Löytyykö esikoisiaan odottavia äitejä, joilla joskus tuntuu että mitenhän sitä pärjää sitten vauvan kanssa? Ja että osaako sitä hoitaa oikein jne.?
Itsestäni tuntuu että joskus herkkänä päivänä iskee "pakokauhu" ajatuksesta jos ei osaakkaan hoitaa vauvaa.
Tosin uskon että jokaiselle tulee se kuulu äidinvaisto ja sitä ite kasvaa vauvan matkassa aina paremmaksi äidiksi. Kai nuo "kauhun" tuntemukset johtuu siitä, etten ole edes pidellyt vasta syntynyttä lasta sylissäni, vaikka esim.veljelläni on parin vuoden vanha lapsi. Tämä lapsemme on todellakin toivottu ja kauan kaivattu, mutta haluaisinkin tietää että onko muilla mitään tälläisiä outoja tuntemuksia?
Itsestäni tuntuu että joskus herkkänä päivänä iskee "pakokauhu" ajatuksesta jos ei osaakkaan hoitaa vauvaa.
Tosin uskon että jokaiselle tulee se kuulu äidinvaisto ja sitä ite kasvaa vauvan matkassa aina paremmaksi äidiksi. Kai nuo "kauhun" tuntemukset johtuu siitä, etten ole edes pidellyt vasta syntynyttä lasta sylissäni, vaikka esim.veljelläni on parin vuoden vanha lapsi. Tämä lapsemme on todellakin toivottu ja kauan kaivattu, mutta haluaisinkin tietää että onko muilla mitään tälläisiä outoja tuntemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi kuule!Mä ainaski oon aina välillä ihan paniikissa et ei siitä tule mitään,en mä edes tiedä mitä sille pitää pukea päälle,tai kuinka mä saan sen nukkumaan..jne.jne...
Mut yritän ottaa sen asenteen,etten kauheesti mieti,vaan kyllä sitä on pakko osata!!On paljon huonompiinkin olosuhteisiin tehty lapsia,ja on niistä suurimmasta osasta tullut ihan tervejärkisiä.Et mun mielestä jos on odottanut ja toivonut,niin kyllä sitä nyt pitäs osata hoitaa!!!
Mut ihan varmaan monella muullakin esikoistaan odottavalla on samoja tuntemuksia,jos varsinkaan ei ole ihan sivusta seurannut jonkun toisen vaavin kasvua ja hoitoa.Et ollaan vaan pää pystyssä,ja varmoina omista taidoistamme!!
Oi, voi, nuo tuntemukset ja pakokauhu ovat taatusti tuttuja jokaiselle odottavalle äidille. Eipä se paljon auta, vaikka olisi kokemusta toisten lapsista, kyllä "paniikki- ja pakokauhutunteet" ovat normaali osa raskautta ja äidiksi kasvamista. Niille tunteille ei vain saa antaa liian suurta valtaa, vaan pitää uskoa, että kasvu tapahtuu myös tuon kautta.
Kun vauva on syntynyt, silloinkin ajoittain tulee pakokauhu-ajatuksia uusissa tilanteissa ja tapahtumissa. Ja olen aika hämmästynyt, jos joku äiti väittää ihan oikeasti, että ei koskaan ole ajatellut sitä, että "miksi tähän rupesinkaan?".
Tsemppiä odotukseen, selviäjä-äiti!
Odotan toista (esikoinen n. 3 v) ja silti toisinaan tuntuu ihan samalta! Olen aina vierastanut toisten vauvoja "en kuitenkaan osaa pidellä oikein"-tyyliin. Kun esikoinen sitten syntyi tunsin itseni ja otteeni sairaalassa aika kömpelöksi kokeneiden hoitajien ja kätilöiden rinnalla, mutta kun päästiin kotiin, oli vauvan hoitelu ihan luontevaa. Nyt silti taas välillä tuntuu, että osaakohan sitä pienen vauvan kanssa yhtikäs mitään! Kokemuksesta voin sanoa, että sairaalassa ollessa kannattaa ihan reilusti kysellä henkilökunnalta ohjeita ja vinkkejä kaikista asioista jotka vaan mieltä askarruttaa, vaikka joskus tuntisikin itsensä ihan hölmöksi... Auttavat kyllä mielellään! Onnellista odotusta Sinulle ! =)