Olen asunut mieheni tilalla jo viisi vuotta. Olen ollut tilan ulkopuolella töissä, koska mieheni vanhemmat ovat vielä autelleet tilalla. Nyt tilanne alkaa olla toinen. Mies on ottanut tilan itselleen ja vanhemmat haluavat kuviosta ulos. Muuttavat muualle. Minä jää pian tilalle töihin. Moni asia on vielä auki. Alustavasti kokeilen kokeeksi miltä jokapäiväinen työ maistuu. Miten yhteiselo sujuu yms. Olen koeajalla mieheni mukaan.
Naimisissa ei olla eikä meillä ole lapsia. Oma tulevaisuuteni tilalla alkaa mietityttää. Ollaanko ikuisesti avoliitossa? Millainen avioehto tulee jos menemme naimisiin. Putoanko tyhjän päälle jos miehelleni sattuu jotakin kamalaa.
Mitä minun tulisi tehdä. Omat vanhemmat ovat kauhuissaan tekemistäni ratkaisuista. Olisin halunnut jäädä tilan ulkopuolelle töihin, mutta miehelleni jää kohtuuton työmäärä ja minulle kaksi työtä eikä vapaa-aikaa lainkaan. Ajattelen miestäni ja omaa jaksamista.
Tilalla olen tehnyt remonttia omilla rahoillani. Saanko näitä rahoja koskaan takaisin jos erotaan?
Auto on yhteinen. Ruokamenot ja omat kuluni olen maksanut. Samoin yhteiset lomamatkat yms.
Tila on tulevaisuudessa vain miehen. Voinko jotenkin turvata elämäni vaikka oltaisiinkin avoliitossa? Elämä maatalossa on nykyään niin erilaista kuin ennen.
Naimisissa ei olla eikä meillä ole lapsia. Oma tulevaisuuteni tilalla alkaa mietityttää. Ollaanko ikuisesti avoliitossa? Millainen avioehto tulee jos menemme naimisiin. Putoanko tyhjän päälle jos miehelleni sattuu jotakin kamalaa.
Mitä minun tulisi tehdä. Omat vanhemmat ovat kauhuissaan tekemistäni ratkaisuista. Olisin halunnut jäädä tilan ulkopuolelle töihin, mutta miehelleni jää kohtuuton työmäärä ja minulle kaksi työtä eikä vapaa-aikaa lainkaan. Ajattelen miestäni ja omaa jaksamista.
Tilalla olen tehnyt remonttia omilla rahoillani. Saanko näitä rahoja koskaan takaisin jos erotaan?
Auto on yhteinen. Ruokamenot ja omat kuluni olen maksanut. Samoin yhteiset lomamatkat yms.
Tila on tulevaisuudessa vain miehen. Voinko jotenkin turvata elämäni vaikka oltaisiinkin avoliitossa? Elämä maatalossa on nykyään niin erilaista kuin ennen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älä jätä työtäsi! Mies mitoittakoon huushollinsa oman ehtimisensä mukaan. Hae Sinä rahat ja happea itsellesi muualta. Mieskin siitä hyötyy tavalla tai toisella.
Terv. M 58 kolmenkymmenen vuoden kokemuksella, vaimo töissä muualla.
kantturoita vähemmäksi vaan.
Jos työskentelet tilalla avopuolisona vaadi kohtuullinen palkka työstäsi samoin velkakirja miehesi omaisuuden kunnostamiseen käytetyistä varoista. Samoin kannattaa menetellä jos avioliitossa avioehto rajaa sinun mahdollisuutta saada osuutta tilasta vastineeksi työstäsi ja sijoittamistasi varoista avioliiton mahdollisesti purkatuessa. Tietenkin avioliitto ilman avioehtoa on sinun kannaltasi turvallisin vaihtoehto taloudellisesti mutta ei välttämättä miehellesi.
Avioehto sopii minulle kyllä jos naimisiin menemme. En halua hajoittaa tilaa niin, ettei se enää kannata. Omasta työstäni haluan kyllä saada korvauksen ja sijoittamistani rahoista osuudet takaisin jo eroamme. Kiitos siis vastauksestasi!
Harvoimpa sitä enää mennään naimisiin ilman avioehtoa. Suojaisin minäkin omaisuuteni vastaavalla tavalla.
ensin vuoden verran miten maatyöt sujuvat. Jos saat virkavapaata työstäsi niin on ainakin takaportti jos asiat eivät sujukaan. Muista kuitenkin,jos jäät sitten tilalle töihin kokonaan,että ilmaista työtä ei kannata tehdä. Korvaus jokaisesta tekemästäsi tunnista tilillesi,mikäli pysytte avoliitossa. Mitä miehesi muuten tarkoittaa että olet koeajalla? Pitääkö hän sinua elämänkumppanina vai työntekijänä?
Oikeesti toi avoliitto on ongelma. Sä et saa minkäänlaista oikeutta puuttua esim. tilan hankintoihin jne. kuluihin. Töihin ilmeisesti saisit osallistua niin paljon kuin jaksat...
En jättäisi sinun asemassani vakityötä, osaaikausuutta voisit kokeilla. Mutta älä katko suhteitasi nykyiseen työnantajaan...
päätöksentekoon tai ylipäänsä yhtään mihinkään maatilalla?
Itse menin naimisiin keväällä maatilan emännän kanssa. Mutta firma ja tila ovat silti emännän, vaikka täällä töitä teenkin joka päivä (meillä on lypsylehmiä). Ja emäntä tekee päätökset investoinneista ym., toki asioista paljon neuvotellaan.
Itse muutin kesän alussa päivätyöni osa-aikaiseksi, kun muuten uhkasi tulla stressi - ei millään ehdi eikä jaksa määräänsä enempää.
Nyt on hyvä. Ja tästä yhdessä jatketaan kehittämistä ja yrittämistä. Mutta juridisesti koko infra on emännän ja avioehto toki tehtiin.
antaa taloudellisen turvan suhteen päättyessä kunhan ei ole sellaista avioehtoa joka jättää "työläispuolison" osattomaksi yhdessä tehdystä työstä. Avosuhteessa ei minkäänlaista taloudellista turvaa ole suhteen päättyessä jos tilan omistava ei vapaaehtoisesti suostu maksamaan.
että avioliitto antaa katon pään päälle avioliiton päättyessä puolison kuolemaan. Eli avioehdollakaan ei voida poissulkea lesken asumisoikeutta yhteidessä kodissa.
On parempi että avioidutte,siten on kaikki
selkeämpää molemmille.Miehen puheet
"koeajasta" eivät ole vuosien jälkeen
kyllä herrasmiehen suusta. Tilan ulkopuolisesta
työpaikasta kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Vain se takaa sinulle sosiaali ja eläke-
turvan ja ennen kaikkea jatkuvasti kohoavan
ansiotason.Tämä yhteiskunta ja eu-unioni
tekee kaikkensa ettei tilan kannattavuus
vain kohenisi.Se kaikki on jo nähty,
muut puheet ovat vain löpinää ja hyväuskoisille
hölmöille tarkoitettua propakandaa.
Nykyajan trendi näyttää vain olevan tällainen. En tiedä nouseeko nuorille isännille kusi päähän, kun rahahanat aukeaa ja tilaa saa isännöidä yksin. Pyykinpesu, navetta-apu ja ruuanlaittaja sekä siivoja kelpaavat kyllä - pedinlämmittäjästä puhumattakaan.
Meillä on useita tuttuja joilla vastaava tilanne. Yksi pari sentään meni tässä naimisiin, en usko että tekivät edes avioehtoa. Päivääkään eivät ole yhdessä tehneet tilalla töitä. Mikä on hölmöä. Mutta muilla tiloilla asutaan avoliitossa ja on yhteiset lapset. Papin aamenta ei vain kuulu. En halua nähdä itseäni samassa tilanteessa.
Olen hieman vanhoollinen ja omaan kristillisiä arvoja. Avoliitto ei vain ole minun juttuni. Yhdessä ollaan oltu ja nähty monenlaista. Kaipa sen toisen täytyy vielä ottaa varmistuksen varmennus. Ikävältähän se tuntuu, kun pitää vielä koeajalla olla. Hauskaahan se oli kuulla toisen suusta. Kaipa se on parempi katsoa kun katua, myös minun. No tästä koeajasta saan nyt kyllä korvauksen.
Olen tehnyt pitkää sijaisuutta mikä jatkuisi vielä (mahdollinen vakinaistaminen edessä), mutta päätin yrittää tilalla työntekoa. Kahta työtä en jaksa. Ei ole mahdollisuutta olla poissa töistä välillä ja tulla uudelleen. Koko ajan mielessä on kyllä ollut siirtyä tilalle töihin. Töitä on kyllä luvassa, vaikka tämä homma kusisikin alle.
Sitä kannustamista vain toiselta kaipaan ja hyväksyntää. Eipä tässä muu niin pahasti kaiherrakaan mieltä.
Täällä päin lähti emäntä kalppimaan muutaman vuoden jälkeen ja vie muksut mukanaan.Kolmesta miljoonaa markkaa kuulemma halusi mukaan kun ei ehtoja ollut...ja elatusmaksut päälle..