Parannus

Ja harakka hyppäs.
http://www.srk-oulu.net/index.php?p=leo_pakinoi_harakasta_puoliso

”Kuningas Hiskian parannuksenteko”
Jes.38:15-20
Aamuhartaus 31.8.1978


”Aamun sanassa puhutaan Juudan kuninkaan, Hiskian, elämän ratkaisevista vaiheista. Vaikka on kysymys lähes 2700 vuotta sitten tapahtuneista asioista. Hiskian kokemukset ovat niin tuttuja ja yleisinhimillisiä, että ne voisivat olla yhtä hyvin kenen tahansa meidän kokemuksiamme. Profeetta Jesajan kirjassa kerrotaan Hiskian sairastumisesta ja parantumisesta. Samassa yhteydessä on myös kuninkaan rukous.
Profeetta jesaja joutui viemään sairasvuoteella olevalle kuninkaalle hyvin raskaan viestin: Näin sanoo Herra:Toimita talos, sillä sinun pitää kuoleman ja ei elämän.. (Jes.38:1). Hiskia ahdistui sanoman kuullessaan. Hän käänsi kasvonsa seinään päin ja rukoili Herraa, itkien katkerasti. (Jes.38:2,3.)”Ah Herra, muista kuinka minä sinun edessäs olen totuudessa ja vakaalla sydämellä vaeltanut ja olen tehnyt, mitä sinulle on otollinen -- nyt minun täytyy mennä haudan ovelle, ja vuoteni lopettaa--Minun aikani kului ja on minulta otettu pois, niin kuin paimenen maja; ja minä leikkasin poikki elämäni niin kuin kankuri. Hän katkaisi minut niin kuin hienon langan, sinä lopetat minut huomenesta ehtooseen asti—Minä kuikutin niin kuin kurki ja pääskynen ja vaikeroitsin niin kuin kyyhkynen --Herra, minä kärsin tuskaa, huojenna se minulta.” (Jes.38:3,10,12,14.)
Hiskian rukouksesta kuvastuu havainnollisesti se ahdistus ja hätä, mitä hän koki. Pprofeetan sanat olivat herättäneet hänet karuun todellisuuteen. Eikö Jumala muistakaan sitä, että hän on ahkeroinut vaeltaa totuudessa ja ehyellä sydämellä ja tehdä sitä, mikä on otollista Jumalan edessä? onko jumala hylännyt ja unohtanut häne? Onko hänen uskonsa ja kilvoituksensa ollut sittenkin turhaa? ottaako Jumala häneltä pois turvapaikan, paimenen majan, seurakuntansa? Katkaiseeko jumala hänet niin kuin kankuri hienon langan?
Miksi sitten Jumalan täytyi näin raskaalla kädellä koetella hurskasta kuningasta? Toisen aikakirjan kirjoittaja ilmaisee meille syyn Jumalan puhutteluun. Kun Hiskia oli pelastanut Jerusalemin jumalan avulla Assyrian kuninkaan piirityksestä, alkoivat myös pakanakansat kunnioittaa ja ylistää häntä sankarikuninkaana. Hiskia ei kuitenkaan ollut kestänyt tätä, vaan hänen sydämensä oli ylpistynyt. Hän otti itselleen sen kiitoksen ja kunnian, joka olisi kuulunut Jumalalle. (Aikak.32:23-25.) Näin hänen sydämensä ei ollut oikea Jumalan kasvojen edessä. Hiskia ei olisi ollut ulkonaisesta hurskaudestaan huolimatta valmis lähtemään tästä ajasta. jumala rakasti kuningasta niin paljon, että lähetti profeettansa varaamaan häntä hänen synneistään. Profeetan julistama tuomio ei varmasti tuntunut aluksi rakkauden Jumalan puheelta, mutta se synnytti kuitenkin Hiskian sydämessä oikean, Jumalan mielen mukaisen murheen. Kuningas sai tunnon synneistään ja armon nähdä oman tilansa Jumalan kasvojen edessä. Itse hän ilmaisi asiansa näin: ”Katso, suuri hätä oli minulla turvasta.” (Jes.38:17.)
Jumala näki katuvan kuninkaan hädän ja kuuli hänen nöyrän ja vilpittömän rukouksensa. Jälleen tarvittiin profeettaa, Jumalan sanansaattajaa. Jesaja sai palata kuninkaan luo jo kesken kotimatkan ja tuoda tällä kertaa ilosanoman: Minä olen kuullut sinun rukoukses ja nähnyt sinun kyynelees: ”Katso,, minä parannan sinut—ja minä lisään sinulle ikää viisitoista vuotta. (2.Kun. 20:5-6.) --
Ja tämä olkoon sinulle merkiksi—katso, minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisisn kymmenen juonta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan aurinkokellossa.(Jes.38:7-8.) Ja aurinko siirtyi aurinkokellossa kymmenen juonta taaksepäin.
Kuningas nöyrtyi Jumalan väkevän käden alle ja sai vielä armon tehdä parannuksen. Kiitosrukouksessa hän itse kertoo tästä tapahtumasta:”Herra—sinä annoit minun nukkua, ja teit minut taas eläväksi. katso suuri hätä oli minulla turvasta, mutta sinä olet minun sieluni sydämellisesti vapahtanut, ettei se hukkuisi, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäs taa. ”Jes. 38:16-17.)
Hiskian elämässä sai tapahtua suuri Jumalan ihme. Jumala toimii edelleen samalla tavalla kuin Hiskian aikana. Hän vetää puoleensa elämän kohtaloissa ja pysäyttää sanansa kautta. Näin hän herättelee meitä, jotta hän saisi armahtaa meidät synneistämme ja auttaa sisälle paimenen, Herran Jeesuksen, majaan, omaan valtakuntaansa. Jumala tahtoo tänä aamuna etsiä sinua, jonka hän on sanallaan pysäyttänyt. Sinun on lohdullista tietää se, että sama uudistuminen, joka tapahtui Hiskialle, on mahdollista sinullekin. Katuvalle syntiselle kuuluu Jumalan valtakunnasta anteekisantamuksen evankeliumi, iloinen viesti Jumalalta. Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jos saat Jumalalta voiman evankeliumin vastaanottamiseen, tapahtuu se ihme, että Jumala heittää syntisi selkänsä taa. Sinusta tulee Jumalan armolapsi ja hänen huoneensa asukas.
Rukoilemme virren sanoin: Suo minun oikein rukoilla sun tahtos mukaisesti. Mun sitä anna anoa, mi kestää iäisesti. ja suo se uskon uskallus, ett’ Poikas tähden rukous myös kuulluksikin tulee. (VK. 1938; 390:3.)”

Kirjasta:
”Usko tulee kuulosta”
Radiohartauksia
kirj. Samuli Pentikäinen

”Etiopialaisen hoviherran parannuksenteko”

Ap.t.8:26-39

Kirjasta
”Usko tulee kuulosta”
Radiohartauksia
Samuli Pentikäinen

”Elävän jumalan sanan tehtävänä on saattaa ihminen ajattelemaan omaa tilaansa Jumalan kasvojen edessä. Jumala tahtoo asettaa jokaisen sille paikalla, että hän joutuisi kysymään niin kuin ihmiset Jerusalemissa ensimmäisenä helluntaina Pietarin saarnaa kuunnellessaan: ”Miehet, rakkaat veljet, mitä meidän pitää tekemän?” (AP.t.2:37.) Samanlainen hätä syntyi Filippin vanginvartijan sydämessä, kun hän kuuli uskonsa tähden vangittuina olleiden Paavalin ja Siilaan rukoukset ja kiitosvirret sekä vankilan perustuksia järkyttäneen maanjäristyksen: ”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin.” (Ap.t. 16:30.)
Raamattuun on kirjoitettu kaikki se, mikä on välttämätöntä ihmisen autuaaksitulemisessa ja uskossa pysymisessä. Autuaaksitulemiseen ei ole muuta kuin yksi tie. Se kulkee parannuksen ahtaan portin kautta. Meille on talletettu Raamattuun useita kertomuksia siitä, miten ihmiset löysivät armollisen Jumalan. Erittäin havainnollisia ovat Apostolien teoissa olevat kääntymiskertomukset. Ne eivät ole mitään poikkeuksia ja yksityistapauksia, vaan ne on meille opiksi muistiinkirjoitettu.
Jerusalemiin oli tullut rukoilemaan Etiopian kuningattaren eli Kandaken hoviherra. Hän ei kuitenkaan ollut saanut kysymyksiinsä vastausta Jerusalemin temppelissä, vaan oli joutunut lähtemään paluumatkalle entisessä sieluntilassaan. Matkaevääksi hän oli ostanut profeetta Jesajan kirjakäärön. Tätä hän lueskeli vaunuissaan kotimatkalla. Jumala oli kuitenkin kuullut hoviherran rukouksen ja lähetti hänen tykönsä Filippuksen, yhden palvelijoistaan. Filippus kuuli hoviherran lukevan vaunuissaan ääneen profeetta Jesajan kirjaa. Filippus kysyi silloin hoviherrlta: ”Ymmärrätkös, mitäs luet?” Tähän hoviherra joutui vastaamaan: ”kuinka minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata.”
Hoviherralle oli jo tuolloin avautunut yksi oleellinen asia. Hän käsitti, että kirjoitukset pysyivät hänelle suljettuina ilman selittäjää. Hän ei ajatellut niin kuin monet ihmiset ajattelevat, että ihminen saa synnit anteeksi Raamattua lukemalla. Jeesus on itse sanonut Raamatun merkityksestä: ”Tutkikaa raamatuita, sillä niissä te luulette—iankaikkisen elämän olevan, ja ne ovat, jotka todistavat minusta. ” (Joh.5:39.) Raamatun kirjoitusten selittämiseen tarvitaan Pyhä Henki, koska kirjoitukset ovat syntyneetkin Pyhän Hengen vaikutuksesta. Apostoli Pietari kirjoittaa: ”Se tulee teidän ensin tietää, ettei yksikään profetia ole vielä ihmisen tahdosta tuotu edes, vaan pyhät Jumalan ihmiset ovat puhuneet, vaikutetut Pyhältä Hengeltä.” (2. Piet. 1:20-21.)
Kandaken hoviherra oli lukemassa parhaillaan erittäin keskeistä raamatun kohtaa, Herran kärsivän palvelijan profetiaa Jesajan 53. luvusta: ”Hän on niin kuin lammas teuraaksi talutettu, ja niin kuin karitsa keritsijänsä edessä on ääneti, niin ei hänkään avannut suutansa. Hänen nöyryydessänsä on hänen tuomionsa otettu pois, mutta kuka taitaa sanoa—hänen elämänsä pituuden? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maasta.” (Ap.t.8:32-33.) Olisiko Jumalan palvelijalla ollut enää sopivampaa Raamatun sanaa keskustelun lähtökohdaksi kuin tämä Jesajan ennustus Jumalan pojan kärsimisestä ja kuolemasta, Joka oli toteutunut hiljaisella viikolla. Kamaripalvelija kysyi Filippukselta: ”Minä rukoilen sinua, sano kenestä profeetta näitä puhuu, itsestäänkö eli jostain toisesta?”
Luukas kertoo, että Filippus rupesi tästä kirjoituksesta saarnaamaan hänelle evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Sai tapahtua se ihme, että evankeliumin sana sulautui uskon kautta hoviherran sydämeen. Hän löysi sen, mitä hän oli tullut Jerusalemista etsimään: armollisen ja anteeksiantavaisen Jumalan. Hän sai uskoa omakohtaisesti sen anteeksiantamuksen, jonka Jeesus Kristus oli hänenkin edestään valmistanut. Uskovaisena hän oli valmis ottamaan vastaan myös pyhän kasteen sakramentin. Ennen kastetta käytiin keskustelu, jossa hoviherra tunnusti yksinkertaisesti uskonsa: ”Katso, tässä on vesi. Mikä estää minua kastamasta? ” Mutta Filippus sanoi: ”Jos sinä kaikesta sydämestäs uskot, niin tapahtukoon.” Hän vastasi: ”Minä uskon Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi”. Luukas kertoo vielä hoviherran ja Filippuksen tapaamisen lopputuloksesta, että hoviherra ”meni iloiten tietänsä myöten”. Etsivä oli löytänyt aarteen, ja hän koki tästä suurta löytäjän iloa.
Tänä iltana Jumala lähestyy valtakuntansa kautta sinua, joka mahdollisesti olet samalla tavalla kyselevän ja etsivän ihmisen paikalla kuin Kandaken hoviherra aikanaan. Sinun ei tarvitse käydä levolle anteeksiantamattomat synnit tunnollasi, vaan sinulla on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Sinun syntisi siirretään niin kauas kuin itä on lännestä (PS. 103:12) ja upotetaan meren syvyyteen (Miika 7:19) eikä niitä sieltä enää nosteta ylös. Jeesus sanoi omilleen: ”Mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaassa, ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää oleman sidotun taivaassa..” (Matt. 16:19.) Luther taas sanoo evankeliumin saarnan kuulemisesta ja uskomisesta: ”Kun sinulle synnit anteeksi saarnataan, niin vaikka se on ihmisen ääni, minkä sinä kuulet, niin saat uskoa, että Jumala taivaassa on kaikki sinun syntisi anteeksiantanut.”
Rukoilemme: Pyhä Jumala, sinä, joka olet luvannut, että ”etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan”, anna siunauksesi puhutulle sanalle. Auta, että etsivä ja kyselevä saisi sinulta voiman ottaa vastaan anteeksiantamuksen evankeliumin. Varjele lapsiasi uskossa perille saakka niin, ettei yksikään uupuisi kesken matkaa. Aamen.”

”Daavidin parannus”

Teksti kirjasta
”Usko tulee kuulosta”
”Radiohartauksia”
Samuli Pentikäinen


”Autuas on se, jonka pahat teot ovat anteeksi annetut ja jonka synnit peitetyt ovat. Autuas on se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka Hengessä ei ole vilppiä.” (Ps.32.1-2.)
Näin lauloi kuningas Daavid psalmissaan. Tähän ovat ilolla yhtyneet ne ihmiset, jotka ovat saaneet omakohtaisesti pahat tekonsa anteeksi ja joiden synnit on peitetty.
Tässä ei ole kysymys sellaisesta peittämisestä eli peittelemisestä, johon me ihmiset niin helposti syyllistymme. Me vähättelemme mielellämme syntejämme ja puolustelemme tekojamme. Haemme syytä olosuhteista ja toisista ihmisistä. Me vetoamme siihen, että kaikkihan me olemme syntisiä ja raadollisia, emmekä ole sen syntisempiä kuin muutkaan. Tällainen peittely ei ole oikein Jumalan sanan mukaan.: ”Joka pahan tekonsa kieltää, ei hän menesty, vaan se joka sen tunnustaa, hänelle tapahtuu laupius.” (Sananl.28:13.) Siinä tapahtuu laupius.” (Sananl. 28:13.) Siinä tapahtuu laupeus, että Jumala peittää anteeksiantamuksellaan meidän syntimme.
Daavidin psalmi perustuu hänen omiin kokemuksiinsa. Raamatussa kerrotaan, kuinka hän oli langennut huoruuden syntiin ja vieläpä murhan syntiin lähettäessään tarkoituksella Uurian pahimpaan taistelutilanteeseen sotarintamalla. Hän oli yrittänyt peittää ihmisiltä rikkomuksensa ja oli onnistunutkin siinä. Jumala oli kuitenkin nähnyt kaiken. Raamattu toteaa: ”Se työ, jonka Daavid teki, oli paha Herran edessä.” (:Sam.11:27.)

Daavid ei saanut olla rauhassa myöskään sisimmässään tekojensa vuoksi. Jumalan ääni toimi väkevästi omassatunnossa. Kirkkomme vanha kristinoppi opettaa omastatunnosta, että se lankeemuksen jälkeen tuomitsee ja kehottaa parannukseen. Daavid kertoo itse psalmissaan: Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä itkustani. Sillä yötä päivää oli sinun kätesi päälläni. minun nesteeni kuivuivat niin kuin kesän helteessä. (Ps. 32:3-4.)
Jumala otti Daavidin kiinni ensiksi omantunnon kautta. Sitten Jumala lähetti hänen tykönsä profeetta Naatanin auttamaan heränneessä sieluntilassa kamppailevaa miestä. Profeetan tehtävä ei ollut helppo, kun hänen tuli osoittaa kuninkaalle sen tien turmiollisuus, jota tämä oli lähtenyt vaeltamaan. Naatan kertoi Daavidille vertauksen rikkaasta miehestä, joka oli ottanut köyhän miehen ainoan karitsan ja valmistanut siitä aterian vieraalleen. Oikeudenmukaisen kuninkaan sydämessä syttyi viha rikkaan miehen menettelyn tähden. ”Niin totta kuin Herra elää; se mies on kuoleman lapsi, joka sen teki.” Profeetta sanoi hänelle: ”Sinä olet se mies.” (2. Sam. 12:7.) Silloin kävivät toteen Raamatun sanat: ”Kuolema on synnin palkka.” (Room. 6:23.)
Profeetta Naatanin puhuttelun alla Daavidille alkoi avautua asian todellinen vakavuus ja lankeemuksen syvyys. Hän tunsi sydämessään, millaista oli olla maailmassa ilman Jumalaa.(Ef.2:12.) Hän sanoi profeetta Naatanille: ”Minä olen syntiä tehnyt Herraa vastaan.” (2.Sam. 12:13) Hän ei lähtenyt puolustamaan itseään. Daavid muistelee katumuspsalmissan ajatuksiaan ja sanojaan profeetta Naatanin edessä: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen hyvyytesi tähden. Pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani. Puhdista minut synnistäni, sillä minä tunnen rikokseni, ja minä olen syntiä tehnyt—Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni. Pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. (Ps.51:3-6,11-12.) Daavidille avautui, että hänen syntinsä olivat perimmältään rikkomuksia Jumalaa vastaan.
Naatanilla oli iloinen tehtävä julistaa Jumalan palvelijana katuvalle syntiselle vapauttava sanoma: Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole. (2.Sam.12:13.) Daavid siirrettiin kuolemasta elämään, tuomion alta armon alle. Daavid jatkaa psalmissaan: Minä tunnustin sinulle syntini, enkä peittänyt pahoja tekojani. Minä sanoin: Minä tunnustan Herralle rikokseni, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. ”Tämän tähden pitää kaikkein pyhäin sinua rukoileman oikialla ajalla.” Ps. 32:5-6.) Daavidista tuli autuas eli onniteltava ihminen, kun hänellä oli synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Jumala peitti anteeksiantamuksellaan kasvonsa näkemästä Daavidin rikkomuksia. Tästä autuudesta voimme kaikki mekin päästä osallisiksi. Olkoonpa syntisi minkä nimisiä tai laatuisia tahansa, Jumalan anteeksiantamus ja armo riittää niiden ylitse. Sinulle, joka tunnet sydämessäsi syntien painon, kuuluu Jumalan armovaltakunnasta lohdullinen sanoma: Epäusko ja kaikki synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Luther sanoo, että vaikka se on ihmisen ääni, minkä sinä kuulet, niin saat uskoa, että Jumala taivaasta on sinulle sinun syntisi anteeksi antanut. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. (Matt.18:18.)
Daavid päätti psalminsa sanoihin, joissa hän kehotti rukoilemaan Herraa oikealla ajalla. Apostoli Paavali kirjoittaa: Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut. Katso nyt on otollinen aika, katso nyt on pelastuksen päivä. (2.Kor.6:1-2.) Tämä meidän tulee aina muistaa, ettemme vaan kulkisi etsikkomme päiviä ohitse.
Veljeni ja sisareni, saat yhtyä Daavidin kanssa kiittämään jumalaa pelastuksen lahjasta: ”Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. joka sinulle kaikki syntisi antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikoksesi. Joka henkesi päästää turmeluksesta, joka sinut kruunaa armolla ja laupiudella.” (Ps.103:2-4.)
Rukoilemme virren sanoin: Kuule, herra Jumalamme, seurakuntas rukous. Auta meitä tuskissamme, poista synnin rangaistus. Syntiä me vastahasi, Herra, teimme alati. Anna anteeks armostasi. Muista laupeuttasi. (Vk.1938;384:1.)”

Jumalan sanan kautta
http://www.srk-oulu.net/index.php?p=ei_voi_kuulla_ilman_saarnaajaa