Laittelin lakanoita hyllylle. En muista koska pussilakanat tuli muotiin. ennenhän oli vain alus ja päälilakanat,
Muistan erään aamun,kun en ollut herännyt kellon soittoon. Havahduin hereille,otin kellon käteen ja ryntäsin pystyyn. Nyt oli kiire. Enpäs päässyt pitkälle. Löysin itseni lattialta sängyn vierestä. Päälyslakana oli kietoutunut jalkojeni ympäri kuin solmuun.
Rymähdys oli kova, sain ison mustelman polveeni. Nilkuttain koetin ehtiä linja-autoon. En ehtinyt. Myöhästyin tunnin töistä. Joku kysyi myöhästymistäni. En kehdannut sanoa otelleeni lakanan kanssa. Ajattelin vain, voihan lakanat.
Muistan erään aamun,kun en ollut herännyt kellon soittoon. Havahduin hereille,otin kellon käteen ja ryntäsin pystyyn. Nyt oli kiire. Enpäs päässyt pitkälle. Löysin itseni lattialta sängyn vierestä. Päälyslakana oli kietoutunut jalkojeni ympäri kuin solmuun.
Rymähdys oli kova, sain ison mustelman polveeni. Nilkuttain koetin ehtiä linja-autoon. En ehtinyt. Myöhästyin tunnin töistä. Joku kysyi myöhästymistäni. En kehdannut sanoa otelleeni lakanan kanssa. Ajattelin vain, voihan lakanat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Menimme naimisiin -62 ja ehkä pari vuotta sen jälkeen anoppi osti meille lahjaksi ensimmäiset pussilakanat. Ne olivat jotakin uutta ja hienoa Suomessa.
Lakanat olivat tätä nyt taas niin muodikasta Unikko-kangasta, sinisävyiset. Ne pidettiin läpipuhki ja vielä senkin jälkeen silityslaudan pehmikkeenä!
Sain niin tarpeekseni Unikosta, että en laittaisi sitä enää kotini somisteeksi, vaikka ilmaiseksi tarjottaisiin.
Ensimmäisissä pussilakanoissa olen nukkunut DDR:ssä -57. Ne olivat valkoisia ja petausreikä oli lakanan keskellä. Se jäi peiton päälle ikään kuin somisteeksi. Kirjaillusta vinoneliöstä näkyi täkki tai viltti.
Pitsiset ja kauniisti nimikoidut päälilakanat hohtavan valkoisena ja tyynyliinat samoin, olivat upean näköisiä. Enää ei taideta osata tehdä käsitöitä. Tai ehkä vain ei arvosteta kaunista työtä.
Onhan pussilakanat huolettomia ja kauniitakin.
Aikansa kutakin. Ei tehdä kapioita, kun ei tarvitse.
Lasten sängyn lakanatkin saa valmiina. Katoavaa kauneutta, samalla katoaa jotakin mukana. Ehkä antamisen ja osaamisen taito.
Tyynynpäällisistä muistui yhtäkkiä mieleen, että isän ja äidin sängyssä oli normaalityynyjen päällä aina pienemmät, litteät ja neliskanttiset tyynyt, joille oli omat päällisensä. Pikkutyynyn tarkoitus oli tietenkin suojata oikeaa tyynyä rasvoittumiselta ja hiestä värjäytymiseltä.
Äiti saattoi usein vaihtaa pikkutyynyjen päälliset, vaikka ei muuten vaihtanut lakanoita. Ja isän pikkutyyny sai puhtaan päällisen varmaan useammin kuin hänen omansa.
Näen yhä silmissäni ne tyynyliinojen rivistöt pyykkinarulla. Äiti oli tarkka, että samanlaiset liinavaatteet olivat aina vierekkäin. Ei olisi tullut kuuloonkaan laittaa narulle pikkupäällisten väliin isoja!
Olen huomannut, että tapa on tarttunut minuunkin. Joku vaisto ohjaa laittamaan samanlaiset lakanat ja pyyhkeet vieretysten. Enkä varmasti ole ainoa siinä suhteessa.
Ero on pyykin määrässä. Yhdestä koneellisesta ei tule kymmeniä metrejä pyykkiä narulle ripustettavaksi. Eikä sekaan välttämättä edes satu kahta samanlaista. Ennen ostettiin pakka kangasta keittiöpyyhkeiksi, lakanoiksi jne.
Ensimmäisen avioliitoni alkuaikoina, meidät vihittiin -61, lakanat olivat vielä valkoisia. Seitsemäntoistavuotiaana morsiamena ostin kaksi pakkaa lakanakangasta, valkoista ja valkaisematonta. Valkaistuista ompelin pitsisomisteiset päälilakanat ja tyynynliinat.
Pitsit sentään ostin.
Tyynynliinoissa oli silloin vielä nauhat ja anoppi opetti miten nauhat laskostetaan ja tyynynliinat laitetaan näyttävästi liinavaatekaappiin Sain työkaverilta häälahjaksi aivan ihanat nimikoidut ja koruompelilla koristellut lakanat, niitä käytin vaikka pussilakanat tulivat muotiin.
Pussilakanat tulivat meille joskus -64 -65. Osaksi syystä, että olin töissä liikkeessä missä myytiin vuodevaatteita, verho- ja lakanakankaita.
Nämä valkoiset lahjalakanani kestivät itse asiassa pitempään kuin ensimmäinen avioliittoni, josta hain eroa kahdeksan vuoden jälkeen.
nauhat rypytettiin veitsen kanssa ja oli kivan näköiset kun riippuivat hyllyllä.
Minulla on vielä pari lakanaa 56-ommeltuja,en raski
käyttää niitä.
Itse nimikoidut.