onko periytyvää?

geneettisesti, siten, että se ilmenee lapsissa välttämättä. Alttius kylläkin on olemassa perinnöllisesti. Jos ADHD vanhemmat oireilevat riittävästi niin ilmeisesti lapsi ei voi välttyä tältä kasvatuksen tuomasta perinnöllisestä oireidensiirtymästä, vaan alkaa oireilla vanhempiensa tavoin. Eli mitä isot edellä, sitä pienet perässä, olipa se sitten mitä tahansa..hyvää tai huonoa..

ystäväni, joka on hoitoalalla, oli juuri ollut adhd:ta koskevalla luennolla ja siellä sanottiin että on 70% mahdollisuus periytyä, mutta ei siis välttämättä periydy. Itse jännityksellä odottaen raskaana ja lapsen isällä adhd...

ADHD on perinnöllinen (joskin voi johtua myös esim. vaikeasta synnytyksestä). Kuten lähes kaikissa muissakin oireyhtymissä, sairauksissa ja ominaisuuksissa se tarkoittaa käytännössä, että alttius periytyy. Muut geneettiset ominaisuudet, ympäristö ja niiden yhdysvaikutukset sitten ratkaisevat missä määrin se tulee ilmi. Ympäristö, oma ammatinvalinta yms. vaikuttavat myös siihen onko ADHD-ominaisuuksista haittaa vai peräti hyötyä.

Perinnöllisyys ei todellakaan tarkoita sitä, että jokin asia tai ominaisuus siirtyy sellaisenaan vanhemmalta lapselle. Perinnöllisyyden osuutta ominaisuudessa esiintyvästä vaihtelusta kuvataan prosenttiluvulla. 0 tarkoittaa, että kaikki vaihtelu yksilöiden välillä johtuu ympäristöstä eikä geeneillä ole mitään osuutta asiaan. 100 tarkoittaa, että ympäristö ei vaikuta lainkaan, ainoastaan geenit. 100 %:n ominaisuuksia on harvassa. Ihmisistä puhuttaessa näitä prosenttilukuja harvoin käytetään (vaikea laskea), mutta perinnöllisyyden logiikka on sama.

Taipumus periytyy. Oireilu taas voi olla eri tilanteissa erilaista. Esim. mulla stressaantuneena korostuu kaikki add-oireet, jopa idearikkaus!
Meillä on sekä isän että äidin puolella joitain tän häiriön kuvaukseen kuuluvia juttuja. Isällä itsellä ei oireita, mutta sen puolen sukulaisilla kyllä hyvin selviä tyyppiesimerkkejä. Valitettavasti kovin hyvin en sukutaustoja tunne. Mutta niin monella jotain enemmän tai vähemmän, että omaa addiuttani pidän selvästi geeneistä saatuna, muutaman tilanteen vahvasti vauhdittamana ongelmanvyyhtenä.

Hei!

Olen ainakin sitä mieltä, että periytyy ihan varmasti. Miehelläni on paha ADHD ja hän on siitä kärsinyt elämänsä.

Meillä on kaksi tytärtä ja toinen on kyllä selvästi saanut ADHD:n riesakseen. Lapsi ei ole vielä edes esikouluiässä, mutta oireet näkyy jo selvästi.

Olen itse ammatiltani lähihoitaja ja ollut töissä erityislapsiryhmässä päiväkodissa. Toivon pärjääväni tästä ainakin aluksi omin voimin, mutta olen ajatellut hakea lapselle ennen kouluikää diagnoosin, että varmasti saisi asianmukaista kohtelua ja opetusta.