Pelkäättekö te muut äidit, joiden luona lapsi asuu sitä että isä (tai toisin päin) haluaa lapsen muuttavan luokseen tai lapsi itse haluaa muuttaa isänsä luo. Meillä lapsi asuu luonani, tapaa isäänsä 1-2½ viikonvälein yleensä pari pv. jo aikaa siten olen alkanut pelkäämään sitä että isä alkaa vaatimaan lasta itselleen. En halua lähteä asiasta tappelemaan, jos näin kävisi. Ja jos lapsi itse haluaisi muuttaa isälleen joskus ja on olisi tarpeeksi iso asiasta päättämään(nyt vielä pieni)ja muuttamisen syyt olisivat realistiset, ei siis mitään "isillä on karkkipäivä jokatoinen päivä,äidillä kerran viikossa" olisi minun annettava muuttaa. Pelkään myös sitä että lapsen isä manipuloisi lastaan muuttamaan. onko teillä muilla samanlaisia ajatuksia tai kokemuksia. Lapseni on minulle kaikki kaikessa, niin kuin varmasti kaikille muillekin omat lapset, inhottava elää tällaisen pelon kanssa. vaikken sitä nyt päivittäin ajattele, mutta liian usein.
pelkääkö muut, vai olenko ainut?
kymymys...
91136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
koti ole lapselle aika tärkeä paikka, ei omasta kodista muuttaminen ole lapsille tavallinen ajatus. Jos isä sitä asiaa syöttää sen voi kuitata höpsispuheena ja pitää puhuttelu isälle. Muutoista puhutaan ensin aikuisten kesken, manipulointi on ehdottoman väärin.
Jos joskus tulee tilanne, että muutto olisikin ajankohtainen se ei varmaankaan tapahdu yllättäen. Vanhempien ei ole syytä myöskään hypellä lapsen mielipiteiden mukaan. Teinithän ovat toisinaan muuttamassa milloin mihinkin. Se jonka luona lapsi asuu on sitoutunut tarjoamaan kodin ja se tarkoittaa myös kodin arvon ja pysyvyyden vaalimista. Muutosta puhuttaessa lapsellekin on tehtävä selväksi, että se on vakava asia eikä tarkoita pitkää kyläilyä vaan pysyvää siirtymistä toisen vanhemman kotiin ja käskyvallan alle. Siis ei pois ärsyttävän äidin pomottelusta;)
Minusta voisit unohtaa muuttopelkosi ja keskittyä rakentamaan kotia lapsen kanssa. Isän tapaamiset eivät uhkaa teitä. Jos isä alkaa vaatimaan lasta on sinullakin sanomista asiaan. Mitä itse tahdot ja mikä sinusta on lapsellesi parhaaksi?
Suurin uhka pelkosi totteutumiseen on oma pelkosi, joka pitää asian koko ajan avoimena ja tulee esiin jollain tasolla arjessa. Lapset ovat näppäriä tunnistamaan tällaisia. Pelkosi on vähän niin kuin itseään toteuttava ennustus joka vääjäämättä ajaa tilanteen siihen mitä pelkäät.
Kysehän on kuitenkin ennen kaikkea lapsestasi eikä sinusta.
itse et haluaisi, että lapsi muuttaa pois luotasi. Mutta kyllä isä pn myös yhtä tärkeä huoltaja kuin äitikin. Lapsihan voi 12-v päättää asuuko äidin vai isän luona. jos haluaa asua isän, niin antaa asua. Keltä se on pois?
Isä ei ole huonompi huoltaja automaattisesti.
Sinänsä on kai samantekevää kumman luona lapsi on kirjoilla - olennaista on että hänellä on hyvät suhteet teidät kumpaankin. Vaikka lapsi "asuisi" isällään niin voit silti osallistua lapsen elämään ja viettää paljon aikaa yhdessä. Joskus pelkoja voi voittaa ihan miettimällä mitä se konkreettisesti tarkoittaisi. Mitä oikeasti muuttuisi jos lapsi viettäisi vähän enemmän aikaa isällään?
ole äiti! tää palsta on miesten palsta, jokainen äiti tietää että äitiys on ainutlaatuista. kukaan ei lasta rakasta pyyteettömämmin kuin äiti.
Kyllä kuule läheskään joka äiti ei rakasta lastaan pyyteettömästi -valitettavasti.
Joillekin äideille lapsi on riesa, joillekin statussymboli, oman itsensä pönkittämisen väline.
Jotkut äidit ajattelee enssijaisesti vain itseään.
..Tai siis ainakin siinä mielessä että äiti ei ole yhtään PAREMPI yleensä. Siksi vuoroviikkoratkaisut ovatkin yleistyneet reilusti.
Minun tapauksessa varmaan mielipiteeseeni (eikä kumma!) vaikuttaa juuri sinunkaltainen äiti joka vuoroviikkoon ei vanhoihin ja helposti ALASAMMUTTAVIIN kliseisiin nojaten "omi" lapsen itselleen...siis enimmäksi ajaksi.
Tuollainen asennevamma vaikuttaa ja elää sitkeästi yhteiskunnassa vaikka aina on ollut ja on myös yksinhuoltajaisiä! Ja lapsihan tarvitsee molempia...Siis ei toista vain vierailijaksi elämässään!
Onhan lapsella edelleen äiti vaikka asuu isällään. Kai se äiti voi rakastaa ja huolehtia lapsesta silti ...
Pelkään myös minäkin. Vaikka ettei isä olekaan ottanut poikaansa yhteyttä 8kk, mutta sitten kun isälle tulee ne oikeudet että hänen "pitää" tavata lastaan(itse en haluaisi että tapaisi) mutta enhän mä sitä pysty kieltämään. Olen yksinhuoltaja. Ja sitten kun poikani on isompi, ja alkaa isästään kyselemään niin en aijo valehdella vaan kertoa suoraan mikä on homman nimi. Myös itsekkin pelkään tuota, että isä manipuloisi lastamme, vaikka erosimme sovussa on meillä riitoja ollut eromme jälkeen. Poika on minulle myös kaikki kaikessa, enkä kestäisi jos hänet menettäisin.
Ja kellä siihen paremmat mahdollisuudet? Yksinhuoltajalla ja lähillä..vai etällä?..Miettikääpä sitä!..Ja miettikää kuka manipuloi..