Mulla on ehkä joidenkin mielestä paha ongelma: mä elän omassa pienessä fantasiamaailmassani. Itseasiassa ei kovinkaan pienessä. Se on aika iso ja vie aika ison lohkon mun ajatteluajasta. Kukaan muu ei tiedä sitä, eikä se näy musta päällepäin. Siis en mä tarkoita mitään psykopaattista mielisairautta, eikä se maailma ole niin kuin Suomi, Italia tai Saksa. Siinä maailmassa ei ole mitään ihmeellisiä örveltäjiä, jotka tulee miekan kanssa ja katkasee multa kaulan. Mun maailmani perustuu tosiasioihin. Mä funtsin tosi paljon maailman asioita. Mä mietin usein, miten mä olisin tehnyt tonkin asian toisin (puhun nyt diplomatiasta ja sodista. Niin moni sota olisi voitu estää... Toisaalta sodat ovat joskus hyväksi yleisesti katsoen. SARSkin on hyvä. Edelleen yleisesti katsoen. Maailmassa on liikaa ihmisiä. Dinosauruksetkin olis kalvennu sitä määrää mitä meitä nyt on... Turha muuten vaahdota mulle, miten jokainen ihminen on arvokas. Niin ei vaan ole. Mäkään en ole arvokas, en yleisesti katsoen. Tietenkin mä haluan elää, älkää käsittäkö väärin. Mut hei, miettikää miten paljon ihmisiä olisi, jos ei olisi esim. AIDSia tai ei olisi käyty maailman sotia... Kaikille ei riitä nytkään ruokaa, miten sitten niin suurelle ihmismäärälle?)
Huomasin justiinsa, että eksyin pikkasen hakoteille... No, tällänen mä oon, mietin joskus liikaa asioita. Tällä hetkellä mä kirjoitan kirjaa ja se on hyvä, vaikka itse sanonkin...
Toivon mun haaveilusta ja tosta ihmismäärästä kehittynyttä keskustelua, joten ne fuck you -tyypit voi jättäytyä suosiolla pois. Nää jutut ei kuulu tänne, mutta ne kiinnostaa varmasti monia...
Kiittäen & kumartaen t. Haaveilija
Huomasin justiinsa, että eksyin pikkasen hakoteille... No, tällänen mä oon, mietin joskus liikaa asioita. Tällä hetkellä mä kirjoitan kirjaa ja se on hyvä, vaikka itse sanonkin...
Toivon mun haaveilusta ja tosta ihmismäärästä kehittynyttä keskustelua, joten ne fuck you -tyypit voi jättäytyä suosiolla pois. Nää jutut ei kuulu tänne, mutta ne kiinnostaa varmasti monia...
Kiittäen & kumartaen t. Haaveilija
Vastaukset 9
Vanhimmat
On totta,et sotia on ollut(ja on)liikaa!=/Kuten yhes laulus kerrotaan:kurjuutta ei saa pois sodilla..=(Mua tää laulu liikuttaa..*snif*Onnea sen hyvän kirjan kanssa!(vaikka itse sanotkin...) :b
Laittaisit pätkän siitä kirjastas tänne. Ois kiva lukea minkälaista tekstiä sinä suollat :P
Niin voidaan sitten sanoa onko se sitteenkään mikään tuleva bestselleri *naur*
Jos haluat tehdä omalta osaltasi jotakin ylikansoittumisen välttämiseksi, niin tapa itsesi. Sinun on turha valittaa, kuinka AIDS tai sars on hyvä juttu. Matkusta Kiinaan ja kuole.
...aika suppea maailmankuva sinulla.
Oletko ehkä lukenut SinäMinästä ylikansoittumisongelmasta?
naurettavaa.
Mä sanoinkin, että yleisesti. Ei mustakaan oo hauskaa kuunnella uutisia SARSsista tai sodista, koska en oo mikään psykopaatti. Jokaisella ihmisellä on oikeus elää, niin myös mulla, joten enpä aio tappaa itteäni. Kiinassa olis kyllä kiva käydä... Toisekseen mulla on paljon laajempi maailmankuva kuin useimmilla muilla, joten älä valita. Mä en muuten lue SinäMinää... Ja jos mun jutut on naurettavia, niin sullahan se kapea kiila maailmaan on. Ei millään pahalla...
"Turha muuten vaahdota mulle, miten jokainen ihminen on arvokas, niin vain ei ole."
"Jokaisella ihmisellä on oikeus elää, niin myös mulla, joten enpä aio tappaa itteäni."
Eikös ihmisarvo ja oikeus elämään kulje pitkälti käsikädessä?
Jos sinun mielestäsi esimerkiksi lääkäri on eettisesti väärä ammatti(näin ainakin voisin olettaa mielipiteestäsi sarsiin ja AIDsiin), niin pidäkin huoli siitä, ettet koskaan mene lääkäriin. Oli sinulla flunssa tai syöpä.
Myönnän, anteeksi kuin kärjistän mielipiteeni näin, mutta satun asumaan sellaisen ihmisen kanssa joka ajattelee pitkälti samanlailla kuin sinä, enkä voi hyväksyä tuollaista maailmankuvaa.
mutta silti...
... lopettakaa jo alkuun!
Mä en ainakaan jaksa ruveta riitelemään just nyt. Sovitaan, että kullakin on omat mielipiteensä ja molemmat häipyy sinne mistä tulikin... Mulla on parempaakin tekemistä...
Niin näemmä näyttää olevan, parempaa tekemistä nimitääin...
Tiedän tismalleen, mitä tuo on! Elin yläasteikäisenä enemmän haavemaailmassani kuin oikeassa, enkä senkään jälkeen ole omaa maailmaani hylännyt. Kirjoitan siitä, pohdin sen oloja ja kieliä ja kulttuureita. Ja täytän ensi viikolla 24 :) Minäkin aion vielä siitä kirjan kirjoittaa, jos Luoja suo.
Tunnen niin paljon mahtavia mielikuvitustyyppejä. Seuraan heidän elämäänsä kuin filmiä. Omaan maailmaan sukeltaminen on parasta vastalääkettä tylsistymiseen.
Mutta usko pois, totuus ON tarua ihmeellisempää. Mikään, mikä päästäni on lähtenyt ei ylitä eräitä tosielämän tapahtumia, sen olen saanut oppia. Sekä sen, että haaveilu on epäkohteliasta seurassa. Vaarallista monien ihmissuhteiden kannalta, suorastaan.