aineita, että poika saa käyttää kaikessa rauhassa. Kaipa tämän naisen mielestä sitten kuuluu tukea lasta kaikessa mihin tämä ryhtyy. Vähän väärin ymmärtänyt vissiin tämä nainen tuon sanonnan.
Mutta takaisin tähän Sun kertomaan. Tilanne kuulostaa kyllä ikävältä ja hankalalta. Totta kai rakastat poikaasi. Suurin osa vanhemmista rakastaa lastaan, vaikka tämä tekisi mitä. Ihmeellistä mielestäni että sossut kehottavat heittämään ulos, toki jollain tapaa sen ymmärränkin. Kuitenkaan sossujen pitäisi ymmärtää että asia ei suinkaan ole niin yksioikoinen, millaisena he sen nyt tuossa esittävät. Varmasti ymmärtävätkin - tai ainakin jollain tapaa tiedostavat... Heidän täytyisi silti tarkastella asiaa myös poikasi kannalta. Itselläni ei varmaan olisi sydäntä heittää lastani ulos kotoa. Koen, että auttaisin lapsiani mahdollisuuksieni mukaan senkin jälkeen kuin he tulevat täysi-ikään, mikäli siihen vain on tarvetta. Olisiko joku vieroitushoitopaikka, jossa on samassa majoitus, sopiva ainakin joksikin aikaa? Kerroit kyllä että olet hommannut pojan hoitoon jne., mutta oletko koittanut tosiaan sellaista vieroitushoitopaikkaa jossa ihan asutaan jonkin aikaa? Tästä voisi olla apua, mutta tietysti pojalla täytyy olla oma halu matkassa. Vieroitus voi onnistua totta kai vaikkei hän varsinaisesti sitä haluaisikaan, mutta paikasta päästyään on sitten helppo aloittaa uudelleen. Ovatko sosiaaliviranomaiset tarjonneet mitään muita vaihtoehtoja, ratkaisuja?
Tuossapa sitä sitten onkin miettimistä. Ei meinaan ole mikään helppo asia kun on huumeista puhe. Ja tosiaan nämä huumeporukat - vanhat kaverit siellä houkuttelevat ja ehkäpä niitä on jollain tapaa ikäväkin vaikka tietää että sieltä ne ongelmat alkavat uudelleen.
Maiseman vaihdos voisi olla pojallesi hyvä ratkaisu ainakin vähäksi aikaa, sanotaan nyt vaikka sitten että aluksi... Onko poikasi ollut kertaakaan kuivilla? Oletko pystynyt keskustelemaan hänen kanssaan millään lailla? Ovatko sosiaaliviranomaiset tai jokin muu taho keskustellut poikasi kanssa?
tuntuisi sille että teillä ei ole kovinkaan läheistä suhdetta enää. Miksi näin pääsi käymään? Ihan sama lapsihan poikasi on kun silloin pienenä kun hän päivittäin tarvitsi sinua... Mihin on luottamus molemmin puolin kadonnut?
Oletko sinä koittanut puhua hänen kanssaan? No tietysti olet... Mutta millä tavalla? Oletko vaan syytellyt ja arvostellut?
Mitä jos nyt kuitenkin edes yrittäisit saada välinne kuntoon niin ehkä hänkin tulee vastaan jonakin päivänä ja kertoo miksi toimii noin kuin toimii... Entä tämän pojan muut sukulaiset? Mummon luokse maaseudulle?
Ethän sinä voi lastasi kadulle laittaa mutta jos sinä et voi mitenkään kommunikoida hänen kanssaan eikä välillänne ole kunnioitusta siitä tulee varmasti pian ainoa vaihtoehto jos et uhriksi halua ruveta!
Aloitampa vastaamisen nyt ihan tuon kommenttisi alusta.
Minulla on poikaani todella läheiset välit, ja on ollut aina.Kun poikanikin on olut aina sitä mieltä että "äiti on ainut joka hänestä oikeasti välittää".
Kyllä meillä luottamus pelaa, poika on avoimesti kertonut käytöstään ja monesta muustakin asiasta.(Kyllä minä tiedän mistä kaikki on alkanut ja valitettavasti myös pelkään tietäväni että mihin kaikki loppujenlopuksi päättyy)
Minä harvoin syyttelen ja arvostelen, sillä tiedän todella mistä kaikki johtuu, mutten sitä että miten sen saisi loppumaan.Joten, meillä on kyllä kaikesta huolimatta välit ihan kunnossa.Kyllä poika mua kuuntelee, mutta se ei paljon auta jos ei ole voimia tai tahtoa lopettaa käyttöä.
Ei ole mitään mummoa maaseudulla mihin poika menisi...eikä toisekseen edes suostu täältä omalta kylältä lähtemään mihinkään.
Ei ole sellaisia sukulaisia kenen niskoille voisin pojan sysätä, ei kukaan halua päihdeongelmaista nuorta ristikseen.Pojan isäkin mieluummin väistyi takavasemmalle kun ei hermo kestänyt.
Pelkään että tappaa ittensä jokupäivä niillä aineilla...kerran jo kuolema ovelle kolkutteli, mutta sillä kertaa onnistui elvytys.(Ja tuohan tuo huume maailma mukanaan kaikenlaisia lieveilmiöitä mukanaan).
Niin ja...nimen omaan hän on minulle se sama pieni poika mikä kerran oli.Lapsi joka kärsii sisällään suunnattomasti siitä mitä on menneisyydessään joutunut kokemaan (perheen ulkopuoliselta taholta) ja mistä kaikki on alkunsa saanut.Kun vain tietäisin mitä vielä voisin tehdä???????????????
OHHOH...Veti vähän hiljaiseksi äiti joka hommaa lapsellee aineita??? Ei voi käsittää sellasta :(
Minä olisin onnellinen jos saisin poikani eroon noista aineista mitkä tuhoaa nuoren miehen elämän totaalisesti.
Mutta, kai meitä äitejäkin on joka lähtöön.
Niin on se vähän ihmeellistä miten sossussa asiaan otetaan kantaa. Poika ei ole kuulema enään minun ongelmani koska on täysi-ikäinen.Pihalle vaan ja silleen.
Kyllähän sossu sitten aina maksaa jos poika lähtee johonkin katkolle, joten auttaahan ne sit sillätavalla.
Poika on ollut monesti katkolla puolenvuoden sisällä varmaan 18 kertaa. 6 pvää on pisin aika mitä on siellä pysynyt ja sit kirjottautuu talosta ulos.
Hommasin hälle paikan sellasesta asuntolasta missä autetaan monin tavoin ja tuetaan päihteettömään elämään, mutta viikon oli siellä ja sitten joutui ulos kun meni pilleripäisssään sinne.
Niin, siinäpä se on kun pojalla ei oikein ole itellä motivaatiota lopettaa.Kaikki kaverit on samassa jamassa kuin hänkin.(kavereilla sama kokemus lapsena takana kuin pojallani...sama trauma, siksi pää pitää saada sekasin hinnalla millä hyvänsä)
Olen koittanut parikertaa sitäkin (kun on käsketty) että humalassa tms. ei pääse sitten mun luokse, mutta huoli on itellä niin kauhee ettei nukumaan pysty kun en tiedä missä poika on. (toisella näistä kerroista oli joutunut putkaan ja meinannut kuolla siellä).Onneksi huomasivat ajoissa ettei kaveri hengitä enään.
Joten, kai tää tilanne on täysin mahdoton ja päättyy todennäköisesti pojan kuolemaan.
Niin, kyllä hän saattaa välillä olla 2-3 viikkoa tässä luonani ihan selvinkin päin, mutta kun rahat tulee sossusta,( niin kauan kuin itellä ja kavereilla on rahaa) niin pää on sekasin jokapäivä :( Välillä on sitten jotain huume jätkiä perässä ja sellasta kaikkee. Mutta toivotaan että jotain vielä keksitään mikä ei vielä ole tullut mieleen.
Sossu nyt ei tee muuten asialle mitään. Niille riittää kun antavat kuukausittaisen rahan näille nuorille niin sillä hyvä. Jos hommaisivat vaikka jonkin työpaikan (tuki työ esim) missä olis pakko olla tietty aika et muuten ei sais rahaa ollenkaan, niin se vois olla sellanen mikä auttaisi ehkä niin että oppisi tekemään töitä ja olisi pakko olla siellä jos tahtoo rahaa. Jos ei menisi sinne paikkaan niin ei saisi rahaa ja ei olisi sitten varaa myöskään ostaa kamaa.En tiedä, jotain pitäis keksii. Mun poikakin aina sanoo ettei ole muutakaan tekemistä, niin siksi on pakko lähtee vetää jotain. Pojalla pitäs olla jotain järkevää tekemistä ja mielekästä että tykkäisi tehdä sitä. Pojalla on niin rankkoja kokemuksia takana että kun pää on sekasin niin ei tarvii muistella eikä miettii tapahtuneita.(Ei suostu terapiaan, kävi nuorempana mutta lopetti heti kun voi itse päättää asiasta). että sellasta. Kiitos kommentistasi romani*N*, Siunausta sinun elämääsi
No heissan taas...
Kyllä minä tekstistä sain selvän, ei sillä ole väliä kuinka epäyhtenäisesti sen kirjoittaa... :) Tämä nyt onkin aihe josta riittää juttua ja rönsyilyä suurin piirtein joka suuntaan.
Hiljaiseksi on vetänyt minutkin moneen kertaan kun olen tuota ajatellut. Pojan isä-vainaa kuoli myös aineisiin, joten luulisi että senkin takia poika haluaa pysyä (tai pojan äiti pitää pojan ulkona) pois tuollaisista kuvioista. Moneen kertaan olen ihmetellyt tämän naisen järjen juoksua. Hän ei varmaankaan ymmärrä, että tuhoaa lapsensa elämää tuossa hankkimalla hänelle aineita. En ymmärrä. Itse seurustelin aikoinani nuorena pojan kanssa, joka oli entinen sekakäyttäjä. Edelleen pössytteli milloin mitäkin, tosin sitä en siinä vaiheessa tiennyt. (Vasta myöhemmin totuus tuli esiin karvaasti.) Mutta juu, täytyy edelleen sanoa että kyllä huumeet ovat hankala asia.
Mites, olisiko sitten hyvä jos kyselisit sossusta vaikka että onko heillä mitään tukityöpaikkoja? Siitä saisi rahaa - poika hankkisi rahansa itse. Rahaa saisi tasan niin paljon kun on töissä, eli jos poissaoloja on, niin tietty vähemmän. Töihin olisi pakko mennä, muuten ei saisi rahaa. Tällainen olisi hyvä systeemi. Tai työharjoittelupaikka? Työharjoittelupaikat voi kyllä olla kiven alla, varmaan monessa edellytetään kuivilla oloa jo pidemmän aikaa. (Vaikka eihän se pidemmän aikaa kuivilla olo tarkoita sitä, ettei joskus voisi sortua aineisiin. Ikävä kyllä.)
Tietystikään sinun ei ole pakko kertoa ja pyydän anteeksi etukäteen jos tungettelen tai kyselen liikaa, mutta mistä traumasta sitten on kysymys? (Eihän se oleellista ole, mutta kiinnostuin nyt vain kun tämän tässä mainitsit.)
Poika pitäisi nyt saada tajuamaan sen että hän leikkii vaarallista leikkiä omalla elämällään. Kaikin puolin... Sekakäyttäjille ei järjesty helposti asuntoja, työpaikkaa tai mitään muutakaan... Tietty sen jälkeen, jos opiskelisi. Mutta kuinka opiskelee, kun on koukussa ja aineet kuuluvat melkeinpä jokaiseen hetkeen. Seuraavan kerran kun poikasi on selvänä, yritä puhua hänelle siitä kaikesta mitä ajattelet ja mitä tunnet ja mitä pelkäät. Koita saada poika mukaan keskusteluun niin, että hän kertoo mitä on itse mieltä. Koita saada hänet ymmärtämään että jos hän ei itse halua, ei aineista voi päästä eroon. Motivaatio vieroittumiseen pitäisi saada kohdalleen ennen kuin tapahtuu ratkaiseva yliannostus tai jotain muuta vastaavaa. Huumeitten takia voi alkaa myös rikoskierre, ja sekin sinun olisi hyvä saada poika tajuamaan. Tilanne on varmasti teille molemmille raskas, ja haastava työ tuossa kyllä on. Tilanne ei kuitenkaan mahdoton ole - kun nyt ensin saisit pojan todella kuuntelemaan. Ja tosiaan puhu jonkun tahon, vaikka sitten sossun kanssa erilaisista vaihtoehdoista, kysele näistä tukityöpaikkahommista, ja kerro näistäkin asioista pojalle.
No hyvä että sait selkoa kaikesta huolimatta :)
Pojalla on kavereita kuollut aineisiin muutama ihan vähänajan sisällä, mutta se rauhoittaa vain hetkeksi, kunnes pahaolo hälvenee ja homma jatkuu taas. Kun poika itse meinasi kuolla tuossa reilu kuukausi parikuukautta sitten niin se rauhotti muutamaksi viikoksi taas, mutta nyt jo sekin on muistoista hälvennyt, ikävä kyllä.
Mä olen jutellut sossussa noista työ asioista mut ei ne mitään hommaa. Niille riittää kun poika on työnhakijana työkkärissä ja vie siitä aina todistuksen sossuun että on siellä käynyt niin kaikki on hyvin.Eikä ne työkkärissä sille mitään edes tarjoo kun sen pitäisi ensin hoitaa ittensä kuntoon. Käy poika A-linikalla n.3viikon välein juttelemassa, mutta ei noista ole mitään hyötyä kun sinne mennään vaan sen takia että saa respan taas uusiin lääkkeisiin (mitä ei tietenkään syödä niinkuin kuuluu).
Hommasin mä kerran pojalle työtä samasta työpaikasta missä olin itse.NO se kesti ekaan tiliin, ja sit jäi viihde vaihde päälle ja se siitä työstä.
Pitäisi justiin olla joku sellanen sossun tukipaikka missä olis jonkinlainen kontrolli et jos sen lopettaa niin ei saa sossusta mitään esim.3kk. Ehkä se motivoisi vähän enemmän. En tiedä, ehkä mä vaan kuvittelen.
Onhan pooika niitä työhakemuksiakin laittanu vaikka kuin, mutta onhan sitä tosi vaikee saada töitä kun ei ole yhtään työtodistusta tms.Kun kaikki aika on menny viihteellä suunnilleen.
Et toki tungettele ystävä hyvä, mutta asia on aika vaikea. Kyse on entisestä naapurista jonka uhriksi poikani joutui vuosia sitten (bedofiili). Tuo koko kaveriporukka on saman miehen uhreja joten se asia sitoo pojat aika tiukasti yhteen ja suunnittelevat aina mitä tekevät sille miehelle jos näkevät sen jossain. Se on aika traumatisoiva tekijä. Vaikka asialla ei voikkaan loppu elämää, ratsastaa, mutta niin kauan kun eivät mene mihinkään terapiaan niin eivät voi millään tasolla päästä yli siitä. Eikä siitä varmaan koskaan pääse kokonaan.
Olen kyllä yrittänyt aina puhua sille kun on selvinpäin...ihan hyvässä hengessä me keskustellaan ja kyllä se ymmärtää ja lähtee aina hoitoonkin, mutta se himo niihin aineisiin on liian kova...se ei jaksa olla siellä hoidossa. Aina se jo lähtiessäänkin sanoo että hän ei lupaa mitään. Ja mäkin olen aika realisti kyllä siinä asiassa,en edes oikeestaan odota mitään.Olen oppinut suojaamaan itteni pettymyksiltä ja se on tehnyt kyllä hyvin realistiseksi.
Mulla oli vanhempi ja nuorempi poika kiinni myös aineissa, mutta he on molemmat päässeet irti. Toinen perustiperheen ja sitä myöten pääsi kuiville ja hän kyllä on mennyt aina hoitoon ihan omasta halusta ja todellakin siksi että pääsee irti aineista. Toinen joutu vankilaan ja viisastu sillä reissulla. Hyvä niin. Joskus se vankilakin on hyvästä näköjään:) Kaikkien ongelmat on lähtösin samasta syystä.
Nyt täältä varmaan alkaa tulla hirveetä haukkumista kritiikkiä huonosta vanhemmuudesta, mutta ei se mitään...antaa palaa vaan jos siltä tuntuu. Se ei ole eka kerta :) Suodattimet meikäläisellä toimii jo aika hyvin :)
Ihmettelen oikeasti edelleen tuota sossun toimintaa. Periaatehan on se, että sosiaaliviranomaisten pitäisi auttaa ihmisiä, eikä jättää huomiotta. Ainakin tuossa tilanteessa olisi apu paikallaan – ihan kunnon apu, ei pelkästään se että kehotetaan menemään työkkäriin. Sieltäkään kun ei mitään varmasti saa ellei ensin hoida itseään kuntoon. Aivan kuten kerroitkin tuossa.
Olen kuullut, että jossain kaupungissa Keski-Pohjanmaalla (en muista, mistä kaupungista oli kyse, mutta voin mainita siitä myöhemmin jos se palaa mieleen) on jonkinlainen työpaikka, jonne palkataan mm. alkoholiongelmaisia. Tästähän he saavat palkan ja rahan sen mukaan – jos töissä ei käydä, niin rahaa ei tipu. Tämä pyrkii estämään alkoholikierteen… Onnistuuko, on eri asia. Ensimmäinen tili voi olla samalla myös viimeinen siinä työpaikassa, ikävä kyllä. Jonkun tällaisen työpaikan kun löytäisit, voisit taas yrittää ohjata poikaasi sinne.
Mutta kuten kerroit pojastasi, niin himo aineisiin on kova. Vieroitukseen pitäisi mennä, ja saada se halu vieraantua aineista… Totta tuokin, mitä kerroit. Joskus vankila on hyväkin asia. Se voi auttaa ymmärtämään, että ”Tämän asian minä haluan lopettaa.” Se voi katkaista huumekierteen, rikoskierteen tai minkä nyt sitten ikinä…
Paljon on poikasi joutunut kärsimään. Tuo häneen kohdistunut pedofilia on varmasti jättänyt häneen syvät arvet… Muiden kanssa voi olla vaikea luoda syvempiä ystävyyssuhteita, koska sama kokemus koskettaa koko kaveriporukkaa, ja tämän asian kanssa he varmaan parhaiten ymmärtävät toinen toistaan. Huumeista kun saisi vieroitettua koko porukan, niin hyvä olisi. Jos heidät saisi kaikki yhdessä vieroitukseen, jaksaisivat tukea toinen toistaan… Vaikeaa kyllä, jos kellään ei siihen liiemmälti halua tai jaksamista ole.
En minä ainakaan aio moittia sinua huonosta vanhemmuudesta. Tuokin on sinusta riippumaton asia, ja paljon olet tehnyt lapsiesi hyväksi. Jotkut olisivat ehkä jo luovuttaneet ja katkaisseet jopa välit lapsiinsa. Tässä asiassa kuitenkin nostan hattua siitä, ettet ole näin tehnyt. Kyllä vanhemmat on tärkeitä lapsilleen siitä huolimatta ovatko lapset sekakäyttäjiä vai mitä sitten ikinä. Ja samoin lapset vanhemmilleen, totta kai…
Jaksamista sulle, painiskelet todella raskaitten asioiden kanssa.
Kiva kun kirjottelit taas :))
Et todellakaan ole ainut joka tuota sossun käytöstä on ihmetellyt, mutta liekö kyse sitten sielläkin resurssien puutteesta...mene ja tiedä. Täällä on vissiin niin paljon näitä sosiaali tapauksia ettei niillä yksinkertasesti riitä aika eikä voimavarat enään ottaa kantaa yhden pienen ihmisen ongelmiin.
Tuollanen työpaikka systeemi mistä kerroit (Keski-pohjanmaalla) olisi varmaan hyvä juttu. mutta vain jos nuorten olisi pakko mennä sinne.Vapaaehtoisuuteen perustuva homma ei toimi, koska näähän ei vapaaehtosesti mene mihinkään. Ainut mikä niitä motivoi on RAHA.Jos sossu lopettaisi rahan jakamisen näille päihdeongelmaisille nuorille jos eivät mene vaikka johonkin tukityöhön tms. niin ehkä asiat olisi hieman toisin.
(Vaan en mä tiedä lisääntyisikö sit ryöstöt ym rikollisuus???)
Kirjoitit todella paljon asiaa.
Kiitos sinulle siitä että olet jaksanut perehtyä tähän asiaan kanssani. Jumala sinua siunatkoon elämässäsi.
Kiitos kaikesta sinulle :)
PS. Jos jotain jatkossa tulee mieleen, niin kerro ihmeessä:)
Toivottavasti tänne tulisi lisää keskustelua eri asioista....siis asiallista keskustelua :)
en voi muuta kui todeta sitä on niin paljon että on laitakulkijana,
en kuitenkaan hyväksy että hyväksytään toimie joidenkin rakkaus on aina pitänyt poissa aikuisen vastuusta koko ikänsä , lapsellsita mutta
viinan ja muun venkoilun takiahan
menee kaikki omat ja muut
varat ja omaisuus,
henkisesti voi olla kuitenkin tekoja vastaan ja ihmisen puolella ., toisaalta... miten ?
en tiedä
mitä leksa sanoisit ,jos kertoisin tässä että olin lapsena ylpee että mummu sua itki ja olit rakas, mutta että heittihän se aina sut rahattomana menemään, jos kännissä olit ollut, kerran maksoi turust vaasaan sun taksinkin ja osti aina haitarin toivoen tietysti että viiihtyisit sisätiloissa..
sanoi että jos et paranna tapojas istut linasta linaan, ja oli niin,
nyt olet parempi ihminen äitis on pois, mutta kaikki kaunis on selvästi oelmassa sydämestä elävänä mielessä.
ei katkeruutta, ei vihaa, aitoa välittämisen tunnetta tunnet.
ONKO PELKOA
** tämän naisen mielestä sitten kuuluu tukea lasta kaikessa mihin tämä ryhtyy**
tiedän ainakin että moni joutuu vaöitsemaan vääräntavan suojellakseen ns. rakkautta lapsen. mutta mitenkähän oikeesti lapsi arvostaisi huolenpitoa sitten kun suuttumus laantuu,että ei ole samantekevää miten elämän tuhoaa?
ihan tosi niin on
selvää että
kun on
*rankkoja kokemuksia takana että kun pää on sekasin niin ei tarvii muistella eikä miettii tapahtuneita**
JUST
JUST
JUST niin ,"takana on jotakin" LUE ITTE MITÄ SANOITTE!
TÄLLÄTAVALLA ON HELPPOA OLLA OLEMATTA!!!
(HUKUTTAAKO SE ÄITINÄ SEN TIETOISUUDEN ETTÄ ON JOKIN VIALLA,
"jokin estää käymästä läpi ja lisää turruttamista oikein antamalla ainetta; mut uskoisin että hän tahtoisi valvoa,ettei käy huonommin,harha se on, siihen aineisiin kuolet"
, vähän aikaa menee muina miehinä
ja se on silti tapa joka tappaa.
Heissan,
vastaamisessa vierähti jonkun aikaa... Nettiyhteydet ovat olleet poikki, tänään saatiin korjattua. Mikä lie siellä sitten pätki, tiedä häntä.
Paljon on keskusteltu myös siitä, että kun ihmisillä ei ole tarpeeksi rahaa - ja maalattu kuva että rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy entisestään - niin rikollisuus lisääntyy. Onhan tuossa perää, mutta onneksi ei sentään kaikkien kohdalla.. Rikollisuuden kitkeminen on yksi hankalimmista asioista mielestäni. Rikollisuuteen johtaa niin moni asia, että niiden asioiden erittelyyn menevä aikakin voi olla vaikka kuinka pitkä.
Tuntuu, että sossuunkin pitäisi löytää uusia ideoita välillä. Monet keinoista olisi hyviä, mutta onko se tosiaan sitten sitä resurssien puutetta vai mitä se on. Onko se aloitekyvyttömyyttä vai yksinkertaisesti sitä että on nähty ns. liian monta kertaa ettei homma toimi. Ikävää, että epäonnistuneet jutut saattavat sulkea ovia muilta, joilla sama homma voisi toimia erittäin hyvin. On paljon kaikenmaailman klinikoita ja keskustelupalveluita ynnä muuta... Mutta millaisia ratkaisuja ne tarjoavat, ja pitäisikö heidän ratkaisujaan soveltaa tai kehittää johonkin suuntaan? Kyllä varmasti pitäisi, eihän sama ratkaisu ole välttämättä passeli jollekin toiselle. Jos on käyty läpi melkein kaikki keinot, pitäisi löytää uusia - ja hankkia resursseja siihen, että homma voitaisiin toteuttaa.
Tosiaan tänne tarvittaisiin lisää keskustelua... Tässä keskusteluryhmässä on uusia aiheita tuo, jossa puhutaan nuorena lapsien saamisesta. Ja sitten tuo vaatetus. Tosin nämä ovat myös niitä aiheita, joita täällä on jo käsitelty... Silti ne jaksavat puhuttaa. Syy on varmaan siinä, että paljon sanottavaa löytyy ja mielipiteitä on suunnilleen yhtä monta kuin ihmistä. Itse palstan keskustelu on näköjään ollut hyvin Vuolasranta-Friman-aiheista. Mikäpäs siinä sitten, vaikka aihe alkaakin puuduttaa jo välillä.
Toki kerron, jos jotain uutta tulee mieleeni.. Kirjoittelehan sinäkin ja kerro välillä kuulumisia. :)
Kiitti kaikista kommenteistasi. Nyt on niin ikävästi että minulta hajosi kone, joten nyt en ikäväkyllä pääse lukemaan ja kommentoimaan kirjoituksianne :( Surullista.
Mutta käym aina täällä yhteispalvelupisteessä nopsaa vilkasemassa mitä tapahtuu. Aika vaan on tässä niin rajallinen ettei tässä paljoo mitään ehdi s.postien lukemisen lisäksi.
Hyvää loppukesää sinulle ja kaikille muillekin tietysti.
Pitäkääpä palsta mielenkiintoisena ja asiallisena :))
Mikä siinä on että me kaaleet mielellään piilotetaan se, että jonkun asian kanssa on hankaluuksia? Ei kai asiat sillä parane että vaan hyssytellään. Miks tosiasioiden sanominen on niin vaikeaa, tärkeissä asioissa? Olen miettiny tätä monta kertaa, mutta en ole löytäny vastausta. Onko se ylpeyttä vai tarve pitää kaikki yhteisön sisällä, mitä se oikeen on? Osaahan muutkin vähemmistöt myöntää että sen ryhmän sisällä on sitä ja tätä. Ei me kaaleetkaan niin hyviä olla että kaikki olis täydellisesti vaikka sellanen kuva halutaan antaa.
Kai se on se, että ihmisen on yleensäkki vaikea myöntää toiselle olevansa väärässä tai tuntuu vaikealta puhua ongelmistaan kellekään. Jos kysytään se kuuluisa kysymys "Mitä kuuluu?" niin vastataan että "Hyvää vaan" tai "Ei mitään ihmeellistä" vaikka asiat olis kuinka päin prinkkalaa. Ei se ole yksin meillä kaaleilla vaan ihan kaikilla ihmisillä. Mielelläänhän sitä kertois kaiken olevan hyvin. Ja tietenki se että kun ihmiset on menny pilalle, mitään ei voi kertoa kellekään ilman että se levitellään kaikille. Lähimmille ystäville kerrotaan yleensä ongelmista ja muista, siis hyville ystäville. Harvoinpa sitä puoli tutulle tai tuntemattomalle tai muuten vaan ihmiselle joka ei ole kovin läheinen, sanotaan että "Huonoa kuuluu" ja aleta kertoa tarkemmin mistä on kyse. Eli se on ihan jokaisessa ihmisessä se, ettei aina myönnetä ongelmia olevan. Oli sitte kyse ihan yksittäisen ihmisen asioista tai jonkun yhteisön sisällä olevista asioista... Osa kaaleista myöntää että kaaloyhteisön sisällä on sitä sun tätä, mutta osa taas kieltää kaiken. Ihan samalla lailla kuin muutkin. Se on vaan sellasta itsesuojelua, eräänlaista.
Ehkei myöntäminen ole se hankalin juttu, vaan asioista puhuminen nimenomaan niitten oikeilla nimillä. Aloittamatta sitä tavanomaista jankutusta siitä että aivan kuten muutkin. Tämä on itsestään selvää että kaikissa muissakin vähemmistöissä ja enemmistöissä on ongelmia, ei me romanit olla siitä poikkeus. Toinen ongelma on siinä ettei aleta vetoamaan mihinkään. Pitäisi purkaa asia, katsella joka kantilta... Nähdä se puoli, mitä romaneille tehdään. Se puoli, mitä romanit tekee ei-romaneille, ja se puoli mitä romanit tekee muille romaneille. Voisin oikeasti kirjoittaa aiheesta kokonaisen kirjan - siis näkemäni ja tietämäni puolesta - mutta luulenpa että siitä saisi sanko kaupalla lokaa niskaan, eikä välttämättä hyödyttäisi mitään.
Tekeekö vaatteet mustalaisen? Täällä ku kattoo näitä juttuja niin tuntuu että monen mieli on juuri se. Jos ei ole hameita naisella, ei ole yhtään mitään. Entäs sellanen tyttö tai nainen joka ei pysty pitämään hameita vaikka selän takia? Mitäs mieltä muut on tästä, onko hameet ehdottomat ja välttämättömät vai sivuseikka? (Mulla on hameet mutta en ylenkatso niitä keillä ei ole. Mun mielestä se on jokasen asia laittaako vai eikö laita, pääasiana pidän sitä ettei vanhempien ihmisten edessä kuleta vähissä vaatteissa.)
"ettei vanhempien ihmisten edessä kuleta vähissä vaatteissa". Mitenkäs sitten kun Teistä tulee vanhoja, vieläkö nämä "perinteet" jatkuu =)))
Vaatteet ei tee mustalaista, mutta ne on ehkäpä näkyvin asia romanikulttuurissa – siis ainakin romaninaisen vaatetus. Minä piän isoja hameita, samoin kaksi vanhempaa siskoani, mutta nuo kotona asuvat siskot (15, 17) eivät. 17-vuotias sisko huitelee vekkarit päällä eikä aiokkaan laittaa hameita. 15-vuotias taas pukeutuu valtaväestön tyyliin, eikä myöskään aio laittaa hameita. Veljemme pitävät kyllä suoria vaatteita. Meitä siis on hyvin erilaisia sisaruksia perheessä, ja kuitenkin olemme kaikki saaneet samanlaisen kasvatuksen. Jokainen meistä elää romanielämää vaatteista huolimatta. Vanhemmat ovat sanoneet vaatetuksesta lähinnä sen, että pitää tehdä niin kuin itselle parhaalta tuntuu. Itsehän ne hameet on kannettava tai jätettävä kantamatta. Ja juuri niinhän se on. Ei mustalaisuus pitäisi olla pelkästään vaatteita. Koska jos vaatteet otetaan pois, niin mitä jää jäljelle? Ei yhtään mitään. Suoraan sanottuna inhottaa sellaiset ihmiset jotka vaatteillaan ja kappaleillaan ovat niin mustalaista, kun eivät muuten osaa olla. Heille vaatteet on aatteet ja elämän tärkein asia, ei se niin kuulu olla. Minulle hame on tärkeä osa elämääni, mut naapurin Rossille se ei välttämättä oo eikä sen tarvikaan olla. Että semmosta. Minusta kun hameet laittaa niin ne pitäis kyetä pitämään, siis jos ei nyt lasketa näitä selkäjuttuja mukaan. Eli jos ei oma mieli ole vahvasti mukana, jättää hameet laittamatta sitten kokonaan. Parempi niin, kuin hyppiä ees takaisin. Parempi uskaltaa olla vaikka eri mieltä kuin pukeutua vaatteisiin jotka tuntee huonoksi vaihtoehoksi itselleen. Jos tyttö tai nainen joutuu luopumaan hameista vaikka jonkun selkävian takia, niin pitäähän se ymmärtää. Hameita voi kyllä keventää monella lailla, tiiänpä sellasenkin hameen teko tyylin nimenomaan niille joilla on huono selkä, että hame ei paina kuin korkeintaan muutaman kilon. No, mutta koska tämä ei ole ompelupalsta, en ala siittä jauhamaan…
Itse kun olen vanha joskus tulevaisuudessa. Minun eteeni saa tulla miten vain pukeutuneena. Se on pääasia että itse tuntee olonsa hyväksi vaatteittensa kanssa.
No, jos romaninainen pukeutuu farkkuihin, on hän silti edelleen romaninainen - ainakin perimältään. Ajatukset voi olla jotain muuta, se ns. henkinen puoli.
MUUTAMA TUNTI MENI SÄNGYSSÄ PYÖRISKELLESSÄ; RAUHASS TOKI;EI TÄÄLLÄ MITÄÄN HÄTÄÄ! mutta sitte
ku mitenkään
EI PÄÄSE OHISIITÄ ETTÄ ON TIETYJÄ kuvioita joita pyörittää ihmisenä olemisessa, joskus ärsyttää -
muistais enään niitä viisaita a..!
JOTENKIN SE PYÖRII TUOTA RATAA ETTEI OSATA USKALTAA
*SANOA MITÄÄN MIELENKIINTOISTA;
"KOSKA AINA MILTEI PITÄÄ VAATIA JOTAKIN NÄYTTÖÄ SIITÄ ETTÄ EI LUULE ITESTÄÄN JA ON NIIN LEUHKAA. "miten niin joku ei voisi nostella esiin jos on lukenut ja elänyt monia kiperiä juttuja ja
*viisautta etsii ääneensä."
* OLI SITTEN TAI EI Sitä että OLISI MUKA VIISAAMPIA JA OIkeutettu ääneen sanomaan
" miksi sanomisisaan ja
ajatuksiaan ei voi olla neutraalina ilmassa vaan
"
---PUOLUSTAA ESI'ISIIN SAAKKA SITÄ MITÄ SANOO; KÄYTETÄÄN VÄÄRINPÄIN,ihmistä arvostelemaan---
B) kaikilla meillä on mielipiteemme...
vielä ei kiinnosta kaikki kaikkia,, olemme matkalla, jolla joskus sataa ja hidastaa ja joskus paistaa ja ajaa ylinopeuksia?
* millainen olen, millainen olin, ja millaiset ovat yksityiset salaiset pelon tunteet ja elämän toiveet ja kestämisen että riutumisen voimani ?
* kunnioittavaa on olla sillä tavalla välinpitämätön ettei ota kantaa toisen
henkilökohtaisuuksiin, siihen menee yleensä koko
elämä ennen ku itse näkee etten olekaan kuningas enkä edes sotilas, tai että ehkä
jossakin pelissä "on liikaa nappuloita"
*ONKO KEHITYSTÄ ja MITÄ on HYVÄÄ
* miten sujuu ihan luonnollinen päivä ja vuosi kierto.miten koen viihtyväni ja innostuvan
"elämän sattuman vaiko on
-ko se joka päivä vain mitä fiilis tuo" ja kemut kehittää?
millaisia suhteeni ovat olleet mitä olen oppinut itsestäni ja antamaan arvoa muille
mielipiteille ja aikaa keskustelijoille....
*LUOTKO TURVALLISUUTTA ja onko ,mahis
keskittyä muuhunkin kuin oman itsensä vartioimiseen, kuten esim.
oLLA AINA OIKEASSA;
tähän erityisesti tausta (syrjittynä olemisesta tuleee tunne sisälle orpous joka ei millään anna tilaa toimia ihmisinä toisille siinä vasteessa mitä oikea vuorovaikutteinen elämän voimistava taidoksi muuttuva toiminta on, esim hyväksyminen uskontoo)
ELÄMÄ ON (IHAN MUUTA KU) rasite
jos pystyy rauhassa olemaan itse
pelaamatta aina voiton tavoitetelussa. nauttia.
A)*JOKAISELLA (IHMISENÄ) ON ONGELMIA
HYVÄ VUOROVAIKUTUS TAPAHTUU TAIDOLLA; eli toisen ihmisen läsnäolossa,siinä artymyksessä ja siitä vaihtelusta mitä sen luuriin kukakin huutaa?
onko pakko vastata? ei ole pakkko" tosiaankaan"!
miettivä ihminen voipi löytää tosi monipuolisia kuvioita!
sory silmät ristissä..
no mitä mieltä ootte siitä että tosi nuorena menee parit yhteen ja lapsilla on lapsia. minusta tämä ei ole hyvä asia ja koulusta tai jostain pitäs saaha järkeä päähän että eivät laita 15-kesäsiä lapsia asumaan yhessä saman katon alle, lapsiahan ne on. paljon kerkiää tapahtua ennen ku ovat aika ihmisiä. jätettäs ne lapset siihen ikään ku ollaan käyty koulut ja hankittu ammatti ja laitettu asiat niin että lapsilla on joku mahollisuus saaha hyvä elämä.
Ei ole mistään kotoisin että alaikäiset saa lapsia. Mainitsemasi 15-vuotiaat ovat tosiaankin vielä lapsia... Muistan kun itse ajattelin silloin olevani niin vanha, niin vanha. Enkä vieläkään mikään ikäloppu ole. Nyt tulee mietittyä, että kylläpä ne 15-vuotiaat todellakin ovat kakaroita. Myöhemmin sen huomaa. Joten ei lapsia nuorille, vasta sitten kun kaikki on todellakin hoidettu hyvälle mallille :)
Mitäkö mieltä???
Että alaikäiset/nuoret henkilöt hankkivat lapsia ja kaikki jää kesken jos nyt on edes päässyt aluilleenkaan...
Ei sitten mistään kotoisin.
Jotta kannattaisi alkaa lapsia hankkimaan;
- asunto ja sinne tarpeellinen
- koulutus kunnossa, työelämässä jonkin aikaa
- muut asiat kunnossa.
Ei sekasorron keskelle kannata laittaa lapsia, siitähän vain lapsi kärsii.
Eikö sitten alaikäinenkin voi olla hyvä äiti?
Totta kai voi olla, mutta en suosittele tuota kellekään. Sillä, siinä silmänräpäyksessä kun lapsi tulee maailmaan, hänen tarpeensa ovat ehdottomasti etusijalla. Nuoren ihmisen elämään kuuluu paljon kaikenlaista, olisi kiva pitää hauskaa ja muuta. Voit ajatella että aina saat lapsen hoitoon, mutta minusta se ei ole hyvä. Jokaisen pitäisi kyetä huolehtimaan lapsestaan ihan täysillä. Ei siis tarkoita sitä, etteikö lasta voisi joskus laittaa hoitoon ja pitää itse hauskaa... Mutta lapsi tuo mukanaan niin paljon velvotteita ja loppujen lopuksi nipistää nuoren ihmisen elämästä niin paljon, että kannattaa harkita. Silloin kun olet valmis elämään nuoruuttasi, huomaat että olet jo keski-iässä...
Millaiseen arvomaailmaan kaaleen lapset teidän mielestänne kasvaa? Joillakin on normeja mukaileva kasvatus mutta joissakin kodeissa kasvatetaan rötöstelemään... Miten ihmeessä vanhemmat haluaa lapsensa rötöstelevän - siis jotku. Vierestä seuranneena ja nähneenä voin sanoa että ei hyvältä näytä.
~Mirette Palm~
junaan,Niin on myös vanhempia ja kasvatustapojakin. Oli sitten kyse valtaväestöstä tai romaneista niin jokainen vanhempi hoitaa ja kasvattaa lapsensa erillailla.Ihmisten arvomaailmat ja elämän katsomus vaikuttaa asiaan,niin kuin myös kotoa opittu malli.Tätä en kyllä täysin allekirjoita.Itse olen tavis romani suvusta ja perheestä.Mutta hoidan ja kavatan lapseni täysin päinvastoin kuin minut on kasvatettu ja hoidettu.Yksi asia kieltämättä kyllä eroaa valtaväestön kasvatuksesta.Romani tytöt yleensä kasvatetaan alistuviksi ja epätasa-arvoiseksi poikiin nähden.Pojat saavat tehdä mitä haluavat tyylin,mutta tyttö rukat saavat elää kurissa ja nuhteessa.Tätäkään emme tietenkään voi yleistää.