onko porissa satakunnan keskussairaalassa synnyttäneitä äitejä?
millainen paikka synnyttää ja ollaanko siellä mukavia .. itselläni menossa rv. 38 2 ja hieman pelottaa tuo synnytys ylipäätänsä ja pori synnytyspaikkana.
kuinka kauan yleensä pitävät sairaalassa sisällä?
olen ensisynnyttäjä, mutta jos muuten raskausaika on mennyt hyvin ja jos synnytys sujuu hyvin lapsi on terve niin tarviiko montaa päivää maata sairaalassa, mieluiten tervehtyisin kotona kuin sairaalassa, siellä en oikeen osaa nukkua.
millainen paikka synnyttää ja ollaanko siellä mukavia .. itselläni menossa rv. 38 2 ja hieman pelottaa tuo synnytys ylipäätänsä ja pori synnytyspaikkana.
kuinka kauan yleensä pitävät sairaalassa sisällä?
olen ensisynnyttäjä, mutta jos muuten raskausaika on mennyt hyvin ja jos synnytys sujuu hyvin lapsi on terve niin tarviiko montaa päivää maata sairaalassa, mieluiten tervehtyisin kotona kuin sairaalassa, siellä en oikeen osaa nukkua.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen synnyttänyt esikoiseni porissa. Ja nyt on rv 39 plus 2 menossa, että lähekkäin on meillä ajat :) nyt olen siis menossa toista sinne synnyttämään..
Jaa, että millainen paikka se oli.. no yks kätilö joka oli meitä vastaanottamassa, oli todella töykeä ja tökerö vanhempi nainen. Sit vuodeosastolla oli pari sairaanhoitajaa, jotka käyttäytyivät jotenkin alentuvasti ainakin mua kohtaan, olinhan tosi nuori synnyttäjä.. luulivat kai etten tiedä lapsista juuri mitään. Vaikka niin ei ollut..
Muuten kokemukseni henkilökunnasta niin synnytysosastolla kuin vuodeosastolla ovat vain positiivisia! Olivat iloisia ja reippaita.. Että mitenkään kammolla en tätä seuraavaa reissua odota :)
Kun olet ensisynnyttäjä, joudut oleen joka tapauksessa sairaalassa 4 täyttä päivää, sujuipa yhteistyösi lapsen kanssa kuin hyvin tahansa. Se on siellä käytäntö. Uudelleensynnyttäjät pääsevät 3 jopa 2 päivän päästä jo kotiin.
Tsemppiä synnytykseen!! Mulla ei jäänyt paha mieli siellä synnyttämisestä! Synnytyssalit olivat mun mieleen vaan liian karut.. olisin toivonut enemmän kodinomaisempaa tunnelmaa.. vihreät kaakeliseinät yms. järkyttävää!! :)
Sitähän ei tiiä vaikka samaan aikaan siellä oltaisiin.. kun minullakaan ei vielä lähtöä kuulu :D
sen verran että itse olin Porissa synnyttämässä kesäkuussa. Ensisynnyttäjä olen ja sektiolla otettiin ja pääsin 3 päivänä pois, koska itse pyysin ja kaikki oli hyvin. En kanssa tykkää sairaalaympäristöstä yhtään enkä pystynyt siel nukkumaan.
Tosiaan, en oo koskaan kuullut et olis ensisynnyttäjä päässyt kolmantena päivänä pois! Oot sit vissii ollu tosi vakuuttava :D
kätilöt on ihmisiä niinkuin me muutkin. mulla ehti synnytyksessä olla parikin kätilöä, kun työvuoro vaihtui kesken synnytykseni. niin ja siinä ponnistusvaiheessa oli sitten useampi kätilö läsnä.
minut synnytyssaliin vastaanottanut kätilö oli todella ihana ja empaattisen oloinen. hän huolehti siitä että sain epiduraalin ja oloni oli mahdollisimman mukava. sitten työvuoro vaihtui. toinen kätilö olikin sitten paljon ronskimpi. aina kun hän poistui salista, kirosin miehelle että hirtän muijan kun tulee takas, mutta olin sitte kumminkin melko kohtelias kasvotusten (kai).
hän vähätteli kipuani, ja suhtautui pilkallisesti tuntemuksiini. ivasi, kun en "osannut" ponnistaa (kirjasi papereihini, etten SUOSTUNUT ponnistamaan)... mutta mulle kun ei tullut minkään näköistä ponnistuksen tarvetta, ja pelkäsin että jos ponnistan väärin, repeän. olin ihan ihme asennossa kun sain käskyn ponnistaa. eikä niinku sytyttäny siinä vaiheessa, että mulla todella olisi ollu oikeus itse hakeutua luonnikkaimpaan mahdolliseen asentoon. ja kun tää kätilö ei oikein viitsinyt ohjata mua siinä tilanteessa, niin olin ihan pihalla ja sekä minä että kätilö taatusti helpottuneita kun pakotettu yhteistyömme oli ohi.
hän hoputti ensisynnyttäjää uhkaamalla poistua salista jos en yritä ponnistaa, ja koko ajan kärisi, kuinka vauvan on paha olla ja sydänäänet laskee. mulle tuli vain paha mieli, en todellakaan kiireen tunnusta saanut mitään lisäintoa ponnistukseen. lievennyksenä kätilöä kohtaan mainittakoon, että sinä yönä oli kaikki salit täynnä ja kiire heijastui toiminnassa.
kun vauva oli syntynyt, hän muuttui mukavammaksi. moni on pelotellut, että tikkien laittaminen sattuu. no mulle ei välilihaa leikattu, enkä revennyt pahasti, mutta pari tikkiä kuulema tarvittiin. vauva oli mahani päällä kun kätilö sanoi alkavansa ommella. ja mä puristin vauvaa niin lujaa kuin uskalsin, kun pelkäsin että kohta sattuu niin että jos en ole tarkkana, pudotan vauvan. olin nimittäin ihan varma, että "hitlerimäinen" kätilö, joka toitotti koko synnytykseni loppuajan, että sen kuuluu sattua, ei taatusti puuduttaisi paikkoja ennen ompelua (netissähän moni on kertonut kärvistelleensä tikkausvaiheessa). näin ei käynyt. olin ällikällä lyöty, kun täti puudutti mun niin hyvin etten edes tuntenut tikin tikkiä.
ensikertalaiset yleensä pääsee kotiin kun vauva on 4 päivää vanha. vuodeosaston henkilökunta on todella mukavia kaikki! porissa synnyttäneen kaverinkin kanssa oli puhetta, että vuodeosaston väestä ei keksitty pahaa sanaa kenestäkään:) synnytyksessä mukaan saattaa sattua epämukava kätilö jos huono tuuri käy, mutta itse synnytys on kumminkin niin pieni osa, että jälkeen päin se on ihan sama mitä siellä salissa on tapahtunut.
imetyksestä kannattaa tosin tehdä päätöksensä etukäteen. itse väittäisin, että sairaalan opastuksesta huolimatta onnistuin imetyksen aloittamisessa. imetystukilistan nettisivuilta ja sukulaisilta olen nsaanut parempaa opastusta kuin sairaalassa, jossa tuputtivat lisämaitoa 2 päivää vanhalle vauvalle (vaikka poika ylitti syntymäpainonsa jo 3 päivää vanhana). kun en jaksanut enää sanoa vastaan, otin sen maidon mitä puoliväkisin tuotiin, mutta heitin pois. ja tosiaan ipanan paino nousi ihan omallakin maidolla siihen tahtiin, että hieman hämmensi tuo "pikkuvauvan on pakko saada lisämaitoa". se ei ollut mikään "sukset ristissä henkilökemioiden vuoksi"-tilanne, vaan käsitin asian niin että sairaalan ohje on että kaikille lisämaitoa (ei kai sitä muuten "kaikki" ois väkisin tuonut). en ehkä olisi tähän niin kovasti kiinnittänyt huomiota, ellei se olisi mulle jo etukäteen päätetty tahtolaji, että täysimetän puoli vuotta ja minähän imetän vaikka mikä tulisi... osasin kaikki imetystukilistan ohjeet sairaalaan mennessä etu- ja takaperin ja imetys on mulle lähes pyhä asia. siksi vedin herneet nenään kun mun imetykseni alkutaivalta meinattiin häiritä lisämaidoilla.
sitten ensikertalaisena oli hiukan semmoinen olo, että sairaalassa ollessa minä ja vauva oltiin kuin osaston omaisuutta. koin tosi hämmentävänä ja kurjana sen kun imetyksen ekoilla kerroilla joku vieras roikkuu tississä, eli kätilö tai hoitaja puristeli rintaa vauvan suuhun. kun mä uskon, että yksikään lapsi ei väärän imuotteen vuoksi ole nälkään kuollut, kyllä se oppii.
mutta pointti oli, että synnytys on luonnollinen tapahtuma ja oli kätilö millainen hyvänsä luonteeltaan, kyllä he asiansa osaavat. ja fyysisen toipumisesi kannalta sehän se tärkein juttu on. ja kun olet parantunut, ei salissa sattuneilla tapahtumilla enää ole merkitystä muistellessasi synnytystä.
yleisesti synnytys on mielestäni ylihehkutettu tilanne. ainakaan mulle ei tullu mitään tunne-elämystä siinä vaiheessa kun vauva nostettiin rinnalleni ekan kerran. jos totta puhutaan, vasta kotona pystyin alkaa juttelemaan vauvalleni ja tajusin, kuinka rakkaasta olennosta on kyse. kotioven avatessa välähti kunnolla, että sehän on uusi perheenjäsen, ihan oikea ihminen, eikä pelkkä "mein vauva".
muistan, että eka ajatus pojan synnyttä oli "koskahan tää maha lähtee". sitten pelkäsin, että jos huonekaveriksi tuleva vauva on myös poika, en erota omaani ja lähden kotiin väärän vauvan kanssa. hihi, aika turha pelko. kyllä siitä pian huomasi vain sille ominaisia piirteitä.
no, kannattaa varautua siihen että synnytyksen aikana ja pari päivää sen jälkeen saatat ajatella ihan mitä tahansa ihan mistä tahansa. eikä kaikesta voi syyttää kätilöä tai hoitajia, synnytyksen lähiaikoina naisella on aika monta hormoonia hyrräämässä. ei se pori välttämättä sen pahempi paikka ole synnyttää kuin mikä tahansa muu sairaala (jos tarkoitit avauksellasi aiemmin netissä julkaistuja keskusteluita missä pelotellaan porilaisia)
Olin tottunut vierailemaan aiemmin sellaisissa pienissä aluesairaaloissa, joissa äidit sai viedä lapsensa vauvalaan, jos väsytti ja halusi nukkua tms.
No tuolla porissa ei tullut kuulonkaan sellainen. Vaikka olin IHAN POIKKI synnytyksen jälkeen, sain kuitenkin nukkua vain noin nelisen tuntia ja vauva tuotiin takaisin vierelleni, jossa se oli siis siihen asti että kotiin päästiin!
Ja kun hormonit jyllää tuossa vaiheessa ja väsy ja kivut saattavat olla kamalia, minulla ainakin pääsi pariin kertaan itku yön "hiljaisina" tunteina, kun oli niin poikkinainen olo. Olisi halunnu vähän aikaa nukkua vain rauhassa, mutten kyennyt siihen, kun vauva ei suostunut nukkumaan muuta kuin vierssäni siinä sängyllä. Eikä siihen ite ollut tottunut että joku pieni nyytti makaa ihan kyljessä :) Niskat oli ihan jumissa myös..
(tosin huoneessani oli sellainen kiviporamainen kuorsaaja, joka osaltaan vaikutti siihen, etten nukkunut juuri ollenkaan koko sairaalassaoloni aikana, tympeitä tuollaiset!!)
ei tuoda äitien kiusaksi eikä painon putoamisen vuoksi, vaan vauvan sokereiden vuoksi. Heittäkää vaan ne maidot pois ja itkekää, kun lapsenne viedään toiselle osastolle sokeritippaan. Olkaa järkeviä ja ajatelkaa järkevästi, ei ne teitä siellä kiusaa, vaan olisko kuitenkin ammattitaitoa.
omille lapsilleni ei ole koskaan annettu sairaalassa lisämaitoa, eikä heitä ole myöskään mihinkään sokeritipalle tarvinnut viedä. Toi lisämaidon antaminen pyytämättä on kai sairaalasta kiinni, mutta taitaa olla suht harvinaista nykypäivänä
ainakaan tuotu mitään lisämaitoa! Vaikka oma maitoni nousi kunnolla vasta kolmantena päivänä synnytyksestä! Että tuskin sitä ihan turhanpäiten tuolla porissakaan vauvoille tyrkytetään.. ??
sinun vauvoillasi ei tarvinnut mitata sokeriarvoja,tai ne pysyivät hyvinä. Heillä on kriteerit milloin sokeriarvoja otetaan ja kuinka monta kertaa.
mutta olet oikeassa, joku sanoi syyksi "ettei vain sokerit laske". mutta sen kerran kun sokerit mitattiin, arvot oli ihan hyviä. eli sitä tupattiin varmuuden vuoksi.
kavereista löytyy toistakymmentä porissa synnyttänyttä äitiä, kaikille on tarjottu lisämaitoa vauvalle synnärillä - riippumatta siitä, koska äidillä on oma maito noussut. osa on ottanut vastaan, osa ei
pysyivät hyvinä, koska sai sitä lisämaitoa, ei niinkään varmuuden vuoksi
...
sehän se on fiksua toimintaa että otetaan ne maidot vastaan ja sitten heitetään pois.. varsinkin jos kyse on luovutusmaidosta, josta muutenkin on yleensä pulaa ja jolle kyllä löytyisi oikeasti tarvetta vaikkapa vastasyntyneiden teholla..
Ei ole pahaa sanottavaa Porista synnytyspaikkana. Ihanat kätilöt sattuneet molemmilla kerroilla. Ja kyllä kätilön kuuluu olla tarpeen vaatiessa tiukkana, että lapsi saadaan kunnialla ulos.Ei siitä mitään tule, jos et ponnista ja toinen sua vaan käsittelee silkkihanskoin tyyliin ponnista sitten kun sua huvittaa...
Lisämaitoa meen lapset eivät ole nähneetkään, sairaalassakaan. Että ei sitä Porissakaan ilman hyvää syytä todellakaan tuputeta. Ja ainakin viime talvena oli Merete niminen ihana kätilö, joka käsittääkseni on joku imetystukihenkilö tms. että kyllä Porista imeyksen onnistumiseenkin löytyy asiantuntemusta!
Ja tuohon nännin suuhun lykkäämisestä... vaikkei lapsi nyt nälkään kuole niin oman rintasi siitä vaan kipeeksi saat jos se väärin imee. Ei niin kiva tunne. Siinäkin sinun parasta on ajateltu!
Ja myös Porissa on mahdollisuus saada lapsi nukkumaan hoitajien huoneeseen, että saat itse nukkua. Ja eikö ollut hyvä asia, että sinut herätettiin 4 tunnin välein, etteivät antaneet sitä pelkäämääsi lisämaitoa?!
Eli ei Pori tosiaan ole paha paikka synnyttää. Samanlainen ku kaikki muutkin. Avoimin mielin ja oma suhtautuminen terveellä ja vastaanottavalla tavalla, niin hyvin menee. Niin makaat kuin petaat! Toimivat siellä kyllä sinun parhaaksesi!!!
Miten teillä muilla, jotka saitte ilokaasua, niin oliko teillä vain sellainen pieni valkoinen osa joka laitettiin suuhun ja jossta imettiin kaasua. Odotin ihan ,että ilokaasussa olisi sellainen maski?????!!!