Huoh, oon taas saanu yliannostuksen uhmaikäisistä ja tinttailevista lapsista ja alamme miehen kanssa olemaan entistä epävarmempia siitä, että tahdotaanko me oikeasti lasta. Tämän päivän aikana ollaan jo tavattu kolme kiukuttelevaa, yltiörasittavaa lasta, ja vaikka ovat toki ihania ja suloisia ja rakkaita ja läheisiäkin lapsia, niin silti se tinttailu ja kaikkien kieltojen uhmaaminen ja itkeminen pikkuasioiden takia saa pinnan kiristymään äärimmilleen. Joka hetki tänään oon miettiny, että oonko mä valmis sellaiseen. Jaksaisinko samanlaista showta joka päivä? No, kai sitä jaksaisi, omat lapset on aina omia lapsia, mutta tällä hetkellä me molemmat nautitaan suunnattomasti kodin rauhasta ja hiljaisuudesta, vapaudesta ja vastuuttomuudesta. Lapsi saa tulla kun on tullakseen, mutta nyt oon tajunnu sen, ettei se lapsiperheen elämä ja äitiys nyt niin ruusuista ole. :)
Lapset on kauheita
Bumble-B
81691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No minulla on yliannostus tuota uhmaikäistä ipanaa tässä kotosalla ja duunissa on kiirettä, km takana, ja vauva ei nyt oikein sovi tähän kuvioon, liikaa liian vähässä ajassa...
Mutta... Kauhea katkeruus kuitenkin kun näkee mammat masu pömpällään kaupungilla.. Kuumeelle ei vain mahda yhtään mitään... Nyyh..
Ps. Kyllä sinä jaksat sitten kun teille tulee oma lapsi. Ei äitiyteen oikein voi olla täysin valmis, vaan siihen kasvaa. Mutta oikeassa olet hyvinkin siinä ettei se mitään ruusuista aina ole.. Hienoa että olet ottanut asenteen tulee kun on tullakseen, vaikeaahan se on, mutta toisaalta helpompaa:) Hauskaa loppukesää Bumble sinulle! :)
Alkaa yli vuoden turhan yrityksen jälkeen olla niin uupunu että on tullu sellanen vastenmielisyys ja suorastaan kuvotus kaikkee raskauteen ja vauvoihin liittyvää kohtaan.. kun ei vaan JAKSAIS enää koko hommaa :( Ja kun tutkimuksiin ollaan menossa niin sittenhän sitä vasta pitäiskin jaksaa :b Plääh.
Olen kuullut useammankin opettajan valittavan seuraavaa:
Naiset haluavat vauvoja, isät 4-7 -vuotiaita, mutta kukaan ei halua sitä teiniä. Ekaluokkalaisen koulunkäynnistä ollaan kiinnostuneita kovasti, kolmannella alkaa hiipua, eikä vanhempia tahdo enää saada vanhempain iltoihin enää 6 luokan jälkeen millään. Yläluokilla lapset jäävät koulunkäyntinsä kanssa heitteille kun kotoa ei apuja tai tukea heru. Koulussa ihmetellään miksi vanhemmat kyllästyvät lapsiinsa kun he eivät enää ole niitä "ihania vauvoja".
Täälläkin vähän väliä lukee, että halutaan vauva. Oikeammin pitäisi sanoa, että halutaan ihminen. Tai että halutaan meidän perheeseen uusi hankala teini : )
tuo on, meilläkin toivotaan sitä omaa lasta "harjoitellen" sillä välin sukulaisten muksujen kanssa.
Hauskahan lasten kanssa on olla pidempiäkin aikoja, mutta kyllä se kummasti helpottaa kun tietää että heidät voi aina viedä takaisin vanhempien luo :) Enkä silti usko, etten sen takia olisi valmis vanhemmutteen. Tuskinpa siihen kukaan on ihan oikeasti valmis ennen kuin se oma nyytti on siinä vieressä, ja hyvä niin!
Sulla onkin kasetti ollut täysin sekaisin tämän lapsiasian, testaamisen ja kiertojen takia, joten etköhän tämän ihanan oivalluksen takia päästä ihmiset piinasta, alat ehkäisyn käytön ja palailet muutaman vuoden kuluttua miettimään, kummassa torvessa ne siittiöt sitä munasolua odottelee.
Onneksi olkoon!
Tämän asian jonka "itse" nyt hoksasit, on moni yrittänyt saada sinulle jo mieleen aiemmin. Kirjoituksistasi on nimittäoin jo vuoden verran näkynyt selkeästi se, että et ole vielä kypsä vanhemmuuteen. Hyvä, että asia selkisi nyt vihdoin sinullekin. Nauti nyt omasta ajasta, ehkä sitten jossain vaiheessa olet valmis vanhemmuuteen. Lisäksi ne bilsan kirjat kannattaa todellakin selata läpi ennen kuin alkaa ottaa vastuuta yleissivistämisen siirtämisestä jälkipolvilleen. Hyvät syksyt.
Moi Bumble!
Mun mielestäni jokainen järjellä varustettu, lapseton aikuinen ajattelee joskus noin! Ole onnellinen: osaat jo ajatella lapsiperheen elämää realistisesti ilman vaaleanpunaisia aurinkolaseja. Se kun on taatusti muutakin kuin söpön vauvan pukemista ja kuljettelemista paikasta toiseen!
Tätä maailmanmenoa katsellessa huomaa, että monilla perheenperustajilla on järki täysin kateissa, sen verran lapsiperheitä eroaa ja hajoaa. Pienestä ihmisestä kyllä haaveillaan, mutta unohdetaan, että arki voikin olla täysin muuta. Siinä vaiheessa, kun iskee totaalinen väsymys, jatkuvasti itkevä vauva, rintatulehduskierre, synnytyksen jälkeinen masennus ja kaupanpäälle vielä parisuhdeongelmat, niin ihmekös, jos menee sormi suuhun. Mutta ei niitä ongelmia pitäisi eroamalla hoitaa!
Meillä aikuisilla täytyy olla sen verran vastuuta itsestämme ja tulevista lapsistamme, että tuollaisia asioita jopa pitää pohtia perhettä perustettaessa! Ei lapsi ole mikään lelu, jonka voi heittää romukoppaan, kun ei enää huvitakaan leikkiä. Lapsi on oma persoonansa vauvasta asti ja hän kasvaa ja kehittyy koko ajan, joten vauvakuumeen tuoksinnassa on hyvä muistaa se, että kohta vauva onkin jo 15-vuotias kapinallinen...
Ole sinä vaan huoleti! :) Monella muulla lienee paljon enemmän korjaamista omissa asenteissaan...
"Lapsi saa tulla kun on tullakseen..."
Kun ei ne lapsoset ainakaan stressaamalla tule tai sillä, että vertaillaan itseä kavereihin, naapureihin, omiin sisaruksiin tms.